Jotta joskus pääsisin vuosilistojen pariin, hoidan noi päiväbiiseilyt kerralla pois alta. Ei tota touhua voi osaltani muutenkaan oikein säännölliseksi sanoa, joten tuskin haittaa ketään. Sitä ennen vähän kuulumisia...
On Volcano Korjaamolla
Melkein pari viikkoa sitten kävin katsomassa Betrayal at Bespinia ja On Volcanoa Korjaamolla. En tiedä, tuleeko siitä jotain keikkaraporttia, mutta jos en saa aikaiseksi, niin molemmat ovat mahtavia yhtyeitä. Töölöstä pyyhälsin Jyväskylään, Tampereelle, Ylöjärvelle, Juupajoelle ja Hämeenkyröön ennen kuin tulin takaisin Helsinkiin juhlimaan koko viikonlopun kestäneitä tupareita. Kiirettä piti niin, etten oikein mailejakaan ehtinyt tsekkailla, joten alta löytyy ehkä joillekin jo vanhoja juttuja. Toivottavasti uusia joillekin.
Osallistukaa Roskilden joulukalenteriin! Voitin viime viikolla sieltä festarilipun, eikä tartte enää arpoa, jättäiskö ens kesänä väliin. Tällä hetkellä bileisiin varmistuneena ovat AfroCubism, How to Dress Well, Iron Maiden, Kings of Leon, Autopsy ja Weekend.
Jos musalistakirja jäi tilaamatta joululahjaksi, suosittelen pukin konttiin keikka- ja festarilippuja. Festarilippuja saa vuoden loppuun asti alennuksella niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin festareilta. Jos budjetti on pienempi, on Suomeen tulossa hienoja bändejä vähän edullisemmillekin keikoille. Ensi vuonna Suomessa piipahtavat mm. Sleigh Bells, Junip, ...And You Will Know Us by the Trail of Dead, My Chemical Romance, Devin Townsend Project, Ulver, Nas, Comeback Kid, Kvelertak, Alcoholic Faith Mission, White Lies jne.
Kuunnelkaa Sister Flo'n uusi albumi Ystävyys/ Friendshiptäällä, ja mikäli miellyttää, menkää sitten lähimpään levykauppaan ostamaan se vinyylinä kotiin.
Eipä tässä sit kai muuta, ku että perjantaina on Korjaamolla Penniless, mitä oonkin jo tovin odotellut. Eli nyt niihin loppuihin päiväbiisehin.
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Yleensähän siinä käy juuri päinvastoin. Mut kaippa aika kultaa muistot, vaikka en mä kyllä tätä vieläkään vihaa. Ei vaan ole niin hyvä kuin kymmenen vuotta sitten.
Day 17 - A song that you hear often on the radio
No nii, en kuuntele radiota juurikaan. Paitsi viime viikolla kuuntelin, kun oltiin tien päällä. Sillon soi useimmin RihannanOnly Girl (in the world), mutta sehän on jo tässä haasteessa käytetty, joten en sit vastaa mitään.
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio (päinvastoin edition)
Ei sillä niin väliä mitä hyvää musiikkia radiossa soi, mutta ne huonot vois sieltä välistä jättää kokonaan pois. Eli en toivoisi esimerkiksi kuulevani tätä enää koskaan missään:
Day 19 - A song from your favorite album
Ei ole yhtä tiettyä lempialbumia, mutta tää on ainakin sinnitellyt yhtenä lemppareista tosi pitkään:
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
En ehkä just tätä biisiä, levyä tai bändiä, mutta YouTube ei ole tänään ystävä, ja tää on kuitenkin vähän siihen suuntaan:
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
:""---)
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
I will see you in the next life.
Day 25 - A song that makes you laugh
Ainakin viikonloppuna nähdyn karaokeversioinnin jälkeen tämä:
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Melt! Festival Saksassa osoittautui joka pennin arvoiseksi reissuksi. Ei liene oikeudenmukaista ketään kohtaan verrata suomalaisia festivaaleja sen kanssa, mutta Melt! meni ohi Szigetin ja Roskilden ainakin omilla ranking-listoillani. Festivaali ei ollut täydellinen, ja monia asioita olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta tunnelma, ympäristö, bändit, lyhyet jonot, tekniikka ja monet pienemmät yksityiskohdat olivat huipputasoa.
Heti ensimmäisellä keikalla olo oli niin fantastinen, että festivaali tuntui uniikilta jo siinä vaiheessa. Pilooski veivasi elektroaan isosta vanhasta kaivosnosturista (tms), joka oli koristeltu diskopalloin. Samana iltana tosin meinasi mennä koko reissu vituiksi. Aluksi Foals ja TRG peruivat tuntemattomista syistä, ja itku oli lähellä, kun eniten odottamani Moderat perui aamuyöllä päälavalla. Yllättäen alkanut myrsky ja vaakasuoraan piiskannut sade oli pilannut tekniikan, joten myös Trentemøller joutui jättämään keikan soittamatta. Deadmau5 ei voinut soittaa turvallisuussyistä, sillä katetun Gemini-lavan rakenteet uhkasivat sortua.
Pilooski
Peruuntumiset loppuivat kuitenkin siihen ja loppufestivaali sujui lähes moitteettomasti - mitä nyt Red Bull -lavan siirtyminen paikasta toiseen yhdistettynä informaation huonoon kulkuun aiheutti sen, että MSTRKRFT ja Diplo jäivät lauantaina näkemättä. Se ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä tästä syystä eksyin maailman parhaalle keikalle. Enkä liioittele! Kuten etukäteen olin hämäävästä Bergen-Berlin mash-up surpriseksi nimetystä slotista aavistellut, Coca-Cola Soundwave Tentissä nähtiin 18 (?) hengen eli kolmen bändin yhteisjamittelusessiot. The Whitest Boy Alive & The New Wine & Kakkmaddafakka soittamassa soittimilla versoita esimerkiksi ysärihiteistä (esim. What is Love) omien kappaleidensa lisäksi. Mahtava keikka huipentui maailman parhaaseen biisin eli Fred Falken remix-versioon ensin mainitun bändin Golden Cage -biisistä. Fantastista, sensaatiomaista.
Ei mikään paska keikkavideo.
Näin noin 38 keikkaa, joista lähes jokaisella naama loisti kuin Naantalin aurinko. Uskomaton tunnelma piti huolen siitä, että Sleepless Floorilla saattoi tanssia läpi yön puoleenpäivään asti ilman huumeitakin (warehouse party!). Lyhyiksi jääneet yöunet eivät väsyttäneet tunnelmaa lainkaan ja sunnuntainakin koettiin uskomattomia asioita. Heti päivän alkajaisiksi Patrick Wolf heilui päälavalla paskaraita valkoisessa shortsipuvussaan. Myöhemmin Oasis soitti huomattavasti energisemmin kuin Roskildessa ja festivaalien bändiosaston päättänyt Passion Pit todisti olevansa hypen arvoinen.
Patrick Wolf
Oasis
Muita kohokohtia olivat mm. Boys Noize vs. Erol Alkan, Animal Collective, The Whitest Boy Alive, Klaxons (neljä uutta biisiä, joita en ollut kuullut edes viime vuonna Tallinnassa!), Yuksek, Buraka Som Sistema, Miike Snow, Kiki, Ellen Allien, Simian Mobile Disco, Travis sekä uusi suosikkibändini Kakkmaddafakka. Näistä ehkä lisää vielä myöhemmin.
Klaxons
The Whitest Boy Alive
Toivottavasti ensi vuonna useampi suomalainenkin uskaltautuu mukaan, sillä harmillisinta reissussa oli vain se, etteivät kaikki mahtavat tyypit olleet mukana todistamassa täydellisyyttä. Vaikka lippu olisi jäänyt ostamattakin, kahden lavan ja leirinnän tarjonnasta olisi päässyt nauttimaan ilmankin! Yhden käden sormet eivät riitä laskemaan päälavatason bändejä, jotka haukkuivat festivaalit maailman parhaiksi, ja oli paikalle eksynyt jokunen iso tähti muuten vainkin. Ystäväni ainakin bongasi Klaxonsin keikalta Agyness Deynin. Tavallisia tallaajiakin oli saapunut ympäri maailmaa, sillä sain uusia tuttuja mm. Saksasta, Japanista, USA:sta, Norjasta, Suomesta, Ruotsista, Briteistä ja Hollannista.
Tällaisesta yli pääseminen on vaikeaa, ja se kestäisikin varmaan viikkoja ellei uudet menot olisi tiedossa jo huomenna. Sonisphere-reissu vaihtui muuten sittenkin takaisin Puntalaan sairastelujuttujen vuoksi.
Lienee korkea aika heittää seuraavat Roskilde-tärpit tulille, jotta ajatukset ehtivät kypsyä heinäkuuhun mennessä. Ensi viikolla torstaina tanskalaiset varmistavatkin lähemmäs sata esiintyjää, joten sen jälkeen pureskeltavaa ainakin riittää. Seuraavia yhdistää se, että odotan niitä kaikista eniten tässä hetkessä. Jos jotkut näistä esiintyvät samaan aikaan, suutun ja kiroan Roskilden alimpaan helvettiin; pähkäilen viime hetkeen asti, mitä menen katsomaan; harmittelen tapahtunutta keikan aikana enkä nauti siitä niin paljon kuin pitäisi; ja lupaan murjottaa asialle vielä parin vuoden päästä.
The Mars Volta (MySpace) Lähdetään helposta liikkeelle. Musiikillisesti TMV sijaitsee varmasti lineupin vaikeimmassa päässä, mutta edellisten keikkojen perusteella tämä on bändi, jota kannattaa olla katsomassa - soitti sen kanssa päällekäin sitten mikä tahansa muista esiintyjistä. Se on tämän vuoden Roskilden paras kiinnitys - tuli sitten ensi viikon megajulkistuksessa mitä hyvänsä. Uutta materiaaliakin luultavasti pääsee kuulemaan keikalla, sillä uuden Octahedroniksi nimetyn albumin on määrä ilmestyä mukavasti juhannukseksi.
Paavoharju (MySpace) Tänä vuonna Suomea edustamaan on lähetetty ainakin Paavoharju Fonal Recordsilta. Maailmalla outoiluryhmä tunnetaan paremmin kuin kotimaassamme, vaikka kulttimaineesta on kyse Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kahden veljeksen rakentama yhtye huokuu eteerisiä satumaisia äänimaisemia, ja Roskilde heitteleekin sivustollaan vertauksia islantilaisen musiikin suuntaan (Sigur Rós, Múm). Kuulostaako suomi yhtä eksoottiselta kuin islanti ulkkisten korviin? Jännittää nähdä, millaisella kokoonpanolla itäsuomalaiset lähtevät Tanskaan, sillä muutama vuosi sitten Jyrockissa laulaja Jenni Koivistoisen sijaan lavalla äänteli Joose Keskitalo, ja keikka meni lähinnä pelleilyksi. Toivomukseni olisi nähdä lavalla molemmat vokalistit. Mikäli Paavoharju on vielä vieras, tutustu siihen Spotifyssa tai lataa Tuote-akatemia/ Unien Savonlinna EP täältä.
Mike Sheridan (MySpace) Odotetuimpien listaltani löytyy tanskalainen electronica-artisti, joka on viihdyttänyt Loungessa ennenkin Roskilde-vierailujeni aikana. Mutavuonna 2007 Sheridan oli vasta 15-vuotias tanskalainen, josta en ollut ikinä kuullutkaan, mutta nyt -edelleen alaikäisenä- hän on yksi Tanskan ylistetyimpiä artisteja. Sheridanin musiikki edustaa rauhallista elektronista musiikkia, jonka voi biisistä riippuen tulkita minimalistiseksi teknoksi tai ambientiksi. Viime vuonna ilmestynyt kokopitkä Syv i Synd on kaikunut huoneessani tänä keväänä todella paljon, ja sekin on kuunneltavissa Spotifyssa, kuten melkein kaikki muutkin tästä postauksesta löytyvät.
Oasis (MySpace) Vaikka Oasis ei koskaan olekaan yltänyt lempibändikseni asti, löytyy sen tuotannosta silti biisejä ja levy, jotka nostan ehdottomasti koko maailman parhaimmiston kärkeen, kun tarkastellaan kaikkea tehtyä musiikkia. Brittipopin rääväsuut ovat kuuluneet pakko nähdä livenä -listalleni niin kauan kuin olen sellaisia tehnyt. Jos Radiohead sai aikaan viime vuonna hartaan kovaäänisen yhteislaulutuokion Orange-lavalla, kuvitelkaapa Wonderwall tai Don't Look Back in Angerin kohtaloa tänä vuonna. Oma ihoni menee kananlihalle pelkästä ajatuksesta -hyvässä mielessä.
Fleet Foxes(MySpace) Yhden viime vuoden hienoimmista albumeista kasannut Fleet Foxes oli ilmeinen valinta mukaan ohjelmistoon, sillä Roskilde tunnetaan kaiken muun ohella ajankohtaisuudestaan. Menneistä vuosikymmenistä muistuttava harmoninen folk-pop sopii muutenkin niin hyväntuuliselle festivaalille kuin nenä päähän, ja mikäli Fleet Foxes osaa ollenkaan esiintyä lavalla, voi luvassa olla ikimuistoinen kuuden tähden keikka. Päälavalle tuskin bändiä pistetään, joten kaikki festivaalikävijät varautukoon tungokseen teltassa.
2562 (MySpace) Hollantilainen Dave Huismans on tällä hetkellä ainoa kiinnitetty artisti, jonka musiikin voi puhtaasti luokitella dubstepiksi. (Ensi viikolla hyvin todennäköisesti varmistuu kuitenkin lisää.) Vaikka rankimmat wobblet numerojäbältä jääkin kuulematta, bassoista ei Roskilden yössä ole pulaa. Huismansin kotimaakin kertoo, että dubstep saanut jalkaa oven väliin Lontoon ulkopuolellakin, ja huhujen mukaan myös Tanskassa on vuoden aikana tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Parina edellisenä vuonna Roskilden aamuyöhön sijoittuneet tanssit ovat lukeutuneet parhaisiin keikkoihin koko festivaaleilla, ja mikäli yleisöpaisumustakin on luvassa, on tämä todellakin valvomisen arvoinen.
White Lies (MySpace) Eilen kirjoitin yhtyeen debyytin olevan jokseenkin vaisu näytös, mutta lontoolaiset ovat ehdottomasti olleet keikkatoivelistani kärjessä koko kuluvan vuoden. To Lose My Life on yksinkertaisesti vain niin tarttuva biisi koskettavine sanoineen, että tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu tanssia sen tahtiin keikalla ja huutolaulaa "let's grow old together and die at the same time" mieluiten jonkun ihanan ihmisen seurassa. Sellainen kokemus tulisi kuulumaan niiden muistojen joukkoon, joita voi silmät kirkkaana muistella, kun jokin vituttaa niin että näkö sumenee :--)
Näiden fiilistelyjen jälkeen ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että olisipa jo heinäkuu. Festivaalitärppejä on muuten luvassa muillekin festivaaleille. Kalenterini alkaa olla kesän (1.6.-31.8.2009) osalta täynnä musiikkitapahtumia, joten tekemisestä ei ainakaan ole pulaa. Kotimaisista festivaaleista tänään osan ohjelmistostaan paljastanut Flow Festival taitaa vetää muita suomalaisia pippaloita turpaan mennen tullen.
Vuoden nostattavin bailufiilislevy: Girl Talk - Feed the Animals Vuoden hämmentävin näky suomalaisilla esiintymislavoilla: Bonnie 'Prince' Billy
Crocsit jalassa
Vuoden hiljainen tamperelainen: On Volcano Vuoden kovaääninen tamperelainen: Jaakko & Jay Vuoden roskiksesta takaisin levyhyllyyn: Oasis Vuoden tuttu nimi jo viime vuodelta, jota en saanut aikaiseksi testata tänäkään vuonna: Bon Iver Vuoden MTV:ltä tuttu: T.I. featuring Rihanna: Live Your Life
Vuoden isoin pettymys: jaetulla ykkössijalla CSS - Donkey & Sydän, sydän - Usko itseesi Vuoden kreisein musavideo: The BPA feat. David Byrne & Dizzee Rascal: Toe Jam
Vuoden sooloilija: Anthony Green Vuoden kuunnelluin mutta ei paras kappale: The Mars Volta: Ilyena Vuoden "ei saatana", josta tulikin "totta vitussa": Foals Vuoden viime vuoden juttu, joka päräytti karvat pystyyn vasta tänä vuonna: Justice Vuoden uskonnollisin kokemus: Radiohead Roskildessa
Vuoden mageimmat viikset: Nick Cave Vuoden siistein suomalainen: MattiP aka Teeth = Matti Pentikäinen Vuoden harmittavin hajoaminen: Modern Life is War Vuoden paras repliikki itseltäni vaikka itse sanonkin: "Neil Young, LOL. Nachoja, mmm." Vuoden paras extempore-päätös: Katsoa Jay Reatard livenä Hot Chipin sijaan Vuoden paras levyja biisi: Ähää ähäkutit, en kerrokaan vielä
Uutuuslevy Dig Out Your Soul on perjantaista asti ollut streamattavana Oasiksen MySpacessa. Ei se uusi (What's the story) Morning Glory ole, mutta varsin kelpo levy silti, kuten ennakkoon kuultujen kappaleiden perusteella jo hehkuttelinkin. Hopihopi kuuntelemaan vielä, kun se on mahdollista!
En tällä hetkellä pysy nahoissani huomisen vuoksi. Olivat pojat kuulemma soittaneet aikaisemmin tällä viikolla Rotterdamissa kaksi uutta kappaletta, iik!
