Olen vihannut Coldplayta niin kauan kuin muistan. En oikeastaan edes muista, miksi vihaan tätä bändiä. Se on kai lähtenyt liikkeelle Chris Martinin vaikerruksesta, koska se osuus tökkii korvissani edelleen. Ei voi kuitenkaan väittää, etten olisi yrittänyt. Olen antanut levyille useita mahdollisuuksia, mutta Coldplayn musiikki ei ole koskaan yllättäen alkanut kuulostaa hyvältä.
En ole koskaan todella vihannut Coldplayn musiikkia. Epämieltymyksestä kasvanut rehellisesti sanottuna jopa naiivi viha on liittynyt enemmän arvostuskysymyksiin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tämä bändi on nostettu jalustalle isojen, hienojen, arvostettujen muusikoiden joukkoon. Olen pitänyt bändiä maailman yliarvostetuimpana, ja vihannut kaikkea Coldplay'hun liittyvää siksi. Vokalistin äänen ja huonon lyyrisen suoriutumisen ohella ainoa musiikkiin liittyvä vihaamisen arvoinen asia on ollut itsensätoisto. Hittien ulkopuolelta kaikki on kuulostanut samalta.
Tämäkään kirjoitus ei pääty täysin onnellisesti, mutta pitänee myöntää, että tällä kertaa mahdollisuuden antaminen tipautti Coldplayn sijoitusta shitlistilläni. Ihan ensiksi on myönnettävä, että Kanye Westin Homecoming on mielestäni hyvä kappale, enkä tunnistanut siitä Chris Martinia. Kun tajusin, kuka oli kyseessä, ei biisi huonontunut. No, ehkä ihan vähän.
Toinen huomio, ja syy tälle kirjoitukselle on tietenkin uusi (hölmösti nimetty) levy Viva la Vida or Death and All His Friends. Ilmaista singleä en ladannut aikoinani, joten kuulin ensimmäiset kappaleet Viva la Vidalta vasta nyt. Coldplayn huonot puolet eivät ole kadonneet minnekään, mutta biiseissä on uutta särmää. Ne eivät enää ole toistensa kopioita. Levyn instrumentaalissa introssa (Life in Technicolor) ei ole mitään moittimista, seuraava raita on selvästi omalla paikallaan, 42:n rytmitys on hieno, Viva la Vida on selkeä hitti ja Violet Hill jää jatkuvasti soimaan ärsyttävästi päähäni. Vaikka levy onkin yhtenäinen teos(,mikä on jo itsessään saavutus), on kappaleissa on moniulotteisempia yksityiskohtia. Onko kaikki tämä levyn tuottaneen Brian Enon ansiota, vai onko uskottava Coldplayn omaan kasvamiseen?
Oli kenen syytä hyvänsä, tekivät entiset itkurunkkaajat kuitenkin tänä vuonna uransa parhaan levyn. Säilyttääkseni jonkinlaisen uskottavuuden (hah), on silti todettava, että tylsää soft rockia tässä silti kuunnellaan. Tämä ei varmastikaan löydy loppuvuoden listauksistani, mutta hei, en enää vihaa Coldplayta.
----------------
Now playing: Coldplay - Death And All His Friends
via FoxyTunes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti