Electric Feel

Vielä nopea fiilisraportti Roskildesta ennen seuraavia festareita. Päätin puida tarkemmin sisältöä osissa pitkin vuotta, sillä sanottavaa on paljon, sillä esimerkiksi pelkästään Radioheadin tai My Bloody Valentinen keikoista riittäisi tekstiä loputtomiin.

Musiikki ei ole varmastikaan ikinä kuulostanut näin hyvältä. Vaikka olen ollut äärimmäisen tunnerikas musiikin suhteen aina, on uskomatonta, kuinka nyt melkein laulu kuin laulu saa aikaan voimakkaita tunteita. Oma lukunsa ovat kappaleet, jotka aukesivat syvällisiksi sisäänsä vetäviksi kuiluiksi festivaalien aikana. Jos Santogoldin Say Aha on nykyään sanoinkuvaamattoman mieletön, mitä on Radioheadin Reckoner? Huh.

Toisaalta korvani eivät ole varmastikaan ikinä olleet näin tukossa. Eilen käväsin nopeasti asioilla, ja musiikit jäivät soimaan kotiin. Palatessa huomasin, että bassot kuuluivat hissiin ja vokaalit käytävään. Sorit naapureille, en tehnyt sitä tahallani.

Vaikka Suomessa odottikin todella ikäviä uutisia, jaksan tämän vuotisen Roskilden voimin ensi kesään, tuli vastaan mitä tahansa. Edellinen viikko oli juuri sitä, miksi rakastan festareita - ja elämää. Voiko olla parempaa, kuin kokoontua samanhenkisten hullujen innovatiivisten ihmisten kanssa rellestämään ja kokemaan maailman mahtavimpia ja hulluimpia kokemuksia? Olen surullinen kaikkien niiden puolesta, jotka eivät koskaan lähde esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolelle tutkimaan elämää - tai niiden, joiden ikuinen tekosyy jättää juhlat väliin on, että on töitä.

Lainatakseni yhtä tän kesän parasta kesäbändiä:
This is our decision, to live fast and die young.
We've got the vision, now let's have some fun.
Yeah, it's overwhelming, but what else can we do.
Get jobs in offices, and wake up for the morning commute.
(MGMT: Time to Pretend)