Näytetään tekstit, joissa on tunniste kings of convenience. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kings of convenience. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kävin tossa jollain keikalla

Aloitin kirjottaan tätäkin tekstiä sinä päivänä, kun uusi uudistunut Rumba putosi postiluukusta. Enää en voi aloittaa tätä, että "hahaa, tänään kolahti kotioven läpi Rumba, josta puuttui lähes kokonaan kunnolliset keikka-arvostelut", mutta vieläkin tämä postaus tarjoilee asiaa keikkakokemuksistani, niille jotka niitä jäivät uudistuneesta musiikkiaikakauslehdestä kaipailemaan. (Propsit muuten sinne Rumban suuntaan! Hyvältä näytti ihan joka suhteessa. Tyylikäs ja huomattavasti luettavampi julkaisu artikkeleiden, arvioiden (jee, puolikkaat tähdet levyarvioissa!), taiton, materiaalin, sivukoon, sivumäärän, kuvituksen ja no, ihan kaiken puolesta. Oli muuten ensimmäinen Rumba vuosiin, jonka luin tarkasti kannesta kanteen!)

Monsters of Pop, Tampere, 22.-24.9.2011
Nykyään kun harvoin enää pääsee vanhaan kotikaupunkiin, tulee tekemistä haalittua aina niin paljon, ettei oikein ehdi keskittyä mihinkään sataprosenttisesti. Niinpä Monsters of Pop -viikonloppu oli mulle joidenkin bändien katselemista, ystävien ja sukulaisten näkemistä, työntekoa, lempipaikoissa poikkeamista ja juhlissa kiertämistä. Olin hommannut kolmen päivän passin festareille, mutten lopulta ehtinyt käymään muualla kuin Klubilla, joskin sentään kaikkina kolmena päivänä.

Klubin torstain esiintyjistä paras oli kepeästi Regina. Bendagram kuulosti oikein hyvältä, mutta saavuin paikalle vasta kesken keikan, ja loppukeikka meni lähinnä tuttujen moikkailuun pitkästä pitkästä aikaa. JJ sen sijaan oli vähän vaisu. Viimeksi näin ruotsalaiset Redrumissa reilu puolitoista vuotta takaperin. Siinä keikassa oli maagisuutta, joka ei Klubille asti yltänyt. Tällä kertaa lavalla hääri livebändi, joka ei vain toiminut samalla tavoin kuin se intiimi soolokeikka, missä vokalisti hihitteli baarijakkaralla ja siemaili suomalaista olutta.

Regina

Regina nousi uuden vuodenparastakotimaistamatskua -levynsä voimin odotetuimpien keikkojen kärkeen ohi Britta Perssonin. Odotukset olivat ehkä liian korkealla, mutta levynjulkkarikenraaleissa kuultiin yhtä kappaletta lukuunottamatta kaikki Soita mulle -albumin kappaleet, mitä odotinkin. Myös vanhempia kappaleita kuultiin, joista huikeimpana versiointeina jäivät mieleen Näinä mustina iltoina ja Saanko jäädä yöksi. Päähän jäi soimaan uuden levyn lempiraidaksi keikan myötä noussut Päivät valuvat. Iisa ja Mikot olivat lavalla kuin kotonaan, ja illasta jäi mahanpohjaa kutitteleva lämmin fiilis ainoastaan Reginan ansiosta.

Regina

Perjantaista mulla ei ole oikein mitään järkevää sanottavaa, mistä voin kiittää ystävän valmistujaisjuhlia ennen keikkoja (mitä ihmettä siinä boolissa oli?). No, Lo-fi-fnk piti huolen, että tanssijalkaa vipatti ja hauskaa oli :-D Britta Perssonin missaus jäi harmittamaan pahasti. Myös lauantaina aikataulut venähtivät, ja uudeksi lemppariperjantaifiilistelybändikseni noussut Bright Shades jäi myös näkemättä. Lindstrøm muistutti huomattavan paljon omasta keikastaan Roskildessa pari vuotta takaperin. Ei mitään syytä valittaa, mutta keikka ei saanut itsestäni irti joraamiseen kaivattua fiilistä. Huoratronin keikalla sentään löysin itseni edestä tanssimasta, vaikka partaäijän keikkakaan ei yltänyt parhaimpien keikkojensa joukkoon. Kovimmin iskeneet myrskynmerkit olivat edelleen $$ Troopers ja Hoedown. Mieluummin kuitenkin muistelen Tampereen Klubilla viime vuoden kesäkuussa soitettua keikkaa, jossa yleisö meni aivan pähkinöiksi ja hiki roiskui. Nyt riehabailaajia ei riittänyt kuin muutama.

MOPista jäi tänä vuonna käteen siis harmillisen vähän. Edellisvuosina parhaimmistoon löytäneet Telakka-keikat jäivät valitettavasti kokonaan kokematta ja esitykset, jotka näin olivat lähinnä ihan hyviä, eikä kukaan tuntunut olevan parhaimmillaan.

Kings of Convenience, Nosturi 29.9.2011
Olisi ihan hölmöä sanoa, että keikka tuli lyhyellä varotusajalla, kun yleensä mun ulkomaanreissutkin tapahtuvat huomattavasti vähemmällä odottelulla kuin Kings of Conveniencen kolmen viikon varoajalla ilmoitettu extempore-keikka. Jotain perää lyhyessä varoitusajassa silti lienee, koska en oikein ehtinyt asennoitua bändin näkemiseen ja talsin Nosturiin no meenpä nyt kattoon kun on lippu -fiiliksissä. (Just sillon ois kiinnostanut enemmän Airship Tavastialla.)

Välittömästi keikan jälkeen julistin esityksen helposti vuoden toisiksi parhaaksi keikaksi. (Tytöt ja pojat, Sufjan Stevens tulee eri planeetalta, mut siitä ehkä joskus lisää.) Aloin vollottaa onnellisena jo ekassa kappaleessa ja eihän siitä riemusta meinannut loppua tulla vielä aamuyölläkään. Se on vaan semmonen homma, että rakastan kaikkea, mitä Erlend Øye tekee, vaikka ajoittain hetkeksi sen unohdankin. Oispa muuten ihanaa, jos olis uimassa meressä ja siel tulis rakkaudesta laulava ja soittava norjalaiskaksikko vastaan.

Rakkaudesta puheenollen... Nosturi kuhisi pariskuntia, jotka halailivat ja pussailivat kaikkialla näkökentässäni, ja se oli aluksi todella vaivaannuttavaa, koska olin paikalla ex-poikaystävän kanssa kuuntelemassa biisejä, joita joskus kuunneltiin yhdessä. Mitä pidemmälle keikka eteni, sitä vähemmän moiset ärsykkeet häiritsivät, koska olin rakastunut yhä syvemmin lavalla tapahtuneeseen toimintaan ja salin täyttäneeseen musiikkiin.

Mut nyt oon puhunut tarpeeksi fiiliksistä, jotka tää mahtava keikka synnytti enkä siitä, mistä parhaus tällä kertaa syntyi. No... keikan alku ja juuri oli vahvassa läsnäolossa - sekä yleisön että bändin puolelta. Kun yhtye huutelee salin perälle takariviin "että mites sinä siellä kaukana jolla on käsi (toim. huom. pystyssä?), tunnetko olevasi osa show'ta", voi kai syntyä ajatus siitä, että bändi kommunikoi vahvasti yleisön kanssa. Keikkaa kokemaan tullut yleisömassa taas hoiti puoliskonsa hoilottamalla, napsuttelemalla sormiaan ja ölisemällä kappaleiden mukana - käskystä ja ilman. Sieluni kohosi katon läpi ja jalkani sulivat mössöksi lattialle etenkin kun naisyleisö pestattiin hoitamaan Feistin osuudet Know-How'ssa. Se kuulosti vaatimattomasti seireenimäisen täydelliseltä. Norjankielestäkin käytiin keskustelua yleisön kanssa, ja olisi tehnyt mieli huutaa jotain norjaksi, mutta osaan sanoa vain muutamia tärkeitä lauseita, kuten jeg er funksjonshemmet (googlettakoon ken tahtoo), eikä se tuntunut soveliaalta syksyn kauneimmalla keikalla.

Nosturi osoittautui myös tuona torstai-iltana oivaksi keikkapaikaksi, vaikka edeltävät kokemukseni ovatkin olleet lähempänä kylmää kuin edes melkein lämmintä. Eirik Glambek Bøen ääni kuulosti kauniimmalta kuin levyllä, mikäli se edes on mahdollista. Erlend jorasi hauskemmin kuin koskaan, ja  loppupuolella soitettu remix (maailman ensi-ilta wohou) suorastaan huutaa omaa erityismainintaansa, sillä, meno yltyi jopa riehakkaaksi. Ainakin herra Øyen osalta, joka loikkasi yleisöönkin. Harmittaa, etten voinut jäädä joraamaan illan päätteeksi alakerran baariin, jossa MC/DJ Kings of Convenience special guest olisi tanssittanut yleisöä lisää. Oikeastaan ihan hyvä juttu, että Rumba jätti kirjoittamatta aiheesta, koska nyt ei tarvihe kateudessa kahlata.

Kassu & Freemanin levynjulkkarikeikka 5.10.2011
Eräänä keskiviikkona poikkesin lähisukulaiseni tekemässä Kassu-nimisessä musiikkiaiheisessa tv-makasiiniohjelmassa studioyleisönä. Studiobändinä pilottijaksossa hääri Neat Neat, joka hämmensi mua yhtä paljon kuin Kanye West aikanaan. Nykyään siltä kai voi odottaa mitä vain. Kuulin kaksi kappaletta kahdesti, joista vedin johtopäätökseni. Ensimmäinen miellytti enemmän ja toinen vähän vähemmän. Näistä biiseistä läpikuulsi vaikutteet yhtä hyvin kuin erään raflaavia mainoksia tekevän vaatebrändin pitsikledjuista intiimiksi mielletyt kehonosat. (Jo toinen huono vertaus samassa tekstikappaleessa!). Musiikki oli kuitenkin ihan selkääntaputeltavaa. Sorrun nyt vähän tällaisen mukavanhan naisen jupinaan, mutta ei minun nuoruudessani aloittelevat bändit soittaneet noin tyylikästä, kulmikasta ja kerroksisista ennen kaikkea kuunneltavaa musiikkia! Musiikillisen annin lisäksi muusikoiden pukeutumistyyli aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä. En oikein osannut päättää, oliko bändi tyylikäs vai teennäinen. Välillä tuntuu, että se on vaan se uusi sukupolvi, joka hämmentää mua, mitä tahansa sieltä esiin nouseekin. (Tää koko teksti perustuu oletukseen että olen itse vanhempi. Jos näin ei oo niin... no... hämmensi silti.)

Vaviskaa tämän pikselimössöyhdistelmäkuvan edessä kuten vessapaperimuumio vavisutti minua!
Samaisessa telkkariohjelmassa oli vieraana mm. Freeman, joka rentoudellaan houkutteli mut samaisena iltana Tavastialle katsomaan levynjulkkareita. En kuulu tähän 4-albumia ylistävään joukkoon, mutta julkkarikeikka toimi! Keskiviikkoillaksi Tavastialla oli reippaasti väkeä niin yleisössä kuin lavallakin. Freemanin ja Uuden Fantasian seurana laservaloissa paistattelivat nimittäin sanoittajat Ismo Alanko ja Olavi Uusivirta. Vielä kun Muumiot biisissä feattasi ihka oikea vessapaperimuumio ja oldies but goldies -megahiteissä (Ajetaan tandemilla ja Kaksi lensi yli käenpesän) avittivat Vicky Rosti ja Costello Hautamäki, voi julkkarikeikan sanoa olleen iso ja kova paketti. Joku tosin väitti vokaalien puuroutuvan, mutta itse en moista huomannut miksauskopin takana pönöttäessäni.

Kaiser Chiefs, The Circus, 14.10.2011
Kaiser Chiefs
Na Na Na Na Naa

Vaikka leedsiläisviisikko sijoittuukin Last.fm-tunnukseni kaikkien aikojen kuunnelluimpien TOP 10-listalle, lähdin keikalle hyvin skeptisin ennakko-odotuksin. Päällikköjen kaksi viimeisintä levyä kun eivät ole jaksaneet juurikaan kiinnostaa, ja ukot ovat vanhentuneet silmissä sitten energisimmän menon jälkeen. Bändi ja yleisö kuitenkin osoitti perjantaikeikalla ennakkopelkoni totaalisen vääriksi, kun keikasta ei jäänyt yhtään huonoa sanaa sanottavaksi.

Settilista oli the best of -matskua, mutta kaikkia neljää levyä edustettiin lavalla tasavahvasti. Kun keikka pärähti käyntiin Everyday I Love You Less and Lessillä, jatkui Never Miss A Beatilla, Little Shocksilla ja Everything is Average Nowadaysilla, oli alku jo vähän liian lupaava. Meno ei kuitenkaan hyytynyt - päinvastoin. Ehkä bändin isoin radiohitti Ruby pärähti soimaan keskivaiheilla keikkaa, mutta hitit eivät siihenkään päättyneet. Encoressa kuultiin Love's Not a Competition (But I'm Winning) ja Oh My God, joista ensimmäinen oli erityisen lämmin yllätys siihen nähden, että sitä ei ole kovin usein livenä kuultu ja on muuten meikämandoliinin lempparibiisi Kaiser Chiefsiltä. Kappale tosin jäi hieman vaisummaksi livenä kuin olisin toivonut, mutta Oh My God aiheutti sellaisen riemun yleisössä, että se oli upea päätös hyvälle keikalle.

Väkisinkin tekee mieli verrata keikkaa 2006 nähtyyn Roskilde Festival -keikkaan, jolloin bändi vielä ratsasti hypen aallonharjalla ja oli riehakas kuin kofeiiniövereissä surraava mehiläinen. Nyt aikuistunut yhtye skulasi kuitenkin paremmin, ja no, olihan soitettavia biisejäkin monipuolisemmin. Ehkä omiksi suosikeiksi keikasta nousivat Yours Truly, Angry Mob -levyn kaahaukset kuten (jo edellellä mainittujen lisäksi) The Angry Mob. Keikan bändi päätti sanoihin we'll be back, ja takaisin huusin että tervetuloo kuulkaa vaan!

Kaiser Chiefs
Tässä vokalisti Ricky Wilson suunnittelee flengaavansa mikin avulla yleisön yli.
(Olen oppinut yhden sanan stadia ja omaksunut Rumban hauskat kuvatekstit.)

John Grant, Savoy, 17.10.2011
Kuulemma viime syksynä John Grant vetäisi Midlaken lämppärinä pääaktilta maton alta. Itse en ollut paikalla, mutta esittäessään kesällä Roskildessa tanskalaisille kappaleita Queen of Denmark -soolodebyytiltään mies jäi mieleeni yhtenä festarin kohokohdista. Tanskanmaalla akustisesti  täydellisessä tilassa koettu keikka antoi ymmärtää että Savoy-teatteri on juuri oikea paikka keikalle.

Vaikka väkeä olikin salissa paljon, olisin suonut Savoyn olevan tupaten täynnä, sillä keikan hinta-/laatusuhde oli ennakko-odotusten mukaisesti kohdillaan. Grant asteli lavalle apukiipparistinsa kanssa ja starttasi show'n uudella You Don't Have to (Pretend to Care) -kappaleella, joka itketti ja nauratti samaan aikaan sysäten päälle vielä kokovartaloväristykset. Aivoyksikön mielihyväkeskus ylikuumentuneena huomasin funtsivani, milloin minusta on tullut sellainen indienynny, joka pillittää nynnyindiekeikoilla. Ei sillä etteikö John Grantissa munaa olisi. Jos niin väittäisin, se olisi vale.



Grantilla on ihailtava tapa avata välispiikeissä kappaleidensa sanoituksia ja jutella mukavia yleisölle. Välispiikkien ansiosta kappaleet saavat aivan uuden merkityksen livenä, kun omat tulkinnat osoittautuvatkin aivan tuulesta temmatuiksi. Puheiden perusteella Grantia oli inspiroinut etenkin lapsuus ja kotiseutu Michiganissa, ja Grantista jäi tarinoinnin perusteella sympaattisen miehen vaikutelma. Kokonaisuutena keikka oli aika yksipuolinen, ja livesovitukset muuttivat joitain kappaleita yllättävänkin kauas alkuperäisistä levyversioista. Muutamiin suvantokohtiin oli helppo vaipua etenkin väsyneenä, mutta toisaalta esimerkiksi It's Easier oli paljon dynaamisempi Savoyssa kuin kotona stereoista.

Vielä pari muuta
Lisäksi voisin sanoa muutamia sanoja keikoista, joista ei riitä juttua kokonaisten kappaleiden vertaa. Koin taannoin Cookie Monstan keikalla ehkä rajuimmat pitit, joihin olen koskaan joutunut. Wall of death kalpeni yleismenon rinnalla, mutta kuvastaa hyvin sitä riehakkuutta joka Playgroundissa vallitsi tuona iltana. Kaaduin ainakin seitsemän kertaa, mutta dubstep-keikalla jengi ei ollut yhtä avuliasta kuin punkkipiteissä, vaan jouduin itse kömpimään tamppaavien steppipäiden jaloista ylös. Käväsin myös katsomassa Lichensiä erittäin lyhyen varotusajan ilmaiskeikalla Bar Molotowissa. Reilun puolen tunnin setti oli todella lyhyt, ja siitä sai korkeintaan esimakua tulevasta. Sen verran intensiivistä tunnelmointia kuitenkin koettiin, että harkitsen erittäin vahvasti pidennettyä uusintaotosta Siltasessa 7. marraskuuta. Liput kustantavat vain femman!

Edellisen PopLife-postauksen jälkeen on myös pakko mainita Tavastian perjantaidiskolle antamistani uusista mahdollisuuksista, vaikkei keikoista olekaan kysymys. Muutaman kerran avajaisten jälkeen musiikki on ollut paljon lähempänä omia mieltymyksiäni, mutta perjantaitanssijoita olisi voinut olla jokainen kerta vähän enemmänkin paikalla. Antakaa siis (uusi) mahdollisuus, sanoisin että se kannattaa!

torstai 7. tammikuuta 2010

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 1/3

Näissä vuosilistoissa tuntuu aina menevän suunniteltua enemmän aikaa. Tässä kuitenkin 60 viime vuoden parasta biisiä, ja palataan levyihin ja remixeihin jonkin ajan kuluttua.

60. Joose Keskitalo - Tule Minun Luokseni, Kulta
Keskitalon keväällä ilmestyneeltä levyltä olisi voinut päätyä tähän pari muutakin kappaletta, mutta tämän kohdalla kiinnitin huomiota oivien sanoitusten sijasta enemmän muihin asioihin. Taitaa olla listan ainoa suomenkielinen kappale.



59. The Mars Volta - The Twilight as My Guide
The Mars Volta -balladit olivat yksi vuoden ihanimmista asioista.


58. Throw Me the Statue - Ancestors
Seattlelaisen indie pop -bändin nimi kuulosti aluksi joltain paljon emommalta kuin olikaan.


57. Noah and the Whale - Blue Skies
Tässä on sellainen biisi, joka saa minut toivomaan, että mulla vielä joskus olisi särkynyt sydän, jotta voisin kuunnella tämän kappaleen siinä mielentilassa.


56. Kings of Convenience - Boat Behind
Kauniin puhdas kappale, joka tuo mieleen sunnuntaiaamut ja kesän.


55. Generationals - When They Fight, They Fight
2000-luvun oldies-henkeä, joka tuo myös mieleen kesän.


54. The River Phoenix - Engine's Fuel
Löysin tämän tanskalaisen bändin vuonna x, kun kiinnostus Tanskaa kohtaan oli todella suuri. Nyt x vuotta myöhemmin, jätkät ovat saaneet samat kappaleet levylle, ja biisit kuulostavat edelleen hyviltä. Videoita en löytänyt, mutta Engine's Fuel löytyy ainakin yhtyeen MySpacesta:
http://www.myspace.com/theriverphoenixband

53. El Perro del Mar - Change of Heart
Luulin tämän biisin ilmestyneen jo 2008, mutta olin väärässä. Tämä on yksi hillityimmistä kappaleista tällä listalla, mutta samalla yksi lempeimmistä. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat.


52. Pete Yorn & Scarlett Johansson - Relator
Nykyään näyttelijättäret osaavat laulaa ja tekevät kaiken lisäksi hyvää musiikkia. Toinen lempiduoetoista.


51. Mew - Sometime's Life isn't Easy
Mew'n uusin albumi oli pettymys, mutta tämä kappale nousi heti esiin vahvempana muista, ja ansaitsi lopulta paikan vuoden parhaimpien kappaleiden joukosta.


50. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
Vaikka Ida Maria ei muuten oikein iskekään, hittibiisi on sen verran tarttuva, että haluaisin osata itse kirjoittaa tällaisia kappaleita.


49. Mayer Hawthorne - Shiny & New
Stones Throw Recordsin valkoinen soul veti jalat alta muiltakin kuin minulta: I think Mayer is the only artist in the history of the label that I’ve signed after hearing only two songs,” says Peanut Butter Wolf. 


48. Phoenix - Lisztomania
http://en.wikipedia.org/wiki/Lisztomania


47. Dead Man’s Bones – My Body’s a Zombie for You
Lapsikuoro + arcadefiremainen ilmaisu = biisi, joka on pakko huomioida vuoden lopussa.


46. Monsters of Folk – Dear God (Sincerely M.O.F.)
Monters of Folkin debyytiltä löytyi kourallinen uusia lempibiisejä. Tämäkin on soinut läpi lukemattomia kertoja, mutta kyllästymisen merkkejä ei ole vieläkään odotettavissa.


45. Kings of Convenience - Me in You
Tämäkin biisi istuisi niin hyvin alkukesän vähän aurinkoisiin päiviin niin hyvin, että aion ottaa Kings of Conveniencen uusimman levyn uudestaan tehosoittoon ensi kesäkuussa.


44. The Juan MacLean - One Day
The Juan MacLeanin Flow'n keikkaa ylistettiin loppukesästä mm. Rumbassa. Taisi johtua nilkkaonnettomuudesta, etten päässyt tarkastamaan puolen tunnin bileversiota tästä kappaleesta. Se harmittaa edelleen.


43. David Guetta - Memories (feat. KiD CuDi)
En tiedä, onko katu-uskottavaa diggailla David Guettaa, mutta vähät välitän. Onhan näiltä vuosilistoilta löytynyt aiemmin Rihannaakin, joten miksei. Jos Guetta kiinnitetään ensi kesänä jollekin festivaalille, jolle olen menossa, aion kyllä tsekkailla livenäkin, sillä esimerkiksi tämä biisi kuulostaa hyviltä bileiltä.


42. T.H. White - The Darkest Horse
Olen ihmetellyt, miksi T.H. Whitesta on kirjoitettu todella vähän/informaation löytäminen on oudon vaikeaa. En ole päässyt tutustumaan muuhun tuotantoon, mutta The Darkest Horse hurmasi niissä määrin, että tämä keikkui todella pitkään 20 parhaan joukossa.
http://hypem.com/#/track/902588/T+H+White+-+The+Darkest+Horse

41. Portugal. The Man - People Say
People Say oli ensimmäinen kosketus uusimpaan Portugal. The Maniin, ja kitarapopbiisi paljasti pahimman progeilun jääneen taakse. Tämä biisi on yksi niistä esimerkkikappaleista, jotka kertovat, miksi P.TM on yksi läheisimmistä bändeistä minulle.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Syyskuu

Nyt ihan nolottaa. Edellinen postaus on syyskuun ensimmäiseltä päivältä, ja nyt viedään jo viimeisiä. Keikkaravaaminen on vähentynyt ja koulu on alkanut. Olen aloittanut tekemään tutkimusta, johon on valunut myös suuri osa vapaa-ajastani. Loput ajasta on kulunut Helsingin ja Tampereen väliä rampatessa, ja jokainen kiireellä junamatkoilla vääntämistäni blogiteksteistä on päätynyt toiseen blogiin.

Soittolistaa olen kasannut kyllä koko kuun, ja se paisuikin niin valtavasti, etten tällä kertaa jaksanut miettiä sen järjestystä sen enempää vaan ne ovat lisäämisjärjestyksessä edelleen. Most Sexiest Music 14 -soittolista. Pistän luultavasti tällä viikolla jo seuraavan eteenpäin, joten en viitsi lisätä linkkiä banneriin.

1. Hello Saferide - Middleclass
2. Eiffel 65 - A Decade in Blue (Da Ba Dee) (Gabry Ponte Rmx Radio)
3. Cass McCombs - You Saved My Life
4. Felix Da Housecat - We All Wanna Be Prince
5. Delphic - This Momentary
6. Tune-Yards - Lions
7. Gold Teeth - Everybody
8. Waxdolls - Favorite Girl
9. The Ian Carey Project - Get Shakey (Ian Carey Vocal Mix)
10. Frank Turner - Sons of Liberty
11. Frank Turner - Our Lady of the Campfires
12. A Tribe Called Quest - Can I Kick It?
13. Daft Punk - Something About Us
14. David Guetta - Memories (feat. Kid Cudi)
15. Kings of Convenience - Boat Behind
16. Jamie T - Chaka Demus
17. Eliza Lumley - Black Star
18. Air - Playground Love (feat. Gordon Tracks)
19. Radiohead - Fog (Again) (Live)
20. Just Jack - The Day I Died
21. Keramick & Lobo - Gone
22. Hockey - Song Away (Radio Edit)
23. Two Door Cinema Club - Something Good Can Work
24. Mt. St. Helens Vietnam Band - Cheer for Fate
25. City Center - Open/ House
26. Miike Snow - Animal (Fake Blood Remix)
27. Miike Snow - Animal (Punks Jump Up Remix)
28. The River Phoenix - 5 Wheel Drive
29. The River Phoenix - The Engine's Fuel
30. MSTRKRFT - Heartbreaker (feat. John Legend)
31. Grizzly Bear - Knife
32. Death Cab for Cutie - Meet Me on the Equinox (Soundtrack Album Version)
33. Of Montreal - For Our Elegant Caste (Depressed Buttons Remix)
34. Kid Cudi - Soundtrack 2 My Life
35. Jay-Z - Young Forever (feat. Mr. Hudson)
36. Little Dragon - My Step
37. A Fine Frenzy - Blow Away
38. Erlend Øye - The Black Keys Work
39. Three Trapped Tigers - 6
40. A Place to Bury Strangers - In Your Heart
41. A Place to Bury Strangers - In Your Heart (Vince Clarke Remix)
42. Beastie Boys - Too Many Rappers (feat. Nas)
43. Erol Alkan & Boys Noize - Waves
44. Delorean - Deli
45. Shakira - She Wolf (Calvin Harris Remix)
46. Air - Biological
47. Stricken City - Pull Down the House
48. Hanna Lovisa - Can't Wait to See You
49. Taxi Taxi! - True Love Will Find You in the End (Daniel Johnston Cover)
50. Bye Bye Bicycle - Footsteps (pt II)


Toinen ja ehkä tärkeämpi soittolista on uusi. Omaa taustamusiikin valintaa helpottaakseni, tein jokin aikaa sitten soittolistan, johon kerään alle kymmenen levyä, joita sillä hetkellä kuuntelen eniten. Se on paras tapa myös muille seurata, mikä tällä hetkellä täällä kolahtaa. Levyjä poistuu listalta ja tilalle tulee lisää mieltymyksieni mukaan eli muutamia kertoja viikossa. Hetken levyt -soittolista. Eli mikäli joku siellä päässä kolahtaa, kannattaa kopioida levy itselle jonnekin toiselle soittolistalle, koska tämä muuttuu jatkuvasti.

Tässä jotain tsekkaamisen arvoisia videoita & biisejä:

Tämän hetken kuunnelluin levy:
Monsters of Folk - The Right Place


Sain viimein postattua Portugal. The Man -haastattelun verkkoon! Lue se täällä.
Portugal. The Man - Do You


Tätä levyä olen kuunnellut mennessäni nukkumaan viime päivinä:
Kryptic Minds - Six Degrees (ei musiikkivideota)


Tähän levyyn olen herännyt viime päivinä:
Kings of Convenience - Boat Behind


Vappuna kuvatun videon perusteella 'tanssin' näin laulaessani karaokea:
Bye Bye Bicycle - Haby Baby


Uusi löytö mahdollisimman kaukaa:

Dappled Cities - The Price


Video, josta kaikki puhuvat juuri nyt:
Miike Snow - Black and Blue (Kannattaa myös tsekata Caspan remix.)


Kiitos kärsivällisyydestä. Voi olla että sitä tarvitaan jatkossakin, sillä koulukiireet tulevat luultavasti vain pahenemaan. Kannattaa tsekkailla tota Hetken levyt -soittolistaa, Twitteriä ja Fresh from Finland -blogia, koska niitä tulee päivitettyä aktiivisemmin.