Flow '10: Sleigh Bells

Flow Festivalin eilen julkaistu esiintyjälista oli niin järisyttävä, että hehkutettavaa riittää tälle päivällekin... ja luultavasti elokuulle asti. Ohjelmiston ensimmäinen osa koostui lähinnä tutuista ihanuuksista ja lemppareista, mutta etnisten esiintyjien lisäksi bongasin uudenkin nimen joukosta.

(via MySpace)

Sikäli tämäkin kai pitäisi jo tietää, sillä brooklyniläisen Sleigh Bells -duon kappale Crown on the Ground löytyi viime vuoden Pitchforkin sadan lempibiisin joukosta, sijalta 57. Nimekkäitä kavereitakin kaksikolla on, kuten kotikylän Yeasayer, jonka kevätkiertueen lämppärinä Sleigh Bells esiintyy. Aiemmin duo on kiertänyt lämppäämässä Flow'ssakin nähtävää Major Lazeria yhdessä Ruskon kanssa.

Ennakko-odotuksista huolimatta mitään yeasayermaista ei Sleigh Bellsin ep:ltä löytynyt, vaan kappaleet soundasivat enemmän Diplon kavereiden tekemiltä. Ring Ring -biisissä toistuva "have a heart"-hokema toi naurettavasti mieleen edesmenneen jenkkihardcore-ryhmän Have Heartin. Hölmö mielikuva ei kuulostanutkaan enää niin hölmöltä, kun minulle selvisi, että Sleigh Bellsin miespuolikkaalla Derek Millerillä on kuin onkin kuuden vuoden punkkitausta post-hardcore-bändi Poison the Wellin kitaristina.

Ring Ring:

Vokalisti Alexis Kraussin musiikkitausta sen sijaan on vähemmän katu-uskottavampi, sillä hunajaääninen naislaulaja on kerännyt aiemman kokemuksensa teinipopbändistä. Yhteistyö sen sijaan kiehtoo, ja on eräänlainen kompromissi molempien menneisyyksistä. Lo-fi-soundit, surisevat kitarat ja bassorikkaat biitit yhdistettynä Kraussin tyttömäiseen voihkintaan muodostavat yhdessä ääntä, jota on vaikea verrata suoraan mihinkään. Jos olisi pakko keksiä jotain, sanoisin Sleigh Bellsin olevan uhoava indie-pop-M.I.A., joka on tehnyt road tripin kehnosti toimivalla autolla Brooklynista likaisimmille gangsta rapin ghetoille.



Niin joo, Sleigh Bells tosiaan on ollutkin Diplon, Switchin, Ruskon ja Blaqstarrin kanssa häärimässä kolmannen M.I.A.-albumin kanssa, ja vastapainoksi Flow'hunkin saapuva laulajatar julkaisee Sleigh Bellsin Treats-debyytin omalla N.E.E.T.-levy-yhtiöllään 11. toukokuuta. Pienet on piirit, kun otetaan huomioon, että Flow'n artisteista vielä Rye Rye kuuluu tähän samaan kaveriporukkaan.

Grooveshark: http://listen.grooveshark.com/#/artist/Sleigh+Bells/1210636
MySpace: http://www.myspace.com/sleighbellsmusic

Ja sitten... Bongasin tänään ihanan Riikan Helmi Otsalla -blogista musiikkimeemin, jossa tehtävänä lisätä blogiin joka päivä yksi biisi sääntöjen mukaan. Heti perään huomasin että 1000 Sparksin Jyrilläkin on menossa samanlainen, hieman eri versiona vain. Vaikka en yleensä blogihaasteiden ystävä olekaan, tällainen meme on omaankin makuuni, että lähdenpäs koittamaan - tuolla peräti 30 päivän versiolla. Haastan samalla kaikki loputkin (musa)bloggaajat tähän, koska tää saattaa muuttaa ihmiskuvia rytisten.

Day 01 - Your Favourite Song

Foo Fighters - Everlong (Official Music Video) - Funny videos are here

'Helppo' heti alkuun... Oon täällä blogin puolellakin nimennyt kymmenet eri kappaleet lempibiisikseni, mikä johtuu siitä, että niitä vain on enemmän kuin yksi. Edellinen saattoi tulla joillekin shokkina, mutta Foo Fightersin Everlong on kuulunut niihin kuitenkin kaikista pisimpään. Se jaksaa koskettaa vuosikymmenestä toiseen, riippumatta siitä, millainen fiilis on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se nosti kyyneleet silmiin Provinssirockissa 2008, enkä ihmettele, miksi se varmasti on muutaman muunkin ihmisen lempikappale...

Henki pihisee vielä, toistaiseksi

Oon ilmeisesti kuunnellut Provinssin jälkeen vähän liikaa Justicea, koska töissä pärähti soimaan Popedan Matkalla Alabamaan, ja olin miltei varma, että se olisi ollut Justicen One Minute to Midnight. Toki jos en olisi missannut Popedaa olisin kyllä varmasti kuunnellut sitä yhtälailla taukoamatta.

Justice oli ihana. Ne kerto kaikkia hauskoja juttuja. Mua naurattaa vieläkin, kun puhuttiin me mistä tahansa, ne käänsi keskustelun aina Negativeen. Ne oli käyny kattomassa niitä aikasemmin päivällä. En kehdannut siinä vaiheessa sanoa, että oon joskus tuntenut jätkiä. :-D Päällimmäisenä on kyllä mielessä se, että maailman kuumin mies eli Xavier ilmeisesti yritti vähän lämmitellä meikäläistä, enkä tajunnut sitä ennen ku mulle siitä huomautettiin. Tai no, tajusin, mutta aivot käänsi sen sellaseks että "It's all in my head. Cannot be true." Maailman kuumin mies enkä tarttunut tilaisuuteen! Failure.



Isommat ja tärkeämmät sepustuksethan löytyy siis edellen MySpacen Live in Nordics -sivuilta, ja koska niille olin bloggaamassa tapahtumasta, jätetään sen kummemmat Provinssi-raportit täältä kokonaan väliin. Sen verran kai pitää sanoa, että näin noista aikasemmin suositelluista sitten loppupeleissä kahdeksan. Olisinkohan edes enempää nähnyt bändejä...

Seuraavaksi Suomen kesässä onkin vuorossa sitten Ilosaari, ellen sitten Thrashwaxeille eksy. Harmittaa vähän, että ne ovat tänä vuonna Tampereella, koska Porin Annis on niille ollut niin täydellinen paikka. Toki bändejä pääsee katselemaan ennen Roskilde Festivaliakin. Huomenna aina briteistä asti tulee tohon naapuriin They Came from the Stars I Saw Them, ja ensi viikolla samaiseen paikkaan Bonnie 'Prince' Billy ihan Ameriikasta. Fullsteam, I love you.

Provinssirock 2008 - Valmistaudu festarikesän avaukseen!

Pääsykokeet ovat ohi ja taas voi hyvällä omalla tunnolla istua tässä. En osaa yhtään sanoa, miten meni, mutta tästä eteenpäin akateeminen tulevaisuuteni ei ole enää minun käsissäni. Aika rajoilla varmasti pyöritään, sillä eilen kertaustehokkuutta söi uutinen siitä, että minut valittiin toiseksi MySpacen festivaalibloggaajaksi Provinssirockiin Seinäjoelle! Tunnelmia Provinssirockista voi siis tarkastella festivaalin aikana MySpacen Live in Nordics -sivulta, jonne lähettelen raportteja pitkin päiviä. Yhtenä pestiin liittyvänä etuna on Justicen tapaaminen, joten jos siellä päässä sattuu kysymyksiä mieleen, voin yrittää metsästää niihin vastauksia.

Vaikka silmät ja korvat Provinssin osalta ovat auki koko ajan olleetkin, en ole aiemmin miettinyt esiintyjiä siltä kannalta, että niitä todella lähtisi katsomaan. Tilanteen muuttuessa oli otettava kynä käteen ja ympyröitävä aikataulusta oma ohjelma lähtövalmiuteen. Tässä lyhyt oppimäärä Provinssin tärkeimmistä tsekattavista:

PERJANTAI

Ehdottomat
Coheed and Cambria ei lukeudu niihin bändeihin, joita olisin ikinä diggaillut suurella sydämellä, mutta onhan nämä nyt nähtävä. Pari vuotta takaperin oli tarkotus käydä katsomassa, mutta keikathan tosiaan peruuntuivat sen kiertueen osalta. Nyt jos pääsisi tarkastamaan livekunnon.

Päivän toinen ulkomainen esiintyjä Dinosaur Jr. kuuluu myös samaan ryhmään kuin Coheedit. Joskus grunge-aikoina popittelin jotain matskua yleissivistyksen vuoksi, mutta syvempi tutustuminen jäi vain yritykseksi. Solisti J. Mascisin vierailu taannoisella Mew-levyllä aiheutti enemmän surua kuin iloa, mutta tässä kokoonpanossa hommat tuntuvat kuitenkin toimivan siinä määrin, että nolottaisi, jos tämä jäisi väliin.

Mahdolliset
Heikoimpana festaripäivänä perjantailla ei oikeastaan ole muita ehdottomia katsottavia. Seuraavaksi kiinnostavimpana joukosta nousee Von Hertzen Brothers, jonka uusi materiaali ansaitsisi tarkastuksen siltä varalta, että Roskildessa aikataulut eivät natsaa suomimeiningin tsekkailulle. Päivän pääesiintyjälle Linkin Parkille voisi myös varata vähän aikaa, sillä onhan ennenkuulumatonta, että tämän ja Foo Fightersin kokoluokan rock-bändit esiintyvät Suomessa festivaaleilla. 2008 vuoden Provinssin ainoana ulkomaisena raskaamman musiikin edustajana myös Municipal Waste pitänee tarkastaa, jos vain fiilikset osuvat suotuisaksi myllytykselle.




LAUANTAI

Ehdottomat
On mahtavaa, että tämän vuoden Provinssissa on mahdollisuus paika viime vuoden tuplamokaus. Ensinnäkin Justice oli viime vuoden Roskilden päätösesiintyjä veivaamalla monituntisen yöllisen keikan. Minä nukuin sillon teltassani, koska en ollut herännyt herätyskelloon. Yöllinen pissahätä kuitenkin nostatti minut bajamajoille, ja voi jestas että ketutti, kun tajusin taustamusiikkin olevan peräisin festivaalialueelta: Justice vs. Simianin We are your friends. UMF jäi myös väliin, joten kolmas kerta toden sanoo!

Toinen ranskalainen duo, The Dø, pompsahti niin yllättäen pinnalle, että säikähdyksissäni muodostin jo ennakkoluuloja kaksikkoa kohtaan. Vaan A Mouthful paljastuikin mielenkiintoiseksi moniulotteiseksi lätyksi ja yhtye melkein festivaalien odotetuimmaksi esiintyjäksi.

Myöhäiset lauantai-illan esiintyjät (mm. edellisvuosien Magyar Posset ja Scissor Sistersit) ovat vuodesta toiseen jääneet katsomatta isostakin uhoamisesta huolimatta, mutta otetaan jälleen kerran uusi yritys yöjorauksille, sillä Pepe Deluxé saa edellisten kokemuksien perusteella väsyneetkin jalat liikkeelle. Mahtavaa Suomi-soundia!

Mahdolliset
Päälavan ääreen ei tarvitse lauantaina vaivautua. Muista esiintyjistä en ole koskaan nähnyt mm. Scandinavian Music Groupia, Astrid Swania tai Emmanuel Jalia, joten näitä olisi mukava raahautua katsomaan. Hyviksi live-bändeiksi havaitut YUP, Goon, ja The Sounds ovat myös ympyröitynä ohjelmasta. Kaksi jälkimmäistähän soittavat osittain päällekäin, joten fiilikset varmasti määräävät suunnan.



SUNNUNTAI

Ehdottomat
Foo Fighters. Ei kai siihen muuta edes tarvitse sanoa. Everlong on maailman paras kappale ja Dave Grohl on rokkijumala. Vaikka FF ei ole koskaan lempibändiksi yltänyt, on tätä silti odotettu vuosia! Mahassa jo vähän kutittelee.

Sunnuntai tarjoilee muutenkin parhaimman valikoiman, itseasiassa ylitarjontaa on sen verran, että muutamat kiinnostavat jää väkisin näkemättä. Billy Talentista aion kuitenkin pitää kiinni. Pari kelvollista rokkilevyä, jotka kuulostavat pitkänkin kuuntelun jälkeen edelleen yhtä hyviltä. Toivottavasti tää toimii myös festarilivenä.

Kotimaisista kiinnostavimat on myös buukattu päätöspäivälle. Jokin aikaa sitten julistin Asan uuden levyn mahdollisesti parhaaksi suomihiphop-levyksi, joten Jätkäjätkien kanssa vedetylle keikalle pitää suoraan Rumbateltalta tai jopa kesken Downstairsin. Klubikeikoilla helsinkiläisbändille on jäänyt vielä petrattavaa, eikä debyyttialbumikaan kolahtanut siihen malliin kuin olisi voinut parin ep:n jälkeen toivoa, mutta annettakoon festivaalikeikalle mahdollisuus.

Eräs toinen Fullsteam-artisti on kuitenkin osaltani festivaalien odotetuin kotimainen. Disco Ensemblen perässä on kierretty kymmeniä keikkoja ja onnettomia pikkufestivaaleja aina Tuuriin asti, mutta energiaa on joka show'ssa sen verran, ettei tästä tunnu saavan ikinä tarpeekseen. Viime vuonna päälavalla veivannut yhtye palaa takaisin X-stagelle, ja vetäsee ilmoille uuden levyn matskua. Vihdoin!

Mahdolliset
Provinssirock yllätti pahemman kerran kiinnittämällä aamupäivälle muutamat legendaariset esiintyjät, Paula Koivuniemen ja Popedan. Ajattelin läpällä ja kännissä mennä aloittamaan aamuni vähintään toisen keikalle, mutten vielä tiedä kumman. Ehdotuksia?

Loputkin sunnuntain Rumbateltta-esiintyjät kiinnostavat. Keskenään matkustusaikataulujen takia paikkoja vaihtaneet Black Lips ja Rotten Sound tekevät sunnuntaistani kiireisen. Uusien aikataulujen myötä Black Lips'hän soittaa nyt Billy Talentin kanssa osiksi päällekäin, joten sitä ennakkoon niin paljonpuhuttua hulluttelua jää osa väkisinkin tarkastamatta. Rotten Sound esiintyy muuten VHB:n ja The Døn tapaan Roskildessa heinäkuun alussa ja näin ollen kaikki festarin suomalaisverta sisältävät ryhmät esiintyvät myös tänä vuonna Provinssissa!

Saahan näitä suunnitella, mutta epäilen toteutumista todellisuudessa. No, se on ainakin varmaa, että tänäkin vuonna Törnävällä pyöritään torstaista eteenpäin, mutta luultavasti vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena kuin aiemmin, sillä enhän halua lähettää känniviestejä kaikille suomalaisille MySpace-käyttäjille...

http://www.provinssirock.fi/
http://www.myspace.com/liveinnordics