tiistai 18. tammikuuta 2011

GY!BE

Facebookin feedini täyttyi eilen "tätä päivää olen odottanut koko elämäni" ja "mitenköhän pidättelen onnen kyyneleet tänään" -tyylisistä statuspäivityksistä, sillä Kulttuuritalolla nähtiin eilen bändi, jota ei enää pitänyt nähdä esiintymislavoilla - saati sitten Suomessa. Kanadalainen Godspeed You! Black Emperor keräsi siis helkkaristi kavereita Helsinkiin, ja konsertti oli muutenkin varmasti yksi odotetuimpia keikkoja Suomessa aikoihin.  Ripeästi loppuunmyyty keikka ei kuitenkaan meitsiä vakuuttanut, mutta on taas ainakin yksi uusi sulka keikkakiertäjän hatussa jos ei muuta.

En varmasti ollut läheskään niin innoissani keikasta kuin ne musarunkkarit, jotka ovat kuunnelleet GY!BEä vähintään viimeiset kymmenen vuotta jatkuvalla syötöllä, mutta oli joskus niinkin, että minäkin listasin tämän nimihirviön lempibändeihini. Vuonna 2011 tuntuu niistä ajoista kuluneen triljoona vuotta, mutta ihmisten ajassa varmaan sellanen noin kahdeksan vuotta on lähempänä totuutta. Viimeisimmät megaluukutukset pauhasivat niinä aikoina kun huutomerkki oli vielä eri mestoilla nimessä, joten arvatkaapa vaan, tunnistinko eilen biisejä nimeltä.

Godspeed You! Black Emperor

Biisilistauksen sijaan kerron nyt, mistä keikassa pidin ja mistä en. Paras tapa on kai alottaa huonoilla uutisilla, joten täältä pesee: 
- lavalla oli liian pimeää, bändi ei visuaalisesti antanut yhtään mitään ja taustavideot toistivat itseään
- liikaa ölinää ja liian vähän tunnelmointia
- ärsyttävät tyypit yleisössä, jotka eivät voineet kunnioittaa post-rock-jumalien läsnäoloa ottamalla kuvia ilman salamavaloa
- paikoitellen musiikki pauhasi ihan liian kovalla
- hitusen liian pitkä setti (2h 15 min?)
- äänivallikasvatukset yms oli niin peruskauraa, että lavalla ei olisi arvannut olevan pioneeribändin
- ei eronnut oikeestaan mitenkään muista näkemistäni post-rock-keikoista
- erään toisen sanoin: "jos godspeed you! black emperor haluaa tuoda itsensä livetilanteissa tällaisena esiin, olen ymmärtänyt bändin ihan väärin"

löytyi keikasta jotain hyvääkin:
+ taustavideot oli tyylikkäitä ja hoidettu aidoilla kaitafilmihommilla (en tiedä mitään noista muinaisista filmiformaateista, mut veikkaan et kaitafilmistä oli kyse?)
+ projektorin raksutus sopi keikkaan
+ settilistassa ei ollut mitään valittamista vaan biisivalinnat olivat hyviä ja sopivasti keskenään erilaisia
+ joissain huippukohdissa oli kyllä ne onnen kyyneleet itselläkin lähellä
+ nyt ne on viimein nähty
+ ensimmäiset sata minuuttia vierähti ihan huomaamatta

GY!BE

Etten nyt saa vastaantulijoilta turpaan niin korostettakoon nyt vielä sitä, että keikka ei varsinaisesti ollut huono, mutta odotin enemmän. Vaikka GY!BE ei mitään mielenräjätytystykitysfiiliksiä saanutkaan aikaiseksi, fyysisiä reaktioita tapahtui kehossani jatkuvasti. Loppupuoliskolla suurin osa niistä oli haukotuksia ja levottomien jalkojen tärinää, mutta yllättävän paljon dopamiiniryöpsähdyksiäkin koettiin, joten kiitos niistä, ja kiitos keikasta. Ei se eilisestä pulitettu 35 euroa hukkaankaan mennyt.

8 kommenttia:

  1. On vähän epäreilua kyllä minusta tuo "peruskauraa" -kritisointi. Noh, kai se on ne kaksisataaziljoonaa apinointibändiä vanavedessä, jotka on näköalattomasti märehtineet ne neroudet, mitä on tehty. Jos puuduttaa itsensä keskinkertaisella kopiopaskalla, niin etteivät oikeat innovaattorit enää maistu, se on vain oma vika.

    Post-rock nyt on noin yleisesti ottean niin ällöttävän stale genrenä, että se on melko turhauttavaa kuunneltavaa muutamaa nimeä lukuun ottamatta. Kaikki kierrättää samaa paskaa ja kun tietyllä tavalla genren perusvireeseen kuuluisi tietynlainen haastavuus tai kokeellisuus, on isojen poikien apinoiminen vielä suurempi synti kuin jonkun persu indierokkarin tapauksessa.

    Mut ite tykkäsin. Ei ollut mitään yllätyksiä, mut saamarin kovalla ammattitaidolla vedetty ja järjettömän kaunis setti hienoa musiikkia. Kaitafilmeistä iso plussa, jotenkin tuntuu ihan eriltä, kun ne filmirakeet ja karvat, mitä näkee, on ihan oikeita, eikä mitään saakurin iMovie-filttereitä. Nostatukset, noiset, kaikki oli jumalaisen kaunista. Itse sain kyllä juuri sen mitä odotinkin. Oikeastaan ehkä enemmän. Albanian oli jotain ihan ylimaallista.

    Ite tykkäsin kyllä myös siitä pimeästä lavasta. Niinhän ne on käsittääkseni aina soittaneet ja hyvä niin. Ylipäätään pidin siitä ideasta, että koko setti tuntui siltä, kuin olisi istunut kärpäsenä katossa treenikämpällä. Kaverit istuu siellä, täysin välinpitämättöminä yleisesöstä, selin. Soittaa mitä soittaa ja sit vaan kävellään pois. Jotkut "hi, were GY!BE, so glad to be here" välispiikit olis pilannut jutut ihan huolella.

    Salamavaloidiootit olisi kyllä voinut ampua, yleisölle kuitenkin plussaa vähäisistä "hei mä tunnistan tän intron, pakko varmaan mölistä jotain aivotonta" -ilmiöistä. Tais olla vaan Sad Mafioson alussa kun jotain tommosta tuli.

    Jumalat tulivat, olivat välinpitämättömiä trendeistä ja siitä, mitä poissaolon aikana on tapahtunut, seuraajistaan ja apinoinneista. Se on varmaan ainoa mahdollinen suhtautumistapa tuollaiselta bändiltä, joka on jo semmoisen vanhemman valtiomiehen asemassa. Vähän kuin Kraftwerk. Paskat muista, me soitetaan tätä.

    VastaaPoista
  2. Mut toki jos odottukset oli tosiaan silleen "tätä olen odottanut koko elämäni" niin sit varmaan pettyi. Mut niillä odotuksilla mun mielestä pettyy mihin tahansa.

    VastaaPoista
  3. impronen: Laukasin tän pihalle vähän äkkiseltään ja unohdin mainita muutaman asian, jotka sä onneks toit esille. Piti korostaa sitä, että GY!BEllähän kaikki on post-rockin kuuntelunsa aloittanut, kuten myös ne bändit, jotka ovat apinoineet sitä, mutta olen silti sitä mieltä, että monet genrekollegat vaan hoitaa nää live-tilanteet kiinnostavammin.

    Sitten piti kiitellä vielä mahtavasta tunnelmasta, sekä bändin että yleisön puolelta. Kerrankin yleisö oli asiallisesti keikalla, niitä muutamaa salamaurpoa lukuunottamatta.

    Tappelinkin aiheesta jo Facebookissa usean frendin kanssa, jotka varmaan otti tän tekstin henkilökohtaisesti ja hyökkäyksenä niiden lempibändiä kohtaan. Mun mielestä siis GYBEn musiikki on edelleen mahtavaa, ja keikkakin oli hyvä, mutta vain roimasti tylsempi kuin odotin. Ymmärrän tyystin, mitä tolla minimalistisella keikkatilanneilmaisulla on haettu, ja eihän tohon musiikkiin mikään visuaalinen ilotulitus sopisikaan. Musta oli mukavaa että tyypit soitteli siellä istuskellen ihan kuin ketään ei olisi ollut paikalla. Mutta noinkin pitkä aika noin minimalistisella otteella puuduttaa kaikki muut paitsi ne kovan luokan megafanit.

    Itselläni siis ei ollut minkäänlaisia odotuksia, ja eniten ylistänyt jengi on juuri sitä, joka tota on odottanut koko elämänsä. Musta tuntuu, että ne vähän valehtelee itselleen, koska olishan toi nyt voinut olla parempikin. Ei se virheetön keikka ollut.

    VastaaPoista
  4. Tavallaan vaikea olla 'suuttumatta' tuosta arvostelusta, kun pienen vakoilun jälkeen huomasin, et neidillä oli joku 230 000 biisii kuunneltu last.fm:ssä ja niistä vaan joku hikinen 30 gybee...

    Mut kylhän tietty myönsitkin, et kysees oli sun osalta 'has been'-bändi.

    Itel on taas tullu kuunneltuu bändii aika paljonkin(kohtuudella kuiteskin) ja sen johdosta keikal tulikin jatkuvasti kylmii väreitä(just tota dopamiinia). Sen jälkeen onkin suht hankala kuunnella kommentteja siitä, että keikkaan oli pettynyt. Varsinkin kun arvion perusteella vähän vaikutti, et sinne tultiin vaan tosiaan hakee sitä sulkaa hattuun.

    Noist negatiivisista asioista voin yhtyy tohon salamavalopelleilyyn ja osittain tohon musan volyymiin(piti asetella tulpat aika tarkasti). Kuitenkin noille antaa aika vähän painoarvoa.

    Kaikki muu olikin jo selvinny 'pienellä' googlettelulla. Bändi soittaa aina hämäräs, puhuu vähän ja soittaa pitkään. Eli mun mielest ne esiinty just silleen kun saatto odottaa.

    Eli yhteenvetona voi sanoo, et noi pari miinusta ei siirtäny keikan massakeskipistettä mahtuvuusakselilla negatiiviseen suuntaan. Se on se dopamiini, joka määrää. Ja niinkun jossain hesarin aiemmas jutus todettiin, et tuttu musiikki aiheuttaa suurimman hyvänolon tunteen. Sullahan tää ei ollu enää kovin tuttua.

    mut enivei peace ja sori, kun en osaa kirjottaa

    VastaaPoista
  5. Hyvä kommentti ja kiitos palautteestasi! Ihanaa, että tänne kirjoittavilla on oikeasti jotain kunnon argumentteja, vaikka toi "näin tää bändi aina soittaa"-perustelu ei musta ookkaan mahtavin. Sillä voi kuitata niin helposti ne asiat, jotka oikeasti vois tehdä paremminkin, mut kun ton heittää ilmoille niin that's it. Tän bändin ei tarvii koska ne tekee sen näin.

    Mä huomasin jo eilen että jengi jostain syystä suuttuu näistä sanoista, vaikka tarkotus ei oo ollut muuta kuin tuoda esiin toisenlaista näkökulmaa. En tiedä, ottaako moni GY!BEn jotenkin henkilökohtaisesti vai mistä on kyse. Suurin osa omista kuunteluista sijottuu tosiaan ajoille ennen Last.fm:ää mut puolustuksekseni voin vielä sanoa, et onhan 30 biisiä tän bändin kohdalla jo aika monta tuntia.

    Harmikseni tosta mun tekstistä ei ehkä välity kaikista pahraiten ne jutut, jotka mulle oli tärkeimpiä. Negatiivisissa kohdissa on tosiaan aika pikkujuttuja, toisaalta niin myös positiivisissa. Olisin varmasti saanut enemmän irti, jos olisin luukuttanut viime aikoina enemmän bändiä, mut tosiaan kuunteluista on aikaa vähän liikaakin.

    Olen ehkä sortunut vähän mässäilemään tässä negatiivisuudella, vaikka keikan jälkeen fiilikset oli todellakin positiiviset! Ehkä niin sen vuoksi, että mun mielestä on liitoiteltua että kaikki hehkutti sitä parhaimmaksi keikaksi ikinä. Ja kuten tossa totesitkin muutamat miinukset ei tehneet siitä edes keskivertoa, mutta PARANNETTAVAA OLI. Se oli mun pointti, ja lupaan ilmaista itseäni paremmin ens viikolla seuraavassa keikkaraportissa :--D

    VastaaPoista
  6. No todetaan vielä, että oot oikeessa siinä ettei "näin tää bändi aina soittaa" oo mikään peruste hyvälle keikalle. Kylhän saattais olla jopa parempikin tapa. Mulle kuitenkin kelpas toikin tapa(ja tosi hyvinkin kelpas vielä).

    Mut se mitä tarkotin oikeesti tolla "näin tää bändi aina soittaa"-kommentilla oli se, että niiltä saattoi odottaa juuri tuollaista ulosantia. Eli toi sun lainaama siteeraus "jos godspeed you! black emperor haluaa tuoda itsensä livetilanteissa tällaisena esiin, olen ymmärtänyt bändin ihan väärin" on melko tyhjän kanssa. Sehän oli siis entuudestaan päivän selvää, et ne tulee tuomaan itsensä esiin juuri tuolla lailla.

    Ja joo 30 biisii gybee = 120 biisii joltain 'radioystävällisemmältä' bändiltä. Mutta kuitenkin vähäseks oli kuuntelu sulla jäänyt kokonaismäärään ja -aikaan nähden.

    Täytyy vissiin lukee sun seuraava keikka-arvio(semmosen mis oon itekkin) ja kattoo osuuks sillon meijän arvosanat yksiin...

    peace edelleen.

    VastaaPoista
  7. Näin bändin pari kuukautta sitten Mineheadissa ATP-festareilla ja nyt maanantaina Kultsalla. ATP:n keikka oli yksi parhaita bändikeikkoja joita olen nähnyt ja kuullut. Samaa en voi sanoa Kultsan keikasta, vaikka hyvä keikka sekin mielestäni oli.

    Jännä sinänsä että pelkistettyä esiintymistä ja pimeää lavaa pidetään huonona asiana. Miksi? Musiikki vei mut niin mennessään että oli välillä pakko sulkea silmät, jotta voin antaa koko prosessorin käyttöön vain kuuloaistille.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: En itekään oo täysin samaa mieltä ton lainauksen kanssa, mutta en kyllä ihan tollastakaan keikkaa odottanut. En tosin ollut etukäteen googletellut, millasia settejä on tiedossa.

    Susanna: En usko, että kukaan (ainakaan GY!BE-diggailijoista) pitää pelkistettyä ilmaisua huonona asiana! Silmät kiinni fiilistelyhän on ihan huippua, mutta noinkin pitkällä keikalla seuraaminen alkaa jossain vaiheessa käydä haastavaksi, jos silmille ei ole tarpeeksi viihdykettä - ainakin omalla kohdallani. Toi liika pimeys häiritsi mua eniten, koska lavalle oli vaikeaa edes nähdä, mutta sekin on tietty riippuvainen siitä, mistä keikkaa on katsonut.

    Jos tiivistäisin mun pointin yhteen lauseeseen, se kuuluis näin: "Keikka oli hyvä, mutta luulen että GY!BE pystyy parempaankin." Ilahduttaa kuulla, että oot päässyt todistaan sellasta keikkaa!

    VastaaPoista