Muiden juhannuspäivien tarjoillessa Himoksella mm. Kotiteollisuutta, Irinaa, Klamydiaa, Maija Vilkkumaata, Yötä, Uniklubia ja muita dissaamiani bändejä, päädyin Keski-Suomeen vain lauantaiksi sekä oikeasti hyvien että leikisti hyvien esiintyjien perässä. Lopulta näin vain kolme oikeasti hyvää ja yhden leikisti hyvän bändin, jotka kaikki kuuluivat pakko nähdä -listalleni. Muu aika meni teltassa.
Ennakko-odotukset (ennakkoluulot) Himoksesta olivat karmaisevat. Festareiden pisteitä ei lisännyt ainakaan se, että heti ensimmäinen stetsonipäinen festivaaliääliö oli jututtamassa minua portilla jo ennen kuin pääsin Rubikin keikalle. Suomen parhaan bändin noustessa lavalle näkymä oli suorastaan nolo. Jengiä oli paikalla hädin tuskin enemmän kuin lavalla miehiä:
Vaikka yleisömäärä tuplaantui keikan aikana, ei väkijoukko juuri pienempi olisi voinut olla. Rubik oli päivän ensimmäinen bändi, mutta esiintymisajankohtaa tuskin voi syyttää, sillä bändi valloitti Heräämölavan vasta klo. 15:15. Keikka vedettiin kuitenkin täysillä alusta loppuun, mutta encoreja ei jääty odottelemaan. Ainakin minä yritin paikkailla rappusilla istunutta laiskempaa seurailijaporukkaa tanssimalla ja nauttimalla showsta alusta loppuun, eikä se lopulta tuntunutkaan yhtään keskiverto Rubik-keikkaa huonommalta.
Artturi Taira (Rubik)
Leirinnästä matka kävi seuraavan kerran alueelle The Crashin soittaessa. Olin unohtunut telttaan 'pitämään sadetta', joten ehdin nähdä (ainakin toistaiseksi) viimeisestä The Crash -keikastani vain puolet. Turkulaisbändi oli itseasiassa lopulta syy, jonka takia Jämsä minua kutsui. Provinssin paras keikka ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin olin ostanut lippuni toisellekin keikalle. Ruisrockin väliin jäämisessä vituttaa ainoastaan se, että missaan viimeisen keikan.
Teemu Brunila (The Crash)
Valitettavasti Himoksella välispiikit ja biisit olivat täsmälleen samat kuin Provinssissa (ainakin siltä osin kun olin paikalla), ja vain Seinäjoella nähty upea käsimeri, iloiset ihmiset ja kaunis keli jäivät puuttumaan. Vaikka olisi toisaalta ollut hienoa jättää Provinssikeikka viimeiseksi muistoksi bändistä, oli silti siistiä kuulla Sugared ja muut vielä kerran livenä.
Jokusen tunnin jälkeen oli sen bändin vuoro, jota ilman ei juhannusta Suomessa ole. Scooter on juhannusfestivaalien kokko. Kun on 90-luvulla tosissaan haaveillut yöttömästä yöstä Rantarockissa Scooterin keikalla, oli unelmiin pakko tarttua tällä kertaa, kun en ollut vielä mitään juhannussuunnitelmia ehtinyt tehdä. Porukkaa lavan eteen saksalaiset keräsivät helposti eniten, mutta yleisö tuntui nihkeältä. Kun on läpällä & kännissä fiilstellyt useimmilla jatkoilla Maria (I Like It Loudia), sen kuuleminen livenä sekoittaa pään paremmin kuin juhannuskalja. Ilmeisesti normaali bailaus ja tanssiminen oli kuitenkin liikaa muille, sillä meille heristettiin nyrkkiä, meitä katsottiin murhaavasti ja meille vikistiin "yhyy, älkää tönikö", kun irroittelimme normaaliin tapaan :-(
FIRE!!!
Scooterin jälkeen päällekkäin soittaneet Popeda ja Cheek tuntuivat mahdottomalta ajatukselta yli tunnin kestäneen reivauksen jälkeen. Veto oli niin poissa, että siirryin itse niille portaille istumaan ja kuuntelemaan Popedaa tuoppi kädessä, kun etukäteen suunnitelmat olivat sisältäneet Cheekin sisälavalla (:-D). Tungos oli kuulemma kuitenkin ollut kova, eivätkä läheskään kaikki halukkaat olleet päässeet sisään.
Vuoden 2009 Himos Festivalin päätti Tehosekoitin. Lavalla oli tuplasti enemmän jengiä kuin ennen bändin hajoamista. Kiersin aikoinaan Kaakkois-Suomen pikkukuntia myöten katsomassa yhtyeen keikkoja -ja vaikka aluksi suhtauduinkin vähän nyrpeästi kesän paluukeikkoihin- runsaasti nostalgiaa tarjoillut jälleennäkeminen oli yksi bändin parhaista esiintymisistä. Oli hienoa kuulla pakollisten hittien lisäksi yllättävimpiä valintoja, kuten Susanna ja ehdoton lempiteharikappaleeni Ei enempää blues, ei enempää down. Kokemus oli lopulta melkein yhtä ikimuistoinen kuin jäähyväiskeikka Ankkarockissa 2004. (...Eli jos jollakulla on diilata meitsille (
Kaikki päivän aikana nähdyt bändit tekivät lopulta yhtä ison osan festivaalista, joka oli lopulta yksi mukavimmista juhannuksistani. Olen silti kateellinen teille, jotka olitte Barcelonassa Sonár Festivaleilla.
Tämän festariraportin myötä Most Sexiest Music siirtyy myös toviksi kesälomalle. Elämä sen sijaan jatkuu muualla. Portugal. the Manin kanssa minulle on varattuna yhden bissen verran jutusteluaikaa perjantaina, joten bändin kuulumisia voi keikkaraportin lisäksi tähyillä Fresh from Finland -blogista. Sieltä tulee löytymään matkani aikana myös valmiiksi kirjoittamiani hypen arvoisia musiikkijuttuja. Tuoreet Pitkä kuuma kesä -tunnelmat ja festarikuvat päätyvät MySpace Suomen blogiin sunnuntai- ja maanantaiaamuina. Jos jotain megamullistavaa Tanskassa tapahtuu, voin epäilemättä siitä jonkun viestin tänne (tai vähintään Twitteriin) lähettää, mutta jos kaikki sujuu suunnitelmieni mukaan, toivotan nyt hyviä kesähelteitä ja palaillaan asiaan parin viikon päästä!
