Heheh, helmikuu lähenee loppuaan ja saan viime vuoden lemppariremixit tänne vasta nyt. Turha kai selitellä, kun syyt vaihtelevat paljon hyvistä huonoihin. Sen sijaan haluaisin antaa kunniamaininnat Florence + The Machinelle ja Miike Snow'lle joiden biiseistä tehtiin eniten erinomaisia remixejä.
Arviointiperusteista sen verran että hyvässä remixissä täyttyy mun mielestä seuraavat ehdot:
Mahtava remix kuulostaa 1) mahtavalta 2) erilaiselta kuin alkuperäinen kappale 3) omaperäiseltä 4) tunnistettavalta (ainakin alkuperäisen esittäjän osalta, mieluiten myös miksaajan) 5) ja mahdollisesti vielä paremmaltakin kuin alkuperäinen kappale. Näillä ehdoilla paras remix olisi siis sairaan hyvä raita, josta tunnistaa sekä alkuperäisen biisin että remixaajan, mutta joka ei lopulta kuulosta liikaa alkuperäiseltä biisiltä, koska siinä on joku jännittävä näkökulma tai toteutustapa, joka tuo biisiin niin paljon tuoretta näkemystä, että se on alkuperäistäkin parempi.
Tittidii, olkaa hyvä. Ensimmäiseksi valitun biisin perässä se lupailtu Spotify-soittolista. Soittolistalta löytymättömien biisien nimet on maalattu punaisella.
40. Editors – Papillon (Tiësto Remix)
Ei kuulu Tiësto suosikkeihini, ja harvoin kolahtaa remixitkään. Editorsista on kuitenkin muovailtu bassorikas reivielektropläjäys, josta ei automaattisesti tunnistaisi nikkariaan.
39. Sally Shapiro – Love in July (Cfcf Remix)
Meinasi jäädä listan ulkopuolelle, koska nojaa turhankin paljon Shapiron juttuihin, mutta myönnettävähän se on että tätä remixiä on luukutettu paljon enemmän kuin alkuperäistä, ainakin näillä kulmilla.
http://hypem.com/#/track/958028/
38. Au Revoir Simone – Another Likely Story (Aeroplane Remix)
Sikäli kun pari kappaletta ylempänä toitotin myös remixaajan tunnistettavuutta, mennään tässä jo metsään. Au Revoir Simonen kyllä tunnistaa, mutta Aeroplanea on mahdoton tunnistaa. Eikä se ole automaattisesti huono juttu. Ei suositella krapuloitseville ylipirteytensä vuoksi.
37. Frankmusik – Confusion Girl (Russ Chimes Remix)
Jos tekisin itse musiikkia, tekisin varmaan jotain tän tyyppistä. Ei lisättävää.
36. Lykke Li – Dance Dance Dance (Buraka Som Sistema Remix)
Olen mahdollisesti maailman ainoa ihminen joka EI tykkää Lykke Li:stä. Buraka Som Sistema tekee siitä kuitenkin rakastettavaa lisäämällä biisiin vain vähän rytmikkyyttä.
35. The Temper Trap – Science of Fear (Hervé Dub Remix)
Ensimmäinen juttu, jonka The Temper Trapilta kuulin oli tämä remix, ja se on edelleen yksi parhaista, vaikka The Temper Trap osoittautui itsestäänkin eteläisen pallonpuoliskon Mewiksi. Hervé on siis yhtä kuin The Count, joka on Sindenin aisaparina tunnettu, ja jos yhtään tietää mistä puhun, tietää että hyvä jälki ei ole mikään ihme tältä mieheltä.
34. U2 – Get on Your Boots (Justice Remix)
Listan ensimmäinen vaan ei viimeinen U2:n biisi. Suuhun jää maku, että Justice olisi pystynyt parempaankin, mutta voitto alkuperäiseen nähden on silti kiistämättömän suuri.
33. White Lies – Farewell to the Fairground (Yuksek Remix)
Hakkaa koska vain esim Crystal Castlesin remixin White Liesista, ja yllättää, kuinka hyvin elektropauke oikeasti sopii tähän biisiin.
32. The Pains of Being Pure at Heart – Higher Than the Stars (Saint Etienne Visits Lord Spank Remix)
Liian pitkä nimi, liian hyvä biisi.
31. Calvin Harris – I’m Not Alone (Deadmau5 Remix)
Ei mitään sen kummempaa sanottavaa. I’m Not Alone huusi tällaista remixiä, eli kiitosta vaan Deadmau5.
30. Tiga – Shoes (Spencer & Hill Remix)
Spencer & Hill värittävät Tigaa värikyninään Daft Punk ja enkkuelectro.
29. WhoMadeWho – Keep Me in My Plane (Modernaire Remix)
Mikäli WhoMadeWho on vieras, suosittelen sitä kaikille The Whitest Boy Alive –faneille. Modernairen remixissä ei ole kovinkaan suurta eroa alkuperäiseen, mutta pieni hyvien juttujen korostaminen oli paikallaan.
http://hypem.com/#/track/857349/
28. Private – My Secret Lover (Diplo Remix)
Pitäähän joukosta löytyä yksi badass-raitakin, joka vetää nyrkkiraudalla naamaan heikompiaan. Remixin överimatalat bassot saattavat aiheuttaaa rytmihäiriöitä.
27. Priors – What You Need (Hey Champ Remix)
Discofunk moukaroi huonohkoa synapoppia
26. Miike Snow – Black and Blue (Caspa Remix)
Miike Snow’n kappaleiden parasta ennen -päivä tuli vastaan jo ennen vuoden loppua, mutta Caspa osasi säilöä hittiainekset kestävämmin.
25. Radiohead – Everything in Its Right Place (Gigamesh Remix)
Radioheadin biiseistä ei ole paljoa hyviä remixejä tullut vastaan. Jossain vaiheessa liikkui huhu, että yhtye veloittaa miljoona dollaria remixattavista kappaleista, mihin en kuitenkaan usko, koska bändi on sittemmin järkännyt aiheeseen liittyviä kilpailujakin. Kuten alussa määrittelin hyvän remixin, ongelmaksi saattaa koitua se, että täydellistä on vaikea parantaa. DiscoTechistä tutu Gigamesh kuitenkin tekee juuri sen.
24. Crystal Fighters – Xtatic Truth (MayBB Remix)
Hypetetyn bändin raita, jota en osannut arvostaa alkuperäisenä, mutta josta MayBB loihti ei-yhtään-ärsyttävän, henkeäsalpaavan kappaleen, joka kuulostaa jo ensi kuuntelulla niin hyvältä että vetää mennessään tanssilattialle. Tämä olisi voinut olla jonain huonona musiikkivuonna heposti melkein parhaita biisejä.
23. Phoenix – Fences (Def Starr Version)
Wolfgang Amadeus Phoenix oli yksi viime vuoden parhaista levyistä, ja sen bonusmateriaalilevyltä löytyi 15 remixiä huippunimien (Passion Pit, Animal Collective, Friendly Fires, Yacht, Two Door Cinema Club jne.) tekemänä. 1/3 eli viisi kappaletta oli tehty Fencesistä, ja silti yksikään ei kuulosta niin hyvältä kuin Def Starrin versio, jota ei remixlevyltä löydy.
22. Friendly Fires – Skeleton Boy (Air France Remix)
Mitä saa kun yhdistää pari bändiä, joita on tullut fiilisteltyä uskomattoman paljon?
21. La Roux – In For the Kill (Skream’s Let’s Get Ravey Mix)
Eihän tätä voinut jättää listalta poiskaan, vaikka ei 20 parhaan päätynyt. Tää on luultavasti bailukansalle sellainen anthem, josta jengi vuoden 2009 muistaa, enkä voi itsekään sitä kieltää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste caspa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste caspa. Näytä kaikki tekstit
torstai 25. helmikuuta 2010
40 parasta remixiä vuodelta 2009 1/2
20. Moby – Pale Horses (Apparat Remix)
Tämä kuulostaa itseasiassa juuri sellaiselta, millaiseksi voisi Apparatin Moby-version kuvitella, ainoastaan vielä hieman paremmalta. Tummanpuhuvaa minimalistista tech housea, joka on samalla yksi 2009 vuoden parhaista rauhoittumisraidoista.
19. Passion Pit – The Reeling (Sammy Bananas’ Big Choon Mix)
Tässä tiivistyy aika hyvin se soundi, joka muhun iskee kaikista eniten. Sen ytimenä taitaa olla ilmavat ja soljuvat synat. Passion Pitiä remixattiin tosi paljon edellisvuonna, mutta tama on vissiin ainoa, jossa tajuttiin tehdä jotain helium-vokaaleille. Passion Pitin levyllä se toimi, mutta sekä rauhallisimmissa että jumputtavissa versioissa ne yksinkertaisesti kuulostivat huonolta.
18. Chiddy Bang – Truth (feat. Passion Pit)
Vaikka biisi onkin Chiddy Bangin, ajattelen tän eräänlaisena remixinä Passion Pitin Better Thingsistä, koska sitä on hyödynnetty niin paljon. Passion Pitiltä päätyi näille listoille vain yksi biisi, vaikka todella kova bändi olikin viime vuonna. Chiddy Bang sai sen kuulostamaan överihyvältä, ja sikäli hauskaa että tässäkin on sämplätty biisiä, joka ei päätynyt debyytille asti.
17. Miike Snow – Animal (Mark Ronson Remix)
Tästä biisistä oli ehkä eniten kovia remixejä. Kaikki Animal-sinkun bonariremixit ovat hulluja eikä ihmekään kun taiteilijoina olivat Fred Falke, Fake Blood, Crookers, Style of Eye, Punks Jump Up ja Treasure Fingers, eli polttavan kuumia nimiä. Jos olisin halunnut tehdä listasta pidemmän, lähes kaikki nuo olisivat löytyneet alemmilta sijoilta, mutta koska en halunnut tehdä Top X Animal Remixit –listaa, listaan vain parhaimman. Mark Ronson se vaan osaa, vieläpä paljon paremmin kuin muut alansa huiput. Viime vuoden ainoa reggaeraita, joka kuulosti aidosti hyvältä.
16. The Temper Trap – Sweet Disposition (Axwell and Dirty South Remix)
Koko paketin teknoin raita, jonka sijoitus tuli lopulta yllärinä listan laatineellekin. Yleensä tän tyyppiset reiviraidat ei oikein iske, mutta Axwellin ja Dirty Southin versio on sopiva sekoitus menneiden vuosikymmenten nostalgiaa ja tämän vuosituhannen virtauksia, ja silti on kunnioitettu ihanaa Sweet Dispositionia.
15. Bat for Lashes – Daniel (Duke Dumont Remix)
Järjettömän kova alkuperäinen biisi ja remixikin on mieletön, mutta pisteitä syö tunnistettavuus. Danielissa olisi kuitenkin ollut erinomaisia juttuja, joita olisi voinut korostaa enemmän. Silti, kova raita.
14. Pet Shop Boys – Love Etc (Gui Boratto Remix)
Boratolle pisteet siitä, että Pet Shop Boysin oma ja tunnistettava soundi on jätetty rauhaan, ja silti lopputulos on huomattavasti kohennettu versio sinkkubiisistä. Eikä se tunnu läheskään yhtä pitkältä kuin oikeasti on.
13. Noah and The Whale – Blue Skies (The Twelves Remix)
Entuudestaankin erinomainen biisi kuulostaa The Twelvesin funkkipesun jälkeen maailman parhaan musikaalin ensimmäiseltä kappaleelta. Lataa biisi remix täältä.
12. Major Lazer – Zumbi (Nujax Remix)
Diplon ja Switchin Major Lazer oli ajatuksena kultaa. Debyytti ei ollutkaan sitten aivan niin jalometallia. Paras biisikin jätettiin siltä pois. Mieltä kuitekin lämmittää se, että Nujax onnistui hiomaan supertuottajien yhteistyöstä sitten pelkkää timanttia.
11. Grizzly Bear – Two Weeks (Fred Falke Remix)
Kuinka voi joku saada yksistäänkin mega-erinomaisesta biisistä vielä mahtavamman pienellä hienosäädöllä? Kuuleeko mr. Falke alkuperäisiä biisejä ensi kertaa kuunnellessaan heti, kuinka saada biiseistä vielä parempia?
10. Miami Horror – Make You Mine (Fred Falke Remix)
Vaikka Miami Horror onkin kova itsessään, Make You Mine oli turhan yksinkertaista jumputusta, josta Falke taikoi kaunista kuunneltavaa. Parhaiden piirteiden korostus kunniaan.
9. U2 – Magnificent (Fred Falke Remix)
Jep, ja kolmas Fred Falken tekemä remix putkeen, koska se mies vaan tekee virheetöntä jälkeä. Kaikki kolme kuulostavat lähes kaikki yhtä hyviltä, ja tällä kertaa arvioin nämä peruusteella, kuinka mahtavan muutoksen Falke on saanut aikaan. Alkuperäinen Magnificient oli biiseistä kehnoin, joten muutos lienee suurin.
8. Everything But The Girl – Missing (Dana Bergquist Remix)
Lähteeköhän vähän liian helposti klassikoraitojen kierrätyksestä pisteet? Ääääää, ei.
7. One EskimO – Givin’ Up (Don Diablo Remix)
Don Diablo tekee nössöstä biisistä menevän, ja nostaa samalla tuntemattoman One EskimOn ihmisten huulille. Hyvää työtä.
6. Fever Ray – If I Had a Heart (Fuck Buttons Remix)
Mallikelpoinen esitys ainakin siinä mielessä että molemmat esittäjät tunnistaa helposti, ja silti se kuulostaa paremmalta kuin tyyppien omat hommat yksinään. Välillä biisi on Fuck Buttonsia parhaimmillaan, välillä Fever Rayta parhaimmillaan.
5. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (Steve Pitron & Max Sanna Remix)
Mulla oli äärimmäisiä vaikeuksia päättää, kuuluuko tää biisi neljänneksi vai viidenneksi. Kilpakumppanina oli toinen remix samasta biisistä. Molempia yhdistää pelkistäminen. Toisessa on tiputettu tempoa, tässä nostettu. Ja molemmat hakkaa alkuperäisen koska vaan.
4. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (The XX Remix)
Tää toisaalta vois olla coverikin, mutta olkoon remixien joukossa, kun alkuperäistäkin biisiä on käytetty kohtuullisen paljon. Perusbändisoittimet on vaihdettu koneisiin ja Florencen ääni korvattu, osittain.
3. La Roux – In for the Kill (Skream vs. Foamo Remix)
Skreamin remixiä In for the Killistä kuuli viime vuonna joka paikassa, viikosta toiseen, ja olihan se niin kova versio että päätyi sijalle 21. tällä listalla. Ja silti Foamo pystyi muovaamaan siitä vielä paremman version.
2. Deadmau5 & Kaskade - I Remember (Caspa Remix)
Leuka tippui lattialle, kun ensimmäistä kertaa kuulin ja siellä se on edelleen. Niin monen kuukauden ja niin monen kuuntelun jälkeenkin toimii alkuperäistä paremmin. Jaetulla kakkoissijalla J Majikin ja Wickamanin versio samasta biisistä.
1. Florence + The Machine: Rabbit Heart (Raise It up) (P.E.S.T. Remix)
Ennen vuoden alkua en ollut kuullutkaan alkuperäisesittäjästä tai remixaajista, ja tässä sitä ollaan. P.E.S.T. IS THE BEST.
Ja sitten se soittolista, jota onkin jo paljon kyselty. Spotifysta ei luonnollisestikaan löydy kaikkia biisejä, joten tällä kertaa soittolistalta jäi uupumaan (60+41)-69= 32 biisiä, joista suurin osa oli remixejä. Siinä on siis sekä parhaat biisit että remixit, ja ne on keskenään kutakuinkin parhausjärjestyksessä, remixit ja alkuperäiset sekaisin. Pidemmittä puheitta, tässä se nyt on:
Most Sexiest Music: 2009 parhaat
spotify:user:foonk:playlist:7ezdCNgaUTHrg3ekvfaDAa
Heheh, seuraavaks onkin sitten levylistan vuoro... Toivottavasti ei mee ens vuoteen.
Tämä kuulostaa itseasiassa juuri sellaiselta, millaiseksi voisi Apparatin Moby-version kuvitella, ainoastaan vielä hieman paremmalta. Tummanpuhuvaa minimalistista tech housea, joka on samalla yksi 2009 vuoden parhaista rauhoittumisraidoista.
19. Passion Pit – The Reeling (Sammy Bananas’ Big Choon Mix)
Tässä tiivistyy aika hyvin se soundi, joka muhun iskee kaikista eniten. Sen ytimenä taitaa olla ilmavat ja soljuvat synat. Passion Pitiä remixattiin tosi paljon edellisvuonna, mutta tama on vissiin ainoa, jossa tajuttiin tehdä jotain helium-vokaaleille. Passion Pitin levyllä se toimi, mutta sekä rauhallisimmissa että jumputtavissa versioissa ne yksinkertaisesti kuulostivat huonolta.
18. Chiddy Bang – Truth (feat. Passion Pit)
Vaikka biisi onkin Chiddy Bangin, ajattelen tän eräänlaisena remixinä Passion Pitin Better Thingsistä, koska sitä on hyödynnetty niin paljon. Passion Pitiltä päätyi näille listoille vain yksi biisi, vaikka todella kova bändi olikin viime vuonna. Chiddy Bang sai sen kuulostamaan överihyvältä, ja sikäli hauskaa että tässäkin on sämplätty biisiä, joka ei päätynyt debyytille asti.
17. Miike Snow – Animal (Mark Ronson Remix)
Tästä biisistä oli ehkä eniten kovia remixejä. Kaikki Animal-sinkun bonariremixit ovat hulluja eikä ihmekään kun taiteilijoina olivat Fred Falke, Fake Blood, Crookers, Style of Eye, Punks Jump Up ja Treasure Fingers, eli polttavan kuumia nimiä. Jos olisin halunnut tehdä listasta pidemmän, lähes kaikki nuo olisivat löytyneet alemmilta sijoilta, mutta koska en halunnut tehdä Top X Animal Remixit –listaa, listaan vain parhaimman. Mark Ronson se vaan osaa, vieläpä paljon paremmin kuin muut alansa huiput. Viime vuoden ainoa reggaeraita, joka kuulosti aidosti hyvältä.
16. The Temper Trap – Sweet Disposition (Axwell and Dirty South Remix)
Koko paketin teknoin raita, jonka sijoitus tuli lopulta yllärinä listan laatineellekin. Yleensä tän tyyppiset reiviraidat ei oikein iske, mutta Axwellin ja Dirty Southin versio on sopiva sekoitus menneiden vuosikymmenten nostalgiaa ja tämän vuosituhannen virtauksia, ja silti on kunnioitettu ihanaa Sweet Dispositionia.
15. Bat for Lashes – Daniel (Duke Dumont Remix)
Järjettömän kova alkuperäinen biisi ja remixikin on mieletön, mutta pisteitä syö tunnistettavuus. Danielissa olisi kuitenkin ollut erinomaisia juttuja, joita olisi voinut korostaa enemmän. Silti, kova raita.
14. Pet Shop Boys – Love Etc (Gui Boratto Remix)
Boratolle pisteet siitä, että Pet Shop Boysin oma ja tunnistettava soundi on jätetty rauhaan, ja silti lopputulos on huomattavasti kohennettu versio sinkkubiisistä. Eikä se tunnu läheskään yhtä pitkältä kuin oikeasti on.
13. Noah and The Whale – Blue Skies (The Twelves Remix)
Entuudestaankin erinomainen biisi kuulostaa The Twelvesin funkkipesun jälkeen maailman parhaan musikaalin ensimmäiseltä kappaleelta. Lataa biisi remix täältä.
12. Major Lazer – Zumbi (Nujax Remix)
Diplon ja Switchin Major Lazer oli ajatuksena kultaa. Debyytti ei ollutkaan sitten aivan niin jalometallia. Paras biisikin jätettiin siltä pois. Mieltä kuitekin lämmittää se, että Nujax onnistui hiomaan supertuottajien yhteistyöstä sitten pelkkää timanttia.
11. Grizzly Bear – Two Weeks (Fred Falke Remix)
Kuinka voi joku saada yksistäänkin mega-erinomaisesta biisistä vielä mahtavamman pienellä hienosäädöllä? Kuuleeko mr. Falke alkuperäisiä biisejä ensi kertaa kuunnellessaan heti, kuinka saada biiseistä vielä parempia?
10. Miami Horror – Make You Mine (Fred Falke Remix)
Vaikka Miami Horror onkin kova itsessään, Make You Mine oli turhan yksinkertaista jumputusta, josta Falke taikoi kaunista kuunneltavaa. Parhaiden piirteiden korostus kunniaan.
9. U2 – Magnificent (Fred Falke Remix)
Jep, ja kolmas Fred Falken tekemä remix putkeen, koska se mies vaan tekee virheetöntä jälkeä. Kaikki kolme kuulostavat lähes kaikki yhtä hyviltä, ja tällä kertaa arvioin nämä peruusteella, kuinka mahtavan muutoksen Falke on saanut aikaan. Alkuperäinen Magnificient oli biiseistä kehnoin, joten muutos lienee suurin.
8. Everything But The Girl – Missing (Dana Bergquist Remix)
Lähteeköhän vähän liian helposti klassikoraitojen kierrätyksestä pisteet? Ääääää, ei.
7. One EskimO – Givin’ Up (Don Diablo Remix)
Don Diablo tekee nössöstä biisistä menevän, ja nostaa samalla tuntemattoman One EskimOn ihmisten huulille. Hyvää työtä.
6. Fever Ray – If I Had a Heart (Fuck Buttons Remix)
Mallikelpoinen esitys ainakin siinä mielessä että molemmat esittäjät tunnistaa helposti, ja silti se kuulostaa paremmalta kuin tyyppien omat hommat yksinään. Välillä biisi on Fuck Buttonsia parhaimmillaan, välillä Fever Rayta parhaimmillaan.
5. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (Steve Pitron & Max Sanna Remix)
Mulla oli äärimmäisiä vaikeuksia päättää, kuuluuko tää biisi neljänneksi vai viidenneksi. Kilpakumppanina oli toinen remix samasta biisistä. Molempia yhdistää pelkistäminen. Toisessa on tiputettu tempoa, tässä nostettu. Ja molemmat hakkaa alkuperäisen koska vaan.
4. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (The XX Remix)
Tää toisaalta vois olla coverikin, mutta olkoon remixien joukossa, kun alkuperäistäkin biisiä on käytetty kohtuullisen paljon. Perusbändisoittimet on vaihdettu koneisiin ja Florencen ääni korvattu, osittain.
3. La Roux – In for the Kill (Skream vs. Foamo Remix)
Skreamin remixiä In for the Killistä kuuli viime vuonna joka paikassa, viikosta toiseen, ja olihan se niin kova versio että päätyi sijalle 21. tällä listalla. Ja silti Foamo pystyi muovaamaan siitä vielä paremman version.
2. Deadmau5 & Kaskade - I Remember (Caspa Remix)
Leuka tippui lattialle, kun ensimmäistä kertaa kuulin ja siellä se on edelleen. Niin monen kuukauden ja niin monen kuuntelun jälkeenkin toimii alkuperäistä paremmin. Jaetulla kakkoissijalla J Majikin ja Wickamanin versio samasta biisistä.
1. Florence + The Machine: Rabbit Heart (Raise It up) (P.E.S.T. Remix)
Ennen vuoden alkua en ollut kuullutkaan alkuperäisesittäjästä tai remixaajista, ja tässä sitä ollaan. P.E.S.T. IS THE BEST.
Ja sitten se soittolista, jota onkin jo paljon kyselty. Spotifysta ei luonnollisestikaan löydy kaikkia biisejä, joten tällä kertaa soittolistalta jäi uupumaan (60+41)-69= 32 biisiä, joista suurin osa oli remixejä. Siinä on siis sekä parhaat biisit että remixit, ja ne on keskenään kutakuinkin parhausjärjestyksessä, remixit ja alkuperäiset sekaisin. Pidemmittä puheitta, tässä se nyt on:
Most Sexiest Music: 2009 parhaat
spotify:user:foonk:playlist:7ezdCNgaUTHrg3ekvfaDAa
Heheh, seuraavaks onkin sitten levylistan vuoro... Toivottavasti ei mee ens vuoteen.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Highly recommended
Viime aikoina on jäänyt tosi monet kovat biisit jakamatta, koska niitä ei ole Spotifysta löytynyt. Näistä suurin osa oli päätymässä sille alkuvuoden parhaat biisit -listalle, jota en koskaan saanut tehtyä, tai vielä ainakaan. Poikkeuksena toki heti eka biisi, joka näyttäisi olevan jo reippaasti yli vuoden vanha. Videoissa ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, sillä ne eivät ole virallisia.
1. Ihan törkeä mashup Sigur Rósista ja Mobb Deepistä. Yllättävä kombo, joka toimii mielettömän hyvin.
2. Don Diablon piinkova remix muuten vähän tylsähkön indiepop-ryhmä One EskimOn kappaleesta Givin' Up. Biisin voi ladata One EskimO:n sivuilta.
3. Kovassa nousussa olevan Passion Pitin uusi biisi Little Secrets. Povaan tälle yhtyeelle hurjan nousujohdanteista vuotta.
4. Burialin ja Four Tetin kimppa-12":n a-puoli. Wolf Club kuulostaa juurikin siltä, mitä tältä kimppaprojektilta voisi odottaakin. Viime viikolla ilmestynyt lätty on jo nyt loppuunmyyty, että ei voi taas kuin harmitella ettei toiminut heti.
5. Caspan uudelleenmiksaus Deadmau5in I Rememberistä. Sick sick sick.
6. Tuntuu kuin jokaisella mahdollisella klubilla olisi soinut jo tovin Skreamin remix LA Rouxin In for the Killistä, mutta Foamon lisäpanoksella paranneltu versio on uponnut meikäläiselle alusta asti vielä enemmän. Vähän teknompaa, mutta samalla deepimpää kuin pelkkä Let's Get Ravey Mix.
7. Vaikkei Lily Allenin alkuperäisessä versiossakaan mitään vikaa oikeastaan ole, on The Count saanut upotettua The Feariin kymmenkertaisen määrän lisäpotkua dubstep-remixillään.
1. Ihan törkeä mashup Sigur Rósista ja Mobb Deepistä. Yllättävä kombo, joka toimii mielettömän hyvin.
2. Don Diablon piinkova remix muuten vähän tylsähkön indiepop-ryhmä One EskimOn kappaleesta Givin' Up. Biisin voi ladata One EskimO:n sivuilta.
3. Kovassa nousussa olevan Passion Pitin uusi biisi Little Secrets. Povaan tälle yhtyeelle hurjan nousujohdanteista vuotta.
4. Burialin ja Four Tetin kimppa-12":n a-puoli. Wolf Club kuulostaa juurikin siltä, mitä tältä kimppaprojektilta voisi odottaakin. Viime viikolla ilmestynyt lätty on jo nyt loppuunmyyty, että ei voi taas kuin harmitella ettei toiminut heti.
5. Caspan uudelleenmiksaus Deadmau5in I Rememberistä. Sick sick sick.
6. Tuntuu kuin jokaisella mahdollisella klubilla olisi soinut jo tovin Skreamin remix LA Rouxin In for the Killistä, mutta Foamon lisäpanoksella paranneltu versio on uponnut meikäläiselle alusta asti vielä enemmän. Vähän teknompaa, mutta samalla deepimpää kuin pelkkä Let's Get Ravey Mix.
7. Vaikkei Lily Allenin alkuperäisessä versiossakaan mitään vikaa oikeastaan ole, on The Count saanut upotettua The Feariin kymmenkertaisen määrän lisäpotkua dubstep-remixillään.
tiistai 19. elokuuta 2008
#100: Flow Festival
#100 teksti, vaikka puolet kirjoituksista onkin nyysitty tänne henkilökohtaisesta journalista viime vuodelta. Päätin vakiinnuttaa urlissa esiintyneen nimen, joten olkoon tämä blogi sitten tästä eteenpäin aivan virallisesti Most Sexiest Music. Oletan, että lukijat ovat sen verran perillä, että tietävät ettei kyse ole kieliopillisesta virheestä. Niille, jotka eivät olleet: nimi on lainattu The Millionersin samannimisestä kappaleesta ja/tai levystä.
Vaan mennäänpä asiaan. Nyt on festarit festaroitu ja yritän jatkossa istua tässä kirjoittamassa vähän useammin. Flow Festival ei käytännössä jää vuoden viimeiseksi festivaaliksi, sillä edessä on vielä Monsters of Pop ja Lost in Music, mutta kun kyseessä on kaksi naapuritaloissa järjestettävää klubifestivaalia, ei se oikein ole sama asia. Flow sen sijaan oli kaupunkimiljööstä huolimatta tänäkin vuonna kovatasoinen tapahtuma, vaikka joka päivä missasinkin päivällä esiintyneet artistit lähinnä siksi, että Töölössä oli liian hyvät puitteet hengailulle.
Perjantaina tarkastelin harmillisen paljon kovanluokan artisteja vain sivusilmällä keskittyessä kavereiden moikkailuun ja kalliiseen kaljaan. Skweee-kemuista tuli kiire katsomaan Múmia, mutta vaikka se kuulostikin varsin kelvolliselta Suvilahden yössä, ei se sopinut hetken mielentilaan. Uneliaan utuinen musiikki ennen illan odotetuinta menobändiä ei vain sopinut, joten skweeen mestarit saivat esitellä taitojaan vielä tovin.
Flow oli harmillisesti buukannut kaksi koko viikonlopulta eniten odottamaani settiä päällekäin. Kun dubstep-bileet lähtivät käyntiin Tiivistämö-klubilla Tes La Rokin ja Dead-O:n voimin, piti jo muutamien kappaleiden jälkeen kiirehtiä viereiselle lavalle odottamaan Crystal Castlesia. 45 minuuttia meni odotellessa, ja kun yhtye oli virallisesti puoli tuntia myöhässä, lähdin useiden muiden vittuuntuneiden tapaan muualle. Tiivistämölle palatessa siellä esiintyivät suosikkidubstep-tuottajani Rusko ja Caspa. Muutamia ehdottoman kovia ralleja seurasi mm. Skreamin remix Klaxonsin It's Not Over Yetistä, jonka aikana sain viestin, että CC oli aloittanut. Kun viimein näin torontolaiset lavalla, kaikui myös tältä lavalta Klaxonsia miksattuna. Klaxons edusti kovalla kädellä Helsingin perjantaiyössä.
Crystal Castles oli harmillisesti vain kovin keskinkertainen, vaikka kovat reivit saikin telttalavalla aikaiseksi. Yleisöä vituttanut myöhästyminen oli huhujen mukaan kokaiiniövereiden syytä, ja vaikka meno olikin tästä huolimatta Alice Glassin osalta energistä, se kuului jäljessä. Keikka varmasti täytti monien muodikkaien indielasten odotukset, mutta aiemmin yhtyeen todistaneena, tämä jäi vaisuksi.
Lauantaina esiintyjäkaarti hoiti hommat tyylikkäämmin, vaikka CSS olikin valehtelematta paska. Uusi levyhän paljastui paskaksi jo aikaisemmin, mutta odotin liveshow'n pelastavan huonot biisit ja avaavan Donkeyta - toisin kävi. Lovefoxxxista on ystävääni lainaten kuoriutunut angstinen teini-Björk, ja on tosiasia ettei bändi ole enää se suloinen teiniriehayhtye, johon aikanaan ihastuin. Loppuillan tanssittaneet Top Billin, Huoratron ja DJ Funk sen sijaan vetivät minut bilebailaamaan moneksi tunniksi hiki hatussa. Voi jeesus, että paidassani haisi hiki seuraavana aamuna. En tiedä oliko se omaani vai muiden.
Paras esitys todistettiin sunnuntaina. Sielukas Martha Reeves ja José Jamesin tyylipuhdas jazzailu sytyttivät sopivasti ennen räjähdystä. Viikonlopun pelastaja Cut Copy soitti vain muutaman kappaleen ensimmäiseltä levyltään, mutta sehän passasi, sillä lupaan, että aussien uutuus In Ghost Colours löytyy loppuvuoden levylistaltani. Loistavaa keikkakuntoa säteillyt yhtye sai yleisön mukaan, ja uudet kappaleet kuulostivat jopa paremmilta kuin levyllä, mikäli se nyt edes on mahdollista. Tämän jälkeen tarkoituksellisesti missasin festivaalin päätösesiintyjän, sillä Cut Copyn jälkeen ei vaan yksinkertaisesti halunnut enää kuunnella mitään muuta kuin päässä soivaa melbournelaista elektroindiepumppua.
Kesäfestivaalit ovat nyt takana ja ensi kesänä jatketaan tällä saralla. Sata tekstiä on takana ja, vaikka festarit ovatkin nyt ohi, Most Sexiest Music jatkaa musiikin parissa vielä monien satojen tekstien verran.
Vaan mennäänpä asiaan. Nyt on festarit festaroitu ja yritän jatkossa istua tässä kirjoittamassa vähän useammin. Flow Festival ei käytännössä jää vuoden viimeiseksi festivaaliksi, sillä edessä on vielä Monsters of Pop ja Lost in Music, mutta kun kyseessä on kaksi naapuritaloissa järjestettävää klubifestivaalia, ei se oikein ole sama asia. Flow sen sijaan oli kaupunkimiljööstä huolimatta tänäkin vuonna kovatasoinen tapahtuma, vaikka joka päivä missasinkin päivällä esiintyneet artistit lähinnä siksi, että Töölössä oli liian hyvät puitteet hengailulle.
Perjantaina tarkastelin harmillisen paljon kovanluokan artisteja vain sivusilmällä keskittyessä kavereiden moikkailuun ja kalliiseen kaljaan. Skweee-kemuista tuli kiire katsomaan Múmia, mutta vaikka se kuulostikin varsin kelvolliselta Suvilahden yössä, ei se sopinut hetken mielentilaan. Uneliaan utuinen musiikki ennen illan odotetuinta menobändiä ei vain sopinut, joten skweeen mestarit saivat esitellä taitojaan vielä tovin.
Flow oli harmillisesti buukannut kaksi koko viikonlopulta eniten odottamaani settiä päällekäin. Kun dubstep-bileet lähtivät käyntiin Tiivistämö-klubilla Tes La Rokin ja Dead-O:n voimin, piti jo muutamien kappaleiden jälkeen kiirehtiä viereiselle lavalle odottamaan Crystal Castlesia. 45 minuuttia meni odotellessa, ja kun yhtye oli virallisesti puoli tuntia myöhässä, lähdin useiden muiden vittuuntuneiden tapaan muualle. Tiivistämölle palatessa siellä esiintyivät suosikkidubstep-tuottajani Rusko ja Caspa. Muutamia ehdottoman kovia ralleja seurasi mm. Skreamin remix Klaxonsin It's Not Over Yetistä, jonka aikana sain viestin, että CC oli aloittanut. Kun viimein näin torontolaiset lavalla, kaikui myös tältä lavalta Klaxonsia miksattuna. Klaxons edusti kovalla kädellä Helsingin perjantaiyössä.
Crystal Castles oli harmillisesti vain kovin keskinkertainen, vaikka kovat reivit saikin telttalavalla aikaiseksi. Yleisöä vituttanut myöhästyminen oli huhujen mukaan kokaiiniövereiden syytä, ja vaikka meno olikin tästä huolimatta Alice Glassin osalta energistä, se kuului jäljessä. Keikka varmasti täytti monien muodikkaien indielasten odotukset, mutta aiemmin yhtyeen todistaneena, tämä jäi vaisuksi.
Lauantaina esiintyjäkaarti hoiti hommat tyylikkäämmin, vaikka CSS olikin valehtelematta paska. Uusi levyhän paljastui paskaksi jo aikaisemmin, mutta odotin liveshow'n pelastavan huonot biisit ja avaavan Donkeyta - toisin kävi. Lovefoxxxista on ystävääni lainaten kuoriutunut angstinen teini-Björk, ja on tosiasia ettei bändi ole enää se suloinen teiniriehayhtye, johon aikanaan ihastuin. Loppuillan tanssittaneet Top Billin, Huoratron ja DJ Funk sen sijaan vetivät minut bilebailaamaan moneksi tunniksi hiki hatussa. Voi jeesus, että paidassani haisi hiki seuraavana aamuna. En tiedä oliko se omaani vai muiden.
Paras esitys todistettiin sunnuntaina. Sielukas Martha Reeves ja José Jamesin tyylipuhdas jazzailu sytyttivät sopivasti ennen räjähdystä. Viikonlopun pelastaja Cut Copy soitti vain muutaman kappaleen ensimmäiseltä levyltään, mutta sehän passasi, sillä lupaan, että aussien uutuus In Ghost Colours löytyy loppuvuoden levylistaltani. Loistavaa keikkakuntoa säteillyt yhtye sai yleisön mukaan, ja uudet kappaleet kuulostivat jopa paremmilta kuin levyllä, mikäli se nyt edes on mahdollista. Tämän jälkeen tarkoituksellisesti missasin festivaalin päätösesiintyjän, sillä Cut Copyn jälkeen ei vaan yksinkertaisesti halunnut enää kuunnella mitään muuta kuin päässä soivaa melbournelaista elektroindiepumppua.
Kesäfestivaalit ovat nyt takana ja ensi kesänä jatketaan tällä saralla. Sata tekstiä on takana ja, vaikka festarit ovatkin nyt ohi, Most Sexiest Music jatkaa musiikin parissa vielä monien satojen tekstien verran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)