Kappaleet 2008 TOP 35

Linkit kappaleisiin poistettu, myöhästyit.

Biisejä listatessa kävi vähän toisin päin kuin levyjen kanssa. Mahtavia 2008 vuonna ilmestyneitä tsipaleita oli "Mira 2008"-soittolistallani aluksi toista sataa, mutta pakotin itseni karsimaan setin 35 kappaleen mittaiseksi, ettei paketti taas kasvaisi ikävän isoksi. Tällainen karsinta ei suosinut artisteja tai bändejä, joilla oli runsaasti vuoden parhaita kappaleita (Santogold, The Mars Volta, Tiger Lou, MattiP, Cut Copy ja MGMT) tai useita samantyyppisiä artisteja. Useampi tärkeä kappale jäi listasta lopulta pois biisien hävittyä paremmille.

Esimerkiksi Stepan Sun Äitis lämmitti sydäntäni erityisen paljon (joskaan se ei ole levyn parhaita kappaleita), sillä tietääkseni kukaan ei ole Suomessa vielä älynnyt levyttää loanheittoa Jenkkilästä tuttuun äiti-tyyliin. Jos on niin ei varmasti näin hyvin. Toisaalta kolmossijalle levylistallani päätyneelle Late of the Pierille ei tässä sarjassa tullut sijoituksiaan ainoastaan sen takia, etten osannut päättää yhtä parasta kaikista niistä vaihtoehdoista. Kappalelista myöhästyi näinkin paljon, sillä muistin koko ajan kappaleita joiden täytyisi olla listalla, mutta pitkittyneen aikataulun vuoksi, en ruvennut rankkaamaan tätä enää tuhannetta kertaa uudelleen.

Tekstistä taitaisi tulla puuduttavan pitkä, jos kaikista selittelisin ummet ja lammet jokaisesta kappaleesta, joten yritän pitää tunteeni ja mielipiteeni aisoissa.
35. Ra Ra Riot: Dying is Fine
Listan indie rockein biisi ja samalla listan viimeinen. Edeltä putosi viime hetkillä muutama samanlainen kappale muilta esittäjiltä, mutta Dying is Fine oli ison hetken eniten soitetuin kappaleeni, joten tätä en voinut pyyhkiä pois viime vuodestani.
34. The Ting Tings: That's Not My Name (LA Riots Remix)
Tämäkin on hyvä esimerkki remixien voimasta. Alkuperäinen kappalehan on oikeastaan hölmö (ja siltikin kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas), mutta LA Riots tekee sille ihmeitä, ja muuttaa sen keskiverrosta kiitettäväksi.
33. Weezer: Troublemaker (Azzido Da Bass Dub)
Näin viime yönä unta, missä seikkaili italialainen pelottava jätkä, jonka nimi oli Azzido Da Bass. Weezer ei oo oikein koskaan kuulunut lemppareihin, mutta tää remix on aika kelpo.
32. Disco Ensemble: Stun Gun
Tämän ei kyllä pitänyt löytyä tältä listalta, mutta siinä se nyt möllöttää. Ei ollut läheskään eniten kuunnelluin kappale levyltä, mutta siltikin helposti paras DE-kappale toviin. Ikään kuin back to the roots and in neon.
31. Hot Chip: Ready for the Floor
Tämän tullessa ulos dissasin Ready for the Flooria, koska se ei mielestäni kuulostanut yhtään erilaiselta kuin edellinen hittisinkku. Jatkuvan joka puolelta tulvineen soiton ansiosta siitä kuitenkin löytyi jotain, joka erottaa sen muista Hot Chip -biiseistä.
30. Pariisin Kevät: Meteoriitti
Olen kai aina vähän vieroksunut suomenkielistä pop musiikkia, koska suomi on rutkasti kömpelömpi sanoituskieli kuin englanti. Meteoriitissa on ehkä koko vuoden miellyttävimmät sanoitukset, eikä tämä kulunut samallalailla puhki kuin Pikku Huopalahti.
29. I Was a Teenage Satan Worshipper: OMG, Techno Chicks!!!
Vaikka kappaleessa onkin parasta sen nimi, on se helpohkosti menevin ralli The Lemonade Ocean -albumilta (,joka muuten oli vähän pettymys).
28. Mattip: Redelete
Jejep, mulle jo sanottiinkin, että täähän ei käytännössä oo vuodelta 2008, mutta annan itselleni luvan uudelleenjulkaisun ja periaatteen kautta lisätä tämän listalleni, koska rakastan sitä.
27. Deerhunter: Nothing Ever Happened
Omassa elämässäni en ihan aio tyytyä biisin sanomaan ("Nothing ever happened to me/ Life just passing, flash right thru me"), mutta muuten kappale oli edustamansa musiikkityylinsä helmi viime vuonna.
26. T.I.: Live Your Life (feat. Rihanna)
Kuinka voi saada niin huonosta biisistä(O-Zone: Dragostea Din Tei) aikaiseksi jotain näinkin hyvää? Haluaisin vanhan hienon lowriderin, (ajokortin), aurinkoisen rantakadun ja tämän soimaan taustalle. Sen jälkeen voisin viileesti heilutella käsiäni ohikulkijoille...
25. Clouds feat. Tiiu: Under the Dancing Feet (Tes La Rok Remix)
Legendaarinen tanssihitti, joka pisti jalat heilumaan jo edellisvuoden puolella, mutta julkaistiin virallisesti 2008. Bassoraita menee suoraan sydämeen.
24. Asa: Persepolis
Oikeastaan suosikkikappaleeni levyltä oli Davidsm, mutta sen lyriikat olivat ehkä hieman liian korkealentoiset plus Persepolis edustaa levyn parhailla taustoilla ainakin soitannon puolesta.
23. Eero Johannes: Lipton Service Boy
Eero tuotti minulle paljon päänvaivaa, kun piti valita yksi kappale tämän, Leisi-Ellin ja We Could Be Skweeroesin väliltä. Joskus kun kuulin tämän radiosta, mietin pääni puhki, kenen biisi olikaan kyseessä. Veikkasin jotain isoa ulkomaista nimeä...
22. Mattip: KING
Vaikka lupasin itselleni olla tekemättä typeriä sanaleikkejä niin tämä kappale on kingi. Auts, taisin heittää saman läpän vielä levylistaankin.
21. Santogold: You'll Find a Way (Switch and Sinden Remix)
You'll Find a Way olisi voinut löytää tiensä listaan muutenkin, mutta mahtavat tuottajagurut nostivat sijoitusta entisestään. Rankempi katuversio, aiiiit.
20. Tiger Lou: The Less You Have to Carry
Oli muuten ehkä maailman julmin temppu erottaa tämä sitä edeltävästä The More You Give -biisistä, joka toimii oikeana kappaleena, introna sekä tämän biisin kanssa osana tosiaan niin saumattoman täydellisesti, että nyt tuli huono omatunto. Anteeksi.
19. On Volcano: Out of Sight
Meikäläisen kesätunnari Tampereelta. I broke my bones and lost my memory. Niin ei tapahtunut, mutta olisi voinut.
18. Oasis: Falling Down (The Chemical Brothers Remix)
Alkuperäinen oli lähes yhtä hyvä, ja elleivät Kemikaaliveljet olisi tehneet näin erinomaista uudelleenmiksausta, olisi alkuperäinen varmasti löytynyt listalta. Parasta Oasista vuosiin.
17. MGMT: Time to Pretend
Olipas ilmeinen valinta. Time to Pretend oli eka megahitti, mutta myöskin ainoa alkuperäisversioista, joka kesti kuuntelua - ja josta en löytänyt remixiä, jolla olisi pistetty paremmaksi.
16. Tmu: Basschase
Maailmani pysähtyi hetkeksi, kun Desto pyöräytteli Bassoradiossa keväällä tämän ekaa kertaa ilmoille. Kuuntelin radiolähetystä nauhalta uudestaan ja uudestaan kunnes viimein Tmu lisäsi biisin MySpaceen. Edelleen ylpeä suomisoundeista.
15. Buraka Som Sistema: Sound of Kuduro (feat. M.I.A. & DJ Znobia)
Sen lisäksi, että tässä on ihan ässä video, on Sound of Kuduro paras Buraka Som Sisteman tekemä biisi - ja olisi siltikin vaikkei siinä olisi vierailemassa M.I.A.
14. Cut Copy: Hearts on Fire
Tässä kohtaa voisi oikeastaan olla mikä hyvänsä In Ghost Coloursin kappaleista. Hearts on Fire valikoitui jorauskertojen määrän perusteella.
13. Modeselektror: The White Flash (feat. Thom Yorke) (Trentemøller Remix)
Tässä oli ihan viime hetkien lisäys, joka meinasi jäädä listasta kokonaan. Bowwow, Trentemøller teki yhdestä 2007 vuoden parhaasta biisistä yhden 2008 vuoden parhaista biiseistä.
12. Leon Jean-Marie: Bring it on (Rusko Remix)
Yksi niistä kymmenistä Ruskon uudelleenversioinneista, jotka olisivat kaikki ansainneet paikkansa vuoden parhaina biiseinä. Big up!
11. The Mars Volta: Ouroborous
Piti sitä upottaa joukkoon ainakin yksi kappale vuoden parhaalta levyltäkin. Tattua The Mars Volta -laatua.
10. Matti Johannes Koivu: Ai ai ain kun nuori ois
Coverilla kärkikymmenikköön on mielestäni aika tiukka esitys. Irwinin versio oli minulle ennestään tuntematon, joten MJK vetäsi tämän helposti omiin nimiinsä. Vaikka niin kävi kyllä jokaiselle levyn kappaleelle...
9. Santogold: Shove it (feat. Spank Rock)
Dub i dubbidub i dubdubdub. Ei liene yllätys että muuten niin kirjavalta ja vaikuterikkaalta levyltä löytyvä basssopainotteinen kappale nousee suosikikseni. Livenä muuten vielä kaksin verroin kovempi!
8. Portishead: Machine Gun
Huh, no johan oli paluu musiikkimarkkinoille.
7. MGMT: Electric Feel (Justice Remix)
Ranskalaisten taikasauvat loihtivat tästäkin hyvästä MGMT:n kappaleesta maagisen. Alkuperäisesittäjä ja Justice kuuluvat siinä molemmat tasapuolisesti ja täydentävät vain toisiaan.
6. Crystal Castles vs. HEALTH: Crimewave
Vähemmän bitimpi veto Crystal Castlesilta, mutta tässä tapauksessa rauhallisuus toimii. En myöskään keksi tällä hetkellä yhtään kappaletta, jossa vokaaliefektit ansaitsisivat paikkansa yhtä oikeutetusti kuin tällä.
5. Friendly Fires: Paris (feat. Au Revoir Simone) (Aeroplane Remix)
Tähän törmättyäni on tullut tarkastettua kaikki Aeroplanen remixit, ja mies on ilmeisesti Sampo tai vähintään hittitehdas. Vaikka en ole koskaan erityisemmin haaveillut Pariisissa asumisesta, tämän soidessa sydämeni halajaa pois Suomesta.
4. KA SO RE: Petite
Mulla tulee tästä vähän sellainen Mighty Ducks -voittajafiilis. Tämä voisi olla anthem suorituspaineita sisältäville tilanteille, ja olen hyvinkin varma, että tämän voimin kaikki sujuisi hyvin. Suomi proud!
3. Why?: The Hollows
"In Berlin I saw two men fuck/in the dark corner of a basketball court." Minulla on samanlainen kokemus Kööpenhaminasta sillan alta. Tästä on tullut itselle niiin iso henkilökohtainen hitti etten enää osaa edes perustella sen ylivertaisuutta. Kuunnelkaa itse.
2. Veto: Digits
Uutta Vetoa kohtaan ei juurikaan odotuksia ollut, mutta levyltä löytyikin aarteita. Digitsiä ympäröi kaksi todella hyvää kappaletta, jotka buustaavat kokemusta entisestään. En ihmettele, että levyn nimi lainattiin tästä kappaleesta.
1. The Whitest Boy Alive: Golden Cage (Fred Falke Remix)
Helposti vuoden paras biisi. Ei ole hetkeä, jolloin Fredin remixiä ei olisi voinut kuunnella. Ei ole myöskään sanoja, joilla kuvailla.

Ensi vuonna voisin listata remixit erilleen. Tästä tulikin siis loppuviimeksi vain hyvien kappaleiden lista eikä sitä voi pitää kuin viitteellisenä, sillä en ole enää tälläkään hetkellä samaa mieltä järjestyksestä kuin äsken sen tähän kirjottaessani, mutta kai tätä voi jonkinlaisena suuntaa antavana listana pitää?

Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix)

Perjantaina ohjelmassa on manSEDANse-tapahtuma Tampereella. Elektroniseen musiikkiin panostava festivaali alkaa itseasiassa jo huomisen ambient-tunnelmilla, mutta perjantaina varsinaisesti räjähtää, kun tähänkin kaupunkiin saadaan vaihteeksi dubstep-kemut. Edellisistä hyvistä onkin jo aikaa. Viimeksi olen kai jumpannut täysillä syntymäpäivänäni tammikuussa, kun tämän perjantain pääesiintyjän aisapari tanssitti Klubilla. Sanoinko liian vaikeasti? Tammikuussa täällä siis vieraili Mala ja ylihuomenna pääsen tanssimaan mm. Cokin tahtiin. Yhdessä he muodostavat Digital Mystikzin.

Oikeastaan eniten illalta odotan luultavasti kotimaista harvemmin keikkailevaa Cloudsia. Ja oikeastaan mikään edellisestä ei liittynyt aiheeseeni muuten kuin hyvänä dubstep-pohjustuksena seuraavalle. Siinä missä esimerkiksi juuri Cokin hitit ovat jo niiiin loppuunkalutut, Rusko se jaksaa kantaa vielä läskiä pöytään. Wonk wonk!

Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix) (zSHARE)

#100: Flow Festival

#100 teksti, vaikka puolet kirjoituksista onkin nyysitty tänne henkilökohtaisesta journalista viime vuodelta. Päätin vakiinnuttaa urlissa esiintyneen nimen, joten olkoon tämä blogi sitten tästä eteenpäin aivan virallisesti Most Sexiest Music. Oletan, että lukijat ovat sen verran perillä, että tietävät ettei kyse ole kieliopillisesta virheestä. Niille, jotka eivät olleet: nimi on lainattu The Millionersin samannimisestä kappaleesta ja/tai levystä.

Vaan mennäänpä asiaan. Nyt on festarit festaroitu ja yritän jatkossa istua tässä kirjoittamassa vähän useammin. Flow Festival ei käytännössä jää vuoden viimeiseksi festivaaliksi, sillä edessä on vielä Monsters of Pop ja Lost in Music, mutta kun kyseessä on kaksi naapuritaloissa järjestettävää klubifestivaalia, ei se oikein ole sama asia. Flow sen sijaan oli kaupunkimiljööstä huolimatta tänäkin vuonna kovatasoinen tapahtuma, vaikka joka päivä missasinkin päivällä esiintyneet artistit lähinnä siksi, että Töölössä oli liian hyvät puitteet hengailulle.

Perjantaina tarkastelin harmillisen paljon kovanluokan artisteja vain sivusilmällä keskittyessä kavereiden moikkailuun ja kalliiseen kaljaan. Skweee-kemuista tuli kiire katsomaan Múmia, mutta vaikka se kuulostikin varsin kelvolliselta Suvilahden yössä, ei se sopinut hetken mielentilaan. Uneliaan utuinen musiikki ennen illan odotetuinta menobändiä ei vain sopinut, joten skweeen mestarit saivat esitellä taitojaan vielä tovin.

Flow oli harmillisesti buukannut kaksi koko viikonlopulta eniten odottamaani settiä päällekäin. Kun dubstep-bileet lähtivät käyntiin Tiivistämö-klubilla Tes La Rokin ja Dead-O:n voimin, piti jo muutamien kappaleiden jälkeen kiirehtiä viereiselle lavalle odottamaan Crystal Castlesia. 45 minuuttia meni odotellessa, ja kun yhtye oli virallisesti puoli tuntia myöhässä, lähdin useiden muiden vittuuntuneiden tapaan muualle. Tiivistämölle palatessa siellä esiintyivät suosikkidubstep-tuottajani Rusko ja Caspa. Muutamia ehdottoman kovia ralleja seurasi mm. Skreamin remix Klaxonsin It's Not Over Yetistä, jonka aikana sain viestin, että CC oli aloittanut. Kun viimein näin torontolaiset lavalla, kaikui myös tältä lavalta Klaxonsia miksattuna. Klaxons edusti kovalla kädellä Helsingin perjantaiyössä.



Crystal Castles oli harmillisesti vain kovin keskinkertainen, vaikka kovat reivit saikin telttalavalla aikaiseksi. Yleisöä vituttanut myöhästyminen oli huhujen mukaan kokaiiniövereiden syytä, ja vaikka meno olikin tästä huolimatta Alice Glassin osalta energistä, se kuului jäljessä. Keikka varmasti täytti monien muodikkaien indielasten odotukset, mutta aiemmin yhtyeen todistaneena, tämä jäi vaisuksi.


Lauantaina esiintyjäkaarti hoiti hommat tyylikkäämmin, vaikka CSS olikin valehtelematta paska. Uusi levyhän paljastui paskaksi jo aikaisemmin, mutta odotin liveshow'n pelastavan huonot biisit ja avaavan Donkeyta - toisin kävi. Lovefoxxxista on ystävääni lainaten kuoriutunut angstinen teini-Björk, ja on tosiasia ettei bändi ole enää se suloinen teiniriehayhtye, johon aikanaan ihastuin. Loppuillan tanssittaneet Top Billin, Huoratron ja DJ Funk sen sijaan vetivät minut bilebailaamaan moneksi tunniksi hiki hatussa. Voi jeesus, että paidassani haisi hiki seuraavana aamuna. En tiedä oliko se omaani vai muiden.

Paras esitys todistettiin sunnuntaina. Sielukas Martha Reeves ja José Jamesin tyylipuhdas jazzailu sytyttivät sopivasti ennen räjähdystä. Viikonlopun pelastaja Cut Copy soitti vain muutaman kappaleen ensimmäiseltä levyltään, mutta sehän passasi, sillä lupaan, että aussien uutuus In Ghost Colours löytyy loppuvuoden levylistaltani. Loistavaa keikkakuntoa säteillyt yhtye sai yleisön mukaan, ja uudet kappaleet kuulostivat jopa paremmilta kuin levyllä, mikäli se nyt edes on mahdollista. Tämän jälkeen tarkoituksellisesti missasin festivaalin päätösesiintyjän, sillä Cut Copyn jälkeen ei vaan yksinkertaisesti halunnut enää kuunnella mitään muuta kuin päässä soivaa melbournelaista elektroindiepumppua.



Kesäfestivaalit ovat nyt takana ja ensi kesänä jatketaan tällä saralla. Sata tekstiä on takana ja, vaikka festarit ovatkin nyt ohi, Most Sexiest Music jatkaa musiikin parissa vielä monien satojen tekstien verran.