Facebookin feedini täyttyi eilen "tätä päivää olen odottanut koko elämäni" ja "mitenköhän pidättelen onnen kyyneleet tänään" -tyylisistä statuspäivityksistä, sillä Kulttuuritalolla nähtiin eilen bändi, jota ei enää pitänyt nähdä esiintymislavoilla - saati sitten Suomessa. Kanadalainen Godspeed You! Black Emperor keräsi siis helkkaristi kavereita Helsinkiin, ja konsertti oli muutenkin varmasti yksi odotetuimpia keikkoja Suomessa aikoihin. Ripeästi loppuunmyyty keikka ei kuitenkaan meitsiä vakuuttanut, mutta on taas ainakin yksi uusi sulka keikkakiertäjän hatussa jos ei muuta.
En varmasti ollut läheskään niin innoissani keikasta kuin ne musarunkkarit, jotka ovat kuunnelleet GY!BEä vähintään viimeiset kymmenen vuotta jatkuvalla syötöllä, mutta oli joskus niinkin, että minäkin listasin tämän nimihirviön lempibändeihini. Vuonna 2011 tuntuu niistä ajoista kuluneen triljoona vuotta, mutta ihmisten ajassa varmaan sellanen noin kahdeksan vuotta on lähempänä totuutta. Viimeisimmät megaluukutukset pauhasivat niinä aikoina kun huutomerkki oli vielä eri mestoilla nimessä, joten arvatkaapa vaan, tunnistinko eilen biisejä nimeltä.
Biisilistauksen sijaan kerron nyt, mistä keikassa pidin ja mistä en. Paras tapa on kai alottaa huonoilla uutisilla, joten täältä pesee:
- lavalla oli liian pimeää, bändi ei visuaalisesti antanut yhtään mitään ja taustavideot toistivat itseään
- liikaa ölinää ja liian vähän tunnelmointia
- ärsyttävät tyypit yleisössä, jotka eivät voineet kunnioittaa post-rock-jumalien läsnäoloa ottamalla kuvia ilman salamavaloa
- paikoitellen musiikki pauhasi ihan liian kovalla
- hitusen liian pitkä setti (2h 15 min?)
- äänivallikasvatukset yms oli niin peruskauraa, että lavalla ei olisi arvannut olevan pioneeribändin
- ei eronnut oikeestaan mitenkään muista näkemistäni post-rock-keikoista
- erään toisen sanoin: "jos godspeed you! black emperor haluaa tuoda itsensä livetilanteissa tällaisena esiin, olen ymmärtänyt bändin ihan väärin"
löytyi keikasta jotain hyvääkin:
+ taustavideot oli tyylikkäitä ja hoidettu aidoilla kaitafilmihommilla (en tiedä mitään noista muinaisista filmiformaateista, mut veikkaan et kaitafilmistä oli kyse?)
+ projektorin raksutus sopi keikkaan
+ settilistassa ei ollut mitään valittamista vaan biisivalinnat olivat hyviä ja sopivasti keskenään erilaisia
+ joissain huippukohdissa oli kyllä ne onnen kyyneleet itselläkin lähellä
+ nyt ne on viimein nähty
+ ensimmäiset sata minuuttia vierähti ihan huomaamatta
Etten nyt saa vastaantulijoilta turpaan niin korostettakoon nyt vielä sitä, että keikka ei varsinaisesti ollut huono, mutta odotin enemmän. Vaikka GY!BE ei mitään mielenräjätytystykitysfiiliksiä saanutkaan aikaiseksi, fyysisiä reaktioita tapahtui kehossani jatkuvasti. Loppupuoliskolla suurin osa niistä oli haukotuksia ja levottomien jalkojen tärinää, mutta yllättävän paljon dopamiiniryöpsähdyksiäkin koettiin, joten kiitos niistä, ja kiitos keikasta. Ei se eilisestä pulitettu 35 euroa hukkaankaan mennyt.
