Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomirock. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomirock. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pidä varas: Ystävälliset

Blogihiljaisuus päättyy nyt, sillä tänään framille nostetaan kiinnostava kotimainen tulokas. Otsakkeen yhtye teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen jo ensimmäisellä sinkkulohkaisullaan, mutta jostakin syystä kirjoittaminen pääsi silloin unohtumaan. Nyt on syytä korjata tämä huutava vääryys. Hyvät naiset ja herrat, Ystävälliset!

Ystävälliset on kuusihenkinen helsinkiläisbändi. Jannen, Ramin, Lassen, Villen, Vellun ja Aleksin muodostama sekstetti ei ole ollut kasassa vielä vuottakaan ja jo nyt paketti tuntuu olevan hyvin kasassa. YleX nosti taannoin ensisinglen Parasta NYT-listalleen ja kommentoi kappaletta seuraavasti: "Uuden aallon suomirock nostaa jälleen päätään tyylikkäänä. (---) Jos yhtye todella on ollut kasassa vasta pari kuukautta, ja debyyttibiisi vakuuttaa näin, niin innolla odotamme mitä muuta bändillä on tarjota."


Ystävälliset on hieno bändi.
 Debyyttisingle Liian rehellinen peili herättää kuulijan horroksesta heti aloitusriveillään:

No se on sitä kun ei uskalla puhua. 
Ongelmista jotka vaivanneet jo vuosia.
Se puhki palanut ja särkynyt sydän.
Se kuollut isä ja se vaikea nuoruus.

Hetkonen. Mielenkiintoista suomalaista rocklyriikkaa 2010-luvulla? Kyllä. Olen yhtä hämmästynyt kuin tekin, rakkaat lukijat. Koska viime vuosina kaikki sanoituksellisesti kiinnostava on tupannut tulemaan pääasiallisesti räpin ja punkin puolelta, on tämä kappale Tapaus isolla ö:llä. Itse kappale tuo musiikillisesti mieleen Eppu Normaalin, ja Hassisen koneen, joskin mukana on myös hyppysellinen Egotrippiä, Aknestikia ja Don Huonoja. Ensin mainitut soiton puolesta ja jälkimmäiset laulun ja/tai lyriikoiden puolesta. Toimiva keitos, jonka soisi soivan radioissa.



Olen yksin.
Oletko sinä?
Jos olet me voitais kai tavata.
Me voitais mennä vaikka leffaan.
Ja sitä hiljaa puhumatta katsoa.


Vastikään tarjoillun kakkossinglen Treffien ensimmäinen säkeistö lienee kaikille tuttua tavaraa. Kukapa meistä ei olisi joskus ollut vastaavassa tilanteessa? Omasta puolestani täytyy myöntää, että välillä oma perin suomalainen ontologiani noudattaa täsmälleen kyseistä säkeistöä (Lue: Kirjoittaja on edelleen henkisesti se ujo teinipoika, joka haikailee tyttöjen perään ja kirjoittaa siitä päiväkirjaansa. Ps. Kyllä, minä olen Bert Ljung). Itseäni bändi kiehtoo osittain siksi, että se laulaa asioista, joihin on mahdollista samastua. Ystävälliset tekee sen myös harvinaisen vilpittömästi ja tyylikkäästi. Tässä on yhtye, jota kannattaa pitää silmällä ensi vuonna. Samaa mieltä tuntuu olevan weneverstoodachance-blogi.




Soundcloud: https://soundcloud.com/ystavalliset
Facebook: http://www.facebook.com/Ystavalliset
Kotisivut: http://www.ystavalliset.com

perjantai 2. marraskuuta 2012

Pidä varas: Pimeys

Tehosoittoa Radio Helsingissä, Nuorgamin Kaikki huomisen bändit -nosto ja Tulevaisuuden tusina 2013. Laajaa blogihuomiointia (Stop, shake, honey, go, Slow Show, Singin' Drunken Lullabies, Arvoitus on meille poika tuo) ja keikkoja muiden muassa Tavastialla, Lost In Musicissa ja Monsters of Popissa. Käsi pystyyn ken ei ole koskaan kuullut yhtyeestä nimeltä Pimeys? Jahas. Onnittelut. Olet virallisesti vanha ja pihalla kaikesta siististä. Otappas siis hyvä asento kiikkustuolissa ennen kuin pimenee ihan totaalisesti.

Pimeitä jätkiä. Kuva: Ilkka Saastamoinen
Vuonna 2011 perustettu Pimeys koostuu neljästä herrashenkilöstä: Joel Mäkinen (laulu, koskettimet), Pekka Nisu (laulu, kitara), Jukkis Virtanen (basso) sekä Tuomo Laakso (rummut). Soittokokemusta kaveruksilta löytyy bändeistä kuten Nick Arse & The Arsenicks, Manna ja Rex Willer, minkä lisäksi kytköksiä voi vetää myös erittäin mainion Lazardsin ja PMMP:n suuntaan.

Yhtyeen Soundcloud-tilillä ensiesittelynsä saanut biisikaksikko Elämä kiinnostaa ja Näin sinut unessa herätti oitis keskustelua musapiireissä  ja blogeissa. Täytyy myöntää, että suhtauduin itse aluksi melko skeptisesti yhtyeeseen, eikä ylistetty Elämä kiinnostaa herättänyt sen kummempaa reaktiota. Kappaleista jälkimmäinen kuitenkin osui ja upposi. Näin sinut unessa maistuu minulle juuri toismaailmallisen ja mystisen tunnelmansa vuoksi. Kerkko Koskinen meets Paavoharju? Outoa, mutta toimivaa poppia.

Pimeys Telakalla 21.9.2012. Kuva: Kreetta Airila.
Näin bändin ensimmäistä kertaa livenä tämän vuoden Monsters of Popissa. Tuolloin Pimeys oli hakenut soundivahvistusta Markus Pajakkalan ja Akuliina Niemen muodostamasta puhallinsektiosta, ja tämä toikin äänikuvaan raikkautta ja syvyyttä. Hienoa! Telakalla sävykkäästi ja tyylikkäästi soineen Pimeyden välispiikit herättivät sen sijaan hämmennystä. "Täällä on vähän kirjastomainen fiilis. Onks jengi ottanut kokaiinia jo?", tiedusteli Joel kiltisti istuneelta yleisöltä Veli-kappaleen jälkeen. Vilkaisin ympärilleni ja naurahdin kysyvästi. Häh? Heh?

Edellä mainitun kappaleen lisäksi mieleen jäi hieno ja ylväs Rakennukset, jonka runollinen kertosäe (rakennukset kaatuu päälleni / kun valo poistuu asunnostani) jätti mukavan kutkuttavan tuntuman. Keikan edetessä tunnelma rentoutui ja välispiikitkin paranivat. Muistettavin heitoista tuli jälleen Joelilta, joka spiikkasi Pekan säveltämän Elämä kiinnostaa -hitin sisään veljellisesti piikitellen: "Mä sävellän tokalle levylle tollasen Bumtsibum-biisin." Tällä kertaa nauratti jo ihan oikeasti. Hyvä!

Seuraavan kerran pääsin todistamaan Pimeyden livekunnon Tavastialla jo aiemmin blogissamme esitellyn Jukka Ässän lämppärinä. Keikan aikana mieleen ui joukko hienoja kotimaisia artisteja kuten Ultramariini, Liekki, J. Karjalainen ja Egotrippi, vaikkei yhtye näistä yhdeltäkään erityisemmin kuulosta. Ja se Pimeydessä onkin niin hienoa - se kuulostaa vain itseltään: tuoreelta, mystiseltä, popilta ja jopa ajattomalta. Kappaleista tällä kertaa mielenkiinnon herättivät Igor, Boris, Hugo ja mä sekä kaunis ja puhutteleva Helsinki. Varsinkin jälkimmäinen on omasta mielestäni ehta tulevaisuuden klassikko.



Suosittelen lämpimästi tarkastamaan Pimeyden livekunnon - lupaan, ettet tule pettymään. Ai niin. M.dulor julkaisee bändin debyyttilevyn näillä näkymin helmikuussa. Ensi vuoden odotetuin esikoisalbumi? Kyllä.

Pimeys keikalla:


9.11.2012 Torvi, Lahti
16.11.2012 Kultakala, Kalajoki
17.11.2012 Rytmikellari, Raahe
5.12.2012 Le Bonk, Helsinki

Facebook: http://www.facebook.com/Pimeysyhtye
Soundcloud: http://soundcloud.com/pimeysyhtye
Blogi: http://pimeys-pimeys.blogspot.fi/

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Katujen Äänet

Vantaalaisten nuorten jätkien vuonna 2010 perustama rokupumppu Katujen Äänet on varmasti tuttu nimi suomalaista punkimpaa musiikkia harrastavalle väestölle. Tätä kirjoittaessa diskografiasta löytyy vuonna 2011 julkaistu yhtyeen nimeä kantava EP, Airiston Punk-levyjen alkuvuodesta julkaisema Terveisiä lähiöön 7" sekä tänä keväänä julkaistu 6-biisinen Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää -EP.

Astetta passiivis-aggressiivisempaa sodankäyntiä.




Matiaksen (laulu, kitara), Jaakon (basso), Danin (kitara) ja Joonan (rummut) muodostama kvartetti nimeää vaikuttajikseen yhtyeitä kuten Leevi And The Leavings, Suomen Talvisota 1939-1940, Noitalinna Huraa! sekä Kollaa kestää. Edellä mainittujen lisäksi nostaisin uusimman julkaisun perusteella listan jatkeeksi Ratsian, Hassisen koneen ja Se. -bändin.

Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää -EP on tasalaatuinen ja tyylikäs kokonaispaketti. Omaan korvaan kaksi kappaletta on biisiseitsikosta ylitse muiden. Kauas pois on kaihoisa ja romanttinen Eppu Normaalin mieleen tuova kolmiminuuttinen, jonka vahva kertosäe on melodiakuljetukseltaan extended playn tarttuvinta antia. Mieleen nousee myös hieman Badding. Selvää hittipotentiaalia, hyvä pojat! Nyt tiedän mitä ikävä on vakuuttaa alusta alkaen kekseliäällä kitaratyöskentelyllään ja svengaavalla bassollaan. EP:n mittakaavassa jopa progressiivisiin sfääreihin kohoava pala päättyy kunniakkaaseen kitarasooloiluun. Hyvä biisi tämäkin.



Itse kaipaisin jotakin omaa vielä sanoituspuoleen. Nyt riimiparit kuten "unta / lunta" ja "luulin / kuulin"nostavat lähinnä punan korville. Matiaksen laulu on myös asia, joka herättänee eriäviä mielipiteitä. Välillä kuulostaa nerokkaalta eli Yarilta, mutta toisinaan (joskaan ei onneksi usein) lipsuu hieman Neumannin puolelle. Lisää rohkeutta peliin vaan perkele! Mutta kyllä tässä on tarjolla kaiken kaikkiaan hyvä, persoonallinen ja kehityskelpoinen lauluääni. Revittelykohdille erityiset kaksi peukkua.

Bändin livepreesensiä en ikäväkseni ole vielä kerennyt tarkistaa, mutta Youtube-videoiden perusteella tähän on saatava muutos ja äkkiä. Hienosti soitettu ja sovitettu levykäinen olisi mielestäni kaivannut asteen verran räkäisempää tuotantoa taustalleen eli LISÄÄ KYRPÄÄ!



Katujen Äänet keikalla:

24.11.2012 Vernissa, Vantaa
08.12.2012 Ravintola Pelimanni, Helsinki
15.12.2012 Varjobaari, Tampere

Facebook
: http://www.facebook.com/katujenaanet
Luomustudio: http://www.luomustudio.fi/artistit/katujen-aanet
Youtube: http://www.youtube.com/channel/UCU79mHCnVudOXNvg2CJPGdw