Viikko 14/2013: Pikku Kukka, The Hearing, Loost Koos, Tove Lo, Tunng, Kastle, Suomen Karvapääkuninkaat 1968

Tällä viikolla kuunneltiin taas aika monipuolisesti musaa. Tässä postauksessa liikutaan jossain kokeellisen popin, suomiräpin, indiediskohittien, suomirockin ja dubstepin hyvässä välimaastossa. Ajattelimme että seitsemän poimintaa saa riittää tällä kertaa, mutta jos hyvän musan jano ei näillä sammu, niin kannattaa myös kuunnella kotimaiset uutuuskappaleet The New Tigersilta ja Pää kiiltä.

Pikku Kukka - Jos ei sua täällä olisi
Ihana Pikku Kukka tekee selvää jälkeä uudella singlellään. Aino Vennan ohjaamalla tunnelmallisella musiikkivideolla ryyditetty melankolinen kaunokki esittelee trioksi kutistuneen yhtyeen, joka soi koostaan huolimatta täyteläisesti ja avarasti. Ehdoton plussa jousista!
Paina play, jos hyvät melodiat, pianovetoisuus, stemmalaulaminen ja rummuttomuus kiinnostavat. (Mikko)


The Hearing - Swallow
Pintandwefallista tuttu Ringa Manner valmistelee paraikaa soolodebyyttiään The Hearing -aliaksen alla. Swallow on vahva käyntikortti ja ensisingleksi moitteeton. Kummitusmainen ja tarttuva kappale tuo itselleni mieleen jostain syystä James Blaken. Yhden naisen yhtyeenä operoiva The Hearing on varmasti elämys myös keikkaolosuhteissa. Suosittelen vahvasti, vaikken itsekään ole vielä nähnyt liveolosuhteissa! 
Paina play, jos looppailu, Pintandwefall ja Tune-Yards kutkuttavat kuulohermojasi. (Mikko)


Loost Koos - Dängä Dängää
All Earsistakin tutun Loost Koosin uusi biisi on hiton kova. Tulevalta Enter the Wincave -mixtapelta irroitettu ensisingle enteillee paluuta räpimmän materiaalin pariin. Särren intensiivisen räppäilyn johdolla etenevä raita on härkäsellä biitillä varustettu potkuri, jota tekee mieli soittaa repeatilla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ja uudestaan. Kuten Särre asian laidan parhaiten kertosäkeessä tiivistää: Sämplet bängää / biitti bängää / Lostarit slängää / dängä dängää / meil on radiohitti / dj luuppaa se radio rikki. Hiton kova.
Paina play, jos Lostareiden edellinen albumi ei ollut omaan makuusi tarpeeks rrräp. (Mikko)


Tove Lo - Habits
Ruotsalaisen Tove Lon uutuusbiisi Habits kuulostaa niin paljon ruotsalaiselta popilta, ettei kotimaasta voi erehtyä. Sen sanat tekevät siitä samaan aikaan kiinnostavan, kornin ja taatun hitin. Ensimmäiset kolme riviä menevät näin: "I eat my dinner in my bathtub / then I go to sex clubs / watching freaky people getting it on."
Paina play, jos haluat kuulla, miltä Ke$ha luultavasti kuulostaisi, jos hän olisi tukholmalainen. (Mira)


Tunng - So Far from Home
Luulin englantilaisen kokeellisen folkpopin ihmeryhmän jo hajonneen, kun nokkamies Mike Lindsay muutti Islantiin ja rupesi Cheek Mountain Thiefiksi. Vaan ei, kymmenen vuotta sitten perustettu Tunng on vielä entisensä! Uusi biisi putkahti ulos tovi sitten ja viidennen Tunng-albumin (Turbines) on määrä ilmestyä kesäkuussa.
Paina play, jos haluat kuulla, onko aika muuttanut Tunngin söpöä poppista. (Ei ole.) Suositellaan erityisesti Sufjan Stevensin musiikista ilahtuville. (Mira)


Kastle - Make You Stay (feat. JMSN)
Kastle on amerikkalainen tuottaja, jonka debyyttialbumi julkaistaan tässä kuussa. Make You Stay on toinen maistiainen tulevasta.
Paina play, jos haluat kuulla tunnelmallisen sadepäivän dubstep-balladin, jonka kiipparisoolo ja  r'n'b-vokaalit tihkuvat seksiä. (Mira)


Suomen Karvapääkuninkaat 1968 - Miesten maailma
Mulla on aina ollut vähän vaikeuksia kirjottaa kavereiden bändeistä, eikä Karvakunkuista kirjottamista helpota se, että niiden laulaja-kitaristi on kirjottanut tähänkin postaukseen mun biisivalintojen ylle. Mikko ei kuitenkaan edes vihjannut tästä biisistä, vaan olen ihan aidosti fiilistellyt Miesten maailmaa läpi viikon. Se on äärimmmäisen tarttuva suomirock-kappale, joka tuo mieleen Egotripin, ja laittaa mut toivomaan, että olisin mies vain samastuakseni paremmin tähän kappaleeseen. (Sellasia terveisiä Mikolle että mäkin olen ns. kokannut tällä viikolla mikropitsan ja makaroonia. Ehkä alitajuisesti tän biisin inspiroimana?)
Paina play, jos olet mies, etkä aina tunne kuuluvasi joukkoon. Tai tykkäät muuten vaan radiopotentiaalisista suomenkielisistä rokkibiiseistä. (Mira)

Mikon TOP 15 levyt vuodelta 2012

Mielestäni 2012 oli yksinkertaisesti erinomainen musiikkivuosi. Itseäni riemastutti varsinkin kotimaisten julkaisujen korkea taso ja määrä. Vahvoja debyyttejä kuultiin muun muassa Antero Lindgreniltä, Death Hawksilta ja Gracias / JTT:ltä. Lisäksi paljon hyviä levyjä vanhoiltakin suosikeilta, joista mainittakoon tässä täpärästi listan ulkopuolelle jääneet Särkyneet, Laivue ja Tundramatiks.

Oman levyvuoteni voisi tiivistää neljään lokeroon: R&B, rap, vanhat suosikit ja vahvat debytantit. Ja linkki Spotify-soittolistaani löytyy tästä. Lukuiloa!

1. Frank Ocean: channel ORANGE (Def Jam)

Tiedän. Ensimmäinen valintani saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä tylsältä, mutta hei - hitot siitä! Miksi juuri tämä levy on niin hyvä? No, levy on erinomainen tietenkin siksi, että se on täynnä hyviä biisejä. Hyvien biisien lisäksi löytyy kiinnostava taustatarina ja kiinnostava artisti. Kuorrutteena on sopiva sekoite kermaa, sokeria ja juustoisuutta. Channel Orange sekoittelee onnistuneesti hiphopia, kutusoulia, modernia r'n'b:tä ja pehmofunkia.  Thinkin Bout You, Sweet Life, Pyramids, Lost ja tietenkin aivan käsittämättömän upea Bad Religion. Olin melko pitkään täysin vakuuttunut, että Frank Oceanin paras biisi on Swim Good, mutta kyllä tämä kappale on vähintäänkin yhtä hieno.

"Taxi driver / Be my shrink for the hour / Leave the meter running / It's rush hour / So take the streets if you wanna / Just outrun the demons, could you" 

Frank Ocean. Vuoden hienoimman levyn tehnyt mies.

2. Dr. John: Locked Down (Nonesuch)

Locked Down on 72-vuotiaan neworleansilaisen Malcolm John "Mac" Rebennack, Jr. eli Dr. Johnin ties kuinka mones levytys. Jo vuonna 1968 Gris-Gris -esikoisalbuminsa julkaissut Dr. John on onnistunut luomaan uusimmastaan vahvatunnelmaisen kokonaisuuden. Tästä voinee syyttää levyn tuottanutta The Black Keysin laulaja-kitaristi Dan Auerbachia. Levy seikkailee huuruisesti jossakin bluesin, jazzin, rock'n'rollin ja R&B:n ja voodoon tiheässä viidakossa. Jos sydämesi sykkii The Black Keysille, Tom Waitsille ja Mulatu Astatkelle, on tähän tutustuminen kansalaisvelvoite.

3. Jukka Ässä: Mitäs tässä (GAEA Records)

Sitten siirrytäänkin niihin vahvoihin debyytteihin. Tamperelaisen jo pitkään puurtaneen indiemuusikon Jukka Salmisen (Tapes, Laurila, Samae Koskinen ja hänen taikabändinsä) kipparoima Jukka Ässä on se pitkään kaivattu keidas suomenkielisen indiepoprockin aavikolla. Suessa (10/2012) ilmestyneessä levyarviossani kirjoitin levystä muun muassa seuraavaa: "Kirjavat kappaleet tarjoilevat monia konnotaatioita, ja päällimmäisinä mieleen uivat The Whitest Boy Alive, Egotrippi ja Limonadi Elohopea. --- Tapaus myös niille, joissa suomenkielinen rock ei muuten herätä suurempia intohimoja." Hieno levy kaiken kaikkiaan.

4. Ruger Hauer: Erectus (Monsp)

Mirankin paljon hehkuttama Ruger Hauer teki parhaan kotimaisen rap-albumin vuonna 2012. Piste. Tiukin kotimainen verse kuultiin Paperi-T:ltä kappaleessa Antimateria.

"Elämä sivuvaikutuksista vakavin / Faust haluu antaa kaiken tietonsa takasin / ei pidä arvossa mitään / mitä ei voi sylissään pitää / Anna mustelma / kestää se pisimpään / läpi koko elämän / osumatta mihinkään / On vaan olevinaan olevaa / taivasta ja helvettii / haluun palan molempaa / Asfaltti on kovempaa / en muista enää mitä, / mut jotain nää kesät opettaa / Kumpi väärä on oikeempi? / Onko bordelli taivas vai taivas bordelli? / Luotan vain kovakantisiin kirjoihin / ja pieniin luonnollisiin rintoihin / ja jos kaikki on bisnestä / niin älä ikinä tee numeroa itsestäs"

Ei lisättävää. Soololevy ulos ja sassiin, kiitos.

5. Pää Kii: Pää Kii (Stupido)

Suhtaudun tähän levyyn hieman ristiriitaisesti. En levyn itsensä vuoksi, vaan sen saaman yltiöpositiivisen vastaanoton takia. Itseäni sellainen aina vieraannuttaa artistiin tutustumisesta. Toisaalta, mitäpä sitä enempiä kyräilemään: kyseessä on superhyvä punkpop-levy. Teemu Bergmanin biisit tarttuvat kuin purkka hiuksiin ja sanoitusten sarallakin mies on näköjään puhkeamassa kukkaan. Äärimmäisen iso plussa kannen suunnitelleelle Aapo Rapille, joka vaikuttaa myös mainiossa The Verticals-yhtyeessä.

6. Loost Koos: Pienempi kuin kolme (Monsp)

Vuoden toiseksi paras kotimainen pälpätyslevy. Lisää fiilistelyäni tästä mahtavasta kutulevystä voi käydä lukemassa täältä. Big up Särre, Pianomies ja DJ Arsi!

7. Bobby Womack: The Bravest Man in the Universe (XL Recordings)

Kuten aiemmin mainittu Dr. John, on tämäkin 68-vuotias konkari julkaissut ensilevytteensä jo vuonna 1968. Bobby Womackin ylistäviä arvioita niittänyt paluulevy on Blurista ja Gorillazista tutun Damon Albarnin ja XL Recordingsin omistajan Richard Russelin tuottama soul/R&B/gospel/pop -levy. Ja todella hieno levy onkin. Jo levyn aloittavan nimikkokappaleen pärähtäessä soimaan on selvää, että tässä on yksi vuoden levyistä. Mikä ääni, mikä sielukkuus! Moderni ja ajaton levy. Kiinnostava making of -minidokumentti katsottavissa täältä.

8. Kuusumun Profeetta: Huutoja hiljaisesta huoneesta (Ektro)

Vanha suosikki teki kaivatun paluun levyhyllyyn. Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain oli kaunein kuulemani kotimainen kappale vuonna 2012. Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, seitinohut ensilumi laskeutui kadulle. True story! Kuusumun Profeetta heitti myös superupean keikan viime kesän Ilmiössä (jos et ole käynyt kyseisillä festareilla, suosittelen todella vahvasti, että teet asiaan korjausliikkeen ensi kesänä).

9. PMMP: Rakkaudesta (Sony)

Vuonna 2009 ilmestynyt PMMP:n viides levy Vedeen varaan oli mielestäni todella tylsä levy. Rakkaudesta-levyn ensisingle Heliumpallo herätti kuitenkin oitis kiinnostukseni. Onneksi se ei ollut levyn ainoa hyvä kappale. Itse asiassa se taitaa olla levyn heikointa antia. Hyvä niin! Ja herrajumala ne sanoitukset. Paula Vesala on omissa kirjoissani Suomen tämän hetken paras sanoittaja. Levy oikein kuhisee hienoja kappaleita, joista itseeni kolahtavat parhaiten 4ever young, Korkeasaari, Pahvinaamari ja Toivo. Huh huh, upea levy.

10. Alabama Shakes: Boys & Girls (Rough Trade)

Amerikkalaisen Alabama Shakesin debyytti on komea sekoitus southern rockia, soulia ja bluesia. Kolme Grammy-ehdokkuutta kerännyt yhtye kulminoituu laulaja-kitaristi Brittany Howardin vahvaan ääneen.

11. Tiiu Helinä: Veli (El Camino)

Lisää vahvoja debyyttejä. Levyjulkaisukeikallaan Korjaamon Vintillä näkemäni live-esiintyminen todisti ennakko-oletukseni oikeiksi: Tiiu Helinä on ihan sairaan söpö ja vilpitön esiintyjä. Ponytail- ja Clouds -kokoonpanoista tutun Samuli Tantereen tuottama ja Tiiun säveltämä ja sanoittama Veli kuulostaa siltä kuin Regina ja Paavoharju olisivat lähteneet öiselle luontoretkelle. Eli erinomaiselta.

Kuvassa Tiiu Helinä. Kuva: Heta Bilaletdin.

12. Miguel: Kaleidoscope Dream (RCA)

"Ai, olet siis kaunisääninen kutumies, joka laulaa modernisti tuotettua ja maustettua R&B:tä ja pehmoista soulia? No, totta kai pääset vuoden levyt listalleni!"

13. Grizzly Bear: Shields (Warp)

Veckatimest-levyllä sydämeeni uinut brooklyniläinen Grizzly Bear teki jälleen hienon levyn. Katso pakahduttavan kaunis Yet Again -video täältä.

14. Jessie Ware: Devotion (PMR / Island / Cherrytree)

Vuoden biisi -tittelistä kilpailee omissa kirjoissani Frank Oceanin Bad Religionin lisäksi ainoastaan Jessie Waren debyytin vahvin kappale ja singlenäkin julkaistu Wildest Moments. Katso musiikkivideo täältä.

15. Talmud Beach: Talmud Beach (Helmi Levyt)

Talmud Beachin eponyymistä debyyttilevystä kirjoitin Suessa (8/2012) seuraavaa: "Hypnoottisen boogiebluestrio Talmud Beachin esikoinen on Helmi Levyjen katalogiin sopien taattua laatua. Muun muassa Joose Keskitalon taustayhtyeestä Kolmannesta Maailmanpalosta ja Räjäyttäjistä tutut muusikot erittävät soittimistaan varmaotteista, vapautunutta ja vähäeleisesti svengaavaa perinnemusiikkia, joka kuulostaa suunnilleen siltä kuin Kari Peitsamo esittäisi Canned Heatin kappaleita."

Loost Koos

Särren, Pianomiehen ja Dj Arsin muodostama helsinkiläinen hipedahopyhtye Loost Koos julkaisi aiemmin tänä vuonna suotta vähälle huomiolle jääneen kolmannen albuminsa Pienempi kuin kolme. Albumin julkaisusta vastasi tuttuun tapaan Monsp, ja se ilmestyi cd-version lisäksi vinyylinä ja street cred-versiona aka c-kasettina. Aiemmin poppoolta julkaistut suomialbumit Peruna ja timantti (2007) ja Ei väistetä jos ei tunneta (2008) osuivat ja upposivat suomenkielisestä hiphopista pitävän kansan syviin riveihin. Itselleni varsinkin erittäin vahva esikoisalbumi on kasvanut yhdeksi niistä laajemmalla skaalalla breikanneiden suomiräplevyjen huipuista, ja se asettuu omasta mielestäni samaan klassikkokaanoniin astetta soulimpien r'n'b-vaikutteisten levyjen kanssa. Nyt puhun tietenkin kahdesta erään Aksimin suureksi osaksi tuottamasta levystä: Ruudolfin Doupeimmat Jumala seivaa (2004) ja Kemmurun Kehumatta paras (2006) vakuuttivat kumpikin laadukkaalla tuotannollaan ja vielä edelleenkin kasvavilla läpillään.

Jälleen on tarjolla komeita poikia. No homo. (Kuva: Vuokko Salo)

Omalta osaltani kakkoslevy Ei väistetä jos ei tunneta ei tarjoillut suoraan sanoen mitään kiinnostavaa. Biitit olivat outoja, läpät ja tyylitkin jotenkin ei-fokusoituneita. Kaikesta paistoi läpi ehkä pienoinen hätiköinti ja uuden suunnan hakeminen. Ainoastaan musavideobiisi Taivas kattona, Syntymäpäivät (feat. Stepa & Aksim) ja Pakkasta (kräkkräk) (feat. HZÄ) tekivät onnistuneita korjausliikkeitä muuten hieman onttoon kokonaisuuteen. Tästäkin on paljon kiittäminen kyseisten raitojen vierailijoita.

Hienon albumin hieno kansi.

Jos kakkosalbumi tarjosikin kylmää kyytiä, kolmas albumi herätti allekirjoittaneen horroksesta kuin kevätaurinko. Ensimmäisenä singlenä tarjoiltu Kiitos (NMPT) herätti oitis kiinnostuksen ja huomasin jääpuikkojen sulavan ja pakkasen lauhtuvan kräkkräk. Hellästi ja sielukkaasti keinuva kappale lukeutuu Loost Koosin uran huippuhetkiin. Excellent!




Samanlaista raukeaa sunnuntaifiilistelyä jatkaa kertosäkeessä daftpunkiaaniseksi avaruudelliseksi odysseiaksi paisuva Onko meillä toisemme huomenna. Kolmas raita Nyt puhutaan starttaa Pianomiehen aka Väiskin notkealla flowlla:  "nyt puhutaan hetki rakkaudest / siitä mitä mies pitää kauneudest / ja näkee sen kaiken naiseudes / tekee melken mitä vaa et sais sex". Väiskin räpit ovat ehdottomasti se kaivattu piristysruiske Loost Koosille ja ne tuovat sopivaa vaihtelua ja tasapainoa tätä nykyä ehkä Suomen suvereeneimman freestailaajan kruunua kantavan Särren räpättelyyn. Hyvä Väiski!




Mehukkaan urkuvinguttelun ja läsähtelevän rumpukompin turvin nytkivän Lähe mun kaa bleidaan myötä on viimeistään selviö, että ennen bilettämisestä riimitellyt kepeämpi "Lostarit" on taakse jäänyttä elämää. Tämä on herkkää, haavoittuvaista, naiivia, aikuistunutta, syvällistä, lämmintä ja hauskaa sanataidetta, josta paistaa läpi vankka usko omaan tekemiseen. Heikompia raitoja on lätylle siunaantunut onneksi vain kaksi (Liekki leimahtaa ja Fuk Babylon). Jostakin syystä Kari Tapiirin vierailu ei omaan korvaani kuulosta myöskään kauhean vakuuttavalta. Paras feattaaja -palkinto menee tällä kertaa Munkkisaaren omalle kultamonnille Super Jannelle. Onnittelut!

Kaiken kaikkiaan Loost Koosin kolmas levy kuulostaa mukavalta ja aurinkoiselta krapulapäivältä; tyttökaveri on antanut anteeksi edellisillan kännispedeilyt ja pizzaa ja kokistakin on riittävästi. Tämä adult-oriented kuturäp toimii oikein mainiosti allekirjoittaneelle. Big up Särre, Väiski, Arsi ynnä vierailijat. Kiitos (NMPT) eli näitä meikä pitää tärkeenä!

Facebook: http://www.facebook.com/pages/Loost-Koos/128328534041?ref=ts&fref=ts