Dälek sentään keräsi yleisöä lavan ympärille ihan mukavasti, vaikka aplodit olivat edelleenkin heikot. Tampereen vuorovaikutus näkyi selvimmin keikan puolivälin jälkeen humalaisen nuoren miehen kiivetessä lavalle, mikä päättyi epämukavasti tönäisyyn, mahalaskuun, järjestysmiehen otteisiin ja ulos päätymiseen. Ehkä yleisö ei vain uskaltanut tätä yhtä hurjapäätä lukuunottamatta ottaa kontaktia bändiin. Sen verran pelottavilta newarkilaiset lavalla näyttivät.
Eräs toverini arvioi keikan jälkeen sen olleen "vähän tylsä, koska biisit muistuttivat niin paljon toisiaan", mikä varmasti pitää paikkansa jos ei tiedä tarkkaan, mitä odottaa. Esimerkiksi Abandoned Languagea paljon kuunnelleena hyvinkin yhtenevä materiaali, ja toisaalta sen aiheuttama hypnoottisuus ei siis tullut yllätyksenä. Toisaalta monimuotoisista taustoista löytyy kokeilevempien elektronisten vaikutteiden, industrialin ja perinteisemmän hip-hopin lisäksi esimerkiksi shoegazea, mikä saattaa osaltaan vahvistaa tätä vaikutelmaa?
