Jou! Toissa vuoden tapaan listaan muutamia satunnaisia parhauksia kuluneelta vuodelta ennen kuin päästään varsinaisten vuosilistojen kimppuun. Ensi vuosikin näyttää muuten aika mahtavalta, koska hommasin eilen liput Primaveraan! Brittifestarit jää siis tulevanakin vuonna väliin, mutta ehkä sitten sitä seuraavana, koska 2012 ja Glastonburyhan ei kuulosta yhtään pahaenteiseltä yhdistelmältä...
Vuoden kiistatta siistein lesoilun aihe: Princen näkeminen livenä! Tai Gorillazin... Vuoden hämmentävin näky esiintymislavoilla: Harmaa Getto Vuoden hiljainen tamperelainen: On Volcano Vuoden aliarvostetuin nakkilalainen: Penniless
Vuoden brooklyniläisbändi: Yeasayer Vuoden roskiksesta takaisin levyhyllyyn: Crystal Castles Vuoden tuttu nimi jo ties kuinka monelta vuodelta, jota en saanut aikaiseksi testata tänäkään vuonna: Bon Iver
Vuoden MTV:ltä tuttu: Rihanna ja Drake (yhdessä ja erikseen) Vuoden isoin pettymys: M.I.A.
Vuoden kreisein musavideo: El Guincho - Bombay Vuoden hynttyyt yhteen -poppoo: Magnetic Man Vuoden bändi, jonka olisin voinut löytää aiemminkin: These New Puritans Vuoden fail: Se, etten saanut koskaan listattua viime vuoden parhaita levyjä Vuoden kuunnelluin mutta ei paras kappale: Two Door Cinema Club – Cigarettes In The Theatre
Vuoden "ei saatana", josta tulikin "totta vitussa": Die Antwoord Vuoden viime vuoden juttu, joka päräytti karvat pystyyn vasta tänä vuonna: Japandroids
Vuoden siisteimmät suomalaiset: Kaikki pyöräilijädudet Helsinki 78-82:n Cruising-musavideossa Vuoden turhin comeback: Don Huonot Vuoden ylläripylläri: Kanye West Vuoden paras extempore-päätös: Lähteä Serbiaan Exit Festivaliin
Parhaita levyjä ja biisejä sitte vielä ennen joulua.
... mutta mun Internet ei. Kuinka voi yhden Internet-yhteyden saaminen kestää näin kauan? Blogi on ollut tauolla kohta kuukauden, ja ADSL:n maksimitoimitusaikakin on jo ylitetty viikolla jos toisellakin. Sanomattakin on selvää, että kuukaudessa on ehtinyt musiikkirintamalla tapahtua yhtä sun toista, enkä toivottavasti ole missannut mitään tärkeää. Uusia biisejä on tullut niin Arcade Firelta kuin Klaxonsiltakin, ilmais-ep:itä putkahtelee Rubikilta ja pintandwefallilta, festareiden ohjelmistot kohentuvat niin kotimaassa kuin muuallakin jne. Keikkojakin on tullut katsasteltua esimerkiksi Editorsilta, Wilcolta, Endstandilta, Kiki Paulta, Kashmirilta, Meadow Islandilta, Betrayal at Bespinilta, Nadjalta, James Yuillilta jne.
Betrayal at Bespin Kuudennella linjalla
Tietotulvasta johtuen joudun karsimaan kiinnostaviakin juttuja pois, mutta mikäli siellä ruudun toisella puolella jotakuta kiinnostaa kuulla esimerkiksi jostain keikasta tai ihan mistä tahansa lisää, kommenttiboksi välittää terveiset kätevästi.
Taukoa on luvassa myös heinäkuussa, mutta sen jälkeen festariraporttirintamalla paukkuu. Liput on nimittäin taskussa nyt kolmelle ulkomaiselle festarille, jotka ovat kaikki peräkkäisinä viikonloppuina. Toivottavasti livemusiikkiyliannostus ei iske kesken kaiken, sillä esiintyjälistat ovat aivan mahtavia kaikissa kolmessa: Tanskan Roskilde Festivalilla, Serbian Exit Festivalilla ja tietysti Saksan Melt! Festivalilla. Mikäli toivotte, että menen katsomaan jotain tiettyä bändiä, siitäkin voi vinkata kommentilla!
Sitten muutamaan tärkeimpään poimintaan, joita ei voi sivuuttaa, vaikka osa onkin jo vanhoja uutisia:
Helsinki 78-82:n remix KA SO RE:n uudesta sinkusta on juuri niin kova kuin kombolta voi odottaa. Kesäkuun 9. päivä julkaistavalta sinkulta löytyy myös Rico Tubbsin lähes yhtä kova versio, ja tietenkin orginaali. Saatavilla 12" ja latauksena.
Kuinkahan monesti oon toitottanut, odottavani Klaxonsin kakkosalbumia enemmän kuin mitään muuta levyä? No, tämän hetkisten tietojen mukaan se ilmestyy 21.8., ja Flashover on ensimmäinen maistiainen.
Vaikka Christina Aguileran uudelta Bionic-levyltä ei montaa ylivetoa vetoa löydykään, M.I.A:n kanssa tehty Elastic Love on yksi vuoden kovimmista kappaleista. Se kuulostaa ehdottomasti enemmän M.I.A:n kappaleelta, ja vieläpä paremmalta kuin viime aikoina tupsahdelleet maistiaiset tulevalta levyltä. Elastic Lovesta on silti helppo tunnistaa molempien naikkosten parhaat puolet. Viime aikojen soitetuin biisi! Kuuntele täällä.
Viime aikojen paras EP onkin vasta vuorokauden vanha tapaus. Rubik nimittäin julkaisi yllättäen eilen ilmaisen Dada Bandits EPEPEPEP:n, jonka voi rekisteröitymisen jälkeen ladata Rubikin kotisivuilta. Parin ihan hyvän remixin lisäksi siltä löytyy VIHDOIN se paljon livenä soitettu huippukappale, jota ei Dada Banditsilta löytynyt! Tämän Facing the Intergalactic Jury-nimellä kulkevan ihanuuden lisäksi kuuntelijaa hemmotellaan parilla muullakin uutuudella ja Disco EnsemblenWe Might Fall Apart -hitistä tehdyllä rubikmaisella coverilla. PAKKOLATAUS!
2010 vuoden tapaan uusia loistavia levyjä on tullut vastaan joka viikko. Levyrakkaus on kuitenkin viime kirjoituksen jälkeen roihahtanut eniten Trentemøllerin kakkosalbumin (Into the Great Wide Yonder) kanssa. Vaikka odotukset sen suhteen olivat jo valmiiksi taivaissa, levy veti silti jalat alta, eikä kuuntelua vain osaa lopettaa. Sitä voi luukuttaa mm. Spotifyssa: Trentemøller – Into The Great Wide Yonder
Tsekkaamisen arvoinen uutuusjuttu on myös Miike Snow'n uutuusbiisi Rabbit -jos ei nyt biisin vuoksi- vähintään yli ymmärryksen menevän musiikkivideon takia.
Boooonuksena haluaisin jakaa minun ja kämppikseni kokoaman Spotify-soittolistan, joka on omimmillaan eriyisesti näin kesällä. Se sopii erityisen hyvin krapulapäiviin tai puistohengailuun tai sellaiseen seuraan, jossa on taipumusta riidellä siitä, kuunnellaanko seuraavaksi Broken Social Sceneä, Villa Nahia vai jotain muuta.
TITTIDIDIIDIDIIIIII! Saanen esitellä vaatimattomasti nimetyn biisikokoelman: Vaatimattomasti maailman paras soittolista, jota tullaan päivittämään aina kun siltä tuntuu. Toimii parhaiten shufflella aka sekoituksella kuunneltuna.
Peukut pystyssä sille, että pääsen kirjoitteleen taas pian!
Toivotin viime viikolla vinyylikokoelmiini uuden tulokkaan, kun kävin poimimassa Äxästä ennalta mainitsemani Jaakko Eino KalevinModern Life LP:n. Satunnaisista hommista ja kokoonpanoista bongailtava Jaakko onnistui ihmetyttämään positiivisessa mielessä jo Dragon Quest esikoisellaan, joka oli lopulta aikamoinen sekametelisoppa. Vaikka suu loksahtelee auki välillä uutta levyäkin kuunnellessa, Modern Life on eheämpi paketti. Eikä siinä vielä kaikki.
Levyn yhdestätoista kappaleesta lähes kaikki ovat täyttä kultaa. Muutaman raita (Meganeganai,Who Put the Bomb) on liian vinksahtanut kokonaisuuden kannalta, mutta näistäkin jälkimmäinen on kuulostanut pyöräytys pyöräytykseltä jalometallisemmalta. Jaakko Eino Kalevi on harpannut toisella levyllään lähemmäksi muita taitavia suomielektron taikureita. Samalla omaperäisyyttä on hävitetty taivaan tuuliin, mutta pelkästä korvankääntötempusta lienee kyse, sillä tämänkin levyn punainen lanka on Jaakon tutut groovaavat synat. Parhaimman vaikutuksen tekevät Flexible Heart ja I Wanna Win, jotka molemmat voi kuunnella MySpacessa. Modern Lifen voi ostaa vinyylinä hyvistä levykaupoista tai latauksena täältä.
Alkanut viikko vaikuttaa loisteliaalta muidenkin suomalaisten taitureiden kannalta. Keskiviikkoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä silloin kauppoihin tupsahtaa Villa Nahin esikoisalbumi Origin. Ylihuomista odotellessa ei auta kuin tyytyä MySpace-soittimen maistiaisiin ja Jori Hulkkosen erinomaisiin remixeihin.
Hyvät uutiset jatkuvat. KA SO RE:nJuuso Malinin tiedetään olleen viime aikoina kiireinen Femme en Fourrure -projektinsa kanssa, mutta nähtävästi myös KA SO RE:lta on tulossa matskua ulos lähiaikoina ("Out soon on Gaea Records"). Sitä odotellessa tuore Helsinki 78-82:n remix, joka on muuten ihan super awesome:
Keskiviikkona tuoreet musavideot olivat skandinaavisissa metsätunnelmissa, ja tänään yhdistäväksi tekijäksi voisi nimittää puoliväkisin vaikkapa liikkeen; autoilun, pyöräilyn, junailun jne.
Broken Bellsin ekasta sinkusta ilmestyi viime viikolla visuaalinen versio. The High Road on toistaiseksi ollut yksi tämän vuoden parhaista jutuista, vaikka en muuta odottanutkaan. Jos joltakulta on vielä Broken Bells tsekkaamatta, nyt olisi korkea aika! The Shinsin James Mercerin ja Danger Mousen yhteistyö se vaan toimii. The High Road
Chicagolainen My Gold Mask on minulle uusi tuttavuus, joka muistuttaa aivan törkeästi jotain utuista naisvokaaleilla varustettua bändiä, jota en saa mieleeni sitten mitenkään. Vaikka olen viisi päivää sitä miettinytkin.
Ruotsalainen Labbet ja englantilainen laulaja-lauluntekijä Russell Morgan kuulostavat yhdessä fantastiselta. Lopputulos on parhaimmillaan lähellä Sam Sparron sielukkuutta, jota yksinkertaisen hyvä taustabiitti korostaa. Vaikka alun perusteella odottamaa suurta kertosäettä ei tule, on As I Tear Down These Mountains kuuntelemisen arvoinen kappale.
Alunperin 1000 Sparksista bongaamani Helsinki 78-82:n uutuusvideo todistaa, että Top Billin -jäbien prokkis on kultaa. Villa Nahin kanssa tehdyn So Lifeliken lisäksi 12-tuumasen b-puoli on myös looooooistava:
ja vaikkei viimeisin liitykkään enää musiikkiin, pakko vähän fiilistellä tännekin Banksy-leffaa. Kevät tule jo.
