1yy2aa3oo suomielektroo

Toivotin viime viikolla vinyylikokoelmiini uuden tulokkaan, kun kävin poimimassa Äxästä ennalta mainitsemani Jaakko Eino Kalevin Modern Life LP:n. Satunnaisista hommista ja kokoonpanoista bongailtava Jaakko onnistui ihmetyttämään positiivisessa mielessä jo Dragon Quest esikoisellaan, joka oli lopulta aikamoinen sekametelisoppa. Vaikka suu loksahtelee auki välillä uutta levyäkin kuunnellessa, Modern Life on eheämpi paketti. Eikä siinä vielä kaikki.

Levyn yhdestätoista kappaleesta lähes kaikki ovat täyttä kultaa. Muutaman raita (Meganeganai, Who Put the Bomb) on liian vinksahtanut kokonaisuuden kannalta, mutta näistäkin jälkimmäinen on kuulostanut  pyöräytys pyöräytykseltä jalometallisemmalta. Jaakko Eino Kalevi on harpannut toisella levyllään lähemmäksi muita taitavia suomielektron taikureita. Samalla omaperäisyyttä on hävitetty taivaan tuuliin, mutta pelkästä korvankääntötempusta lienee kyse, sillä tämänkin levyn punainen lanka on Jaakon tutut groovaavat synat. Parhaimman vaikutuksen tekevät Flexible Heart ja I Wanna Win, jotka molemmat voi kuunnella MySpacessa. Modern Lifen voi ostaa vinyylinä hyvistä levykaupoista tai latauksena täältä.

Alkanut viikko vaikuttaa loisteliaalta muidenkin suomalaisten taitureiden kannalta. Keskiviikkoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä silloin kauppoihin tupsahtaa Villa Nahin esikoisalbumi Origin. Ylihuomista odotellessa ei auta kuin tyytyä MySpace-soittimen maistiaisiin ja  Jori Hulkkosen erinomaisiin remixeihin.

Hyvät uutiset jatkuvat. KA SO RE:n Juuso Malinin tiedetään olleen viime aikoina kiireinen Femme en Fourrure -projektinsa kanssa, mutta nähtävästi myös KA SO RE:lta on tulossa matskua ulos lähiaikoina ("Out soon on Gaea Records"). Sitä odotellessa tuore Helsinki 78-82:n remix, joka on muuten ihan super awesome:

KA SO RE - Bunnies (Helsinki 78-82 Remix) by TOP BILLIN

Viikon uutuusvideot

Vaikka onkin Norjaviikko kesken, on pakko keskittyä yhden välipostauksen verran muillekin alueille. Tällä viikolla kun on taas putkahtanut ilmoille näkemisen ja kuulemisen arvoisia videoita ja raitoja muualtakin. Paljon hyviä juttuja.

Tittidii, erikoisen kiinnostava ja kiinnostavan erikoinen Jaakko Eino Kalevi julkaisee toisen albuminsa 10. maaliskuuta. Samaisena päivänä JEK soittaa ilmaiskeikan Helsingin Äxässä. CD-versiota albumista ei ole luvassa tälläkään kertaa, joten kuuntelumahdollisuudet rajoittuvat vinyyliin ja digitaaliseen formaattiin. Vaharunkkarina tämä tosin sopii minulle erinomaisesti. Poison on ensimmäinen lohkaisu Modern Lifelta. Se on myös ensimmäinen näkemäni JEK-musavideo. Ainakin venäläisessä aikakausilehdessä mallina kunnostautuneen ratikkakuskin ensivideon voi luultavasti bongata myös muotiblogeista, sillä siinä vilisee I Know Why No:n mallistoa.



Uusi Ismo Alanko Teholla -albumi julkaistiin keskiviikkona. Tässä sinkkubiisi Onnellisuus, jonka kertosäkeestä tulvii aikamoiset leijonakuningasvibat:


Sigur Rós ilmoitti telakoitumisestaan miltei heti kun huhut uudesta levystä valloittivat internetin. Oli tauko kuinka pitkä hyvänsä, SR-tallista kuuluu uusia ääniä aivan lähtitulevaisuudessa. Bändin keulamies Jónsi teki nimittäin sooloalbumin. Go julkaistaan huhtikuussa ja tässä levyn avausraita, Go Do.


Seuraava video tuli jo viime viikolla, mutta en ole kirjoitellut tänne aiheesta mitään. Two Door Cinema Clubin debyyttilevy Tourist History julkaistaan parin viikon päästä. Se on tähän mennessä paras levy, jota olen tänä vuonna kuullut, ja voin luvata sen löytyvän vuoden 2010 parhaiden levyjen joukosta, vaikka 2009-listakin on vielä julkaisematta. Sorit edelleen siitä, se ei jää ikuisuusprojektiksi. Hittibiisiä toisen perään:


Lupaan että Wild Beastsin We Still Got The Taste Dancin' On Our Tongues jää soimaan päähän. Ei kannata tyytyä laittamaan seuraavaa pyörimään pelkästään taustamusiikiksi, sillä video on myös aika kolee.


Rihannan Rude Boy on herättänyt huomiota, koska video muistuttaa monen mielestä M.I.A.n Boyzia, myös meitsin. Mageeta jälkeä silti, ja Rihanna on ihan törkee megahottis videolla.



Wileyn ja Emeli Sandén Never Be Your Woman taas jatkaa siitä, mihin monet ysäriklassikoita sämplänneet biisivarkaat ovat jääneet. Mulla on vähän ristiriitainen fiilis näistä kappaleista, joiden punainen lanka on vedetty jostain aiemmasta hitistä, laitettu se uudenlaiseen ympäristöön ja annettu uusi nimi. Lienee toisaalta kunnianosoitus tehdä biisi uudestaan. Eikä sillä, oon jo pitkään halunnut tanssia diskossa White Townin Your Womania, sillä se on ihan ehdoton lemppari ysäribiiseistä. No, ehkä Stardustin Music Sounds Better With You menee vielä senkin ohi. Joka tapauksessa, kyllä tää Wileyn versiokin ihanaiselta kuulostaa, enkä mussuittais yhtään mitään jos tän nimi ois esimerkiksi White Town - Your Woman (Wiley & Emeli Sandé 2010 Version).



En ole varma, tuleeko perjantain norjapostaus ajallaan, koska täytyy pian lähteä jumalan selän taakse, internetin tavoittamattomiin, eli Kissanmaalle. Jos ei tänään niin sitten huomenna kaksi.

Kickstart, Lost in Music

Jos sen verta sanois vaikka Kickstarteista, notta siellähä oli yllättävän paljon tuttuja - ja hyviä keikkoja. Meikämandoliinin ehdoton suosikki oli Kukka. Koska en sillon aikoinaan vielä ollut perillä Tampereen indiepiireistä (enkä liiemmin jälkeenpäin tiennyt, miten vanhoihin juttuihin tutustua) tuli sen erinomaisuus aika puskista. Lähtötietoina kun oli, että bändissä on Risto ja Moppi, odottelin kyllä aika erilaista kokemusta. Soi vieläkin kyseisen keikan encore päässä. Kuun lopussa ilmestyvä tuplakokoelma hankintaan ja marraskuussa uudestaan keikalle.

Pitää kyllä muistakin sanoa sen verran, että The Conquistadors oli myös positiivinen ylläri, Jaakko Eino Kalevi loppu vähän kesken, I Walk the Line oli kiva nähdä pitkästä aikaa, The Valkyrians ja Regina tutun turvallisia ja tanssittavia, Sister Flo rankempi kuin viimeks ja The Duke oli oikeastaan ainoa pettymys. Kiitti mm. Anna, Toni ja Jesse, oli myös hyvät etkot ja jatkot!

Tänään näyttäis tulleen julki myös Lost in Music -festivaalin ohjelma aikatauluineen. Toi tuottaa kohtuullisen paljon päänvaivaa. Jos aikataulut niin sallii vois yrittää useampaa keikkaa samalle päivälle, mutta ensisijaisesti perjantaina varmaan Sahaan katsomaan Violaa ja Reginaa. Lauantaina ilmaiskeikalla ois noi John McGregor ja Astrid Swan, mutta koska oon taas ilmottautunu töihin ja ois ilmasta lippua tiedossa valitsemaani tapahtumaan, niin kaippa meen tonne megakonserttiin, koska se on kallein (ja kiinnostavimmat bändit)? Kaikki hyöty irti, mutta Ari Koivunen, miksi olet siellä? (Lissu messiin...?)

Summer's gone

Nyt on sitte kesän viimeset festarit käytynä. Leikkasin sen kunniaks festarirannekkeet kädestä, niitä oli kuudelta festarilta. (Kävin kyl yhdeksällä...) Oli ihan kiva päätös tälle festarikesälle, vaikkakin fiilis oli ihan eri mitä muualla. Keski-ikä ~30 vuotta, kotimajoitus, ruokaa ravintolassa, aamusuihkut, puhtaat vaatteet, kulturellit ihmiset, jotka puhuvat keikan aikana vierustoverilleen aivan liian kovaan ääneen jne. Kaippa noi kaikki kaupunkifestarit on samaa.

Hyviä keikkoja kyllä. Perjantaina tuli missailtua pahasti kaikkea, ja loppupeleissä tsekkasin vaan CocoRosien. Oli aikasemmin ollu aika negatiiviset vibat bändistä, joten tuli positiivisena yllärinä. Soittivat vissiin paljon uutta matskua, ja lämpesinkin erityisesti niille vähäisille hip-hop-kaiuille. Otin kuviakin, mut niitä ei kannata pistää esille.

Toiset positiiviset yllärit oli !!! ja Jaakko Eino Kalevi. !!! veti kyllä ihan yli odotusten, paljonpaljonpaljon kovemmin kuin olisin uskonut, vaikka odotukset olivatkin jo valmiiksi korkealla. Jaakko Eino Kalevi sen sijaan oli täysin uusi tuttavuus. Ei odotuksia - törkeen kova. On näköjään Kickstarteillaki, bailut! Muista esiintyjistä jos sen verta että Jenny Wilson oli pettymys verrattuna viime vuoden Roskildeen, Cut Chemist vastas hyvin odotuksia, Katusea Soundsystem heitti niin törkeen huonon Destiny's Child remixin, että oli pakko lähteä muualle tupakalle - onneks kyl paikkasivat soittamalla täydellisen päätöksen festivaaleille ja niin pois päin.


Joona, Jokki, Veera ja meikä Labyrinthissa muutamilla - sillon ku ois pitäny olla kattomassa Tiefschwarzia ja Carl Craigia.












Suvilahden voimala elikkäs festarialue