High Places, Vuk, pintandwefall, On Volcano, Jaakko & Jay, Damn Seagulls & MFMB

Otsikossa lueteltua bändirypästä yhdistää se, että olen hiljattain nähnyt näiltä keikat, joista en ole vielä kirjoittanut sanaakaan. Lukuisien eri keikkaraporttien sijasta hoidankin nyt kaikki lyhyesti kerralla, että pääsen pitkästä aikaa kouluhommien pariin. Keikkaraportoinnissa tapahtuu muutenkin muutoksia heti tällä viikolla, sillä blogissani virtaavat nyt useat muutosten tuulet ;--)

MFMB @ Klubi, Tampere 14.3.2009


Tämä keikka lienee jäänyt raportoimatta rehellisesti siitä syystä, että keikan jälkeen juhlittu Hang the Dj! -disko vei jotain muististani. Olin ilmeisesti ennakoinut sen jo ruotsalaisten esiintyessä, sillä kännykästäni löytyi tukisanalista, joka meni näin:
-Disco-punk
-Ruotsi-viikset
-Nähty
-Ei huono
-Helsinki-meno
-Yleisön kännibailaus

High Places & Vuk @ Dynamo, Turku 31.3.2009


Brooklyniläinen High Places oli ennestään lähes tuntematon yhtye, ja edellinen Vukin keikkakaan ei oikein kolahtanut, joten Turkuun suuntasin enemmänkin hyvän tilaisuuden saatossa huvin vuoksi kuin keikkoja tarkastelemaan. Vuk osoittautui paremmaksi kolmikkona kuin duona, sillä rumpali piti rytmillään setin kasassa eikä se lähtenyt lapasista kuin viimeksi. Dynamossa riitti tunnelmaa, mutta jäin kaipaamaan Maj Karma -covereita, sillä viimeksi sellainen nousi illan kohokohdaksi. Pääesiintyjä High Placesin lavaesiintymisestä minulle tuli hämmentäviä Safri Duo -mielleyhtymiä. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta kuulostaneen setin soittanut kaksikko tuntui keränneen eniten huomiota sympaattisilla nörttivälispiikeillään.

pintandwefall & On Volcano @ Klubi, Tampere 9.4.2009
Illan keikat eivät olleet parhaat kummaltakaan, mutta Klubi oli niin täynnä kuin kiirastorstain, hyvän musiikin, tuttujen kasvojen ja halvan alkoholin yhdistelmä voi väkeä paikalle houkutella. Keikkojen loputtua taisi paloturvallisuuden rajoittamat henkilömäärät olla hetken aikaa ylitettynä reippastikin, mutta onneksi tilanne korjaantui ajan kuluessa.





On Volcano kuulosti erilaiselta kuin viimeksi, mihin osasyynä olivat ennen kuulemattomat kappaleet, joita haluan kuulla mahdollisimman pian levytettynä! Keikasta jäi tuntuma, että Klubin lava on vielä liian iso nelikolle, ja intiimimpi pienen lavan tunnelma tuo bändin parhaita puolia paremmin esiin.





Pintandwefallin vahvuudet ovat live-esiintymisessä, ja nelikko todisti sen tälläkin kertaa. Tyttöjen positiivisella tavalla naiivit välispiikit nostivat hymyn kasvoille tälläkin kertaa. Edelleen oli hienoa ihailla soitinten vaihtelua ja innovatiivisuutta, kun faneilta lahjaksi saatua lakanaa käytettiin soittimena Hero Soundsin introon. Vaikka taso oli korkealla, tätäkin valloittavampi pintandwefall-keikka on varmasti joskus nähty.

Damn Seagulls & Jaakko & Jay @ Klubi, Tampere 11.4.2009
Yleisömäärästä olisi voinut päätellä, että lauantai ja torstai (tai keskiviikko) olivat tällä viikolla vaihtaneet paikkoja keskenään. Viikkoa aikaisemmin Hämeenlinnassa soitettu keikka oli kuulemma ollut loppuunmyyty, mutta kotikaupungissani se ei ollut lähelläkään. Tamperelaisyleisö lämpesi illan edetessä, vaikka se kovan työn ja lukuisien vihjailujen takana tuntuikin olevan...



Ensimmäisenä lavalle nousi huumoriorkesteri Jaakko & Olli - tai ainakin siinä suhteessa Jaakko & Jay laukoi vitsejä lavalta. Kaksikon todella voisi nimetä maailman parhaaksi lämppäriksi, sillä näiden miesten keikalla ei voi hyvänolon tunteelta välttyä kyynisinkään tosikko.



Vaikka vitsit eivät Damn Seagullsilta samaan malliin taittuneetkaan, myös lokit tuovat kerrasta toiseen hyvän olon lavalla heiluessaan. Aiempaan tänä vuonna todistettuun keikkaan verrattuna treenauksen jälki näkyi, ja lavameininki oli paikoitellen jopa parempaa kuin vanhalla lokkikokoonpanolla. Jopa vanhat biisit kuulostivat paremmilta uusilla sovituksilla, ja tuntuikin kuin olisin kuullut Jesus Stole My Babyn ensimmäistä kertaa vuosiin.
Olen kai unohtanut mainita, että kaikessa yksinkertaisuudessaan Damn Seagullsien keikkoja koristava täytetty lokki on mahdollisesti nerokkain lavaste, jonka olen koskaan nähnyt! ...Eikä vähiten siitä syystä, että nämä viheliäät vieraat ovat jälleen palanneet liitelemään torien ylle.

(They Came from the Stars) I Saw Them @ Klubi, Tampere 19.6.2008

Huh, They Came from the Stars, I Saw Them lopetti viitisentoista minuuttia takaperin ja oli pakko tulla suorilta kotiin, ettei sen aiheuttama mahtava fiilis mene pilalle tungoksessa ja tupakanhajussa, rahattomana. Yksi syy toki taisi olla se, että herätyskello soi neljän tunnin päästä töihin... (Tätä lopetellessa kolmen... Heh)

Vaan huh huh, tää oli taas näitä keikkoja, että C'mon kaverit, miksette tulleet? Kadutte sitä vielä. Annuals meets The Arcade Fire voimakkailla progevaikutteilla höystettynä à la mahtavan energinen brittinelikko. Kyllähän sitä juopottelemaan tulleet kaverit, jotka viimeisen biisin näkivät, kovasti kyselivät heti perään. Jep, yleisöä oli vähän, mutta tämä muistutti yhdeksi parhaista näkemistäni keikoista tituleeraamaani Dan Deaconin show'ta siinä mielessä, että hyvin lähti jengi rohkaisun jälkeen mukaan joraamaan. Viimeisen encore-kappaleen aikana käynnissä oli kirjaimellisesti crazybailaukset, sillä ihmisten tanssiliikkeet muistuttivat hippitätien jumppaa tai sitä, kuinka dublinilaiset joraavat. Pisteitä bändi antoi sille 11, jos skaala olisi kymmeneen asti.



Hämmästyttävintä kaiketi oli, kuinka mahtavan tunnelman nelikko sai loihdittua, kun miettii vaikkapa jo mainitsemiani kuusi- ja seitsemänhenkisiä orkestereita. Musisointi tapahtui mm. saksofonilla, iPodilla nuppeja vääntelemällä, klarinetilla (en oo kyllä tästä nyt ihan varma, mutta joku puupuhallin se oli) ja perinteisimmällä rummuilla ja bassolla. Mukaan laitteistoon kuului myös se sellainen härveli, jonka yläpuolella pidetään kättä ja heilutellaan sitä eri etäisyyksillä. Kertokaa joku fiksumpi mulle, mikä se on. Oli miten oli, mahtavia ääniä eikä sounditkaan haitanneet tällä keikalla.

Lämppärinä oli suomalainen (nykyään kaiketi newyorkilaistunut) kulttimaineesta sekä kotimaassa että maailmalla nauttiva Vuk. Saavuin keikalle hieman kesken esityksen, mutten luultavasti missannut paljoa. Lavalla soi naisen ja apurityttönsä esittämä fonalmainen suomalainen friikkifolkki. Tää menee juuri siihen kastiin, joka Suomessa ei voi saavuttaa kulttimainetta enempää, mutta ulkomailla saattaa nauttia kohtuullisen isostakin suosiosta. Muutamia helkkarin kovia biisejä söpön hassuista tytöistä saatiin ilmoille, mutta osa jäi makuuni vähän liian outoiluksi. Erikoisin veto oli taatusti polkuharmonikalla soitettu cover Maj Karman Pasi sanoo -kappaleesta. Se oli aidosti hyvä ja kiinnostava - juuri sellainen, joka täyttää todella hyvän coverin kriteerit. Toinen kunniamaininta sidekick-tytön (anteeksi, unohdin jo nimesi) encore-soololle. Kappaleen kiehtovat sanat ja laulajan kaunis ääni sai niskakarvat nousemaan hyvällä tavalla. Sen jälkeen Vukin itsensä esittämä kappale kiinnosti niin paljon, että ehdin huomata lavan kulisseissa tapahtuneen joogatuokion (?).

Vaan pisteet lähtee Brittilään. Mahtava groove, loistava lavaesiintyminen ja tietty hyvät kappaleet. Voisin härskisti väittää, ettei kukaan täällä ollut kuullut bändistä ennen kuin Fullsteam sen buukkasi Pitkään kuumaan kesäänsä. Toivottavasti nyt useammat löytävät yhtyeen. Ihastuin vallan niin paljon, että menin tunnustamaan esiintyjille rakkauteni keikan jälkeen - selvinpäin...

http://www.myspace.com/theycamefromthestarsisawthem TJEU: Moon Song

http://www.myspace.com/vukmusic

Ps. Allekirjoittanut ei sitten ilmeisesti juo alkoholia juhannuksena miljoonan suomalaisen tavoin, koska tuhlasin loput rahani johonkin numeroituun 12-tuumaiseen, mikä tietenkin taitaa olla moninkerroin parempi sijoitus kuin viinakset.

Osa kuvista ois näkyvillä täällä: http://www.flickr.com/photos/foonk/tags/isawthem/