Delphic

Ennakkoluuloni Delphiciä kohtaan ovat olleet naurettavia. Sisäinen hifistelijäni pääsi puhkeamaan kukkaan etenkin tänä vuonna. En pitänyt Delphiciä kovinkaan potentiaalisena bändinä luultavasti sen takia, että sitä mainostettiin jo alkuvuodesta maailman tulevana parhaana bändinä, vaikka debyytti tupsahtaa virallisesti ulos vasta 2010. Myös se vaikutti, että näin bändin ensimmäistä kertaa Helsingin jäähallissa, Bloc Partyn lämppärinä. Debyytti Acolyte kuitenkin puhuu stadioneiden puolesta. Suurimmillaan se on yhtä mahtipontista kuin Muse, vaikka jäähallitason bändeistä lähimpänä onkin lämmitelty Bloc Party. Korkeat vokaalit ja jotkut biisikuviot tuovat mieleen myös Klaxonsin, ja silti kaikki kuulostaa rakentuvan omalle tyylille.

Asenteellisesta suhtautumisesta huolimatta en ole pettynyt kertaakaan. Vaikka Delpic onkin radioystävällistä  musiikkia, ei se tee siitä yhtään sen huonompaa. Kaikki singlet (Counterpoint, This Momentary, Doubt) ovat olleet ihanaa kuunneltavaa. Ne istuvat myös Acolytelle ihailtavan saumattomasti, vaikka niiden soittokerrat ovatkin ennakkoon nousseet omalle tasolleen.

Jokin silti vielä epäilyttää. Ehkä se on aavistus siitä, että NME nostaa Delphicin vuoden 2010 hype-bändikseen ja levy on yhtä puhkisoitettu vuoden lopussa kuin MGMT viime vuonna tai White Lies tänä vuonna. Aika näyttää.

Acolyten avausraita:


Sinkkubiisien siistit videot:






MySpace: http://www.myspace.com/delphic
Spotify: Delphic
www: http://delphic.cc/

Delphic: Doubt (ynnä muuta)

Terveisiä Milanosta. Niinhän siinä sitten kävi, että Grizzly Bearinkin keikka peruuntui kolarin vuoksi. Myös matkaseuraksi valittu poikaystävä sairastui sikainfluenssaan lähtöä edeltävänä päivänä ja jäi Suomeen. Mitkä todennäköisyydet sille edes voi olla, että 4/5 bändeistä + matkaseura peruuttaa kolme kuukautta suunnitellun matkan? Minä kuitenkin matkasin Italiaan katsomaan sen ainoan keikan joka jäjelle jäi, ja Wilco olikin ihan mahtava. Toivomani Side with the Seeds sisältyi kuin sisältyikin settilistaan. Wilcon keikasta lisää lähipäivinä Fresh from Finland -blogissa.

Törmäsin iloisiin musiikkiuutisiin heti palattuani. Vähän ennen lähtöäni, viikko sitten Delphic lisäsi teaserin Doubt-biisistä Youtubeen. Nyt palattuani biisi on kuunneltavissa kokonaisuudessaan MySpacessa, yhtyeen sivuilla tai vaikkapa tässä:

Doubt by delphic.

Biisi ei yllätä vaan sopii Delphicin linjaan vallan mainiosti. Itseasiassa Doubt kuulostaa jo valmiiksi todella tutulta. Ei sillälailla että se muistuttaisi jotain entuudestaan tuttua biisiä liikaa, eikä sillä tavallakaan että se olisi jo kuunneltu puhki... Ehkä se on vain tarttunut poikkeuksellisen hyvin mieleen Delphicin keikoilta. Hyvä biisi kuitenkin.

Tällä viikolla palataan arkeen lujaa. Koulu, työ ja musiikki iskee päälle sellaisella volyymilla, että tulevina päivinä ei juuri nukuta. Viikonloppua sietää odotella, sillä jo neljännen kerran tänä syksynä Tampereella pääsee nauttimaan hyvistä kaupunkifestivaaleista. Valoa Festivaleilla esiintyy mm. The Tallest Man on Earth (SWE), Liekki, Joensuu 1685, I Was a Teenage Satan Worshipper, Taxi Taxi! (SWE), Jaw Lesson (SWE), Wildbirds & Peacedrums (SWE), Viola, Credit jne.

http://www.valoafestival.fi/
Valoa Festival (Spotify)

Bloc Party & Delphic @ Helsingin jäähalli + Afterparty @ Virgin Oil Co. 26.2.2009

Tällä kertaa syytän hiljaiselosta tietotekniikkaa. Netti sanoi itsensä irti puolitoista viikkoa takaperin eikä tietokoneella istuminen hotsittanut, kun ainoana verkkolinjana saatoin käyttää kännykän matkanettiä. Nyt asiat ovat kuitenkin entistä paremmin ja alla rullaa uusi satamegainen laajakaista. En siis varmaankaan poistu koneelta enää kuin pakon edessä...

Torstaina lähdin kämppiksen pakoittamana Helsinkiin tsekkaaman Bloc Partya, vaikka syksyllä en 44 euron hintaisista lipuista innostunutkaan. En ole aivan varma, oliko hinta-/laatusuhde aivan kohdillaan, mutta pahaa sanaa en osaa keikasta sanoa.



Lämppärinä häärinyt entuudestaan tuntematon Delphic oli parempi kuin MySpacen perusteella saatoin odottaa. Brittinelikon lyhyt lämmittely herätti mitä erilaisempia mielikuvia yllättävänkin paljon. Kappaleet raikasivat kirjavasti elektronisia vaikutteita enemmän kuin illan pääaktilla. Esimerkiksi eräässä biisissä kaikui kovinkin puhtaat trance-vaikutteet yhdistettynä indie rockiin, ja yhdistelmä toimi hämmentävän erinomaisesti. Samaisen kappaleen kitarasoolon jälkeen päässäni alkoi soida Melrose Placen tunnari, eikä se (yllättävää kyllä) ollut negatiivista. Kuten sanoin, Delphic herätti minussa tuntemuksia. Viimeisenä soitettu Counterpoint oli vielä ihanampi kuin studioversio.



Jumalattoman määrän maailmalla levyjä myynyt Bloc Party aloitti vähän liiankin lupaavasti. Avausrallina toimi tämän hetkinen lempikappaleeni yhtyeen tuotannosta (One Month Off), joten pelkäsin loppukeikan lässähtävän, koska eniten odotettu kappale tuli heti alkuun. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tanssivireeni vain yltyi loppua kohden, vaikken voi myöntääkään tuntevani yhtyeen tuotantoa läpikotaisin. Bloc Party on edustanut vuosien ajan minulle sitä ihan hyvää indie rockia, joka ei ole koskaan kuitenkaan erityisemmin sytyttänyt. Odotukseni keikasta eivät siis olleet suuret enkä keikan jälkeenkään ollut haltioissani, mutta uskon bändin täyttäneen suurimpienkin fanien odotukset.





Settilista koostui mukavan tasapuolisesti kaikkien kolmen levyn kappaleista painottuen luonnollisesti uudempaan tuotantoon. Uuden levyn kappaleista erityisesti Mercuryn keikkasovitus teki vaikutuksen. Yleisöä liponeet välispiikit pistivät hymähtelemään, mutta vaikutti että bändi oli vilpittömästi sanojensa takana. Ette ole vain kaunein vaan myös imartelevin ja ystävällisin yleisö kiertueellamme. On harmi lähteä täältä takaisin Britteihin.






Jäähallin tyhjennyttyä oli aika siirtyä virallisille jatkoille Virgin Oiliin, missä Bloc Partyn keulahahmo Kele Okereke heitti dj-keikan. Ennen Keleä soittanut Top Billin houkutteli lattialle kohtuullisesti ihmisiä, ja lattialla raikasi mm. täälläkin mainostamani Formal Disco Riotin remix Joensuu 1685:n Sick Citystä. Kelen astuessa koneiden taakse tanssilattia täyttyi reunojaan myöten, mutta hurmosta kesti vain tovin. Kele pisti jatkosettinsä käyntiin vauhdikkaasti mm. Klaxons-remixillä, Kid Cudi vs. Crookersilla, vanhemmalla M.I.A.lla ja Peachesilla. Puolitoistatuntisen puolivälissä setti kuitenkin lässähti Kelen tehdessä paljon miksausvirheitä ja biisien muuttuessa yksitoikkoisemmiksi ja kuluneiksi. Tätä mukaa myös tanssilattia tyhjeni eikä bilefiilis kantanut loppuun asti.



Lisää kuvia täällä.