Paavoharju, Harmaa Getto ja Joose Keskitalo

Lauantaina se viimein tapahtui. Saapui päivä, jota olin odottanut vuosia, ja odotus oli sen arvoista. Ennen keikkojen alkamista totesin Korjaamon aulassa, että Paavoharjun viimeinen keikka olisi sellainen tapahtuma, jonne olisin matkannut Australiasta asti. Harmi tietty ausseille ja muille, ettei tapahtumasta pidetty sen isompaa mekkalaa.

En tietenkään ollut odotellut Paavoharjun viimeistä keikkaa, vaan yksinkertaisesti ei-niin-läskiksi vedettyä esiintymistä todellatodellatodella harvoin esiintyvältä yhtyeeltä. Aikaisemmat yritykseni eivät ole onnistuneet niin hyvin. Jyrockissa 2007 Paavoharju ja Joose Keskitalo keinuttivat harmaata kehtoa, ja esittivät kaiken dokaamisen ohella mm. Kirkaa. Lopulta bändi buuattiin pois lavalta... Viimevuotisen Roskilden keikan missasin vain omaa huolimattomuuttani, koska katsoin kelloa väärin(!!!). Tanskanesityksen koheltamisprosenteista en ole kuullut mitään, eli jos joku tietää enemmän niin valaiskoot minuakin.


(Nyt on niin paskaa laatua, että pitää pyytää anteeks, mut eipä ollu HD-kameraa noina vuosina. Eikä oo kyllä vieläkään.)

Paavoharju on siis bändi, jonka lavaesiintymistä on kuvailtu säälimättömin sanoin, mutta toisaalta olin vain kuullut huhuja keikoista, joilla bändi on ollut tosissaan lavalla - ja sellaista keikkaa olin odottanut lauantaihin asti. Tämän pohjustuksen jälkeen ei liene epäselvää, että odotus päättyi, kuten päättyi Paavoharjun keikkailukin, vaikka taisi olla lähellä, että bändi olisi perunut viimeisenkin keikkansa. Ennen illan viimeistä esiintyjää siis ehti tapahtua yhtä sun toista.

Korjaamon ovet avattiin klo 21, ja 21:30 oli määrä näyttää Unien Savonlinna dvd, jonka julkaisua lauantaina juhlittiin. Ensi-ilta viivästyi himpun verran, sillä koko yleisö oli tullut paikalle ajoissa, ja jonoa sisään riitti. Viimeiset ennakkomyynnistä jäljelle jääneet liput loppuivat ennen elokuvan esittämistä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet saliin. Kuten minä. Ei siis kommentteja Unien Savonlinnasta.

Joose Keskitalo

Ensimmäisenä lavalle nousi Joose Keskitalo yhtyeineen. Tässä tapauksessa yhtyeineen on monikossa, koska Joosen kanssa lavalla soitti peräti kolme eri bändiä: Keskitalon "ensimmäinen kunnon yhtye" Super Konga Boys sekä Kaupungit Puristuvat Puristimissa ja Kolmas Maailmanpalo. Soittoaikaakin oli varattu puolitoista tuntia, joka meni ohi aivan hujahtaen. Tuntui kuin Joose ja kaverit olisivat soittaneet kaikki lempibiisini eri albumeilta.

Totuus on kuitenkin se, että kaikkiin lemppareihin olisi vaadittu vielä ainakin tuplasti esiintymisaikaa. Joosen setin aikana kuultiin kuitenkin mm. Minä ja Kapteeni, Lintu, Ikaros Laskee Mäkeä, Kuolleen miehen laulu, Pimeydestä pimeyttä vastaan, Riivaajat, Musta katu ja Laulu laakson kukista, joten voitte kuvitella, millaista kylmien väreiden sinfoniaa keikka oli. Toden totta, kaksi Paavoharjun biisiä lipsahti Keskitalon keikalle, mikä oli vähän epäilyttävää, vaikka toisaalta muusikot vierailivat lavalla vähän kaikkien illan bändien kanssa sekaisin.

Harmaa Getto

Harmaata Gettoa en ollut aiemmin nähnyt. Levyltä bändi tuntui hetken aikaa ihan hauskalta vitsiltä, mutta Suomimorsiamen pyhä tie unohtui silti kuuntelemattomien levyjen läjään aika pian ilmestymisensä jälkeen. Hieman yllättäen keikka oli kuitenkin aivan yhtä mainio kuin muidenkin sinä iltana. Pelätty kohellus keskittyikin Harmaan Geton keikkaan, ja siihen se istui.

Keikka alkoi tarinanomaisesti miehestä, joka oli tullut etsimään takahuoneesta Jumalaa, ja yltyi siitä kappaleeksi, jossa huudettiin "minä syljen teidän päällenne". Esiintyminen oli sen verran uskottavaa, että pelkäsin yleisöön satavan pian sylkeä, mutta katsojien riemuksi lavalla korkattiinkin vodkapullo ja sen sisältö tarjottiin eturiviin shottilaseissa. Siitäkös yleisö villiintyi ja edessä tanssittiin riehakkaasti viinapaukkujen jälkeen Peuran ja Harmaata ku harmaata tahtiin. Pullon pohjalle jääneillä tipoilla annettiin yleisölle viinakaste. Seuraavaksi lavalle harppoi Murska Murre hunajamelonin kanssa, joka myöhemmin heitettiin yleisöön. Keikan päätteksi lavalta lensi vielä muutama c-kassukin, ja niiden sisältöä pohtineille kerrottakoon, että mitään Savonlinnajengin spessuäänityksiä niillä ei ollut, vaan nappaamallani Patmosraportti Egyptistä -kasetilla oli juuri sitä mitä kyljessä lukikin...

Paavoharju

Harmaan geton jälkeen piti Paavoharjun nousta lavalle "aivan kohta", mutta toisin kävi. Yleisö vaikutti närkästyvän, ja selkäni takana tapahtui asioita, jotka luultavasti vaikuttivat myöhästymiseen. Draamaa oli huhujen mukaan riittänyt takahuoneeseenkin asti, ja uhkakuva keikan peruuntumisesta tuntui todelliselta. Lopulta yhtye kuitenkin nousi lavalle, mutta ilmeisesti siellä ei ollut kaikkia joiden piti olla.

Biisejä kuultiin maksimissaan kuusi, mutta ne olivatkin sitten juuri ne kappaleet, jotka olin aina halunnut kuulla livenä.  Niin sanotusti top 6 Paavoharju-biisit, joihin lukeutui mm. Kuljin kauas, Valo tihkuu kaiken läpi ja Kuu lohduttaa huolestuneita. Yleisö vaati encorea, ja se tulikin, mutta esitys tuntui lähinnä haistattelulta. Kolmatta kertaa yhtye ei enää tullut lavalle, vaikka aplodit raikuivat edelleen. Varta vasten Paavoharjua katsomaan tulleet varmasti lähtivät pois harmissaan, mutta itse olin enemmän kuin tyytyväinen. Illan aikana kuultiin kaikki Paavoharju-biisit mitä saatoin toivoa, ja kun muistaa ne Keskitalon keikalle lipsahtaneet kappaleet, niin kattaus oli erinomainen.

Nälkä tietty kasvoi syödessä, ja seuraavana päivän haikailin jo palaamisesta ajassa taaksepäin. Kaikkien lavalla vierailleiden yhtyeiden keikoista syntyi yksi ikimuistoinen ilta, jollaista tuskin enää koskaan tulee vastaan. Tätä muistellaan vielä vuosi(kymment)en päästä.

Roskilde-tärpit 2009 osa 2

Lienee korkea aika heittää seuraavat Roskilde-tärpit tulille, jotta ajatukset ehtivät kypsyä heinäkuuhun mennessä. Ensi viikolla torstaina tanskalaiset varmistavatkin lähemmäs sata esiintyjää, joten sen jälkeen pureskeltavaa ainakin riittää. Seuraavia yhdistää se, että odotan niitä kaikista eniten tässä hetkessä. Jos jotkut näistä esiintyvät samaan aikaan, suutun ja kiroan Roskilden alimpaan helvettiin; pähkäilen viime hetkeen asti, mitä menen katsomaan; harmittelen tapahtunutta keikan aikana enkä nauti siitä niin paljon kuin pitäisi; ja lupaan murjottaa asialle vielä parin vuoden päästä.

The Mars Volta (MySpace)
Lähdetään helposta liikkeelle. Musiikillisesti TMV sijaitsee varmasti lineupin vaikeimmassa päässä, mutta edellisten keikkojen perusteella tämä on bändi, jota kannattaa olla katsomassa - soitti sen kanssa päällekäin sitten mikä tahansa muista esiintyjistä. Se on tämän vuoden Roskilden paras kiinnitys - tuli sitten ensi viikon megajulkistuksessa mitä hyvänsä. Uutta materiaaliakin luultavasti pääsee kuulemaan keikalla, sillä uuden Octahedroniksi nimetyn albumin on määrä ilmestyä mukavasti juhannukseksi.



Paavoharju (MySpace)
Tänä vuonna Suomea edustamaan on lähetetty ainakin Paavoharju Fonal Recordsilta. Maailmalla outoiluryhmä tunnetaan paremmin kuin kotimaassamme, vaikka kulttimaineesta on kyse Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kahden veljeksen rakentama yhtye huokuu eteerisiä satumaisia äänimaisemia, ja Roskilde heitteleekin sivustollaan vertauksia islantilaisen musiikin suuntaan (Sigur Rós, Múm). Kuulostaako suomi yhtä eksoottiselta kuin islanti ulkkisten korviin? Jännittää nähdä, millaisella kokoonpanolla itäsuomalaiset lähtevät Tanskaan, sillä muutama vuosi sitten Jyrockissa laulaja Jenni Koivistoisen sijaan lavalla äänteli Joose Keskitalo, ja keikka meni lähinnä pelleilyksi. Toivomukseni olisi nähdä lavalla molemmat vokalistit. Mikäli Paavoharju on vielä vieras, tutustu siihen Spotifyssa tai lataa Tuote-akatemia/ Unien Savonlinna EP täältä.



Mike Sheridan (MySpace)
Odotetuimpien listaltani löytyy tanskalainen electronica-artisti, joka on viihdyttänyt Loungessa ennenkin Roskilde-vierailujeni aikana. Mutavuonna 2007 Sheridan oli vasta 15-vuotias tanskalainen, josta en ollut ikinä kuullutkaan, mutta nyt -edelleen alaikäisenä- hän on yksi Tanskan ylistetyimpiä artisteja. Sheridanin musiikki edustaa rauhallista elektronista musiikkia, jonka voi biisistä riippuen tulkita minimalistiseksi teknoksi tai ambientiksi. Viime vuonna ilmestynyt kokopitkä Syv i Synd on kaikunut huoneessani tänä keväänä todella paljon, ja sekin on kuunneltavissa Spotifyssa, kuten melkein kaikki muutkin tästä postauksesta löytyvät.



Oasis (MySpace)
Vaikka Oasis ei koskaan olekaan yltänyt lempibändikseni asti, löytyy sen tuotannosta silti biisejä ja levy, jotka nostan ehdottomasti koko maailman parhaimmiston kärkeen, kun tarkastellaan kaikkea tehtyä musiikkia. Brittipopin rääväsuut ovat kuuluneet pakko nähdä livenä -listalleni niin kauan kuin olen sellaisia tehnyt. Jos Radiohead sai aikaan viime vuonna hartaan kovaäänisen yhteislaulutuokion Orange-lavalla, kuvitelkaapa Wonderwall tai Don't Look Back in Angerin kohtaloa tänä vuonna. Oma ihoni menee kananlihalle pelkästä ajatuksesta -hyvässä mielessä.



Fleet Foxes (MySpace)
Yhden viime vuoden hienoimmista albumeista kasannut Fleet Foxes oli ilmeinen valinta mukaan ohjelmistoon, sillä Roskilde tunnetaan kaiken muun ohella ajankohtaisuudestaan. Menneistä vuosikymmenistä muistuttava harmoninen folk-pop sopii muutenkin niin hyväntuuliselle festivaalille kuin nenä päähän, ja mikäli Fleet Foxes osaa ollenkaan esiintyä lavalla, voi luvassa olla ikimuistoinen kuuden tähden keikka. Päälavalle tuskin bändiä pistetään, joten kaikki festivaalikävijät varautukoon tungokseen teltassa.



2562 (MySpace)
Hollantilainen Dave Huismans on tällä hetkellä ainoa kiinnitetty artisti, jonka musiikin voi puhtaasti luokitella dubstepiksi. (Ensi viikolla hyvin todennäköisesti varmistuu kuitenkin lisää.) Vaikka rankimmat wobblet numerojäbältä jääkin kuulematta, bassoista ei Roskilden yössä ole pulaa. Huismansin kotimaakin kertoo, että dubstep saanut jalkaa oven väliin Lontoon ulkopuolellakin, ja huhujen mukaan myös Tanskassa on vuoden aikana tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Parina edellisenä vuonna Roskilden aamuyöhön sijoittuneet tanssit ovat lukeutuneet parhaisiin keikkoihin koko festivaaleilla, ja mikäli yleisöpaisumustakin on luvassa, on tämä todellakin valvomisen arvoinen.



White Lies (MySpace)
Eilen kirjoitin yhtyeen debyytin olevan jokseenkin vaisu näytös, mutta lontoolaiset ovat ehdottomasti olleet keikkatoivelistani kärjessä koko kuluvan vuoden. To Lose My Life on yksinkertaisesti vain niin tarttuva biisi koskettavine sanoineen, että tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu tanssia sen tahtiin keikalla ja huutolaulaa "let's grow old together and die at the same time" mieluiten jonkun ihanan ihmisen seurassa. Sellainen kokemus tulisi kuulumaan niiden muistojen joukkoon, joita voi silmät kirkkaana muistella, kun jokin vituttaa niin että näkö sumenee :--)

White Lies - To Lose My Life
Uploaded by White-Lies

Näiden fiilistelyjen jälkeen ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että olisipa jo heinäkuu. Festivaalitärppejä on muuten luvassa muillekin festivaaleille. Kalenterini alkaa olla kesän (1.6.-31.8.2009) osalta täynnä musiikkitapahtumia, joten tekemisestä ei ainakaan ole pulaa. Kotimaisista festivaaleista tänään osan ohjelmistostaan paljastanut Flow Festival taitaa vetää muita suomalaisia pippaloita turpaan mennen tullen.

Ihana Jyrock

Jyväskylään päästessämme taisin haukkua ko. kaupunkia monin rumin sanoin. Jestas, että siellä vilisi ernuja. Kauppojen nimet olivat hassuja ja siellä oli kaikkea _outoa_... Mut sitte löydettiin kebumesta, missä ISO rullakebab + salaattipöytä = 5 euroa. Levykauppa Äx oli kans parempi ku odotin. Siinä vaiheessa taisin sanoo, että siellähän vois vaikka kuvitella asuvansa. (Huom, kuvitella vaan!)

---Musiikkilöpinä alkaa---
Neljän tunnin pyörimisen jälkeen yliopiston kampusalueelle ja Ilokiveen. Eka bändi alottelikin melkein heti kun päästiin sisään, ja me tosiaan jonotettiin ulkona jo ennen kuin ovet aukes. Kaikki bändit veti 45 minuuttia, mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Le Futur Pompiste oli söpöö ja kivaa sunnuntaiaamumusiikkia, mutta pidemmän päälle puuduttavan samanlaista. Seuraavana The Scaramangas. Diggaillu kyseistä bändiä vuodesta 2005, mutta nyt vasta onnistuin näkemään livenä. Tais muutenki olla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta koko festari täynnä sellasia bändejä, jotka ei turhaan keikkaile. Tuntui että esimerkiksi Paavoharjun keikkaa olin odottanut ikuisuuden. Mut niin, The Scaramangas yllätti jopa. Toimi livenä helvetin hyvin. Harmonia oli täydellinen ja kahden vokalistin äänet sopivat yhteen luvattoman hyvin. Tää kuulosti valmiilta pakkaukselta. Onneks pojilta tulee pian uus levy ja onneks on keikka Tampereella toukokuussa.

Keuhkot oli vähän liian happoista jopa mulle, eikä sitä jaksanut mielenkiinnolla seurata kuin muutaman kappaleen. Keuhkot jäi vetään sienitanssiansa, kun siirryttiin alakertaan odotteleen Magenta Skycodea, joka sekin pääsi yllättämään. Sali oli ihan täynnä, loppuunmyyty Ilokivi oli tästä eteenpäin koko ajan täysin tukossa. Magentaa seurailin ehkä viitisen biisiä, mihin onnekseni mahtui kaikki lempparit. Peoplen c-osan (joka on parasta siltä bändiltä) jälkeen siirryin yläkertaan odotteleen Paavoharjua ja Joose Keskitaloa. Pojat tanssikin lavalla ennen varsinaisen keikan alkamista, ja pisti hymyn huuleen. Sama meno jatkui keikalla, mutta valitettavasti liian kauan. Meni vähän maku jutuista, ja keikka oli pettymys. Ne biisit, jotka hoidettiin kunnolla toimikin sitten erinomaisesti. Hauskaa, että sama poppoo saa aikaan illan paskimman vedon, ja toisaalta myös parhaat yksittäiset hetket. Joose Keskitalo tuntu olevan melkein ainut, joka oli lavalla edes vähän tosissaan. Joose kolahti kovaa, pitää ostaa senkin levy.



Rubik veti kans yhden parhaista keikoistaan, mun mielestä. Hakkas mennen tullen Klubin keikat, mutta aivan varma en ole peittosko vieläkään taannoisen Yo-talon keikan. Mielellään ois pidempään kuunnellut, mutta onneks näitä näkee jatkuvasti. Differnet meni vähän ohi ku syötiin makkaraa ja juotiin kaljaa, eikä viimesenä vetänyt Alamaailman vasarat sitten enää jaksanut pitkän päivän päätteeksi kiinnostaa niin paljon kuin olisi ansainnut, vaikka upee veto niiltäkin.
---Musiikkilöpinä loppuu---

Hyvä päivä kerta kaikkiaan, pitää lähtee useemminkin vieraalle maaperälle. Oli outoa, kun ei ollut talo täynnä tuttuja, mutta parasta oli se, että näki yllättäviä ja vieraampia henkilöitä. Pari irkkituttua ja pitkäaikainen galleriaihastus. Ois ollu kiva jäädä toiseksikin päiväksi. Yöpaikkaa ja kuumia jatkoja tarjottiin valitettavasti liian myöhään, sillä rahat olivat siinä vaiheessa jo valuneet kurkusta alas. No, ostin mää yhen ep:nkin kyllä.

Ihana Jyrock.