Loistoa lainakappaleilla

Kuinkahan monta kertaa olen kertonut rakastavani hyviä covereita? Tärkeimpänä pidän niiden yllättävyyttä. Vaikka lopputulos jäisikin lähelle alkuperäistä, välillä riittää se, että alkuperäinen ja uusi esittäjä edustavat eri musiikkityylejä.

Ilostuin siis, kun huomasin yhden tämän vuoden lempparibändin Two Door Cinema Clubin versioineen Lady Gagaa.


Vaan olisipa sen voinut paremminkin tehdä, vähän läskiksi meni. Vuosien saatossa genrerajat ylittäviä erinomaisia covereita on syntynyt eniten ehkä BBC Radio 1 Live Loungessa, jossa tuo Poker Facekin on uudistettu lukuisia kertoja - ja on Lady Gagakin käynyt tekemässä oman miltei alkuperäistä paremman versionsa Coldplaysta:


Jossain vaiheessa Spotify-mainoksena piinannut Shakiran She Wolf  ärsyttää huomattavasti vähemmän Hot  Chipin vetämänä:


Live Loungessa syntynyt paljonkin hyvää. Lempparit ovat käyneet esittämässä ennestään mitäänsanomattomia kappaleita, ja epäkiinnostavat artistit ovat käyneet vetämässä lemppariraidat uusiksi. Välillä sitten sekä esittäjä että alkuperäinen biisi ovat loistavia, ja vielä häikäisevämpiä yhdessä.

Daniel Merriweather covers La Roux


White Lies covers Kanye West


Sam Sparro covers Estelle


Ellie Goulding covers The Temper Trap


Voisin kuluttaa koko päivän kuuntelemalla näitä covereita, ja lisääkin hienouksia löytyisi. Ettei blogi aivan tukkeutuisi videoista, suosittelenkin tsekkaamaan loput itse: http://www.youtube.com/results?search_query=radio+1+live+lounge+cover&aq=f

Asia jatkuu vielä myöhemmin tänään.

Chauffeur

The Dead Weather, Them Crooked Vultures, Monsters of Folk, Dead by Sunrise... Tänäkin vuonna on moni supergroup on julkaissut ensimmäisen yhteislevynsä, ja tuntuu että laatu on ollut totuttua parempaa. Ainakin keskimmäiset vakuuttivat minut. Silti ehkä kiinnostavin tänä vuonna paljastettu super-kokoonpano on Mark Ronsonin, Sam Sparron ja Theophilus Londonin projekti Chauffeur. Pitkäsoitto on vielä matkalla, mutta ensimmäinen maistiainen on ollut pari kuukautta kuunneltavissa bittimaailmassa.

Chauffeur vaikuttaa isolta salaisuudelta, sillä lisätietoa bändistä tai sen tulevaisuudensuunnitelmista on lähes mahdotonta löytää. Vielä onkin kai liian aikaista sanoa, onko alla oleva kappale vain yksi esimerkki kultaisesta yhteistyöstä vai makupala jostain isommasta, mutta lupaan pitää tätä projektia silmällä.

Chauffeur - Soles of Fire


Jos Ronson, Sparro tai London ovat vieraita nimiä, tässä erittäin suositeltava lyhyt oppimäärä miesten tuotantoon:

Mark Ronson - Just (Radiohead cover):


Sam Sparro - Black and Gold:


Theophilus London - Aquamilitia


Superryhmistä puheenollen... Enpä olisi uskonut, että kaksi edellisen vuosikymmenen muusikkoihastustani James Iha (Smashing Pumpkins) ja Taylor Hanson (Hanson) perustavat yhdessä bändin... Varoitus, seuraava on kohtuullisen kauheaa kuunneltavaa: