40 parasta remixiä vuodelta 2009 2/2

Heheh, helmikuu lähenee loppuaan ja saan viime vuoden lemppariremixit tänne vasta nyt. Turha kai selitellä, kun syyt vaihtelevat paljon hyvistä huonoihin. Sen sijaan haluaisin antaa kunniamaininnat Florence + The Machinelle ja Miike Snow'lle  joiden biiseistä tehtiin eniten erinomaisia remixejä.

Arviointiperusteista sen verran että hyvässä remixissä täyttyy mun mielestä seuraavat ehdot:
Mahtava remix kuulostaa 1) mahtavalta 2) erilaiselta kuin alkuperäinen kappale 3) omaperäiseltä 4) tunnistettavalta (ainakin alkuperäisen esittäjän osalta, mieluiten myös miksaajan) 5) ja mahdollisesti vielä paremmaltakin kuin alkuperäinen kappale. Näillä ehdoilla paras remix olisi siis sairaan hyvä raita, josta tunnistaa sekä alkuperäisen biisin että remixaajan, mutta joka ei lopulta kuulosta liikaa alkuperäiseltä biisiltä, koska siinä on joku jännittävä näkökulma tai toteutustapa, joka tuo biisiin niin paljon tuoretta näkemystä, että se on alkuperäistäkin parempi.

Tittidii, olkaa hyvä. Ensimmäiseksi valitun biisin perässä se lupailtu Spotify-soittolista. Soittolistalta löytymättömien biisien nimet on maalattu punaisella.

40. Editors – Papillon (Tiësto Remix)
Ei kuulu Tiësto suosikkeihini, ja harvoin kolahtaa remixitkään. Editorsista on kuitenkin muovailtu bassorikas reivielektropläjäys, josta ei automaattisesti tunnistaisi nikkariaan.


39. Sally Shapiro – Love in July (Cfcf Remix)
Meinasi jäädä listan ulkopuolelle, koska nojaa turhankin paljon Shapiron juttuihin, mutta myönnettävähän se on että tätä remixiä on luukutettu paljon enemmän kuin alkuperäistä, ainakin näillä kulmilla.
http://hypem.com/#/track/958028/

38. Au Revoir Simone – Another Likely Story (Aeroplane Remix)
Sikäli kun pari kappaletta ylempänä toitotin myös remixaajan tunnistettavuutta, mennään tässä jo metsään. Au Revoir Simonen kyllä tunnistaa, mutta Aeroplanea on mahdoton tunnistaa. Eikä se ole automaattisesti huono juttu. Ei suositella krapuloitseville ylipirteytensä vuoksi.


37. Frankmusik – Confusion Girl (Russ Chimes Remix)
Jos tekisin itse musiikkia, tekisin varmaan jotain tän tyyppistä. Ei lisättävää.


36. Lykke Li – Dance Dance Dance (Buraka Som Sistema Remix)
Olen mahdollisesti maailman ainoa ihminen joka EI tykkää Lykke Li:stä. Buraka Som Sistema tekee siitä kuitenkin rakastettavaa lisäämällä biisiin vain vähän rytmikkyyttä.


35. The Temper Trap – Science of Fear (Hervé Dub Remix)
Ensimmäinen juttu, jonka The Temper Trapilta kuulin oli tämä remix, ja se on edelleen yksi parhaista, vaikka The Temper Trap osoittautui itsestäänkin eteläisen pallonpuoliskon Mewiksi. Hervé on siis yhtä kuin The Count, joka on Sindenin aisaparina tunnettu, ja jos yhtään tietää mistä puhun, tietää että hyvä jälki ei ole mikään ihme tältä mieheltä.


34. U2 – Get on Your Boots (Justice Remix)
Listan ensimmäinen vaan ei viimeinen U2:n biisi. Suuhun jää maku, että Justice olisi pystynyt parempaankin, mutta voitto alkuperäiseen nähden on silti kiistämättömän suuri.


33. White Lies – Farewell to the Fairground (Yuksek Remix)
Hakkaa koska vain esim Crystal Castlesin remixin White Liesista, ja yllättää, kuinka hyvin elektropauke oikeasti sopii tähän biisiin.


32. The Pains of Being Pure at Heart – Higher Than the Stars (Saint Etienne Visits Lord Spank Remix)
Liian pitkä nimi, liian hyvä biisi.


31. Calvin Harris – I’m Not Alone (Deadmau5 Remix)
Ei mitään sen kummempaa sanottavaa. I’m Not Alone huusi tällaista remixiä, eli kiitosta vaan Deadmau5.


30. Tiga – Shoes (Spencer & Hill Remix)
Spencer & Hill värittävät Tigaa värikyninään Daft Punk ja enkkuelectro.


29. WhoMadeWho – Keep Me in My Plane (Modernaire Remix)
Mikäli WhoMadeWho on vieras, suosittelen sitä kaikille The Whitest Boy Alive –faneille. Modernairen remixissä ei ole kovinkaan suurta eroa alkuperäiseen, mutta pieni hyvien juttujen korostaminen oli paikallaan.
http://hypem.com/#/track/857349/

28. Private – My Secret Lover (Diplo Remix)
Pitäähän joukosta löytyä yksi badass-raitakin, joka vetää nyrkkiraudalla naamaan heikompiaan. Remixin överimatalat bassot saattavat aiheuttaaa rytmihäiriöitä.


27. Priors – What You Need (Hey Champ Remix)
Discofunk moukaroi huonohkoa synapoppia


26. Miike Snow – Black and Blue (Caspa Remix)
Miike Snow’n kappaleiden parasta ennen -päivä tuli vastaan jo ennen vuoden loppua, mutta Caspa osasi säilöä hittiainekset kestävämmin.


25. Radiohead – Everything in Its Right Place (Gigamesh Remix)
Radioheadin biiseistä ei ole paljoa hyviä remixejä tullut vastaan. Jossain vaiheessa liikkui huhu, että yhtye veloittaa miljoona dollaria remixattavista kappaleista, mihin en kuitenkaan usko, koska bändi on sittemmin järkännyt aiheeseen liittyviä kilpailujakin. Kuten alussa määrittelin hyvän remixin, ongelmaksi saattaa koitua se, että täydellistä on vaikea parantaa. DiscoTechistä tutu Gigamesh kuitenkin tekee juuri sen.


24. Crystal Fighters – Xtatic Truth (MayBB Remix)
Hypetetyn bändin raita, jota en osannut arvostaa alkuperäisenä, mutta josta MayBB loihti ei-yhtään-ärsyttävän, henkeäsalpaavan kappaleen, joka kuulostaa jo ensi kuuntelulla niin hyvältä että vetää mennessään tanssilattialle. Tämä olisi voinut olla jonain huonona musiikkivuonna heposti melkein parhaita biisejä.


23. Phoenix – Fences (Def Starr Version)
Wolfgang Amadeus Phoenix oli yksi viime vuoden parhaista levyistä, ja sen bonusmateriaalilevyltä löytyi 15 remixiä huippunimien (Passion Pit, Animal Collective, Friendly Fires, Yacht, Two Door Cinema Club jne.)  tekemänä. 1/3 eli viisi kappaletta oli tehty Fencesistä, ja silti yksikään ei kuulosta niin hyvältä kuin Def Starrin versio, jota ei remixlevyltä löydy.


22. Friendly Fires – Skeleton Boy (Air France Remix)
Mitä saa kun yhdistää pari bändiä, joita on tullut fiilisteltyä uskomattoman paljon?


21. La Roux – In For the Kill (Skream’s Let’s Get Ravey Mix)
Eihän tätä voinut jättää listalta poiskaan, vaikka ei 20 parhaan päätynyt. Tää on luultavasti bailukansalle sellainen anthem, josta jengi vuoden 2009 muistaa, enkä voi itsekään sitä kieltää.

Highly recommended

Viime aikoina on jäänyt tosi monet kovat biisit jakamatta, koska niitä ei ole Spotifysta löytynyt. Näistä suurin osa oli päätymässä sille alkuvuoden parhaat biisit -listalle, jota en koskaan saanut tehtyä, tai vielä ainakaan. Poikkeuksena toki heti eka biisi, joka näyttäisi olevan jo reippaasti yli vuoden vanha. Videoissa ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, sillä ne eivät ole virallisia.

1. Ihan törkeä mashup Sigur Rósista ja Mobb Deepistä. Yllättävä kombo, joka toimii mielettömän hyvin.


2. Don Diablon piinkova remix muuten vähän tylsähkön indiepop-ryhmä One EskimOn kappaleesta Givin' Up. Biisin voi ladata One EskimO:n sivuilta.


3. Kovassa nousussa olevan Passion Pitin uusi biisi Little Secrets. Povaan tälle yhtyeelle hurjan nousujohdanteista vuotta.


4. Burialin ja Four Tetin kimppa-12":n a-puoli. Wolf Club kuulostaa juurikin siltä, mitä tältä kimppaprojektilta voisi odottaakin. Viime viikolla ilmestynyt lätty on jo nyt loppuunmyyty, että ei voi taas kuin harmitella ettei toiminut heti.


5. Caspan uudelleenmiksaus Deadmau5in I Rememberistä. Sick sick sick.


6. Tuntuu kuin jokaisella mahdollisella klubilla olisi soinut jo tovin Skreamin remix LA Rouxin In for the Killistä, mutta Foamon lisäpanoksella paranneltu versio on uponnut meikäläiselle alusta asti vielä enemmän. Vähän teknompaa, mutta samalla deepimpää kuin pelkkä Let's Get Ravey Mix.


7. Vaikkei Lily Allenin alkuperäisessä versiossakaan mitään vikaa oikeastaan ole, on The Count saanut upotettua The Feariin kymmenkertaisen määrän lisäpotkua dubstep-remixillään.

Sorit

Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Kirjoitettavaahan riittäisi, mutta koulu (ja koulubileet) ovat vieneet kiitettävästi aikaa viime viikkoina. Takataskussa on vino pino hyviä kappaleita ja levyjä, jotka haluan jakaa koko maailman kanssa. Pari keikka-arvosteluakin olisi kirjoittamatta. Vaan koska tälläkään hetkellä en ole kotikoneen ääressä, pureudun nyt muihin asioihin.

Roskilde Festival avasi tällä viikolla lomakkeen ensi vuoden esiintyjätoiveita varten. Edellisvuosina lomake on ollut sivuilla vain rajoitetun ajan sekä syksyllä että talvella, joten toivomuksia menemään ja ensi vuonna mukaan Pohjoismaiden parhaille festareille! http://www.roskilde-festival.dk/2008/frontpage/programme/band_requests/

Ylihuomenna on lähtö Helsinkiin. En ole vielä päättänyt, onko minulla varaa lähteä katsomaan Thee Silver Mt. Zionia (MySpace), vaikka kovasti mm. Godspeed You! Black Emperorin jälkeläisten muodostama bändi kiinnostaakin. Helsingissä on muutenkin tälle syksylle liikatarjontaa (Fred Falke, Cut Copy, The Teenagers, Have Heart, Auf der Maur, Kira Kira, Hawnay Troof, Dúné, Xiu Xiu, The Wombats, Efterklang, Wolf Parade, Alas-klubit jne.). Tunteet huutavat Helsinkiin kulttuurin pariin joka toinen päivä, mutta rahapussi ei salli sitä kuin kerran kuussa - jos silloinkaan. Onneksi muutamat ulkomaalaiset yhtyeet eksyvät myös Tampereelle.

Missattavista keikoista puheenollen, kaikki huomenna 4.10. paikkaamaan meikäläisen poissaoloa Pasilan veturitalleille. Lavalla skweee-spektaakkelin (Eero Johannes, V.C., Mesak & Spartan Lover) ja lukuisien tiskijukkien lisäksi Hidria Spacefolk. Omat juomat ja ruoat mukaan ja liput kahden euron verran. Bileet jatkuvat aamuun asti. Lisäinfoa Facebookin käyttäjille täällä: http://www.new.facebook.com/event.php?eid=29258463545

Maanantaina kuitenkin musiikin perässä kauas ulkomaille eli lahden yli Tallinnaan reivilomalle. Tilapäinen muistinmenetys Klaxonsin olemassaolosta korjaantunee silloin. Keväällä voikin sitten lähteä taas perään uuden levyn myötä siunaantuvalle uudelle kiertueelle. Uutta materiaalia onkin kaivattu, ja peukut sojottavatkin jäykkinä maanantain settilistan osalta. Jos joku ei ole vielä kärsimättömyyden ehkäisemiseksi kolunnut läpi kaikkia wanhoja remixejä, ja jäänyt paitsi dubstep-tuottaja Skreamin It's Not Over Yetistä, nyt olisi aika kuunnella se. Vaikka täältä.

Roskilde-tärpit osa 4

Roskilde-matkat on nyt maksettu. Festareihin on jäljellä enää kolme viikkoa, lähtöön muutama päivä vähemmän. Tälläkin kertaa olen liikenteessä Aseistakieltäytyjäliiton kyydillä, koska se on hyväksi ja halvaksi havaittu. Oikeasti piti mennä tänä vuonna warm-up -bileisiin leirintään jo sunnuntaina, ettei jää hyviä lämmittelijöitä tsekkaamatta, mutta toisin tässä taas kävi. Tällä kertaa esittelyssä muutamia parivaljakkoja.

Pääesiintyjistäkin löytyy vielä yksi duo edellisillä kerroilla esiteltyjen lisäksi. The Chemical Brothers on taatusti odotetuimpien joukossa. Manchesterilaisilla on takana 16 vuotta musiikin parissa ja siitä ensimmäisestä itselle kolahtaneesta hitistäkin on aikaa jo yhdeksän vuotta, mutta silti viime vuonna julkaistu We are the Night ylsi vuoden lopuksi tehdyllä levylistauksellani korkealle (noh, sija 17...). Viime vuonna Basement Jaxx, nyt tämä. Ensi vuonna toivottavati vuorossa Fatboy Slim tai Daft Punk. Huh huh, lupaan jorata. PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/thechemicalbrothers

Seuraavaksi mainittakoon Magnetic Man eli Benga ja Skream, jotka oikeastaan olisi pitänyt esitellä ensimmäisenä. Kyseinen pari on itselle yksi koko festivaalin odotetuimmista esiintyjistä esimerkiksi Radioheadin, M.I.A.:n ja MGMT:n rinnalla. Lajinsa nuoret kuninkaat ovat pistäneet polveni notkumaan niin monesti tanssilattioilla (muiden soittamina...) ja onhan se ihan perkeleen hienoa kokea dubstepin supertähdet yhdessä lavalla. Tästä hienompaa voisi kaiketi olla vain samat miehet yhdessä lavalla Lontoossa puolivuorokautta kestävissä dubstep-kemuissa. Viime vuonna Digital Mystikz feat. Loefah & Sgt. Pokes veti Roskildessa parhaan keikan, itse asiassa parhaan keikan koko vuonna, ja uskallan toivoa, että tämä ei jää huonommaksi. Ehdoton PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/skreamuk ja www.myspace.com/bengabeats


Äsköisten jälkeen loput tuntuvat jopa turhalta, mutta vielä löytyy yksi pakko nähdä -duo. Kyseessä on siis Digitalism, jonka Roskilden sivut rinnastavat Daft Punkiin ja Justiceen. Saksalaisten omaa materiaalia tutumpaa minulle ovat miesten tekemät loistavat remixaukset esimerkiksi Klaxonsin materiaalista, mutta myös omat hitit toimivat. Hei, ja tää on ihan oikeasti hyvää saksalaista musiikkia. Let's Pogo! PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/digitalism

Seuraavia tuntuu jo jotenkin väärältä rinnastaa edellisiin, joten loput kaiketi pitää tsekata, jos aikataulut sallivat. The Count and Sinden ovat musisoineet yhden kovimmista tämän hetken bailausbiiseistä. The Beeper tuskin jättää kylmäksi livenäkään. Muutaman viikon päästä Suomeenkin saapuvalle Fuck Buttonsille aikataulut ovat toivottavasti eduksi, koska tämä on perhanan hyvää experimental electronicaa, vai miksiköhän tätä sanoisi. Post-rockin lähimailla tässä kuitenkin liikutaan... Jo Provinssin yhteydessä esitellyn The Døn mahdollinen missaaminen on hyväksyttävää Provinssi-tsekkauksen turvin. Tanskan oma vahvistus The Raveonettes sen sijaan ei saa jäädä vain tanskalaisten iloksi. Isommista nimistäkin löytyy vielä yksi duo, jolle en itseasiassa lämpeä kovinkaan paljon, mutta joka on pakko mainita tässä yhteydessä: Gnarls Barkley. Ranskasta Pohjoismaihin matkaa altsupoppia esittävä Aaron. Mukana myös Pitchforkista tutut noiserokkailijat nimellä No Age, Ruotsista ponnistava outoilijafolk-aviopari Wildbirds & Peacedrums sekä tanskalainen shoegaze-poppoo, Rumskib, joka livenä kylläkin täydentyy viisikoksi. Ja oishan näitä lisääkin, mutta näillä varmasti päästään alkuun.

Tarkista itse:
www.myspace.com/countandsinden
www.myspace.com/fuckbuttons
www.myspace.com/thedoband
www.myspace.com/theraveonettes
www.myspace.com/gnarlsbarkley
www.myspace.com/aaronrecordings
www.myspace.com/nonoage
www.myspace.com/wildbirdsandpeacedrums
www.myspace.com/rumskib