Hammonds, Harrington & Destroy

Roskilde Festival on ehkä tämän blogin hehkutetuin festari vuodesta toiseen, vaikka muuallakin käyn, ihan tosi. Tänä vuonna mulla on edessä kuudes kerta näillä tanskalaisilla festareilla, mutta ensimmäinen kerta, kun voin nähdä kaikki warm up –bändit. Menen siis kerrankin ajoissa.

Varsinainen Roskilde Festival järjestetään torstaista sunnuntaihin (30.6.-3.7.), mutta bileet alkavat jo edellisenä lauantaina 25. kesäkuuta, kun leirintäalueen portit aukeavat. Pohjoismaiset suurelle yleisölle tuntemattomat bändit soittavat sunnuntaista keskiviikkoon, ja kerrankin voin huoletta ennakkohehkuttaa näitä lämppäreitä ilman vaaraa siitä, että joutuisin pettymään ja missaamaan jonkun niistä! Jes!

Arvaatte siis varmaan, mistä bongasin tämän tanskalaisen neverheard-bändin, joka on ehkä paras uus löytöni tältä vuodelta! Hammonds, Harrington & Destroy soittaa juurikin sellasta musiikkia, josta on helppo innostua täysillä ja tykätä pitkään. Tarttuvat biisit ovat kaikki kivassa punkahtavassa altsurock-linjassa keskenään, mutta vivahteet vaihtelevat kappaleesta riippuen jossain Flogging Molly –henkisen ryyppyhoilaamisen ja trendikkään surffituulahduksen välillä.

Eka ep on vasta tekeillä eli yhtään julkaisua yhtyeeltä ei ole vielä ilmestynyt. Perustan siis ihastukseni neljään bittiavaruudesta löytyvään biisiin, jotka voi kuunnella esim. tästä alta.

Facebook: http://www.facebook.com/hhdestroy

MySpace: http://www.myspace.com/hhdestroyforever

Ps. Päivitetyn Roskilde-infopaketin voi tsekata täältä.

Viimeinkin kotona 1/2

Long time no C.

Kolmen loppuunmyydyn festivaalin putki paisuikin vahingossa neljään, kun heti Suomeen palattuani sain kutsun Muurameen Rockfestivaali Naamoille. Ehdin viettää kotona yhden yön, ja taas oltiin menossa. Seuraavalla viikolla kotikaupunki vaihtui Tampereesta Helsingiksi. Flow Festivalin jälkeen osoite vaihtui taas, tällä kertaa pysyväksi, ja nyt koti alkaa näyttää vihdoin kodilta. Pahoittelen pitkäksi venynyttä taukoa, mutta eihän tässä ole oikein bloggaamaan ehtinyt.

Väliraportit matkalta estyivät kiireen ja Soneran ulkomaan datasiirtoeston vuoksi, vaikka välillä olisi tehnytkin mieli jakaa tapahtumia reaaliajassa - sen verran siistejä juttuja tuli vastaan. Oikeastaan koko Roskilde-Exit-Melt!-Naamat -putki sujui niin mallikelpoisesti ja tapahtumarikkaasti, että Roskilde tuntuu jo todella kaukaiselta viime kesän tapahtumalta. Kuvat ovat peräisin matka-albumistani.

ROSKILDE FESTIVAL, ROSKILDE, TANSKA

En ole koskaan missannut Roskildessa keikkoja niin paljon kuin tänä vuonna. Liekö siihen syynä ollut kolmen hengen seurue ja kompromissien teon ongelma vaiko Roskilden heikoin esiintyjäkattaus vuosiin, ken tietää.

Nähdyt keikat olivat kuitenkin silkkaa kultaa, sillä antamani keikka-arvosanat pyörivät seiskapuolen ja kymppiplussan välillä.

Titus Andronicus ei yltänyt livenä aivan niihin mittoihin kuin olin toivonut.


Päälava Orangen (ja koko festivaalin) esiintyjistä ehdottomiksi kohokohdiksi nousivat Gorillaz ja Prince. Ennakko-odotusten vastaisesti animaatiobändin aikana lavalla ei nähtykään animaatiohologrammeja. Sen sijaan lavalla pyöri iki-ihana Damon Albarn ilman maskia ja kymmeniä ja kymmeniä vierailijoita Hypnotic Brass Ensemblestä johonkin itämaiseen huiluorkesteriin.

Esiintyjistä Prince ansaitsee oman kappaleensa. Keikalla oli yleisöä enemmän kuin olen ikinä Roskildessa todistanut. Ihmisiä roikkui puissa kun Prince soitti heti alkupuolella 1999:n. Vaikka Prince oli isoin näkemäni diiva lavalla, miehen show onnistui silti olemaan kierolla tavalla sympaattinen. Sytkärit ja matkapuhelimet välkkyivät isona merenä Purple Rainin aikana ja ihmiset joka puolella tanssivat ikään kuin se olisi ollut Roskilden viimeinen hidas. Niin kuin taisi ollakin.

Princen keikalla kuvaaminen oli kielletty, joten otin mahdollisimman huonon kuvan.

Delphic Roskildessa


Edellä mainittujen päälavabändien lisäksi suosikkeihin nousivat Japandroids, Prins Thomas, Moderat ja FM Belfast. Myös päälavalla esiintynyt Kasabian vakuutti, mutta silti festarista jäi jotenkin epäonnistunut maku suuhun. Jotain iloisella tavalla yllättävää jäi puuttumaan. Ehkä Roskilde alkaa olla jo 'nähty'.

EXIT FESTIVAL, NOVI SAD, SERBIA

Matkani Serbiaan Exit Festivaalille lähti vitsistä viime talvena. Jostain syystä joillain etkoilla tuli mieleen, että David Guetta pitäisi nähdä vielä livenä. Jostain syystä eksyimme todella tarkastelemaan miehen keikkakalenteria, ja jostain syystä vaihtoehdoista Serbia pisti silmäämme sen verran, että siirryimme tarkastelemaan festivaalin muuta esiintyjätarjontaa - ja loppu on historiaa.

Exit Festival järjestettiin kesällä 11. kertaa. Serbian toiseksi suurimmassa kaupungissa (heti Belgradin jälkeen) Novi Sadissa järjestettävän festivaalin tapahtuma-areenana toimii keskiajalla rakennettu sokkeloinen linnoitus. Lavoja on parisen kymmentä ja esiintyjiä satoja. Katseltavaa löytyi varmasti jokaisesta linnoituksen umpikujasta, ja oma kokemukseni festarista perustuu vain neljällä lavalla nähtyihin esityksiin, sillä jo niiden tarjonta huimasi päätä.


Exit Village sunnuntaina

Virallinen leirintäalue Exit Village oli myös omaa luokkaansa. Kohtuullisen pienellä alueella riitti tilaa kaikille halukkaille. Vaikka leirinnästä löytyi puitakin, suurin osa alueesta oli auringossa sietämättömäksi käyvää aukiota. Kun lämpötilat päivällä nousivat varjossakin jonnekin 40 celsiuksen korville, oli silkkaa parhautta että yleisiltä hengailualueilta löytyi varjoa kaikille halukkaille. Näihin varjopaikkoihin saattoi myös mennä aamulla festivaaliohjelman päätyttyä suoraan nukkumaan, eikä teltasta tarvinnut kömpiä ulos hikisenä. Ilmaisia suihkuja oli runsaasti ja leirintäalueelta löytyi useita ruokakojuja ja pieni supermarket. Ärsyttäviä huonoa musaa soittavia telttanaapureita ei yksinkertaisesti ollut, sillä leirinnässä oli kaksi lavaa, joilla hyvät dj:t esiintyivät, eikä muuta musiikkia tarvittu.


Bajamajaan en jonottanut näillä festareilla kertaakaan

Nelipäiväinen festivaali on eri lähteiden mukaan Kaakkois-Euroopan suurin musiikkitapahtuma, mutta peräti neljännes ennakkolipuista oli myyty Isoon-Britanniaan - minkä kyllä paikan päällä huomasi. Vaikka yleisöä oli saapunut (kuten kaikille suurille festareille) lähes jokaisesta maanosasta, tuntui jokatoinen festivaalivieras olevan britti. Se teki festivaalin tunnelmasta osaltaan helposti lähestyttävän, sillä tuttua kieltä puhuviin oli helppo tutustua. Britit myös pitivät huolen, että keikalla kuin keikalla oli tunnelma katossa.

Serbialainen yleisö oli pidättyväisempää, mutta jokainen tapaamani serbialainen oli ystävällinen ja avulias. Ensimmäiset paikalliset tuttavuudet jopa veivät meidät omasta aloitteestaan kiertoajelulle Novi Sadiin ja esittelivät kaupungin historiallisia nähtävyyksiä sekä arkipäivän kulttuuria, ja tarjosivat vielä bisset katukahvilassakin. Eräs paikallinen sanoikin, että he haluavat todistaa olevansa ihan tavallista porukkaa, sillä heidän näkökulmastaan serbialaiset usein leimataan kansainvälisissä medioissa rikollisiksi. Mikäli jotain ennakkoluuloja reissuun lähtiessäni olikin, ajatukseni serbialaisista ovat enää vain erittäin lämpimiä.

Yksi festivaalin (ja valtion) parhaita puolia suomalaisen tai britin näkokulmasta oli ehdottomasti halpa hintataso. Kutkuttavan laadukasta festariruokaa sai muutamalla eurolla, festaribisse maksoi noin euron ja röökiaski kioskista alle euron. Bussimatka maksoi joitakin kymmeniä senttejä. Taksilla ajelu oli jonkin verran kallimpaa, mutta Suomen hinnoista jäätiin kauas. Kun matkakengistä alkoivat pohjat irtoilla kesken matkan, uudet limited edition Chuck Taylor All-Starsit maksoivat Conversen omassa myymälässä hiukan alle 30 euroa. Kun Roskildessa sai 200 euron budjetilla miettiä tarkkaan rahankäyttöä, Serbiassa tuli kiire törsätä viimeisenä päivänä, ettei tarvitsisi vaihtaa dinaareja takaisin euroiksi.

Keikatkin olivat erinomaisia...

Koko festivaali alkoi upeimmalla mahdollisella tavalla, kun päälavan keskimmäinen esiintyjä LCD Soundsystem päätti keikkansa New York I Love You But You're Bringing Me Downin perään soitettuun coveriin Alicia Keysin ja Jay-Z:n Empire State of Mindista, mikä päätyi ehkä koko reissun koskettavimmaksi yhteislauluhetkeksi, ja tuntui kuin koko yleisö olisi herkistynyt kyyneliin.


Yeasayer Fusion Stagella

Näin Yeasayerin edellisen kerran pari vuotta sitten Roskildessa, ja vaikka bändi oli jo tuolloin vahva livenä, näkyi parin vuoden kasvaminen keikassa, joka kuulosti pelkältä täydellisyydeltä. Lähinnä Odd Blood -levyn biisejä soittanut yhtye villitsi yleisön, joka rallatti täysiä mukana niin Madder Redin kuin muidenkin aikana. Yleisö villitsi toisaalta bändin, sillä keulahahmo Chris Keating innostui keikan loppupuolella kehumaan yleisöä yksitellen "I love your face", "nice ass", "you're really beautiful" ja sitä rataa.



Suhteutettuna julkaistun materiaalin määrään koko kesän kreisein yleisömylläkkä nähtiin eteläafrikkalaisen Die Antwoordin keikalla. Yleisöä oli jo edeltäneellä Miike Snow'n keikalla huutelemassa huumoribändin perään. Vierustoverimme oli tullut Etelä-Afrikasta asti - tosin tuskin pelkästään trion perässä. Keikka täyttikin kaikki odotukset ja onnistui yllättämään positiivisesti, vaikka esitys jäikin aika lyhyeksi luultavasti valmiiden kappaleiden vähäisyyden vuoksi. Enter the Ninja -YouTube-hitti soikin Serbiassa kaksi kertaa.

Perjantai oli festaripäivistä tylsin, eikä alueelle tarvinnut mennä ennen puoltayötä. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että festareita juhlittiin yöaikaan painottuvasti, ja bändit starttasivat illalla kahdeksan aikoihin, kun aurinko alkoi valua kohti taivaanrantaa. Ennen reissua se lähinnä kummaksutti, mutta syy selvisi heti Serbiassa, kun saimme omakohtaista kokemusta siitä, ettei päivällä vain voinut poistua varjosta polttavan auringon takia. Bileet jatkuivatkin festarialueella aina myöhään aamuun asti, ja päivän viimeiset esiintyjät soittivat settinsä jo turhan kuuman auringon alla.

Exitin perjantai pyhitettiin elektroniselle musiikille. Dance Arenalla soittivat mm. Moderat, Josh Wink ja Ricardo Villalobos. Vaikka keikat itsessään olivat aika rutiinisuorituksia, lavalla heiluneet sirkustaiteilijat tekivät keikasta kuin keikasta ikimuistoisen. Villalobosin tuudittaessa yleisöä transsiin, lavan katosta roikkui tyttösiä lakanoiden varassa akrobatisoiden, joten viihdykettä riitti myös silmille, kun suurin osa esiintyjistä viihtyi paikallaan soittopöydän takana.

Tsekattua tuli myös Resident Advisorin Happynovisadstage, joka perjantaina painottui dubsteppiin. Gemmy ilahdutti lämmitystä kaipaavaa yleisöä soittamalla mm. Tes La Rokia, minkä jälkeen astui lavalle Flow'ssakin vierailleet Joker & Nomad. Niin kovasti kun olen halunnutkin Lontooseen dubsteppailemaan, uskon että Exit-kokemus oli lähellä kuvitelmaani, koska etenkin Happynovisad-lavalla tuntui yleisö olevan sataprosenttisen englantilaista.


Klaxonsin keikka painottui uusiin Surfing the Void -albumin biiseihin

Lauantaina Klaxons starttasi ensimmäisten joukossa jo iltakahdeksalta, joten alueelle oli valuttava totuttua aiemmin. Brittibändin lavaesiintyminen ei ole muuttunut viimeisten vuosien aikana lähes ollenkaan, mutta vaihtelua keikkaan toivat uudet biisit, joita kuultiin enemmän kuin debyytin hittejä. Vuosien kehitys kuului parhaiten esimerkiksi Valley of The Calm Treesissä, joka on vanhimpia 'uusia' biisejä. Aiemmilla keikoilla se on herättänyt  lähinnä pelkoa kakkosalbumia kohtaan, mutta tuottaja Ross Robinson selvästikin teki hyvää työtä, sillä ensimmäistä kertaa Klaxonsin keikka sai minut odottamaan jatkoa.

Illan aikana päälavalla tanssittivat vielä Röyksopp, Kroatian oma PMMP eli Lollobrigida sekä Missy Elliott, jonka keikan kohokohta oli kengän heittäminen yleisöön. Vaikka Missy hehkeä hiphop-diiva olikin, keikasta jäi fiilis että Elliott luuli tekevänsä jotain todella ainutlaatuista. Vai minkä kumman takia show pyöri lenkkarinsa ympärillä lähes puoli tuntia?

Eikä jäänyt Missy päivän odotetuimmaksi artistiksi, sillä illan pahin tungos nähtiinkin Dance Arenalla joskus baarien sulkeutumisajan jälkeen David Guettan keikalla. Tungos oli niin massiivinen, että henkensä puolesta sai pelätä (Huom. Love Paraden pääesiintyjänä olisi esiintynyt samainen ranskalaismies...) Tungos oli käsittämätön, kun huomioi sen että osittain tai kokonaan samaan aikaan esiintyivät mm. The Twelves, L-Vis 1990, DJ Zinc & Dynamite MC, Midnight Juggernauts, Rui Da Silva ja Brodinski, jotka olisin kaikki mielelläni nähnyt. Onneksi Guetta veivasi isoimmat hitit ulos heti keikan alussa - taisi jopa setti alkaa Memoriesilla - ja tungos hälveni, mitä pidemmälle keikka eteni. Kuten joskus tänne kirjoitinkin, en tiedä, kuinka katu-uskottavaa on diggailla David Guettaa, mutta biisit kuulostavat hyviltä bileiltä. Sellaiseksi live-keikka paljastuikin, vaikka vastoin odotuksiani diskohittikimara jäi kokematta, kun Guetta heitti oikeasti taitavan dj-keikan, jossa kuultiin omien biisien lisäksi mm. Prodigyä ja ysärihousehittejä remixattuina versioina. Ai niin... ja nähtiin lavalla muun muassa kaksimetrinen tulta käsistään ampunut ihmisrobottikin...


Dance Arenan vallihauta joskus aamukuuden jälkeen. Lavalla Dirty South.


Festivaalin viimeisenä päivänä sunnuntaina päälavalla nähtiin mm. Pendulum, Faith No More ja Chemical Brothers. Faith No More oli suorastaan surkea, ja suunnattiinkin heti pienemmille lavoille.


Jamaican keikalla oli yhtä paljon ihmisiä lavalla ja yleisössä

Kemikaaliveljesten kanssa osittain samaan aikaan soittanut Jamaica esiintyi lähes tyhjälle aukiolle. Keikan alkaessa lavan edustalle oli tullut meidän lisäksemme kaksi muuta ihmistä, mutta loppua kohden yleisön lukumäärä kasvoi muutamiin kymmeniin. Lavalla kaksikko oli energinen ja puhelias, ja kun tämän yhdisti yleisön määrään, tunnelma oli mukavan intiimi, vaikka tungosta ei tosiaan ollut. Peter Francon ja Justicesta tutun Xavier de Rosnayn tuottama debyyttialbumi No Problem soitettiin lähes kokonaan läpi, mutta keikan kesto jäi silti noin puoleen tuntiin. Keikasta olisi luultavasti jäänyt parempi maku, jos levy olisi ollut ulkona jo tuolloin, eikä ennakkotuntemus olisi ollut vain kahden biisin varassa. Otettiin kuitenkin kaikki ilo irti, ja juteltiin kaksikon kanssa sen verran, että luvattiin tuoda enemmän kavereita katsomaan bändiä Saksaan Melt! festareille.

Chemical Brothers soitti edelleen Jamaican lopetettua, joten siirryimme päälavaa kohti. Siinä vaiheessa selvisikin, missä kaikki ihmiset olivat olleet Jamaican aikana, sillä näköetäisyyden päähän pääseminen päälavasta oli mahdotonta. Harmittikin että keikka jäi näkemättä, sillä uusimman Further-levyn biisit kuulostivat niiiiiiin hyviltä livenä. Onneksi Dance Arenalla kuitenkin soitti jo DJ Mehdi, eikä siellä voinut olla yleisöryntäystä, sillä kaikki olivat päälavan tuntumassa.


Dance Arenalla DJ Mehdi

Yksi Exitin hienoja puolia oli musiikkiteemat päivittäin. Vaikkei mitään kovin selkeitä linjoja toki ollut, soittivat dubstep-tuottajat, minimaalisen teknon edustajat ja niin edelleen yleensä samoilla omilla lavoillaan peräkkäin. Sunnuntaina Dance Arenalle oli tuupattu kaikki Ed Banger Recordsin bändit, joita riittikin aamuun asti. DJ Mehdin ja Busy P:n välissä soitti joukkoon kuulumaton Crystal Castles, joka olikin ehdottomasti illan tylsin. Vaikka Baptism oli kreisi livenä, ei Alice Glassin riehuminen tuonut mitään uutta lavalle, ja pakko myöntää, että nukahdin keikalle. Uni katkesi kuin seinään Busy P:n eli Pedro Winterin astellessa lavalle. Justicen Genesis ja sitä seuranneet mahtavat biisivalinnat saivat ihmettelemään taannoista Tavastian keikkaa. "Kuinka Busy P kehtasikin soittaa niin huonon setin Suomessa, jos hän oikeasti pystyy tällaiseen?". Yksi parhaista dj-keikoista tänä vuonna - vaan ei paras.


Crystal Castles ei tarjonnut mitään uutta Serbiassakaan.

Busy P soitteli vielä, kun maamies SebastiAn asteli lavalle. Parin yhteisbiisin jälkeen Winter hyvästeli yleisön, ja SebastiAn pisti parastaan - ja olikin yksinkertaisesti paras. Hiki virtasi vastakynittyä niskaani pitkin, koska tanssimista ei voinut lopettaa. Sen kerran kun saikin raahattua itsensä kaljatiskille tai sytytettyä taukotupakan, mies päätti soittaa jotain aivan älytöntä, ja juuri sytytetty tupakka oli pakko tumpata juuri ostettuun kaljaan ja juostava takaisin edemmäs joraamaan. SebastiAn oli niin hyvä, että alkoi ihan vituttaa. Juuri kun hetkeksi istahtaa levähtämään, jannu soittaa remixinsä Rage Against the Machinen Killing in the Namesta, ja koko yleisö sekoaa. Kaljat lentelevät, ihmiset lentelevät, ja on vain pakko lopettaa levähdystauko ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan.


Tässä kuvassa vituttaa SebastiAn, koska se oli vähän liian hyvä.

Dance Arenalla esiintyjien aikana lavalla nähtiin taas jotain kummallista. Lakanoissa roikkuneet akrobaatit pukeutuivat joillekin keikoille erilaisiin naamiaisasuihin, ja astelivat usein puujalat jalassaan lavalle nostattamaan tunnelmaa. Hienoja Star Wars -asuja seurasivat mm. Liisa Ihmemaassa ja sirkusteemat. Tunnelman nostatus onnistuikin poikkeuksetta, ja pisteet Exitin järjestäjille lähtivät myös tästä sirkuksen ja musiikin yhdistämisen oivalluksesta. Nerokasta.


Tirehtöörin ja pingviinin yläfemma

Ed Banger -putken jälkeen lavalle asteli A-Trak, joka ei yltänyt setillään aivan ranskalaisten tasolle, vaikka hyviä biisejä kaikui vielä aamuauringon paahtessakin. Mm. Major Lazerin Pon De Floorin ja Dousterin King of African soidessa olikin hyvä lepuuttaa väsyneitä jalkoja ennen paluumatkaa leirintäalueelle. Hyvä ilmapiiri lämmitti mieltä vielä viimeisiä kappaleita kuunnellessa, kunnes aurinko paistoi jo niin tukalasti, että oli pakko hyvästellä Petrovaradinin linnoitus tältä vuodelta.


Aamuyhdeksältä A-Trakin keikalla



Reissukaverini Susan kiipeämässä väsyneillä jaloillaan pois vallihaudasta

Tiivistetysti Exit Festival tarjosi upeat ja ainutlaatuiset puitteet musiikkifestareille. Sokkeloinen alue tuotti välillä vaikeuksia ehtiä lavalta toiselle, ja usein tulikin jämähdyttyä tietyille lavoille, koska pitkien portaiden edestakainen ravaaminen ei houkutellut. Keikat olivat toinen toistaan parempia, ja hintataso hymyilytti. Neljän päivän liput maksoivat netistä ostettuna noin sata euroa, mutta Serbiasta niitä olisi saanut reilulla 50 eurolla. Kuten aiemmin totesin, Roskilde tuntuu jo hieman tylsältä, eikä näin hienosti järjestetty serbialainen festari ainakaan parantanut Tanskanreissun näkymiä ensi vuodelle. Jos on näistä kahdesta valittava, Serbia kutsunee ensi kesänäkin.

Festariputkihan tosiaan jatkui vielä muutamalla viikonlopulla, ja niissäkin riittää juttua kerrottavaksi. Lähden varhain tiistaiaamuna piipahtamaan Egyptissä, joten en lupaa nyt muuta kuin reilun viikon mittaisen hiljaisuuden.

Roskilde-tärpit 2010

Heissulivei, Internet-yhteys löytyy nyt huushollista. Sain sen ihan äsken käyttöön! Turhan pitkään kesti tää prosessi, kun ottaa huomioon, että lähden kahden viikon päästä eteläisempään Eurooppaan festarirundille, ja muutan heti uudestaan, kun pääsen takaisin Suomeen...

Viime viikolla kaikki näistä kolmesta eurooppalaisesta festarista julkaisi aikataulunsa, ja viime päivien aktiviteetteihin onkin kuulunut lähinnä niihin hajoaminen. Roskilden päällekkäisyydet tuntuivat aluksi ikäviltä, mutta enää ei harmita yhtään, kun on saanut käsiinsä Exitin ja Melt!in juoksemisaikataulut. Etenkin Melt! on paha, oikeastaan tosi paha. Top 5-odotetuimmista lähes kaikki soittavat päällekkäin keskenään... Friendly Fires vai Darwin Deez? Foals vai Two Door Cinema Club? Fred Falke vai Broken Bells? The XX, Groove Armada, Yeasayer vai Four Tet? K-A-R-S-E-E-T-A!

Aikataulujen pohjalta jouduin Roskildessakin karsimaan pois pari paljon odotettua festivaalivierasta. Kuten tapana on ollut, esittelen kuitenkin muutamat bändit, joita ei kannata missään tapauksessa jättää pois omasta ohjelmasta.

WARM-UP
1. Rubik ja Joensuu 1685 (KE 19:30 ja TI 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Suomalaisia kun ovat ulko mailla... Kalja käteen ja isäm maallisuus kattoon! Voit huutaa rumia sanoja, jotka vain bändi ja koko muu yleisö ymmärtävät...

2. Kråkesølv (MA 19:30 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Nuoria norjalaisia soittaa norjankielistä poppia. Menkäähän katteleen ja kertokaa mulle, millasta oli, koska en harmikseni oo vielä maanantaina Tanskassa.

3. Fontän (KE 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Tämä on pakkotsekkaus, jos tiedät, mitä on baleaarinen musiikki. Tämä on pakkotsekkaus, jos et tiedä, mutta tykkäät esim. jj:stä, Air Francesta ja Washed Outista. Tämä on pakkotsekkaus oikeestaan joka tapauksessa, koska on rauhallista ja tunnelmallista göteborgilaista musaa proge-/ shoegaze-tunnelmilla varustettuna.



TORSTAI
1. Gorillaz (22:00 @ Orange) (Spotify)
Gorillaz on pakko katsoa siksi, että tässä on siihen lähes ainutlaatuinen tilaisuus, Damon Albarn on guru, ja jotta saa selville, miltä näyttää virtuaalibändi livenä. ...ja tietenkin siksi, että Plastic Beach on yks tän vuoden kuumimmista levyistä.

2. LCD Soundsystem (20:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Jottei tarvitse maksaa 55 euroa Flow'n avajaiskonstertista. Myös siksi, että ainakin 2006 vuoden Roskilde-keikka oli huikea - vaikkakin lähinnä yleisöstä johtuen.

3. Avajaispuhe ja When Saints Go Machine (18:00 ja 18:30 @ Orange) (Spotify)
Koska avajaisissa on tunnelmaa, ja jotta voit tuntea oloksi ulkopuoliseksi tanskalaisten hurratessa juontajalle ennen kuin englanninkielinen käännös seuraa perästä. Roskildella on tapana avata päälava tanskalaisella nousevalla kyvyllä, eikä tämänkään vuoden valinta ole huono. When Saints Go Machine on europopin Hercules and Love Affair.



PERJANTAI
1. Japandroids (01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Ei oo noloo tykätä post-teiniangstirockista, jos se on näin hyvää. Japandroids on ehdottomasti yksi Roskilden odotetuimmista esiintyjistä, ja samalla pakkotsekkaus myös kotomaassa, sillä kaksikko esiintyy Kuudennella linjalla 28. kesäkuuta (eli samana päivänä kuin Arcade Fire on Senaatintorilla).

2. Them Crooked Vultures (22:30 @ Orange) (Spotify)
Mestarit Orangella ja legendat lavalla. Dave Grohl + Josh Homme + John Paul Jones = takuuvarmasti yksi festarin parhaista esityksistä.

3. Den Sorte Skole (02:00 @ Arena)
Viime vuonna kaikki villinnyt Den Sorte Skole tanssittaa tänäkin vuonna, ja tällä kertaa settilista koostuu vain sellaisten bändien ja artistien biiseistä, jotka on nähty Roskilden lavalla menneinä vuosina ja vuosikymmeninä. Roskilden 40-vuotisjuhlien virallinen juhlakeikka!

4. Hypnotic Brass Ensemble (12:00 @ Odeon) (Spotify)
Päivän eka esiintyjä toimii etenkin hyvällä säällä. Myös Gorillazin taustalla nähtävä yhtye, jonka oma tuotanto miellyttää varmemmin kuin edellisillan animaatiobändi.

5. Bonaparte (03:00 @ Pavilion) (Spotify)
Saksalaisryhmästä olen kuullut ylistyssanoja enemmän kuin Rammsteinista, Baseballsista ja Scooterista yhteensä. Tapaamani fanit ovat luvanneet hullun livemeiningin ja hyvää saksalaismusiikkia.



LAUANTAI
1.Moderat (02:45 @ Cosmopol) (Spotify)
Tätä on odotettu! Radioheadin lämppärinäkin tunnettu viime vuoden paras bändi, joka on yhtä kuin mahtavat Apparat ja Modeselektor yhdessä. Eturivissä nähdään!

2. Titus Andronicus (01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Sikäli kun pitää ohjelmasta löytyä paisketta ja rääkynääkin, Titus Andronicus tekee sen tyylillä, josta voi tykätä metallipään vastakohtakin. Pavilionilla on edellisinä vuosina nähty komeita jalat alta vieneitä indiepunk-keikkoja mm. Fucked Upilta ja Jay Reatardilta (RIP), ja veikkaukseni tämän vuoden villitsijästä menee tälle poppoolle.

3. Drake (00:30 @ Odeon) (Spotify) PERUUTTANUT
Debyyttialbuminsa tänään julkaissut kanadalainen näyttelijä/ muusikko on saanut tuekseen mahtavan kasan nimekkäitä tuottajia. Arvostelut ovat olleet lähinnä ylistäviä, ja Pitchforkiltakin pamahti levylle hurjat 8.4 pojoa. Tällä kertaa kriitikot puhuvat pelkkää asiaa, sillä Drake vaikuttaa  yhdeltä taitavimmista hip hop/ r&b -esiintyjistä, joita Roskildesta on viime vuosina nähty.

4. Lindstrøm & Christabelle (21:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Norjalaiskaksikon yhteistyö skulaa, ja tammikuussa ilmestynyt Real Life is No Cool jaksaa porskuttaa vieläkin. Lindstrøm on taatusti viilein norjalaismies heti Erlend Øyen jälkeen (jota muuten kannattaa mennä katsomaan aiemmin samana päivänä Arenalle).

5. The Rumour Said Fire (12:30 @ Odeon) 
The Rumour Said Fire on vielä kohtuullisen tuntematon tanskalainen, josta taatusti tulee iso nimi ajan kuluessa, sillä sellaiset kylmät väreet selkää pitkin kulkevat heitä kuunnellessani. Bändistä on kirjoteltu tänne ennenkin, jolloin listasin harmonisilla vokaaleilla varustetun ryhmän vaikuttajiksi mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden. Samat ne on luultavasti edelleen.



SUNNUNTAI
1. PRINCE!!!! (22:00 @ Orange) (Spotify)
Tämän legendan missaamiselle ei voi olla hyvää syytä, sillä sen kanssa ei ole mitään päällekkäin. Roskilden vikaat hitaat Purple Rainin tahtiin, kun lavalla häärii harvoin keikkaileva multi-instrumentalisti. Ota vanhempasikin mukaan, sillä sunnuntaina Roskildeen pääsevät ilmaiseksi yli 60-vuotiaat.

2.  Kasabian (19:30 @ Orange) (Spotify)
Gallagherien Oasista ei enää ole, mutta onneksi on Kasabian. Viime vuoden lavanohikävely-missaus otetaan nyt takaisin, ja aion katsella hittimaakarit vähintään päälavan etupuolen sloteista.



3.  The National (18:00 @ Arena) (Spotify)
Uusin Nationaalilevy livenä! 10/10 pistettä?

4. Die Antwoord (13:45 @ Cosmopol)
Erään lähteen mukaan Flow Festivalin järjestäjät kuvailivat tätä bändiä paskaksi tämän hetken jutuksi, josta ruotsalais-hipsterit tykkää. Flow'n suuntaan sellaisia terkkuja, että kyllä hipstereitä Suomestakin löytyy. Kun en kerran pääse Etelä-Afrikkaan katsomaan ulkomaalaisia taitureita palloilemassa, menen katsomaan muille ulkomaille eteläafrikkalaisia taitureita yleisöä valloittamassa.

5. Jack Johnson / The Kissaway Trail (17:00 @ Orange) /  17:00 @ Odeon) (Spotify)/ (Spotify)
Heitä sunnuntaiaivot vapaalle, ja anna kelin päättää puolestasi. Jos aurinko paistaa ja on yleishyvä hengailufiilis, Jack Johnson on nappivalinta. Jos helle paahtaa olkapäät punaisiksi tai keli on kehno, telttalavallakin tarjoillaan rullaavaa hyväntuulen musiikkia.

Eihän tässä malta enää housuissaan pysyä. Ensi viikolla lähtö!

Y'ALL EARS

Moikka ja tervetuloa seuraamaan uutta musablogiani. Tässä ei ole kyse sen kummemmasta kuin nimen ja osoitteenvaihdosta, joten päivitättehän linkkinne, kirjanmerkkinne, tilauksenne yms. Logo toki on uusi myös, ja tiedän että se on tällä hetkellä ruma kuin mikä. Jos jollakulla on siistit photoshopskilssit, apu on enemmän kuin tervetullutta. Muutoin varmaan piirtelen tuohon joka päivä uuden logon, kunnes voin olla edes vähän tyytyväinen. Lisää infoa tän blogin ja kirjoittajan taustoista info-linkin takaa. Sen pidemmittä siirtymispuheitta tärkeimpiin asioihin.

1. Flow Festivalin ohjelma
Eilen toi posti mukanaan takuuvuokran kokoisen sähkölaskun, mutta tämän päivän pommi olikin sitten ihan eri luokkaa. Flow Festival ei olisi oikeastaan parempaa lineuppia voinut tarjota, mokomatkin suomalaisen festarikesän pelastajat.  Jihaa, ei tarvitse Ruotsiin Way Out Westiin lähteä, koska Suomessakin nähdään M.I.A.! Myös Surfer Blood ja The Xx kuuluivat omiin ykköstoivomuksiin eli eihän tässä voisi tiistaiaamu paremmin lähteä käyntiin.

Loput ohjelmistostakin ovat lähes täyttä kultaa, enkä kaikkia listan nimistä olisi uskaltanut edes toivoa. Rye Rye, The Drums, Girls, The Radio Dept., Air, DJ Harvey, Ricardo Villalobos, Beach House, Jónsi, Major Lazer sekä Diplo vielä soolonakin! Eikä parane unohtaa ennakkokonserttia LCD Soundsystemin kera. Tuntuu että James Murphy on jokaisella ulkomaisella festareilla, mutta kotimaassa pysytteleville suosittelen lippua ennakkotapahtumaankin, sillä Murphy osaa todistetusti järjestää bileet....

Kotimainen puoli näyttää vielä kovinkin keskeneräiseltä, mutta passaa aivan yhtä hyvin vielä tässä vaiheessa. Odotetusti Villa Nah on kuvioissa, ja Husky Rescuekin on kiva ilmestys listassa. Clouds ei jätä kylmäksi, vaikka toivon näkeväni vielä muitakin suomidubstepin taitajia lopullisessa ohjelmistossa. Jatkolistalta voisi toivoa esimerkiksi Jaakko Eino Kalevin nimen näyttäytymistä, koska uusin albumi on totaalisen kingi, ja itse ainakin bongasin JEK:in vuonna 2007 samaisilta festareilta. Toinen ehdotus vaikkapa alkuiltaan olisi Alpo ja Tomi, joka oli jälleen aivan mahtava Jyrockissa. Toivottavasti suomalaista rokkipuoltakin vielä täydennetään, sillä tällä hetkellä ainoa nimi on Kiki Pau.

Kiki Pau viime viikonloppuna Jyrockissa

2. Roskilden ohjelma
Yleensäkään ei ole Roskilden megajulkistus tuonut mukaansa mitään maailmaa mullistavaa, ja yleensä parhaat headlineritkin tulevat joko ennen sitä tai sen jälkeen. Yleensä isoin julkistus sisältää tuntemattomia perusbändejä, jotka eivät kuitenkaan tutustumisen jälkeen ole yhtään hassumpia. Ei poikkeuksia tänäkään vuonna.

The Prodigy tulee. LCD Soundsystem tulee. Vampire Weekend tulee. Moderat tulee. The National tulee.  Kashimir tulee. Kings of Convenience tulee. Muutamia epäkiinnostavia bändejä (Paramore, Pendulum) tulee. Paljon tuntemattomia myöhemmin luultavasti positiivisesti yllättäviä artisteja tulee. Suomalaisiakin (Joensuu 1685, Rubik) tulee. Tuttuun tapaan myöhemmin keväällä tulee myös meitsin suosituspaketti.

Pettyneille tiedoksi, että yleensä tämän jälkeen varmistetaan vielä 20-30 yhtyettä festivaaleille. Veikkaan että on mahdollista saada vielä lisää sublinereita ja miksei pääesiintyjääkin. Onhan noita yhtyeitä vielä vaikka kuinka paljon, jotka eivät ole tehneet päätöksiä vielä koko kesän ohjelmastaan... Esim juuri ne kaikkien toivomat Daft Punk ja Rage Against the Machine. Vaikka en niiden varaan laskisikaan.

Lukaise päivitetty Roskilde-infopaketti klikkaamalla aiheeseen liittyvää kuvaa vasemmalta.

Erlend Øye tulee tänäkin vuonna Tanskaan

3. Uusi Circa Survive
Yhden lempibändin kolmas albumi julkaistaan tänään jossain päin maailmaa! Viime viikolla Circa Surviven uutuutta Blue Sky Noisea alkoi tipahdella ennakkotilanneille, jonka jälkeen se löytyikin pian MySpacesta ja Spotifysta. Olen kuunnellut sitä viikossa yli 370 biisin verran.Se on tämän vuoden toinen albumi, joka aiheuttaa "haluaisin jo vaihtaa bändiä, mutta pakko kuunnella vielä kerran" -reaktion kerta toisensa jälkeen.

Blue Sky Noise kuulostaa sopivan tuoreelta verrattuna aiempaan, mutta tarjoilee silti tuttua tavaraa. Bändin vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet. Anthony Greenin ääni on edelleen yhtä ärsyttävä ja valloittava, huipputason lyriikat nostavat edelleen ihon kananlihalle, biiseissä on paljon vivahteita eikä progeiluakaan puutu. Esimerkiksi Imaginary Enemy todistaa, että kyvyt ovat tallella: harva bändi onnistuu näin hyvin luomaan tavallisista ihmisten huolista energisen kappaleen, joka kuulostaa uniikilta ja uudelta sekä antaa vertaistukea ties kuinka monelle sydänsuruiselle. Vaikka kuuntelukertoja onkin kertynyt, en osaa vielä päättää, miten suhtautua uutuuteen suhteessa edellisiin levyihin. Kakkosalbumia On Letting Go:ta parempi se ainakin on.

MySpace: http://www.myspace.com/circasurvive
Spotify: Circa Survive – Blue Sky Noise

4. Uusi LCD Soundsystem
Sen lisäksi, että LCD Soundsystem on tulossa kahdelle siistille festarille, eilen nähtiin myös virallisen Drunk Girls -musiikkivideon ensi-ilta. Myös James Murphyn uutukainen This is Happening on streamattavissa, ja kuulostaa varsin mahtavalta. Kuuntele täällä.





Muistakaahan tosiaan päivittää kirjanmerkit ja linkit! Kommentoikaa mieluummin postauksen sisältöä kuin blogin ulkoasua, ja jatketaan tästä piakkoin. Myös Fresh from Finland heräilee talviuniltaan, sillä Jyrock-raporttia voi sinne odotella lähipäivinä.

Roskilde Festival -infopaketti

Viimeksi päivitetty: 6.6.2012

Pari vuotta sitten minulta toivottiin Roskilde-vinkkejä ja infopakettia festivaalista. Sen jälkeen olen vuosittain päivittänyt tätä vinkkikokoelmaa, koska joka vuosi oppii uutta, ja samalla Roskildekin muuttaa omia käytäntöjään... Jos jotain kysyttävää jää, vastailen mielelläni.

Mistä lippu?

Roskilde Festival myy festarilippunsa itse tanskalaisen Billetlugenin kautta, eikä enää ole mahdollista ostaa lippua Tiketistä tai Lippupalvelusta, kuten joitakin vuosia sitten. Elmu sen sijaan myy edelleen matkoja festivaaleille, ja näihin sisältyy lippu.

Virallinen lippumyyntipiste on siis tänä vuonna täällä. Lippuvaihtoehtoehdoista listassa ensimmäisenä on peruslippu, joka sisältää festivaalin ja leirinnän koko festivaalin ja warmupin ajaksi. Sillä on tänä vuonna hintaa noin 243 euroa plus palvelu- ja toimitusmaksut!

Huom! Jos aiot tupsahtaa Tanskaan heti leirintäalueen porttien avautumiseksi, sinun tulee valita sisäänkäyntiportti lipun oston yhteydessä! Ilman sisäänkäyntibuukkausta alueelle ei pääse ennen jossa voit tehdä ns. sisäänkäyntibuukkauksen, josta voi lukea lisää täältä. Jos siis, saavut festareille 1.7. klo 8 jälkeen, sinun ei tarvitse murehtia tästä.

Koska Tanskaan?

Festivaali järjestetään 30.6.-8.7.2011. Varsinainen festivaali on torstaista sunnuntaihin 5.-8.7., mutta leirintäalue aukeaa jo lauantaina 30.6. klo 18. Erinomaisia tuntemattomampia pohjoismaisia bändejä esiintyy sunnuntaista keskiviikkoon asti. Leirintäalue täyttyy nopeasti heti porttien auettua, ja telttapaikan löytäminen vaikeutuu sitä enemmän, mitä lähempänä varsinaisen festivaalin alkua leirintään saavutaan. Etenkin jos olet lähdössä matkaan useamman teltan voimin, on sitä tärkeämpää saapua niin aikaisin kuin voit. Keskiviikkona ja torstaina festivaalin alkaessa telttapaikkoja löytyy enää vain yksittäisille teltoille sieltä täältä. Leirintäalue suljetaan maanantaina 9.7. klo 14 paikallista aikaa.

Miten Tanskaan?

Vaihtoehtoja on useita. Varsinaisia Roskilde-matkoja Suomesta järjestää tänä vuonna ainakin Elmu. Kokemuksia seuramatkoista minulla on Aseistakieltäytyjäliiton osalta neljältä vuodelta, jotka olivat poikkeuksetta hyviä reissuja. Seuramatkoilla on vaivattomien kuljetusten lisäksi huolehdittu hyvästä festarifiiliksen nostatuksesta ja uusista kavereista. Lisäksi bussimatkustaminen lienee ekologisin vaihtoehto, vaikkei nykyään enää halvin, koska meno-paluulentoja Helsingin ja Kööpenhaminan välille löytää usein jopa alle 70 eurolla.

Lentämällä pääsee Suomesta Köpikseen ainakin Blue1:n, SAS:in, Norwegianin ja Finnairin siivillä.  Kööpenhaminasta Roskildeen matkustaa vaivattomasti junalla. Roskilden kaupungin asemalta lähtee junia perille festarialueelle asti useita tunnissa.  

Seuramatkojen ja lentämisen lisäksi myös kokeillut muitakin vaihtoehtoja: Junalla Turkuun, Turusta laivalla Tukholmaan ja Tukholmasta SweBussilla Roskiden leirinnän itäiselle portille. Bussimatka maksoi noin viikkoa ennen festaria 60 euroa/ suunta, mutta huhut kertovat kevättarjouksista, jotka olivat puolet halvempia. Bussi lähti Tukholman bussiterminaalista yöllä ja oli perillä Roskilden leirinnässä varhain aamulla. Paluulipun ostin festivaaleilta viimeisenä päivänä samaan hintaan. Busseja lähti niin paljon kuin kysyntää oli.

Missä majoittua?

Leirintäalueella, joka on aivan festivaalialueessa kiinni! Leirinnän kaukaisin kolkka tosin on pitkän matkan päässä festivaalialueesta, sillä alue on valtava. Majoittuminen leirintäalueella ei maksa lisämaksuja, vaan sisältyy festarilipun hintaan. Festarilippu vaihdetaan rannekkeeksi leirinnän portilla. Samalla saat bändiaikataulut sekä Roskilde-vihon, josta löytyy kaikki tarvitsemasi informaatio. Jos vihkosesi hukkuvat, voit ostaa uudet tilalle.

Leirintäalue on myös vaikein asia huomioida ennakkoon. Se muuttuu joka vuosi, ja vapaat paikat viedään yhä aiemmin. Vaikka helkkarin iso leirintä täyttyykin ensimmäisen päivän aikana, en ole koskaan kuullut että kukaan olisi jäänyt ilman telttapaikkaa. Itse olen saapunut festivaaleille aina sunnuntaiaamun ja tiistaiaamun välissä. Koskaan ei ole ollut helppoa löytää paikkaa, mutta sellainen on lopulta löytynyt. Yleensä eniten tilaa on leirinnän kauimmassa kolkassa. Yksittäisille teltoille saattaa löytyä spotteja hyvinkin läheltä.

Pitkän edestakaisen kävelyn välttämiseksi, anna teltat mukaan muutamalle tyypille ja jättäkää loput  reissukumppanit vartioimaan kaikkien tavaroita. Näin muutamat pitävät silmällä koko porukan tavaroita, eikä niitä tarvitse kantaa loputtomiin auringossa hikoillen tai mudassa kahlaten. Sillä aikaa pari tyyppiä pystyttävät teltat mieleisille paikoille. Sitten takaisin tavaroiden luokse ja rinkat voi heittää sisälle valmiiksi pystytettyihin telttoihin.

Leirinnästä löytyy kaksi leirintäkeskusta, itäinen ja läntinen. Molemmissa on runsaasti kojuja: ruokaa, vaatteita, viihdettä, tärkeitä palveluja jne. Leirintäalueelta löytyy myös elintarvikekauppoja ja apteekki. Leirintä on myös jaettu pienempiin alueisiin, jotka on nimetty kirjaimin. Jokaisen pienemmän alueen keskellä on kioski, vessat, vesipiste, latauspiste, narikka ja mahdollisesti jotain aktiviteetteja. Pienemmät alueet eli agorat ovat yleensä teemoiteltuja, ja sieltä löytyy teeman mukaista ohjelmaa. Alue-J on Quiet & Clean area, jossa ei saa öisin mekastaa. J-alueella myös leirin siisteydestä on pidettävä huolta (siisteydestä tulee tietysti huolehtia myös muilla alueilla). Tämän vuoden festivaalikartta löytyy täältä.

Oma suosikkini alueista on monenta vuonna ollut P. Siellä on usein ollut tilaa vielä myöhempinäkin päivinä, mikä on tarkoittanut usein sitä, että se on alueena myös kansainvälisin eikä koostu pelkästään kännipäissään ördäävistä tanskalaisista teineistä. Viime vuosina P:n tuntumassa on myös ollut toinen leirintäkeskus palveluineen. Jos kaipaat megaisia läpi yön jatkuvia bailuja, suosittelen leiriytymään mahdollisimman lähelle festarialuetta esimerkiksi alueille G ja L.

Hotelli-/ hostelli-/ B&B -vaihtoehtoihin en halua ottaa kantaa, koska en ole niitä itse kokeillut.

Agora P yöllä

Mitä mukaan?

Lähdetään liikkeelle perusasioista. Ota tavaraa mukaan sen verran kuin jaksat kantaa. Matka leirinnän portilta lopulliselle telttapaikalle voi olla tuskaisen pitkä. Vaikka tekisikin mieli ostaa laivalta halpoja kaljalavoja, suosittelen jättämään ne Tax Freehen mikäli on vähänkään kosteuden vaaraa. 2007 kävi meikäläiselle niin että kaljat levisivät mutaan jo reippaasti ennen telttapaikan löytämistä.

Hyödyllisiä mukaan pakattavia juttuja teltan, makuualustan ja makuupussin lisäksi:

• pyyhe (leirintäalueelta löytyy useita maksullisia lämpiä ja ilmaisia kylmiä suihkuja)
• uikkarit (leirintäalueella on myös pulikointiin soveltuva järvi)
• taskulamppu/ telttalamppu (yöllä on pimeää)
• lukko (varkaita on täälläkin, ja vaikkei lukko estäkään telttaan murtautumista, se ainakin hidastaa ja tekee rosvoamisesta epäilyttävämmän näköistä. Myös humalapäiset erehtyväiset ihmiset pysyvät poissa teltastasi.)
• trangia tai kertakäyttögrillejä (teltan vieressä ei saa tehdä tulta, mutta leirintäalueella on useita aukeita paikkoja, jossa trangian yms. käyttäminen on sallittua. Lähistöllä on yleensä myös vesipisteet tiskaamisen helpottamiseksi.)
• astioita, ruokailuvälineitä ja mukeja (siis etenkin siinä tapauksessa jos otat trangian)
• ruokapuolesta hyväksi havaittu on: jauhekaakao/kahvi/cappuccino/maito, pussipasta, nuudelit, pussikeitot, tomaattimurska, tölkkiruoka jne.
• vessapaperia (vessoissa on yleensä paperitilanne ok, mutta varmuuden vuoksi...)
• tarvittavat laturit (voit ladata matkapuhelimen/ akkuja leirinnässä hintaan 10 dkk per lataus)
• kamera (tallenna hyvät muistosi. Roskilde on siitä harvinainen festivaali, että järkkärinkin voi viedä festivaalialueelle.)
• peseytymistarvikkeet
• jesari (korjaa kaiken. Tarvittaessa tekee kumisaappaista pidempivartiset tai teltan päällyskankaasta mukavan hellesuojan.)
• pressu (suojaa kuumuudelta ja sateelta. Pressu painaa kohtuullisen paljon, joten kannattaa harkita, onko järkevämpää hommata Suomesta vai Tanskasta)
• vesipullo/ kanisteri (on helpompaa säilöä vettä teltassa kuin käydä aina janon yllättäessä vesipisteellä)
• korvatulpat (yleensä festareilla desibelitaso on siedettävä, mutta näitä saattaa tarvita vähintään nukkumista yritettäessä)
• jos olet taipuvainen heinänuhaan, ota mukaan runsaasti allergialääkkeitä!

Vaatteita pakatessa kannattaa pitää järki päässä. Yöllä on kylmä ja päivällä voi olla perhanan kuuma. Sadevaara on olemassa, jolloin kaipaat kuivaa päällesi. (Säilytä siis vaatteet muovipusseissa.) Kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin pakkaa vaaleita vaatteita mukaan. Roskilden leirintäalueella on pesula. Roskilden festivaalialueella on myös kojuja, joista voi ostaa uskomattoman siistejä vaatteita, joten rinkkaan kannattaa ennemmin jättää tilaa kuin pakata se aivan täyteen.

Arvotavarat voi jättää leirinnässä ilmaiseksi narikkaan, kun olet muualla.

Uimarannat olivat kovassa käytössä vuonna 2009

Huomioi sää ja sen arvaamattomuus

Säätiedotuksiin ei kannata liiaksi luottaa. Jos luvataan kahden viikon sademyrksyä, ei sateelta luultavasti vältytä, mutta on eteeni osunut vuosiakin, jolloin sääennusteet ovat luvanneet sadetta, jota ei koskaan ole tullut.

Mutavelliin hukkuneena ja auringonpistoksista kärsineenä, pakkaan joka vuosi mukaan vähän kaikkea. Kumisaappaat eivät paljoa paina rinkan pohjalla vaikka ei sataisikaan, mutta ne ovat parhaat ystäväsi jo pienessä sateessa. Roskilden maaperässä ei ole sen kummempia ojituksia, joten pieni sadekuurokin muuttaa vihreät pellot mutaisiksi nopeasti tuhansien jalkaparien muovauksessa.

Mutameren lisäksi toinen ääripääkin on nähty. Olen polttanut naamani ja olkapääni jo ennen teltan pystyttämistä. Eli vahvaa aurinkorasvaa mukaan! Rusketuksesta tai sen puuttesta voi murehtia myöhemminkin, mutta palaminen ei ole mukavaa festariolosuhteissa. Tämän ääripään varalta kannattaa pakata myös jokin päähine ja hengityssuoja/ huivi. Kolmen edellisen Roskilden jälkeen lähes kaikilla matkakumppaneillani oli keuhkoputkentulehdus kuivuuden ja ilmassa leijuneen pölyn takia.

Pakkaamisessa kannattaa muistaa, että lähes mitä vain voi ostaa Roskildesta. Roskilden kaupunkiin ei kävelymatka ole älytön ja junamatka maksaa muistaakseni 2,50 euroa suunnalta. Festivaali on yksi kaupungin tulonlähteistä, joten kauppiaat täyttävät nopeasti kauppansa festarivieraiden kaipaamista asioista. Patjat, makuupussit, teltat, retkituolit, paviljongit, kumisaappaat, sadetakit, festarimuona, halpa alkoholi, isot vesikanisterit ym. on kaikki saatavilla siis kohtuullisen läheltä.

Säästä haluaisin sanoa vielä sen, että vuonna 2007, kun Roskildessa oli älyttömät tulvat ja mutapellot, onnistui minulla ja seurueellani olemaan erittäin hauskaa. Säässäkin on kyse vain sopeutumisesta, ja hyvillä perustarvikkeilla pärjää kauheissakin olosuhteissa. Lisäksi Roskilde Festival on äärimmäisen ihmisläheinen festari, joka ääriolosuhteissa auttaa vieraitaan parhaansa mukaan. Hirveiden helteiden aikaan on ollut mahdollista jäädä festivaalialueelle erään katetun lavan alle nukkumaan, koska teltoissa on ollut aivan saatanan kuuma. Samanlainen 'hätämajoitus' oli tarjolla myös tulvavuotena.

Kumisaappaat kuuluvat perusvarusteisiin. 

Helteelläkin lätäköitä on vähintään vesipisteen luona.

Tanska vs. suomalaiset festarit

Jos rahasi loppuvat, saat nostettua rahaa suomalaisella kortillasi (ainakin Visa Electron, Mastercard, Visa) suoraan festivaalialueelta. Palvelumaksuja menee prosentuaalisesti, mutta ei paljoa. Automaateissa on oman kokemukseni pohjalta rahaa aina. Useimmissa juoma-, ruoka- ja vaatekaupoissa festarialueella toimivat myös samat kortit, mutta asioiminen on sujuvampaa käteisellä. Suosi siis käteistä vähintään jonojen lyhentämisen vuoksi.

Roskilden festivaalialueella ikäraja alkoholille ja tupakalle on K18. Jos olet aikuinen Suomen mittapuulla, sinulta ei tulla kysymään henkilöllisyystodistusta kertaakaan festivaalialueella. Kannattaa silti ottaa henkkarit mukaan, että pääsee ilman hämminkiä maahan ja sieltä pois.

Kaljalasisi saat kantaa minne tahansa, vaikkapa pois festareilta jos niin haluat. Roskildessa anniskelualue on koko festivaali. Joinain vuosina kaljaa on saanut ostettua myös päälavan ja Arenan eturivistä.

Jos lempibändisi esiintyy päälavalla Orangella tai toiseksi suurimmalla lavalla Arenalla, ei sinun tarvitse jonottaa aamusta alkaen nähdäksesi bändin eturivistä. Molemmilla puolilla lavoja on portit, joista päästetään sisään tietty määrä ihmisiä. Muut jäävät näiden turva-aitojen ulkopuolelle. Suosituimmille bändeille muodostuvat omat jononsa lavojen sivuille hyvissä ajoin, mutta jonotusajat eivät veny aivan mielettömiksi, sillä loossit tyhjennetään jokaisen esiintyjän jälkeen eikä sinne voi jäädä notkumaan.

Festivaalialueella suurin osa toileteista on vesivessoja eikä bajamajoja. Leirintäalueella tilanne on toinen.

Hintataso Tanskassa on aikalailla sama kuin Suomen festivaaleilla, mutta hinta-/laatusuhde festivaaliruoassa kääntyy helposti tanskalaisten eduksi. Ruoka Roskildessa on maittavaa ja suuri osa on Reilun kaupan tuotteista valmistettua.

Suomen festivaaleilta tuttu panttikäytäntö on voimassa myös Roskildessa. Jokaisesta ostetusta muovimukista, viinikartongista, juomien kantotelineestä ym. saat rahaa takaisin. Pantti on kuitenkin pieni (alkaen 1 dkk eli n. 14 snt), joten ihmiset heittävät helposti tuoppinsa maahan. Tässä onkin köyhälle hyvä festariduuni. Vuonna 2008 Santigoldin 35 min mittaisella keikalla poimimme ystävieni kanssa kaikki jalkoihimme heitetyt tuopit. Samalla kun Santi tykitti lavalla tienasimme pari litraa vinettoa, ihan huomaamattamme.

Festivaalialue on kaikkiin suomalaisiin festivaaleihin verrattuna valtava. Lavoja on paljon, ja myös bändejä soittaa samaan aikaan useita. Jos sinun pitää kiirehtiä Arena-lavalta Odeonille tai toisin päin, varaa kävelymatkaan 15 minuuttia.

Jokaisen lavan kulmalla on iso puinen tolppa, jossa näkyy lavan päiväkohtaiset soittoaikataulut. Tolpat ovat myös erittäin hyviä kohtaamispaikkoja. (Paitsi silloin kun joku super-iso bändi on juuri lopettanut sillä lavalla.)

Arenan tolppa 2009

Roskilde Festival ei ole vain hyvää musiikkia ja kaljaa, vaan oheistekemistä löytyy vaikka kuinka paljon. Viiden vuoden aikana olen nähnyt niin luistinrataa, lihasvoimalla pyörivää maailmanpyörää ja lämmitettyä uima-allasta, skeittikisoja, kalastusta, talenttikisoja jne. Leirintäalueella on myös elokuvateatteri, joka näyttää laadukkaita kansainvälisiä elokuvia.

Leirinnässä sekä festivaalialueella kiertelevät joka aamu myyjät kahvikanisterit selässään, joilta voit ostaa tuoreen kahvin suoraan telttasi ovelta. Roskildessa painetaan myös omaa uutislehteä, jota voi ostaa kierteleviltä jakajilta. Useana vuonna englanninkielinen sanomalehti on ollut saatavilla, mutta muutamana viime vuonna tarjolla on ollut ainoastaan tanskankielinen vaihtoehto.

Omia juomia saa viedä festivaalialueelle! Käytännöt omien juomien suhteen ovat viime vuosina vaihdelleet, ja viime vuonna homma toimi seuraavasti: 

1) Leirintäalueelle saat viedä mitä juomia hyvänsä

2) Festivaalialueelle saat viedä yhden maksimissaan puolen litran kokoisen juoma-astian, kunhan se kuuluu panttijärjestelmään eikä ole lasia. 

3)  Valitsemasi juoma-astia saa olla avattu tai suljettu tölkki/ pullo/ muki tms, ja sen pitää kuulua joko yleiseen tanskalaiseen tai Roskilden omaan panttijärjestelmään. Sisällöllä ei ole väliä, mutta juotavaa ei saa olla puolta litraa enempää! Voit siis ottaa mukaasi Tanskasta ostetun 0,5 litran vesipullon tai Roskildesta ostetun pantillisen muovimukin, jonka olet täyttänyt omalla vodkallasi.

4) Tarkista nämä tiedot vielä Roskilden sivuilta ennen festivaalia!

Lopuksi, tanskalaiset ovat rehellisiä, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat, jos kysyt apua. Lähes tulkoon kaikki puhuvat erinomaista englantia, eikä omilla matkoillani ole koskaan tullut lainkaan ongelmia. Kaikki tuntuu sujuvan Roskildessa rennommin ja rauhallisemmin. Ehkä siksi että festareiden tärkein sääntö on hyvinvointi ja hauskanpito turhien rajoitusten sijasta? Tärkeät infot löytyvät myös Roskilde Festivalin omilta sivuilta ja festarin henkilökunta vastailee ahkerasti Facebook-sivuillaan tyhmiinkin kysymyksiin.

www.roskilde-festival.dk

Ps. Etenkin ekakertalaisten kannattaa myös tsekata festarijärjestäjien itsensä kokoamia vinkkejä.

ASADSDFDFFASFFAFF

Vuoden isoin festari-ASADSDFDFFASFFAFF on tässä. Tätä paremmaksi ei voi Roskilde enää pistää. Mun mielestä. Edes Radiohead ei olisi lämmittänyt mieltäni enempää. Self-confirmed elikkäs itse varmistettu MySpacessa: Moderat soittaa Roskilde Festivaleilla 2010. Aluksi Modeselektor + Apparat Roskildessa, ja parin viikon päästä Modeselektor + Bonaparte Melt!issä. Huikeaa.

Suru ja murhe poistukoon siis heinäkuussa Tanskassa. Viime vuonnahan tosiaan lähdin abouttiarallaa juurikin vain Moderatin perässä Melt! Festivalille Saksaan. Venasin perjantaiyönä keskellä päälavan eturivissä noin tuntia ennen keikkaa. Kalusteet ja miehet ilmestyivät lavalle, mutta pöytiä vain siirrettiin syvemmälle lavalle ja lopulta kokonaan pois. Moderat ei koskaan soittanut, sillä aloittamishetkillä alkoi myös supermyrsky ja vettä satoi lavalle kaatamalla. Soittokamat kastuivat niin pahasti ettei esiintymisestä olisi tullut enää mitään. Myös kaikki muut loppuyön keikat peruuntuivat megamyrskyn vuoksi. Paras festari siitä silti tuli, mutta perjantain lempparien peruutukset jäivät kaivertamaan.

Waiting for Moderat. They never played.

Vaan nyt taas elämä hymyilee ja jessssssssss tänä vuonna näen yhden parhaista musajutuista livenä. Primaveraan menossa oleville tiedoksi, että samaisen MySpacen mukaan Moderat nähdään myös siellä.

Kashmir: Trespassers

Kuluva viikko on ollut uutisia täynnä. Eilen festivaalit ilmoittelivat esiintyjiään (mm. Provinssirock, Roskilde Festival, Rock Werchter), tänäänkin on kuultu iloisia uutisia eikä huomennakaan näytä vielä uutistulva laantuvan.

Tänään:
1) Wilco palaa Suomeen kahdelle keikalle toukokuussa!
Keikkapaikat ja ajankohdat ovat Helsingin Kulttuuritalo to 20.5. ja Tampereen Pakkahuone pe 21.5. Liput maksavat 47-51 euroa ja tulevat myyntiin Tikettiin maanantaina 8.2.2010. Jos keikalle lähteminen mietityttää, kannattaa lukaista läpi meikäläisen kirjoittama keikka-arvio marraskuulta Milanosta.

2) Disco Ensembleltä uusi 7", pitkäsoitto ja videoblogi
Videoblogi starttaa 10. helmikuuta ja ensimmäinen single White Flag for Peace ilmestyy kauppoihin seiskatuumaisena ja internetkauppoihin latauksena 24. helmikuuta. Ennakkotilaa täältä.



Huomenna:
1) Roskilde julkaisee kolme esiintyjää lisää. Facebookiin postatun teaserin avulla ihmiset ovat päätelleet että yhtyeet voisivat olla The Temper Trap, Electrojuice ja FM Belfast. Huomenna nähdään, olivatko pikkusherlockit jälleen oikeassa.

2) Live Nation paljastaa klo 9:30, kuka tai ketkä saapuvat kesäkuussa Suomeen. Koko kesäkuuksi varattuun Kyläsaareen saapuvia esiintyjiä on arvuuteltu pitkään niin iltapäivälehdissä kuin netissäkin, ja huomenna selviää!

3) Huomenna YleX:llä klo 20-22 soitetaan neljän biisin Villa Nah -live, josta esimakua yhden videon verran YleX:n sivuilla.

4) I Was a Teenage Satan Worshipperin kolmas levy Strange Lights julkaistaan! Siitä lisää myöhemmin.

Huomista odotellessa aion keskittyä hetkeksi Kashmiriin. Tanskalaisen altsurokkibändin edellisestä levystä on ehtinyt kulua jo viisi vuotta, ja viimeksi bändi nähtiin Suomessa 2008 vuonna Ilosaarirockissa.  Vaikka paikalla olinkin, viimeisin keikka jonka muistan nähneeni on 2006 vuodelta Tampereen Yo-talolta. Edelleen tuntuu jokseenkin uskomattomalta että bändi on esiintynyt siellä.

Syy, miksi otin Kashmirin päivän puheenaiheeksi on uusi levy Trespassers, joka jo löytyy Spotifystakin. Huomenna Suomessa julkaistavalle kuudennelle kokopitkälle ei ole merkittäviä muutoksia tehty. Silti Kashmir ei lukeudu bändeihin, jotka tekevät saman levyn kerta toisensa jälkeen. Trespassersilla kuullaan runsaasti viuluja ja vocoder-ulinaakin mahtuu mukaan. Biisit ovat totutun poppiksia ja muutama balladikin soppaan on viskattu. Levyä on ollut tuottamassa mm. Andy Wallace, joka tunnetaan esimerkiksi Jeff Buckleyn Gracen tuottajana.

Levy kuulostaa kasvajalta, mutta miellyttää jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tällä hetkellä eniten kolahtavat kymmenen kappaleen satsista alta löytyvä avausraita Mouthful of Wasps, Still Boy, Pursuit of Misery ja Danger Bear. Loistavat biisit todistavat että Kashmirin biisikynä on edelleen yhtä terävä, eikä Trespassers häviä edeltäjillensä himpun vertaa.



MySpace: http://www.myspace.com/kashmiryeah
Spotify: Kashmir – Trespassers
www: http://www.kashmir.nu/

Festarispekulaatioita

Onko liian aikaista aloittaa festarijännäily tammikuussa? Toivottavasti ei, koska taisin aloittaa jo marraskuussa, jos se nyt ylipäätänsä missään vaiheessa kesän jälkeen loppuikaan. Suomalaisilta festareilta kiinnityksiä ei ole vielä juuri kuulunut, mutta esim. Roskilde Festival varmistelee esiintyjiään jo tasaiseen tahtiin. Roskilden esiintyjistä on vaikea päätellä mitään esimerkiksi samaan aikaan järjestettävän Ruisrockin ohjelmistosta, sillä yleensä päättelyn voi tehdä toisensuuntaisesti: ne, jotka Ruisrockissa, ne Roskildessakin.

Tämä vuosi on kuitenkin Ruisrockin 40-vuotisjuhlavuosi. Provinssi järkkäsi komeat kolmekymppiset pari vuotta sitten, ja jos yksinkertaisella päättelylinjalla mennään, Ruisrockin kekkerivieraatkin voivat olla totuttua nimekkäämpiä...? Roskildeen tällä hetkellä varmistettuja esiintyjiä ovat mm. NOFX, viime kesäkuun Suomenvierailun perunut Wooden Shjips, Muse ja Pavement.

Jälkimmäisin nähdään Pohjoismaissa myöhemminkin kesällä. Flow Festivalin aikaan järjestettäville Way Out Westiin (Göteborg) ja Øyafestivaleniin (Oslo) on kiinnitetty Pavementin lisäksi Cymbals Eat Guitars ja Surfer Blood, jotka olisivat ainakin minulle mieluisia festivaalivieraita myös Helsinkiin. Øyasta löytyy vielä lisäksi muitakin herkkuja, mutta Major Lazeria lukuunottamatta muut esiintyjät eivät ehkä sopisi Flow'n linjaan.

Provinssin kiinnityksiä Rammsteinin ja Jello Biafran lisäksi on vielä vaikea arvailla, sillä linja on ollut ainakin viime vuosina 'kaikille kaikkea', eikä oikeastaan mitään voi laskea ennalta pois. Ruotsin Hultsfredin ohjelmistosta on yleensä ollut mahdollista bongailla Suomeenkin saapuvia vieraita, mutta tällä hetkellä Hultsfredin kiinnitykset ovat vielä ruotsalaisia (mm. Kent ja Familjen). Kesäkuun puolelta eniten minua kiinnostaa silti Pitkän kuuman kesän kohtalo. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty festari toi Helsinkiin  todella kovan luokan vierailijoita ja hienoja keikkoja, joista suuri osa jäikin mieleen vuoden parhaimpina esiintymisinä.

Kalenteriin kannattaa merkitä ainakin helmikuun 13. päivä, jolloin Ilosaarirock paljastaa ensimmäisen osan esiintyjälistastaan. Roskilden osalta keskiviikot ovat olleet varmistuspäiviä jo monen vuoden ajan, vaikka poikkeuksiakin löytyy heti kuluvalta viikolta: esiintyjälistaa täydennetään jo huomenna. Flow raottaa salaisuuksien arkkua huhtikuussa, ja ihana Melt! festival helmi-maaliskuun vaihteessa. Tällä hetkellä jännittelen kuitenkin eniten väärällä mantereella järjestettävää Coachellaa, jonka lineup julkaistaan lähipäivinä. Vaikka muutaman kuukauden päästä ei olekaan mahdollisuuksia Kaliforniaan suunnata, tulevaisuudessa aion haaveeni toteuttaa... myös Glastonburyn, Sónarin ja Primaveran osalta. Primaverasta löytyykin muuten jo aika herkullisia kiinnityksiä.

Festaripohdinnat eivät taatusti lopu, ja hillitön esiintyjäspämmäys jatkuu taatusti tänäkin vuonna tässä blogissa. En malta odottaa!

Roskilde 2009 osa 2

Roskilde-kuvat viimein Interwebzissä. Kuten arvata saattaa, suurin osa on lähinnä kaveri- ja fiiliskuvia. Bändikuvien ottamista rajoitti jo pelkästään se, että juoksin keikoilta toisille, ja vaikka näinkin yhteensä 38 bändiä, aivan alusta aivan loppuun katsoin vain seitsemän keikkaa. Näin ollen paikat yleisössä eivät yleensä olleet otollisia kuvaukselle.


Uimaranta


Varpu heittämässä renkaita viikinkihatun sarviin


Telttanaapureiden bändi leirinnässä


Friendly Fires


The Mars Volta


...And You Will Know Us by the Trail of Dead


The Dodos


Satakuntalaiset maailmanpyörässä


White Lies


White Lies


Jäbä rummutusbileissä


Misu aamubileissä

Kaikki kuvat täällä.

Roskilde Festival 2009

Aurinkoinen Orange Stage Håkan Hellströmin soittaessa

Ääriolosuhteista toisiin. Jos pari vuotta sitten koettiin mutaisin Roskilde Festival ikinä, nyt saatiin nauttia pahimmista/ parhaimmista helteistä 33 vuoteen. Helle kävi jossain vaiheessa jopa sietämättömäksi. Olo oli lähes koko ajan uupunut ja janoinen. Kun on edellisenä yönä bailannut pitkälle aamuyöhön lavalla N.A.S.A.:n kanssa, ei seuraavana aamuna ennen kahdeksaa telttasaunasta herääminen kuulosta miellyttävältä ajatukselta. Niinpä viimeiset yöt tulikin vietettyä taivasalla. Myös satunnaisen tanskalaisen oksennukset telttani sisäpuolella vaikuttivat päätökseen. Tapansa mukaan myös järjestäjät huomioivat olosuhteet ja avasivat Lounge-lavan öiksi majoituskäyttöön.

Öinen Orange lihasvoimalla pyörineestä maailmapyörästä kuvattuna

Jossain vaiheessa näytti, ettei tajunnanräjäyttäviä keikkoja olisi Roskildessa koettu tänä vuonna laisinkaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Soundit kusivat pahasti useammalla keikalla, Arena-lava oli liian pieni liian monelle bändille, settilistat olivat huonoja ja keikat muutenkin vain keskinkertaisia. Esimerkiksi ...And You Will Know Us by the Trail of Dead heitti niin väsähtäneen keikan, että epäilin bändin henganneen festivaaleilla alusta asti itsekin. The Mars Volta sen sijaan oli kaikista isoin pettymys. Liekö pilvisempi sunnuntai vaikuttanut muidenkin mielentilaan, sillä kolme parasta keikkaa nähtiin vain muutaman tunnin sisään.


...And You Will Know Us by the Trail of Deadin keikalla yleisö sai vettä niskaansa

White Liesin kohdalla arviointikykyni saattaa olla puolueellista, sillä yhtyeen To Lose My Life... -levy on pyörinyt pal-jon. Keikka kuitenkin lunasti valtavatkin odotukset eikä valitettavaa jäänyt. Kyyneleet virtasivat ja Flow'n odotus satakertaistui. Seuraavana vuorossa olleen The Whitest Boy Aliven keikka oli yksi viikon kohokohdista. Vaikka seuraaminen ei ollutkaan kovin intensiivistä (makoilimme lavan ulkopuolella bassovirtauksien kutittelemana), kokonaisuutena keikka kuulosti mahdollisesti jopa festareiden parhaalta. Leppoisa kesämusiikki olisi voinut tanssittaa hikeen asti, mutta se teki vaikutuksen myös bändin musiikilta aiemmin välttyneisiin makoilijakavereihini. Karismaattinen Erlend Øye muuten paljasti nauttineensa festareista jo useamman päivän tuttujen aktiviteettien hellimänä: uiminen, parhaaksi festariruoaksi osoittautunut thai-sapuska ja hyvät keikat.

White Lies

Hämmästyksekseni löytyi vielä yksi bändi, joka liikutti kyyneliin asti. Blogiani lukeneet tietävät, että Coldplay on minusta ollut yksi maailman huonoimpia ja yliarvostetuimpia bändejä. Koska muita esiintyjiä ei kuitenkaan samaan aikaan soittanut, päädyin seisoskelemaan Orangelle, jolla olen nähnyt eniten paskoja keikkoja Roskilden lavoista. Noh, voiko keikka olla huono, jos koko bändi kävelee keskelle 70 000 -päistä yleisöä soittamaan coverin Michael Jacksonin Billie Jeanista akustisesti? Tai kun koko yleisö nostaa bändin pyynnöstä hohtavat matkapuhelimensa ilmaan aaltoliikkeessä täydenkuun valaisemaa taivasta vasten? Tai kun auringonlaskun aikaan taivaalle nousee lukuisia keltaisia jätti-ilmapalloja, ja koko yleisö hoilaa Yellow'ta? Päätelkää itse. Minä jouduin syömään sanani.

Coldplay - Yellow

Toki muitakin onnistujia löytyi. Friendly Fires tanssitti !!!:n tyyliin. Rumpistol yhdisteli valloittavasti idm:ää, dubsteppiä sekä viuluja ja selloja. Trentemøller vapautti bilekansan tanssimaan kera upean lavashow'n ja lukuisten vierailijoiden (joista en tunnistanut ketään, mutta tanskalaiset tuntuivat olevan innoissaan). Mew'n uudet ja vanhat biisit soundasivat hyvin ylitäydellä Arenalla. 16-vuotias Mike Sheridan otti täyden lavan haltuun keskellä päivää. Rihannalta näyttänyt Lily Allen soitti hittiensä väliin (niitä hävyttömän hyviä) remixejä omista biiseistään. Cut Off Your Hands valloitti pienimmällä lavalla sekä Diplon ja Switchin Major Lazer -keikalta oli vaikea lähteä bussilippuostoksille, koska maailman parhaimpia bailubiisejä pudoteltiin tauotta.

Huomionarvoista tänä vuonna oli lukuisat lainakappaleet. Niitä tuli lähes jokaisella keikalla, ja onkin mahdotonta enää niitä kaikkia muistaa. Tanskassa kuultiin esimerkiksi White Lies esittämässä Portisheadia, Lily Allen tulkitsemassa Britney Spearsia, Fucked Up Ramonesia, Oh No Ono Radioheadia, The Whitest Boy Alive Robin S:ää ja The Prodigya jne. Päälavan bändeistä esimerkiksi Oasis, Faith No More, Coldplay ja Madness heittivät covereita ilmoille. Kerrottavaa riittäisi loputtomiin, mutta Roskilden ainutlaatuisen hyväsydämisen tunnelman selostamisen sijasta aion jättää sen teille koettavaksi. Tänä vuonna hienot kelit hellivät, mutta ei se mutavuosikaan niin paha ollut etteikö kannattaisi lähteä ihmettelemään!





:""---)

Nyt vituttaa olla kotona. Täällä on Tammerfestit, jotka eivät viime viikon jälkeen oikein tunnu miltään. (Viimeksi ne ovat oikeasti kiinnostaneet kai 14-vuotiaana...)Myöhemmin (tällä viikolla?) lisää kuvia Tanskasta. Ensiksi pitää vain saada läppäri ja kamerapiuha samalle paikkakunnalle. Onneksi ensi viikolla on vuorossa Saksa & Melt!

Festivaaliahdistus

Huono happi alkaa parantua, mikä on hyvä, sillä sen olisi pitänyt tilastojen valossa olla jo toissapäivänä illalla poissa. Sunnuntaina vannoin pysyväni kotona ikuisesti - tänään haen lippuni tämän viikonlopun juhannusfestivaalille. Himos festival 2009 tulee olemaan muuten meikäläisen ensimmäinen juhannusfestari, vaikka olen jo yli vuosikymmenen hinkunut yöttömään yöhön katsomaan Scooteria. Viimeinkin. ....

Festivaaliahdistus tällä hetkellä siis johtuu ihan muista asioista. Esimerkiksi sydämen tykytyksiä aiheuttaa Melt!in aikataulut, jotka aiemmin tällä viikolla bongasin. Tiesin etukäteen, että itku varmaan tulee aikataulujen saapuessa, mutta...

1/3 festivaalipäivän yö näyttää tältä:

PERJANTAI 17.7.

23:30-00:30 Skream & Benga

23:45-00:45 Crystal Castles

00:00-01:00 Travis

00:30-01:30 LA Roux

00:30-02:30 Kode9 & the Spaceape

01:30-03:00 Aphex Twin + Tim Hecker

02:30-03:30 Simian Mobile Disco

02:30-04:30 Goldie

03:30-04:30 Moderat

03:45-05:30 MSTRKRFT

05:00-07:00 Trentemøller

05:30-07:00 Deadmau5

Toki meno on melkein samanmoista jo aiemmin päivällä, ja festivaalialueella pitääkin olla viimeistään viiden aikaan illalla. Päivistä tulee pitkiä ja raskaita. Kokonaisista keikoista ei voi kuin haaveilla, mikä harmittaa vietävästi, sillä odotan jokaista em. esiintyjistä enemmän kuin esimerkiksi yhtään Provinssirockin esiintyjää. Lieneekin pakko missata noista ainakin Crystal Castles sillä verokkeella, että bändi on jo nähty useita kertoja. Unirytmi on myös pakko kääntää ympäri.

Lohdutukseksi muille ja itseäni lisää kiusatakseni väsäilin Melt!-aiheisen Spotify-soittolistan, joka löytyy TÄÄLTÄ!  Siinä on listattuna kaikki festivaalien esiintyjät, jotka Spotify löysi. Koska festivaalien sivuilta puuttuu bändiesittelyt, en voi olla 100% varma, onko yhtye oikea vai vain samanniminen. Kaikki artistisarakkeessa killuvat nimet eivät Saksassa esiinny, vaan listassa on myös artistien tekemiä remixejä. Soittolista toimii parhaiten shufflen kanssa.

Myös Roskilde pisti aikataulut pihalle. Sieltä tuli muutama helpotuksen huokaus, sillä Roskilden aikataulut mahdollistavat muutamien bändien missaamisen Saksassa. Hampaankiristyksiä tarjoiltiin kuitenkin myös Tanskasta. Jos jollakulla on mielipide, joka helpottaa valintojani, kuuntelen enemmän kuin mielelläni.

1. Mono VAI Mike Sheridan VAI Fleet Foxes?

2. Faith No More VAI Glasvegas?

3. 2ManyDJs VAI Oasis?

4. Lulu Rouge VAI Nine Inch Nails?

5. Röyksopp VAI N.A.S.A.?

6.  2562 VAI Neurosis?

Lisäksi harmittaa että Wavves ja Little Boots jäävät näkemättä, koska ovat aikatauluihin istutettuna The Mars Voltan kanssa päällekkäin. Olen muuten kirjoittantut Roskilde-tärppejä valmiiksi paljon, mutta nyt niitä pitää miettiä uusiksi näiden aikataulujen pohjalta. Kai.