Mikon TOP 15 levyt vuodelta 2012

Mielestäni 2012 oli yksinkertaisesti erinomainen musiikkivuosi. Itseäni riemastutti varsinkin kotimaisten julkaisujen korkea taso ja määrä. Vahvoja debyyttejä kuultiin muun muassa Antero Lindgreniltä, Death Hawksilta ja Gracias / JTT:ltä. Lisäksi paljon hyviä levyjä vanhoiltakin suosikeilta, joista mainittakoon tässä täpärästi listan ulkopuolelle jääneet Särkyneet, Laivue ja Tundramatiks.

Oman levyvuoteni voisi tiivistää neljään lokeroon: R&B, rap, vanhat suosikit ja vahvat debytantit. Ja linkki Spotify-soittolistaani löytyy tästä. Lukuiloa!

1. Frank Ocean: channel ORANGE (Def Jam)

Tiedän. Ensimmäinen valintani saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä tylsältä, mutta hei - hitot siitä! Miksi juuri tämä levy on niin hyvä? No, levy on erinomainen tietenkin siksi, että se on täynnä hyviä biisejä. Hyvien biisien lisäksi löytyy kiinnostava taustatarina ja kiinnostava artisti. Kuorrutteena on sopiva sekoite kermaa, sokeria ja juustoisuutta. Channel Orange sekoittelee onnistuneesti hiphopia, kutusoulia, modernia r'n'b:tä ja pehmofunkia.  Thinkin Bout You, Sweet Life, Pyramids, Lost ja tietenkin aivan käsittämättömän upea Bad Religion. Olin melko pitkään täysin vakuuttunut, että Frank Oceanin paras biisi on Swim Good, mutta kyllä tämä kappale on vähintäänkin yhtä hieno.

"Taxi driver / Be my shrink for the hour / Leave the meter running / It's rush hour / So take the streets if you wanna / Just outrun the demons, could you" 

Frank Ocean. Vuoden hienoimman levyn tehnyt mies.

2. Dr. John: Locked Down (Nonesuch)

Locked Down on 72-vuotiaan neworleansilaisen Malcolm John "Mac" Rebennack, Jr. eli Dr. Johnin ties kuinka mones levytys. Jo vuonna 1968 Gris-Gris -esikoisalbuminsa julkaissut Dr. John on onnistunut luomaan uusimmastaan vahvatunnelmaisen kokonaisuuden. Tästä voinee syyttää levyn tuottanutta The Black Keysin laulaja-kitaristi Dan Auerbachia. Levy seikkailee huuruisesti jossakin bluesin, jazzin, rock'n'rollin ja R&B:n ja voodoon tiheässä viidakossa. Jos sydämesi sykkii The Black Keysille, Tom Waitsille ja Mulatu Astatkelle, on tähän tutustuminen kansalaisvelvoite.

3. Jukka Ässä: Mitäs tässä (GAEA Records)

Sitten siirrytäänkin niihin vahvoihin debyytteihin. Tamperelaisen jo pitkään puurtaneen indiemuusikon Jukka Salmisen (Tapes, Laurila, Samae Koskinen ja hänen taikabändinsä) kipparoima Jukka Ässä on se pitkään kaivattu keidas suomenkielisen indiepoprockin aavikolla. Suessa (10/2012) ilmestyneessä levyarviossani kirjoitin levystä muun muassa seuraavaa: "Kirjavat kappaleet tarjoilevat monia konnotaatioita, ja päällimmäisinä mieleen uivat The Whitest Boy Alive, Egotrippi ja Limonadi Elohopea. --- Tapaus myös niille, joissa suomenkielinen rock ei muuten herätä suurempia intohimoja." Hieno levy kaiken kaikkiaan.

4. Ruger Hauer: Erectus (Monsp)

Mirankin paljon hehkuttama Ruger Hauer teki parhaan kotimaisen rap-albumin vuonna 2012. Piste. Tiukin kotimainen verse kuultiin Paperi-T:ltä kappaleessa Antimateria.

"Elämä sivuvaikutuksista vakavin / Faust haluu antaa kaiken tietonsa takasin / ei pidä arvossa mitään / mitä ei voi sylissään pitää / Anna mustelma / kestää se pisimpään / läpi koko elämän / osumatta mihinkään / On vaan olevinaan olevaa / taivasta ja helvettii / haluun palan molempaa / Asfaltti on kovempaa / en muista enää mitä, / mut jotain nää kesät opettaa / Kumpi väärä on oikeempi? / Onko bordelli taivas vai taivas bordelli? / Luotan vain kovakantisiin kirjoihin / ja pieniin luonnollisiin rintoihin / ja jos kaikki on bisnestä / niin älä ikinä tee numeroa itsestäs"

Ei lisättävää. Soololevy ulos ja sassiin, kiitos.

5. Pää Kii: Pää Kii (Stupido)

Suhtaudun tähän levyyn hieman ristiriitaisesti. En levyn itsensä vuoksi, vaan sen saaman yltiöpositiivisen vastaanoton takia. Itseäni sellainen aina vieraannuttaa artistiin tutustumisesta. Toisaalta, mitäpä sitä enempiä kyräilemään: kyseessä on superhyvä punkpop-levy. Teemu Bergmanin biisit tarttuvat kuin purkka hiuksiin ja sanoitusten sarallakin mies on näköjään puhkeamassa kukkaan. Äärimmäisen iso plussa kannen suunnitelleelle Aapo Rapille, joka vaikuttaa myös mainiossa The Verticals-yhtyeessä.

6. Loost Koos: Pienempi kuin kolme (Monsp)

Vuoden toiseksi paras kotimainen pälpätyslevy. Lisää fiilistelyäni tästä mahtavasta kutulevystä voi käydä lukemassa täältä. Big up Särre, Pianomies ja DJ Arsi!

7. Bobby Womack: The Bravest Man in the Universe (XL Recordings)

Kuten aiemmin mainittu Dr. John, on tämäkin 68-vuotias konkari julkaissut ensilevytteensä jo vuonna 1968. Bobby Womackin ylistäviä arvioita niittänyt paluulevy on Blurista ja Gorillazista tutun Damon Albarnin ja XL Recordingsin omistajan Richard Russelin tuottama soul/R&B/gospel/pop -levy. Ja todella hieno levy onkin. Jo levyn aloittavan nimikkokappaleen pärähtäessä soimaan on selvää, että tässä on yksi vuoden levyistä. Mikä ääni, mikä sielukkuus! Moderni ja ajaton levy. Kiinnostava making of -minidokumentti katsottavissa täältä.

8. Kuusumun Profeetta: Huutoja hiljaisesta huoneesta (Ektro)

Vanha suosikki teki kaivatun paluun levyhyllyyn. Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain oli kaunein kuulemani kotimainen kappale vuonna 2012. Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, seitinohut ensilumi laskeutui kadulle. True story! Kuusumun Profeetta heitti myös superupean keikan viime kesän Ilmiössä (jos et ole käynyt kyseisillä festareilla, suosittelen todella vahvasti, että teet asiaan korjausliikkeen ensi kesänä).

9. PMMP: Rakkaudesta (Sony)

Vuonna 2009 ilmestynyt PMMP:n viides levy Vedeen varaan oli mielestäni todella tylsä levy. Rakkaudesta-levyn ensisingle Heliumpallo herätti kuitenkin oitis kiinnostukseni. Onneksi se ei ollut levyn ainoa hyvä kappale. Itse asiassa se taitaa olla levyn heikointa antia. Hyvä niin! Ja herrajumala ne sanoitukset. Paula Vesala on omissa kirjoissani Suomen tämän hetken paras sanoittaja. Levy oikein kuhisee hienoja kappaleita, joista itseeni kolahtavat parhaiten 4ever young, Korkeasaari, Pahvinaamari ja Toivo. Huh huh, upea levy.

10. Alabama Shakes: Boys & Girls (Rough Trade)

Amerikkalaisen Alabama Shakesin debyytti on komea sekoitus southern rockia, soulia ja bluesia. Kolme Grammy-ehdokkuutta kerännyt yhtye kulminoituu laulaja-kitaristi Brittany Howardin vahvaan ääneen.

11. Tiiu Helinä: Veli (El Camino)

Lisää vahvoja debyyttejä. Levyjulkaisukeikallaan Korjaamon Vintillä näkemäni live-esiintyminen todisti ennakko-oletukseni oikeiksi: Tiiu Helinä on ihan sairaan söpö ja vilpitön esiintyjä. Ponytail- ja Clouds -kokoonpanoista tutun Samuli Tantereen tuottama ja Tiiun säveltämä ja sanoittama Veli kuulostaa siltä kuin Regina ja Paavoharju olisivat lähteneet öiselle luontoretkelle. Eli erinomaiselta.

Kuvassa Tiiu Helinä. Kuva: Heta Bilaletdin.

12. Miguel: Kaleidoscope Dream (RCA)

"Ai, olet siis kaunisääninen kutumies, joka laulaa modernisti tuotettua ja maustettua R&B:tä ja pehmoista soulia? No, totta kai pääset vuoden levyt listalleni!"

13. Grizzly Bear: Shields (Warp)

Veckatimest-levyllä sydämeeni uinut brooklyniläinen Grizzly Bear teki jälleen hienon levyn. Katso pakahduttavan kaunis Yet Again -video täältä.

14. Jessie Ware: Devotion (PMR / Island / Cherrytree)

Vuoden biisi -tittelistä kilpailee omissa kirjoissani Frank Oceanin Bad Religionin lisäksi ainoastaan Jessie Waren debyytin vahvin kappale ja singlenäkin julkaistu Wildest Moments. Katso musiikkivideo täältä.

15. Talmud Beach: Talmud Beach (Helmi Levyt)

Talmud Beachin eponyymistä debyyttilevystä kirjoitin Suessa (8/2012) seuraavaa: "Hypnoottisen boogiebluestrio Talmud Beachin esikoinen on Helmi Levyjen katalogiin sopien taattua laatua. Muun muassa Joose Keskitalon taustayhtyeestä Kolmannesta Maailmanpalosta ja Räjäyttäjistä tutut muusikot erittävät soittimistaan varmaotteista, vapautunutta ja vähäeleisesti svengaavaa perinnemusiikkia, joka kuulostaa suunnilleen siltä kuin Kari Peitsamo esittäisi Canned Heatin kappaleita."

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 3/3

20. Edward Sharpe & The Magnetic Zeros - Home

Aihe on varmaan yksi käytetyimmistä ("home is wherever I'm with you"), mutta samalla myös parhaiten toteutetuista. Nais- ja miesvokaalien vuoropuhelu toimii tässä kappaleessa erityisen hyvin.

19. Daniel Merriweather - Change

Merriweather on luultavasti vuoden aliarvostetuimmista artisti. Miehen tuotanto lukeutuu nykyajan radiosouliin, mutta Merriweatherin sielukas ääni ja nykyaikaan linkitetyt biisit tekevät siitä myös genrensä parasta musiikkia, jolla kuuluisi olla enemmän kuuntelijoita kuin Amy Winehousella.

18. Metric - Help I'm Alive

Kivat sanat, söpö biisi, tarttuvat melodiat ja vuoden 2009 paras biisi, jossa naisvokaalit ovat pääosassa.

17. Monsters of Folk - Map of the World

Lempikappaleeni superyhtyeeltä vaihteli vielä syksyllä todella paljon, mutta tähän onnenpyörä lopulta pysähtyi. Kilpailu käytiin lähinnä Bright Eyesista tutun Conor Oberstin biisien välillä.

16. Los Campesinos! - The Sea is a Good Place to Think of the Future
Käännekohta suhteessani Los Campesinos!iin, joka muutti vihan rakkaudeksi.

15. Keramick & Lobo - Gone

Helposti vuoden paras kotimainen kappale, jota ei koskaan luulisi suomalaiseksi. Keramickia & Loboakin enemmän se kuulostaa joltakin Thom Yorken tekemältä vierailukappaleelta.

14. Grizzly Bear - Two Weeks

Meinasin unohtaa tämän kappaleen listalta, sillä kuvittelin Two Weeksin ilmestyneen ennen viime vuotta. Se kuulosti jo ensimmäisellä kuuntelukerralta niin klassikolta. Ei sillä tavalla, että se olisi tehty jo niin monta kertaa ennenkin vaan sillä tavalla, että se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tarttuvan hyvä, että ihmetyttää miksei sitä ollut tehty aikaisemmin.

13. Phoenix - 1901

Yhden vuoden parhaan levyn paras kappale. Phoenix jaksaa yllättää vuodesta toiseen.

12. Burial & Four Tet - Moth

Kevään jälkeen tämä kappale unohtui hetkeksi, mutta onneksi muistin sen tätä listaa kootessani. Moth kuulostaa Burialilta ja Four Tetiltä eikä kovinkaan yllättävältä - mutta riittävän timanttiselta yltääkseen melkein kärkikymmenikköön.

11. Animal Collective - My Girls

Jossain vaiheessa viime vuotta My Girls tuntui olevan maailman hypetetyin kappale. Kuten jo aiemmin sanoin, Animal Collective on hypensä ansainnut. My Girls oli kappale, joka sai minut viimein ymmärtämään sen.

10. Andrew Weatherall - Fail We May, Sail We Must

Vuoden toiseksi paras avausraita, joka kuulostaa riittävästi Ceebrolisticsin Mattip:ltä, lieventääkseen tuskaa ikuisesta levyn odottelusta. Äärimmäisen koukuttava kappale.

9. N.A.S.A. - Gifted (feat. Kanye West, Santigold & Lykke Li)

En tiedä, pitääkö syyttää nimekkäitä vierailijoita vai ei, mutta Gifted kuuluisi ehdottomasti jokaisten hyvien bileiden soittolistalle. Vierailijat ainakin hoitavat työnsä mallikelpoisesti. Olen ikuisesti kiitollinen Lissulle, joka muistutti useamman kerran tähän bändiin tutustumisesta.

8. Moderat - A New Error

Moderatin esikoislevy jäi minulla ensimmäisillä kuuntelukerroilla repeatille jo ensimmäiseen kappaleeseen, koska se oli vain niin erinomainen, etten päässyt pidemmälle. Vuoden paras avausraita.

7. White Lies - The Price of Love

Tämä biisi ylsi näinkin korkealle puhtaasti sanojensa takia, jotka ovat mielestäni lähes hienoimmat elleivät jopa parhaat, jotka olen kuullut. Isoimmat arvostukset lähtevät siitä että parikymppinen mies on voinut kirjoittaa nokkelan tarinan, joka kuulostaa elämää kokeneen kirjailijan tekstiltä. Sama pätee muihinkin levyn biiseihin, mutta tässä on tarina, josta mieluiten tekisin elokuvan.

6. The Whitest Boy Alive - 1517

Listan toinen nelinumeroinen biisi, samoin kuin toinen valkoisin mies -kappale. Tästä 60 kappaleen joukosta eniten mainintoja keräsi Erlend Øyen bändiprojektit, joista 1517 ylsi korkeimmalle. Miksi? Tähän voi tanssia tai rentoutua, ja se kuulostaa sadankin kuuntelukerran jälkeen vielä yhtä viihdyttävältä. Jos edellisessä oli vuoden parhaat sanat kokonaisuutena, 1517 sisältää parhaan lausahduksen: "Freedom is a possibility only if you're able to say no".

5. The Mars Volta - Desperate Graves

Octahedronin paras biisi, vaikka seitsemän muuta ovatkin lähes samaa tasoa. Joku kirjoitti jonnekin, että uusin riisutumpi levy paljastaa, kuinka huono säveltäjä Omar A. Rodriguez-Lopez todella on. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. En varmastikaan suhtaudu bändiin täysin objektiivisesti, mutta The Mars Volta ei petä koskaan.

4. White Lies - Death

Price of Loven ja tämän lisäksi listalle oli tunkemassa kolme muutakin White Liesin biisiä. Vaikka osa niistä alkaa olla puhkisoitettuja, Death jaksaa vielä herkistää. Lievästi lentopelkoiselle vuoden mageimpiin kokemuksiin kuului tämän kappaleen kuuntelu lentokoneessa.

3. Calvin Harris - I'm Not Alone

Kesän ja syksyn bilebiisi numero yksi. Vaikka Harrisilta löytyy levyllinen erinomaisia tanssikappaleita, ei yksikään riitä yli ensimmäisen lohkaisun. I'm not alone oli meikäläiselle vuoden 2009 we are your friends.

2. Fuck Buttons - Surf Solar
Tämä tuskin olisi tässä ellen olisi aluksi pistänyt tähän kappaletta, joka ilmestyi vääränä vuonna, ja sitten muistanut unohtaneeni yhden lempparini listalta kokonaan.

1. Moderat - Rusty Nails

Kiistaton ykkönen. Keväästä asti tiesin, että tämä on vuoden paras kappale ellei ihmeitä tapahdu. Modeselektor ja Apparat maistuvat pelkiltäänkin, mutta yhdessä tulos näyttäisi olevan puhdasta kultaa. Thom Yorkekin komppaa.