Kappaleet 2008 TOP 35

Linkit kappaleisiin poistettu, myöhästyit.

Biisejä listatessa kävi vähän toisin päin kuin levyjen kanssa. Mahtavia 2008 vuonna ilmestyneitä tsipaleita oli "Mira 2008"-soittolistallani aluksi toista sataa, mutta pakotin itseni karsimaan setin 35 kappaleen mittaiseksi, ettei paketti taas kasvaisi ikävän isoksi. Tällainen karsinta ei suosinut artisteja tai bändejä, joilla oli runsaasti vuoden parhaita kappaleita (Santogold, The Mars Volta, Tiger Lou, MattiP, Cut Copy ja MGMT) tai useita samantyyppisiä artisteja. Useampi tärkeä kappale jäi listasta lopulta pois biisien hävittyä paremmille.

Esimerkiksi Stepan Sun Äitis lämmitti sydäntäni erityisen paljon (joskaan se ei ole levyn parhaita kappaleita), sillä tietääkseni kukaan ei ole Suomessa vielä älynnyt levyttää loanheittoa Jenkkilästä tuttuun äiti-tyyliin. Jos on niin ei varmasti näin hyvin. Toisaalta kolmossijalle levylistallani päätyneelle Late of the Pierille ei tässä sarjassa tullut sijoituksiaan ainoastaan sen takia, etten osannut päättää yhtä parasta kaikista niistä vaihtoehdoista. Kappalelista myöhästyi näinkin paljon, sillä muistin koko ajan kappaleita joiden täytyisi olla listalla, mutta pitkittyneen aikataulun vuoksi, en ruvennut rankkaamaan tätä enää tuhannetta kertaa uudelleen.

Tekstistä taitaisi tulla puuduttavan pitkä, jos kaikista selittelisin ummet ja lammet jokaisesta kappaleesta, joten yritän pitää tunteeni ja mielipiteeni aisoissa.
35. Ra Ra Riot: Dying is Fine
Listan indie rockein biisi ja samalla listan viimeinen. Edeltä putosi viime hetkillä muutama samanlainen kappale muilta esittäjiltä, mutta Dying is Fine oli ison hetken eniten soitetuin kappaleeni, joten tätä en voinut pyyhkiä pois viime vuodestani.
34. The Ting Tings: That's Not My Name (LA Riots Remix)
Tämäkin on hyvä esimerkki remixien voimasta. Alkuperäinen kappalehan on oikeastaan hölmö (ja siltikin kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas), mutta LA Riots tekee sille ihmeitä, ja muuttaa sen keskiverrosta kiitettäväksi.
33. Weezer: Troublemaker (Azzido Da Bass Dub)
Näin viime yönä unta, missä seikkaili italialainen pelottava jätkä, jonka nimi oli Azzido Da Bass. Weezer ei oo oikein koskaan kuulunut lemppareihin, mutta tää remix on aika kelpo.
32. Disco Ensemble: Stun Gun
Tämän ei kyllä pitänyt löytyä tältä listalta, mutta siinä se nyt möllöttää. Ei ollut läheskään eniten kuunnelluin kappale levyltä, mutta siltikin helposti paras DE-kappale toviin. Ikään kuin back to the roots and in neon.
31. Hot Chip: Ready for the Floor
Tämän tullessa ulos dissasin Ready for the Flooria, koska se ei mielestäni kuulostanut yhtään erilaiselta kuin edellinen hittisinkku. Jatkuvan joka puolelta tulvineen soiton ansiosta siitä kuitenkin löytyi jotain, joka erottaa sen muista Hot Chip -biiseistä.
30. Pariisin Kevät: Meteoriitti
Olen kai aina vähän vieroksunut suomenkielistä pop musiikkia, koska suomi on rutkasti kömpelömpi sanoituskieli kuin englanti. Meteoriitissa on ehkä koko vuoden miellyttävimmät sanoitukset, eikä tämä kulunut samallalailla puhki kuin Pikku Huopalahti.
29. I Was a Teenage Satan Worshipper: OMG, Techno Chicks!!!
Vaikka kappaleessa onkin parasta sen nimi, on se helpohkosti menevin ralli The Lemonade Ocean -albumilta (,joka muuten oli vähän pettymys).
28. Mattip: Redelete
Jejep, mulle jo sanottiinkin, että täähän ei käytännössä oo vuodelta 2008, mutta annan itselleni luvan uudelleenjulkaisun ja periaatteen kautta lisätä tämän listalleni, koska rakastan sitä.
27. Deerhunter: Nothing Ever Happened
Omassa elämässäni en ihan aio tyytyä biisin sanomaan ("Nothing ever happened to me/ Life just passing, flash right thru me"), mutta muuten kappale oli edustamansa musiikkityylinsä helmi viime vuonna.
26. T.I.: Live Your Life (feat. Rihanna)
Kuinka voi saada niin huonosta biisistä(O-Zone: Dragostea Din Tei) aikaiseksi jotain näinkin hyvää? Haluaisin vanhan hienon lowriderin, (ajokortin), aurinkoisen rantakadun ja tämän soimaan taustalle. Sen jälkeen voisin viileesti heilutella käsiäni ohikulkijoille...
25. Clouds feat. Tiiu: Under the Dancing Feet (Tes La Rok Remix)
Legendaarinen tanssihitti, joka pisti jalat heilumaan jo edellisvuoden puolella, mutta julkaistiin virallisesti 2008. Bassoraita menee suoraan sydämeen.
24. Asa: Persepolis
Oikeastaan suosikkikappaleeni levyltä oli Davidsm, mutta sen lyriikat olivat ehkä hieman liian korkealentoiset plus Persepolis edustaa levyn parhailla taustoilla ainakin soitannon puolesta.
23. Eero Johannes: Lipton Service Boy
Eero tuotti minulle paljon päänvaivaa, kun piti valita yksi kappale tämän, Leisi-Ellin ja We Could Be Skweeroesin väliltä. Joskus kun kuulin tämän radiosta, mietin pääni puhki, kenen biisi olikaan kyseessä. Veikkasin jotain isoa ulkomaista nimeä...
22. Mattip: KING
Vaikka lupasin itselleni olla tekemättä typeriä sanaleikkejä niin tämä kappale on kingi. Auts, taisin heittää saman läpän vielä levylistaankin.
21. Santogold: You'll Find a Way (Switch and Sinden Remix)
You'll Find a Way olisi voinut löytää tiensä listaan muutenkin, mutta mahtavat tuottajagurut nostivat sijoitusta entisestään. Rankempi katuversio, aiiiit.
20. Tiger Lou: The Less You Have to Carry
Oli muuten ehkä maailman julmin temppu erottaa tämä sitä edeltävästä The More You Give -biisistä, joka toimii oikeana kappaleena, introna sekä tämän biisin kanssa osana tosiaan niin saumattoman täydellisesti, että nyt tuli huono omatunto. Anteeksi.
19. On Volcano: Out of Sight
Meikäläisen kesätunnari Tampereelta. I broke my bones and lost my memory. Niin ei tapahtunut, mutta olisi voinut.
18. Oasis: Falling Down (The Chemical Brothers Remix)
Alkuperäinen oli lähes yhtä hyvä, ja elleivät Kemikaaliveljet olisi tehneet näin erinomaista uudelleenmiksausta, olisi alkuperäinen varmasti löytynyt listalta. Parasta Oasista vuosiin.
17. MGMT: Time to Pretend
Olipas ilmeinen valinta. Time to Pretend oli eka megahitti, mutta myöskin ainoa alkuperäisversioista, joka kesti kuuntelua - ja josta en löytänyt remixiä, jolla olisi pistetty paremmaksi.
16. Tmu: Basschase
Maailmani pysähtyi hetkeksi, kun Desto pyöräytteli Bassoradiossa keväällä tämän ekaa kertaa ilmoille. Kuuntelin radiolähetystä nauhalta uudestaan ja uudestaan kunnes viimein Tmu lisäsi biisin MySpaceen. Edelleen ylpeä suomisoundeista.
15. Buraka Som Sistema: Sound of Kuduro (feat. M.I.A. & DJ Znobia)
Sen lisäksi, että tässä on ihan ässä video, on Sound of Kuduro paras Buraka Som Sisteman tekemä biisi - ja olisi siltikin vaikkei siinä olisi vierailemassa M.I.A.
14. Cut Copy: Hearts on Fire
Tässä kohtaa voisi oikeastaan olla mikä hyvänsä In Ghost Coloursin kappaleista. Hearts on Fire valikoitui jorauskertojen määrän perusteella.
13. Modeselektror: The White Flash (feat. Thom Yorke) (Trentemøller Remix)
Tässä oli ihan viime hetkien lisäys, joka meinasi jäädä listasta kokonaan. Bowwow, Trentemøller teki yhdestä 2007 vuoden parhaasta biisistä yhden 2008 vuoden parhaista biiseistä.
12. Leon Jean-Marie: Bring it on (Rusko Remix)
Yksi niistä kymmenistä Ruskon uudelleenversioinneista, jotka olisivat kaikki ansainneet paikkansa vuoden parhaina biiseinä. Big up!
11. The Mars Volta: Ouroborous
Piti sitä upottaa joukkoon ainakin yksi kappale vuoden parhaalta levyltäkin. Tattua The Mars Volta -laatua.
10. Matti Johannes Koivu: Ai ai ain kun nuori ois
Coverilla kärkikymmenikköön on mielestäni aika tiukka esitys. Irwinin versio oli minulle ennestään tuntematon, joten MJK vetäsi tämän helposti omiin nimiinsä. Vaikka niin kävi kyllä jokaiselle levyn kappaleelle...
9. Santogold: Shove it (feat. Spank Rock)
Dub i dubbidub i dubdubdub. Ei liene yllätys että muuten niin kirjavalta ja vaikuterikkaalta levyltä löytyvä basssopainotteinen kappale nousee suosikikseni. Livenä muuten vielä kaksin verroin kovempi!
8. Portishead: Machine Gun
Huh, no johan oli paluu musiikkimarkkinoille.
7. MGMT: Electric Feel (Justice Remix)
Ranskalaisten taikasauvat loihtivat tästäkin hyvästä MGMT:n kappaleesta maagisen. Alkuperäisesittäjä ja Justice kuuluvat siinä molemmat tasapuolisesti ja täydentävät vain toisiaan.
6. Crystal Castles vs. HEALTH: Crimewave
Vähemmän bitimpi veto Crystal Castlesilta, mutta tässä tapauksessa rauhallisuus toimii. En myöskään keksi tällä hetkellä yhtään kappaletta, jossa vokaaliefektit ansaitsisivat paikkansa yhtä oikeutetusti kuin tällä.
5. Friendly Fires: Paris (feat. Au Revoir Simone) (Aeroplane Remix)
Tähän törmättyäni on tullut tarkastettua kaikki Aeroplanen remixit, ja mies on ilmeisesti Sampo tai vähintään hittitehdas. Vaikka en ole koskaan erityisemmin haaveillut Pariisissa asumisesta, tämän soidessa sydämeni halajaa pois Suomesta.
4. KA SO RE: Petite
Mulla tulee tästä vähän sellainen Mighty Ducks -voittajafiilis. Tämä voisi olla anthem suorituspaineita sisältäville tilanteille, ja olen hyvinkin varma, että tämän voimin kaikki sujuisi hyvin. Suomi proud!
3. Why?: The Hollows
"In Berlin I saw two men fuck/in the dark corner of a basketball court." Minulla on samanlainen kokemus Kööpenhaminasta sillan alta. Tästä on tullut itselle niiin iso henkilökohtainen hitti etten enää osaa edes perustella sen ylivertaisuutta. Kuunnelkaa itse.
2. Veto: Digits
Uutta Vetoa kohtaan ei juurikaan odotuksia ollut, mutta levyltä löytyikin aarteita. Digitsiä ympäröi kaksi todella hyvää kappaletta, jotka buustaavat kokemusta entisestään. En ihmettele, että levyn nimi lainattiin tästä kappaleesta.
1. The Whitest Boy Alive: Golden Cage (Fred Falke Remix)
Helposti vuoden paras biisi. Ei ole hetkeä, jolloin Fredin remixiä ei olisi voinut kuunnella. Ei ole myöskään sanoja, joilla kuvailla.

Ensi vuonna voisin listata remixit erilleen. Tästä tulikin siis loppuviimeksi vain hyvien kappaleiden lista eikä sitä voi pitää kuin viitteellisenä, sillä en ole enää tälläkään hetkellä samaa mieltä järjestyksestä kuin äsken sen tähän kirjottaessani, mutta kai tätä voi jonkinlaisena suuntaa antavana listana pitää?

Levyt 2008 TOP 20

Viime vuoden parhaat levyt oli poikkeuksellisen vaikeaa listata paremmuusjärjestykseen lähinnä siksi, että kärkiviisikko oli niin ylivoimaisen paras, että tuntui väärältä listata levyjä enempää kuin 20, koska seuraavat liikkuivat jo aivan eri tasoilla. Listaamisen alkuvaiheessa mikään muu ei ollut varmaa kuin vuoden paras levy sekä vuoden huonoimmat, jotka eivät listalta löytyisi.

Bubbling under
Ensimmäisen kymmenen parhaan jälkeen minulla meni sormi suuhun, sillä kaikki siitä eteenpäin tuntuivat lähes yhtä hyviltä levyiltä. Esimerkiksi Fuck Buttonsin Street Horrrsing, M83:n Saturdays=Youth ja/tai TV on the Radion Dear Science olisivat hyvinkin varmasti kivunneet listalle, jos olisin kuunnellut niitä enemmän. Eero Johanneksen samanniminen debyytti oli hyvä, mutta minulla oli kohtuuttoman kovat odotukset sille etukäteen. Myös kaksi kovaa urbaania levyä jäi täpärästi ulkopuolelle. dj/ Rupturen Uproot tuli ja tyrmäsi aivan yllättäen, kun Bengan Diary of an Afro Warrior pysyi taistoissa tasaisen varmasti. Oasis julkaisi parhaan levyn vuosikymmeneen eikä Disco Ensemblen kolmaskaan kiitettävää huonompi ollut. Ne eivät vain mahtuneet 20 parhaan joukkoon. Taisi juuri tulla lueteltua sijat 21.-28...

20. Fleet Foxes: Fleet Foxes
Hippimusiikkia vuoden 2008 reseptillä. Lopputulos on viihdyttävä, harmoninen, hyväntuulinen ja aito folk-henkinen progeilulätty, joka kasvaa kuuntelukertojen myötä. Maisteltavaa riittää pitkään, mutta parhaat palat eivät oikein tahdo erottua joukosta vielä monienkaan nautintakertojen jälkeen. Toisaalta epäonnistuneitakaan paloja ei löydy, joten kokonaisuudessaan ihan maukas taidonnäyte.

19. Portishead: Third
Ensimmäisellä kuuntelukerralla petyin niin valtavasti, että levy ei pyörinyt edes loppuun asti. Uudemmilla yrityskerroilla onneksi pääsin Machine Guniin asti. Se on niin loistava kappale, että teki jo siitä hyvästä pamauttaa viisi tähteä levyn kanteen. Portishead kuulostaa kymmenen vuoden jälkeenkin edelleen itseltään, vaikka Third ei varsinaisesti muistuta edeltäviä albumeita. Tunnelma on välillä niin painostavan ahdistava, että en välttämättä jaksa loppuun asti vieläkään, mutta se kaiketi kielii siitä, että tässä riittää kuunneltavaa vielä tänäkin vuonna..

18. Flying Lotus: Los Angeles
Vaikka Los Angeles ilmestyikin jo kesäkuussa, olen iloinen että otin sen kuunteluun vasta syksyllä, sillä se kuulostaa sateiselta ja mutaiselta iltamusiikilta. Se kuulostaa siltä, että hip hop on treffeillä Aphex Twinin kanssa - eikä ihan paska deitti muuten olekaan. Jokin kuitenkin mättää, sillä jos keskittyy pelkästään musiikinkuunteluun, saa puolivälin kohdalla kaivaa esiin kelloa. Los Angeles kuulostaa pidemmältä kuin onkaan, eikä levy voi olla vuoden ylivoimaisinta kärkeä, jos minulta löytyy sille parannusehdotuksia.

17. MGMT: Oracular Spectacular
Hypehypehypehype. Muistuttanee varmasti monia vuodesta 2008. Oracular Spectacular on kelpo levy, mutta kaikki kohu ympärillä ei ole tarpeellista. Debyyttiltä löytyy muutama ihan perkeleen kova biisi, joissa voi olla jopa klassikon aineksia, mutta siihen se sitten jääkin. Kokonaisuutena se ei ole kovinkaan kiinnostava, ja enemmän minua kiinnostaakin, mitä tuleman pitää, sillä Metanoia tuntui joltain ihan muulta tähän verrattuna. Löytyykö hihoista ylläreitä, tekeekö boheemi hipsterihippeily taikojaan vielä tulevina vuosina?

16. Why?: Alopecia
Ajatuksena indie rockin ja hip hopin sekoittaminen tuntuu vaivaannuttavalta ja kinkkiseltä. Siksi Why? lieneekin tähän mennessä ainoa bändi, joka siinä on onnistunut erinomaisesti. Alopecia oli helposti kevään soitetuimpia levyjä soittimessani, mutta Helsingin keikan jälkeen into laantui, sillä show'sta jäi suuhuni paha maku. Levyä se ei kuitenkaan ole pilannut, ja suuri osa biiseistä kuulostaa edelleen kuuluvan kuninkuusluokkaan, muutamaa tylsää hutia lukuunottamatta. Jos tuotanto olisi ollut valppaampana, olisi tämä levy saattanut olla kymmenen pykälää korkeammalla.

15. Stepa: MC
Vaikka Lottovoittaja olikin hyvä biisi, en silti odottanut lähes ikäiseltäni Stepalta ihan tällaista debyyttialbumia. Lapinläänin scarface on mielestäni Suomen paras riimittelijä. Stepan riimit ovat samaanaikaan hauskoja ja sarkastisia, joista saa osuutensa niin ympäröivä yhteiskunta kuin ystävät ja tuntemattomat. Tämäntyyppisessä rapissa on ollut tähän asti ongelmana, että sitä on yritetty tehdä liian tosissaan tai heitetty kaikki kerralla läskiksi, mutta MC:stä kuulee, että musiikki on tehty vaadittavalla vakavuudella kuitenkin pilke silmäkulmassa. Osassa biiseissä taustat kuulostavat liiankin yksinkertaisilta ja pidemmän päälle kokonaisuus puuduttaa, joten näistä syistä MC oli vasta toiseksi paras suomalainen hip hop-levy vuonna 2008.

14. Crystal Castles: Crystal Castles
Crystal Castlesin debyytti oli oikeastaan pettymys, sillä demojen perusteella odotin räiskettä ja pauketta. Niitä tietysti saatiin, mutta uudet biisit jäivät puuttumaan, ja lähes kaikki tsipaleet olivat tuttuja jo vuodelta 2007, joten tuplavinyyli jäi kohtuullisen nopeasti pölyttymään. Silti - tarjolla oli niin perhanan kovia biisejä ja muutama lempparikin vuodelta 2008, joten sijoitus oli hinattava näille pykälille.


13. The Sound of Animals Fighting: The Ocean and the Sun
Tästä listasta ehkäpä oudoin levy. The Ocean and the Sunilta löytyy vieraita kieliä puhuttuna, huutoa ja kiljuntaa, käsiteltyjä vokaaleja, kilkatusta ja kalkatusta, ambient-osuuksia sekä kauniita ja puhtoisia kitara- ja lauluosuuksia. Mitään uutta outoa Amerikkaa TSOAF ei kuitenkaan ole lähtenyt hakemaan vaan silkkaa progeiluahan tämä vain on. Kaikille, niille joille maistuu nykyaikainen proge sekä Circa Survive, tämä on varmasti mahtava lätty. Muiden tuskin kannattaa vaivautua.

12. Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin lauluja
Enpä olisi uskonut, että vuosilistauksista voi löytyä tribuuttilevyjä. Matti Johannes Koivun herkkä tulkinta saa vanhat Irwin-hitit ja tuntemattomammat kappaleet loistamaan aivan uudessa valossa. Tämän levyn jälkeen ei tee mieli kuunnella alkuperäistä esittäjää niin kuin useimpien cover-levyjen kohdalla. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka raisuista ralleista saa näinkin kauniita balladeja aikaiseksi. Kokonaisuus on kasassa, ja on miellyttävää, ettei levy ole mikään uusi versiointi Irwinin parhaista.

11. Asa: Loppuasukas
Taisin toukokuussa innostuksissani julistaa tämän jopa miltei täydelliseksi levyksi, mutta aika näytti, ettei se jaksanut vuoden loppuun asti aivan samoilla taajuuksilla. Loppuasukas on silti Asan ehdottomasti kiinnostavin levy, ja Teosto-palkinto meni varmasti oikeaan osoitteeseen. Slaavilaiset taustat ja Masan korkealentoiset riimittelyt saavat aikaan jännän maailmallisen meiningin, vaikka selvää suomeahan tässä luritellaan. Ainakin suurimassa osassa kappaleista...

10. Santogold: Santogold
Santi Whiten esikoisalbumin sekä heikoin että vahvin lenkki on monipuolisuus. Siinä missä levy olisi ilman vaihtelua todennäköisesti tylsä esitys, on se nyt liian hajanainen. Peräti yli puolet levyn eri tyylilajeja kosiskelevista kappaleista ovat loistavia, eikä hittisinkku L.E.S. Artistes ole edes parhaimmasta päästä. Epäselväksi ei jää, että Santogold on lahjakas lupaus, ja tulee varmasti pääsemään pitkälle, jos samalla innolla mennään. Seuraaviin tuotoksiin toivoisin harkitusti enemmän yhdenmukaisuutta, sillä nyt tuntuu, että tässä vielä teinitytön tapaan ollaan vähän hukassa oman tyylin kanssa.

9. Joensuu 1685: Joensuu 1685
Surinaa Suomesta, joka ei edes kuulosta suomalaiselta vaan kohtuullisen kansainväliseltä. Mahtavaa. On ymmärrettävää, ettei levy lyö läpi kuin musiikkipiireissä, koska radiosoittoonhan tällainen ei kelpaa. Bändin mukaan nimetty debyytti on taas niitä suosimiani kokonaisuuksia, jolta on vaikea edes erottaa yksittäisiä kappaleita. Joensuun veljeksien rokkisurina lupaa pysyä stereoissani kiinnostavana vielä pitkään, ainakin seuraavaan levyyn asti.

8. Abduktio: Thermidor
Ainoa rankistelu, joka tänä vuonna ylsi listalle asti. (...Vaikka pitää kyllä myöntää, että myös Verse, Raein ja Have Heart saivat hyvää jälkeä aikaiseksi.) Tätä ei sinänsä voi pitää yhtään sen parempana kuin mitä tahnasa aiempaa Abduktio-julkaisua, mutten vaadi kehitystä parempaan, jos materiaali on valmiiksi jo tätä luokkaa. Omiin korviin ehkä yhtenäisin ja silti poukkoilevin lätty Abbalta.


7. Deerhunter: Microcastle
Ennen Microcastlen julkaisua minulla oli syystä tai toisesta ennakkoluuloja näitä kaurisalkuisia bändejä kohtaan. Ilmeisesti ihan suotta. Levyn kolme ensimmäistä raitaa olivat jo niin tiukkoja, että kesti kohtuullisen pitkään päästä siitä edes eteenpäin. Loppupuoli Nothing ever happenedista alkaen paljastui vähintään yhtä timanttiseksi. Niiden välisen biisiryppään olisin itse järjestellyt vähemmän unettavammin, mikä ei kuitenkaan liene tässä vaiheessa kovinkaan oleellista. Alku ja loppu ovat kai sinänsä tärkeimmät, jos kiinnostus kuitenkin pysyy yllä keskivaiheillakin. Deerhunter oli yksi loppuvuoden ehdottomista suosikeistani.

6. Tiger Lou: A Partial Print
Ok, let's be honest. Jos A Partial Print olisi ilmestynyt alkuvuodesta, se ei varmastikaan olisi sijalla kuusi. Vitsinä on se, etten tiedä, olisiko se korkeammalla vai matalammalla. Vaikka Tiger Loun uutta levyä on täällä odotettukin pitkään, se tuli silti vähän yllättäen. En ollut kuunnellut Kellermania pitkään aikaan, joten en muistanut, kuinka hyvältä pohjoismainen melankolia voi maistua. Levy yllätti myös sillä, että se oli palannut kitaravetoisempaan linjaan pienten elektronisten kokeilujen jälkeen. Kappaleet on sidottu toisiinsa hienosti, ja levy kuulostaa yhtenäiseltä - jopa liiaksi asti. Aika näyttää, avautuuko levy lähteeksi, joka tarjoaa jotain uutta jokaisella kuuntelukerralta, vai onko se vain oikeasti vähän tylsä levy.

5. MattiP: Save the King
Listani korkeimmalle kivunnut kotimainen ja toisaalta myös ainoa englanniksi esiintyvä suomalainen. MattiP julkaisi keväällä korkealuokkaisen äänitteen yhdistämällä aiemmin julkaistun The King ep:n sekä uudet tai muuten vaan ennenjulkaisemattomat kappaleensa yhdeksi paketiksi. Siihen nähden, että puolet levystä on uutta ja puolet vanhaa, on yhteensulauma todella onnistunut, sillä minkäänlaista aikaeroa ei huomaa. Siltikin, uudet biisit lämmittivät sydäntä vieläkin enemmän, ja kymppituumaisena julkaistu versio oli täydellinen paketti.

4. Girl Talk: Feed the Animals
Let's get this party started! This is how we party, fooling with your body! Let's dance! Let's start this party right! Maybe partying will help? Non-stop party now! Pump this party! Heleposti vuoden paras bailulevy oli sitten etkot, jatkot tai jotain siltä väliltä. Mies on ihan uskomaton, ja tässä on hänen tähän astisen uransa paras levy. Girl Talk is The Party.

3. Late of the Pier: Fantasy Black Channel
New ravea vuoden 2008 malliin? Kuulin bändistä ensimmäisen kerran loppukesästä, eikä sen jälkeen ole tullut viikkoa ilman Late of the Pieriä (paitsi Venezuelassa, jossa ei ollut musiikkia mukana ollenkaan). Levy on rykelmä erilaisia kappaleita, joita yhdistää sama lapsekas meuhkaus - hyvässä mielessä. Vaikka levyllä törmää musiikkitrendiin jos toiseenkin, Fantasy Black Channel ei kuulosta väkisin tehdyltä tai itsessään edes trendikkäältä. Se on kokeellinen levy, josta ei juuri ole pahaa sanottavaa.

2. Cut Copy: In Ghost Colours
Jahkailin tämän listan kanssa lähinnä siksi, etten osannut päättää, kuka kuuluu kakkossijalle. Voiton vei In Ghost Colours kokonaisuutensa ja saumattomuutensa vuoksi. Tanssittavimpien biisien putket on sidottu hienosti toisiinsa instrumentaaliväliosilla, jotka nekin ovat itsessään hyviä. Levyltä löytyy niin monta menevää hittibiisiä, että parhaan biisin valitseminen aiheuttaa päänsärkyä. Täydet kymmenen pojoa.

1. The Mars Volta: The Bedlam in Goliath
Muistan sanoneeni jo varhain tammikussa vuoden 2008 parhaan levyn löytyneen. En ollut väärässä, enkä valinnut tätä parhaaksi sen takia etten joutuisi syömään sanojani :-D The Bedlam in Goliath avautui pikkuhiljaa - vaikkakin nopeammin kuin edeltäjänsä. Se myös avasi edellistä Amputechturea, joka oli jäänyt minulle etäisemmäksi albumiksi. Yhtäläisyyksiä löytyy oikeastaan koko The Mars Voltan tuotantoon: biisejä on lukumäärällisesti paljon ja ne ovat kohtuullisen lyhyitä - kuten debyytillä. Kerronnallisuutta on kuin Frances the Mutella ja soundit sekä kiemurat ohjaavat mielikuvat edelliseen studiolevyyn. Mikään kokoelma se ei kuitenkaan ole vaan yksinkertaisesti yhtyeen paras levy.
Vuoden 2008 parhaat biisit -listalleni päätyi alunperin jopa puolet The Bedlam in Goliathin kappaleista. Parhaat kappaleet + paras kokonaisuus + paras soitanto = selvästi, helposti ja leikiten paras levy.