Kysymyksiä ja kuulumisia

Hihhei ja hyvää helmikuuta! Kuten viimeksi mainitsinkin, DocPoint-näytökset veivät viime viikolla. Kävin katsomassa sen "Banksy-dokkarin", Exit Trough the Gift Shopin, ja se oli hulvaton ja paremmin käsikirjoitettu kuin monet arvostetut fiktiiviset leffat, vaikka siis dokkari olikin. Pakko hankkia se videokirjastoon!

Toinen tsekkaus oli We don't care about music anyway, joka kertoi japanilaisesta avant-garde-musaskenestä. Vaikka moni yleisöstä luovutti ja poistui salista kesken näytöksen, meikäläiseen pätkä kolahti. Arvostin, että dokumentti kunnioitti taiteilijoita, kun helpompi ratkaisu olisi ollut mässäillä vielä enemmän poikkeavuuksilla. Vaikka dokkari ei saanutkaan ymmärtämään niitä outolintuja, niin ajatukset risteilivät päässä aktiivisemmin kuin vuosiin. Se jätti paljon kysymyksiä, mutta myös vastasi useisiin, ja katsoisin mielelläni tämänkin pätkän uudestaan. Musiikiksi en silti kutsuisi dokumentoitujen artistien tuotoksia. Performanssitaidekin olisi lähempänä.

Muuhun viikonloppuohjelmaan kuului radiossa piipahtaminen, kun YleX viikonlopussa haluttiin tentata tipattomia ja lihattomia tammikuun viettäjiä. Olikin vinkeetä istua ne kuulokkeet päässä ja höpötellä joutavia. Tykkäsin kokemuksesta tosi paljon ja toivottavasti pääsen joskus uudestaan! Myöhemmin Playgroundissa esiintynyt Foreign Beggarskin oli satatriljoonaa kertaa tykimpi kuin saatoin odottaa. Hiphop-keikaksi meno oli paikoitellen aika hikistä ja hardcorea, ja yleisö yllytettiin muutamaan wall of deathiinkin.

Uusi viikko on lähtenyt käyntiin festaripitoisesti. Vuoden eka mahtava suomalainen festari Jyrock paljasti lisää esiintyjiä, ja pitää taas vakavasti harkita lähtöä, koska listassa on parhaiden suomalaisten (Magenta Skycode, Uusi Fantasia, TV-Resistori, Minä ja Ville Ahonen jne.) lisäksi diskJokke! Roskilde Festival lisäsi ohjelmistoon raskasta musiikkia, mutta mitään megaisaa ei ollut vieläkään luvassa. Primavera Sound sen sijaan saa tänäkin vuonna kaiken muun näyttämään pelkältä vitsiltä. Hävettää, että kehtasinkin aiemmin epäillä ettei mua kiinnostavaa katottavaa riittäisi...

Primavera Sound ja Barcelona siis kutsuvat keväällä ensimmäistä kertaa, ja lähes kaikki matkaan liittyvä on hoidettu. Paljon vastaamattomia kysymyksiä tosin on vielä, ja jos joku siellä ruudun toisella puolella on Primaveran kokenut ja kykenee vastaamaan edes johonkin kysymykseeni niin arvostaisin todella paljon. Missä PayPal-lippuja voi vaihtaa rannekkeeseen ennen festivaalia? Monelta ennakkokonsertti alkaa keskiviikkoiltana? Monelta pitää/ voi mennä jonottamaan audiotoriolle jos on ihan pakko nähdä Sufjan Stevens? Miten auditorion kahden euron priority-liput toimivat ja mistä niitä voi ostaa? Millaisen kameran järjestäjät luokittelevat ammattimaiseksi, eli voinko viedä sisään semi-järkkärin? Onko käytännöissä jotain muuta tärkeää huomioitavaa verrattuna esim. suomalaisiin festareihin? Paljonko maksaa punaviini festarialueella? Ihan mitä tahansa muita vinkkejä Primaveraan tai Barcelonaan liittyen?

Meitsiltä on muuten luvassa viime vuoden tapaan päivitetty Roskilde-infopaketti, mut venailen tässä vielä itekin vähän lisätietoja tulevasta kesästä! Niitä esiintyjiäkään ei ole vielä varmistettu kuin 13 ja tän kaiketi pitäis olla vielä 40v-juhlavuosi!

Jotta muillekin kuin Primavera-konkareille olisi vastattavaa niin tietääkö joku, tapahtuuko Tampereella tulevana viikonloppuna jotain siistiä? Taidenäytteilyitä, klubeja, keikkoja, leffoja, tapahtumia? Ajattelin nääs mennä piipahtaan kotiseudulla.

Palataan niihin musatärppeihin sit myöhemmin, mut uus Bright Eyes on vaan liian hyvää odottamaan. Parin viikon päästä julkaistava The People's Key on ennakkokuunneltavissa kokonaisuudessaan täällä. Parasta tänä vuonna!

Kesäkuu on täällä

... mutta mun Internet ei. Kuinka voi yhden Internet-yhteyden saaminen kestää näin kauan? Blogi on ollut tauolla kohta kuukauden, ja ADSL:n maksimitoimitusaikakin on jo ylitetty viikolla jos toisellakin. Sanomattakin on selvää, että kuukaudessa on ehtinyt musiikkirintamalla tapahtua yhtä sun toista, enkä toivottavasti ole missannut mitään tärkeää. Uusia biisejä on tullut niin Arcade Firelta kuin Klaxonsiltakin, ilmais-ep:itä putkahtelee Rubikilta ja pintandwefallilta, festareiden ohjelmistot kohentuvat niin kotimaassa kuin muuallakin jne. Keikkojakin on tullut katsasteltua esimerkiksi Editorsilta, Wilcolta, Endstandilta, Kiki Paulta, Kashmirilta, Meadow Islandilta, Betrayal at Bespinilta, Nadjalta, James Yuillilta jne.

Betrayal at Bespin Kuudennella linjalla

Tietotulvasta johtuen joudun karsimaan kiinnostaviakin juttuja pois, mutta mikäli siellä ruudun toisella puolella jotakuta kiinnostaa kuulla esimerkiksi jostain keikasta tai ihan mistä tahansa lisää, kommenttiboksi välittää terveiset kätevästi.

Taukoa on luvassa myös heinäkuussa, mutta sen jälkeen festariraporttirintamalla paukkuu. Liput on nimittäin taskussa nyt kolmelle ulkomaiselle festarille, jotka ovat kaikki peräkkäisinä viikonloppuina. Toivottavasti livemusiikkiyliannostus ei iske kesken kaiken, sillä esiintyjälistat ovat aivan mahtavia kaikissa kolmessa: Tanskan Roskilde Festivalilla, Serbian Exit Festivalilla ja tietysti Saksan Melt! Festivalilla. Mikäli toivotte, että menen katsomaan jotain tiettyä bändiä, siitäkin voi vinkata kommentilla!

Sitten muutamaan tärkeimpään poimintaan, joita ei voi sivuuttaa, vaikka osa onkin jo vanhoja uutisia:

• Helsinki 78-82:n remix KA SO RE:n uudesta sinkusta on juuri niin kova kuin kombolta voi odottaa. Kesäkuun 9. päivä julkaistavalta sinkulta löytyy myös Rico Tubbsin lähes yhtä kova versio, ja tietenkin orginaali. Saatavilla 12" ja latauksena.

Bunnies (Helsinki 78-82 Remix) by Helsinki 78-82

• Kuinkahan monesti oon toitottanut, odottavani Klaxonsin kakkosalbumia enemmän kuin mitään muuta levyä? No, tämän hetkisten tietojen mukaan se ilmestyy 21.8., ja Flashover on ensimmäinen maistiainen. 

• Vaikka Christina Aguileran uudelta Bionic-levyltä ei montaa ylivetoa vetoa löydykään, M.I.A:n kanssa tehty Elastic Love on yksi vuoden kovimmista kappaleista. Se kuulostaa ehdottomasti enemmän M.I.A:n kappaleelta, ja vieläpä paremmalta kuin viime aikoina tupsahdelleet maistiaiset tulevalta levyltä. Elastic Lovesta on silti helppo tunnistaa molempien naikkosten parhaat puolet. Viime aikojen soitetuin biisi! Kuuntele täällä.

• Viime aikojen paras EP onkin vasta vuorokauden vanha tapaus. Rubik nimittäin julkaisi yllättäen eilen ilmaisen Dada Bandits EPEPEPEP:n, jonka voi rekisteröitymisen jälkeen ladata Rubikin kotisivuilta. Parin ihan hyvän remixin lisäksi siltä löytyy VIHDOIN se paljon livenä soitettu huippukappale, jota ei Dada Banditsilta löytynyt! Tämän Facing the Intergalactic Jury-nimellä kulkevan ihanuuden lisäksi kuuntelijaa hemmotellaan parilla muullakin uutuudella ja Disco Ensemblen We Might Fall Apart -hitistä tehdyllä rubikmaisella coverilla. PAKKOLATAUS!
  
  Rubik: Data Bandits EP by fullsteam

• 2010 vuoden tapaan uusia loistavia levyjä on tullut vastaan joka viikko. Levyrakkaus on kuitenkin viime kirjoituksen jälkeen roihahtanut eniten Trentemøllerin kakkosalbumin (Into the Great Wide Yonder) kanssa. Vaikka odotukset sen suhteen olivat jo valmiiksi taivaissa, levy veti silti jalat alta, eikä kuuntelua vain osaa lopettaa. Sitä voi luukuttaa mm. Spotifyssa: Trentemøller – Into The Great Wide Yonder

• Tsekkaamisen arvoinen uutuusjuttu on myös Miike Snow'n uutuusbiisi Rabbit -jos ei nyt biisin vuoksi- vähintään yli ymmärryksen menevän musiikkivideon takia.
  

Boooonuksena haluaisin jakaa minun ja kämppikseni kokoaman Spotify-soittolistan, joka on omimmillaan eriyisesti näin kesällä. Se sopii erityisen hyvin krapulapäiviin tai puistohengailuun tai sellaiseen seuraan, jossa on taipumusta riidellä siitä, kuunnellaanko seuraavaksi Broken Social Sceneä, Villa Nahia vai jotain muuta. 

TITTIDIDIIDIDIIIIII! Saanen esitellä vaatimattomasti nimetyn biisikokoelman: Vaatimattomasti maailman paras soittolista, jota tullaan päivittämään aina kun siltä tuntuu. Toimii parhaiten shufflella aka sekoituksella kuunneltuna.

Peukut pystyssä sille, että pääsen kirjoitteleen taas pian!

The National: High Violet

The Nationalin viides albumi seuraa Boxer-hittilevyä kymmenes toukokuuta, mutta nopeimmat voivat kuunnella High Violet -nimeä kantavan uutukaisen NYTimesin sivuilla, huomiseen asti!

Lukemieni arvostelujen perusteella levy on huikea. 5/5 tähteä, 9.5/10 pistettä ja jopa 100/100 prosenttia on vilkkunut siellä sun täällä, mutta näitä huippuarvosanoja ei oma käsitykseni ainakaan vielä kohtaa. Ei se ole täydellinen levy, ei vain ole.

High Violet ei ole missään nimessä huono levy - todella hyvä itseasiassa, mutta kyllä siltä vikojakin löytyy - tai oikeastaan lähinnä siltä ei löydy kaikkea tarvittavaa. Missä ovat
1) koukut
2) SE biisi
3) variaatio?
Lisäksi High Violet on niin selkeä elämäntilanneteemalevy, että siihen on mahdotonta samastua etenkin, jos sattuu kaikki olemaan juuri hyvin ja kesäkin tulossa jne.

...Mutta siltä löytyy: nokkelia ilmaisuja, yhtenäiset lyriikat ja hienoja sävellyksiä muiden The Nationalin perusvahvuuksien lisäksi. Esimerkiksi Anyone's Ghost, Conversation 16 ja Bloodbuzz Ohio ovat loistavia biisejä, jollaisia avautuu varmasti kuunteluiden myötä vielä lisääkin. Lisäksi maailmasta varmasti löytyy muutamia ihmisiä, jotka ovat juuri eronneet/ ovat eroamassa/ on tylsää tai muuta samastumista helpottavaa.

High Violet on aikamoinen antikesälevy, mutta sopii sateisille päiville. Se kertoo päänsisäisestä yksinäisyydestä, tylsistä ihmissuhteista, nostalgiasta, menetyksen ja satuttamisen peloista (ja vähän kaikista muistakin peloista), kaukokaipuusta ja jännityksen puutteesta eli niistä kaikista oireista, joita Salkkareiden Lassella tällä hetkellä on - keski-iän kriisin takia.

Stream: http://www.nytimes.com/2010/04/25/magazine/25national-t.html?pagewanted=1


sit päivän biisin pariin...

Day 05 - A song that reminds you of someone

Jostakusta muistuttava kappale on ehkä tähän mennessä vaikein, sillä elän musiikkia tosi vahvasti tapahtumien, muistojen ja ihmisten kautta, ja jokaiseen ystävään on liitetty vähintään yksi biisi - moniin kokonaisia ja lukuisia levyjäkin. Eli valinnanvaraa olisi.



Valkkasin sitten Jarkko Martikaista. Vaikka Kaikki me kuolemme pian, muistuttaa myöskin enemmän tietystä hetkestä, liitän sen vahvasti pappaani. Biisi soi repeatilla, kun kuulin isoisäni kasvaimesta, jota on mahdotonta poistaa. Vaikka annetut elinvuodet on jo tuplattu ellei triplattu, lähtö tulee jossain vaiheessa kuitenkin, ja biisi on auttanut käsittelemään asiaa todella paljon. Myös tietyt lainit (esim. "sinutkin usein mä huomiseen siirrän/ tänään kun kanssasi ehdi olla en") biisistä voisivat kuvastaa hyvin omaa suhdetta pappaani, ja toisaalta jotkut lainit ("elämää vierastan, ihminen") sopivat hänen suuhunsa. Samastuminen kappaleeseen on voimakasta.

Y'ALL EARS

Moikka ja tervetuloa seuraamaan uutta musablogiani. Tässä ei ole kyse sen kummemmasta kuin nimen ja osoitteenvaihdosta, joten päivitättehän linkkinne, kirjanmerkkinne, tilauksenne yms. Logo toki on uusi myös, ja tiedän että se on tällä hetkellä ruma kuin mikä. Jos jollakulla on siistit photoshopskilssit, apu on enemmän kuin tervetullutta. Muutoin varmaan piirtelen tuohon joka päivä uuden logon, kunnes voin olla edes vähän tyytyväinen. Lisää infoa tän blogin ja kirjoittajan taustoista info-linkin takaa. Sen pidemmittä siirtymispuheitta tärkeimpiin asioihin.

1. Flow Festivalin ohjelma
Eilen toi posti mukanaan takuuvuokran kokoisen sähkölaskun, mutta tämän päivän pommi olikin sitten ihan eri luokkaa. Flow Festival ei olisi oikeastaan parempaa lineuppia voinut tarjota, mokomatkin suomalaisen festarikesän pelastajat.  Jihaa, ei tarvitse Ruotsiin Way Out Westiin lähteä, koska Suomessakin nähdään M.I.A.! Myös Surfer Blood ja The Xx kuuluivat omiin ykköstoivomuksiin eli eihän tässä voisi tiistaiaamu paremmin lähteä käyntiin.

Loput ohjelmistostakin ovat lähes täyttä kultaa, enkä kaikkia listan nimistä olisi uskaltanut edes toivoa. Rye Rye, The Drums, Girls, The Radio Dept., Air, DJ Harvey, Ricardo Villalobos, Beach House, Jónsi, Major Lazer sekä Diplo vielä soolonakin! Eikä parane unohtaa ennakkokonserttia LCD Soundsystemin kera. Tuntuu että James Murphy on jokaisella ulkomaisella festareilla, mutta kotimaassa pysytteleville suosittelen lippua ennakkotapahtumaankin, sillä Murphy osaa todistetusti järjestää bileet....

Kotimainen puoli näyttää vielä kovinkin keskeneräiseltä, mutta passaa aivan yhtä hyvin vielä tässä vaiheessa. Odotetusti Villa Nah on kuvioissa, ja Husky Rescuekin on kiva ilmestys listassa. Clouds ei jätä kylmäksi, vaikka toivon näkeväni vielä muitakin suomidubstepin taitajia lopullisessa ohjelmistossa. Jatkolistalta voisi toivoa esimerkiksi Jaakko Eino Kalevin nimen näyttäytymistä, koska uusin albumi on totaalisen kingi, ja itse ainakin bongasin JEK:in vuonna 2007 samaisilta festareilta. Toinen ehdotus vaikkapa alkuiltaan olisi Alpo ja Tomi, joka oli jälleen aivan mahtava Jyrockissa. Toivottavasti suomalaista rokkipuoltakin vielä täydennetään, sillä tällä hetkellä ainoa nimi on Kiki Pau.

Kiki Pau viime viikonloppuna Jyrockissa

2. Roskilden ohjelma
Yleensäkään ei ole Roskilden megajulkistus tuonut mukaansa mitään maailmaa mullistavaa, ja yleensä parhaat headlineritkin tulevat joko ennen sitä tai sen jälkeen. Yleensä isoin julkistus sisältää tuntemattomia perusbändejä, jotka eivät kuitenkaan tutustumisen jälkeen ole yhtään hassumpia. Ei poikkeuksia tänäkään vuonna.

The Prodigy tulee. LCD Soundsystem tulee. Vampire Weekend tulee. Moderat tulee. The National tulee.  Kashimir tulee. Kings of Convenience tulee. Muutamia epäkiinnostavia bändejä (Paramore, Pendulum) tulee. Paljon tuntemattomia myöhemmin luultavasti positiivisesti yllättäviä artisteja tulee. Suomalaisiakin (Joensuu 1685, Rubik) tulee. Tuttuun tapaan myöhemmin keväällä tulee myös meitsin suosituspaketti.

Pettyneille tiedoksi, että yleensä tämän jälkeen varmistetaan vielä 20-30 yhtyettä festivaaleille. Veikkaan että on mahdollista saada vielä lisää sublinereita ja miksei pääesiintyjääkin. Onhan noita yhtyeitä vielä vaikka kuinka paljon, jotka eivät ole tehneet päätöksiä vielä koko kesän ohjelmastaan... Esim juuri ne kaikkien toivomat Daft Punk ja Rage Against the Machine. Vaikka en niiden varaan laskisikaan.

Lukaise päivitetty Roskilde-infopaketti klikkaamalla aiheeseen liittyvää kuvaa vasemmalta.

Erlend Øye tulee tänäkin vuonna Tanskaan

3. Uusi Circa Survive
Yhden lempibändin kolmas albumi julkaistaan tänään jossain päin maailmaa! Viime viikolla Circa Surviven uutuutta Blue Sky Noisea alkoi tipahdella ennakkotilanneille, jonka jälkeen se löytyikin pian MySpacesta ja Spotifysta. Olen kuunnellut sitä viikossa yli 370 biisin verran.Se on tämän vuoden toinen albumi, joka aiheuttaa "haluaisin jo vaihtaa bändiä, mutta pakko kuunnella vielä kerran" -reaktion kerta toisensa jälkeen.

Blue Sky Noise kuulostaa sopivan tuoreelta verrattuna aiempaan, mutta tarjoilee silti tuttua tavaraa. Bändin vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet. Anthony Greenin ääni on edelleen yhtä ärsyttävä ja valloittava, huipputason lyriikat nostavat edelleen ihon kananlihalle, biiseissä on paljon vivahteita eikä progeiluakaan puutu. Esimerkiksi Imaginary Enemy todistaa, että kyvyt ovat tallella: harva bändi onnistuu näin hyvin luomaan tavallisista ihmisten huolista energisen kappaleen, joka kuulostaa uniikilta ja uudelta sekä antaa vertaistukea ties kuinka monelle sydänsuruiselle. Vaikka kuuntelukertoja onkin kertynyt, en osaa vielä päättää, miten suhtautua uutuuteen suhteessa edellisiin levyihin. Kakkosalbumia On Letting Go:ta parempi se ainakin on.

MySpace: http://www.myspace.com/circasurvive
Spotify: Circa Survive – Blue Sky Noise

4. Uusi LCD Soundsystem
Sen lisäksi, että LCD Soundsystem on tulossa kahdelle siistille festarille, eilen nähtiin myös virallisen Drunk Girls -musiikkivideon ensi-ilta. Myös James Murphyn uutukainen This is Happening on streamattavissa, ja kuulostaa varsin mahtavalta. Kuuntele täällä.





Muistakaahan tosiaan päivittää kirjanmerkit ja linkit! Kommentoikaa mieluummin postauksen sisältöä kuin blogin ulkoasua, ja jatketaan tästä piakkoin. Myös Fresh from Finland heräilee talviuniltaan, sillä Jyrock-raporttia voi sinne odotella lähipäivinä.

1yy2aa3oo suomielektroo

Toivotin viime viikolla vinyylikokoelmiini uuden tulokkaan, kun kävin poimimassa Äxästä ennalta mainitsemani Jaakko Eino Kalevin Modern Life LP:n. Satunnaisista hommista ja kokoonpanoista bongailtava Jaakko onnistui ihmetyttämään positiivisessa mielessä jo Dragon Quest esikoisellaan, joka oli lopulta aikamoinen sekametelisoppa. Vaikka suu loksahtelee auki välillä uutta levyäkin kuunnellessa, Modern Life on eheämpi paketti. Eikä siinä vielä kaikki.

Levyn yhdestätoista kappaleesta lähes kaikki ovat täyttä kultaa. Muutaman raita (Meganeganai, Who Put the Bomb) on liian vinksahtanut kokonaisuuden kannalta, mutta näistäkin jälkimmäinen on kuulostanut  pyöräytys pyöräytykseltä jalometallisemmalta. Jaakko Eino Kalevi on harpannut toisella levyllään lähemmäksi muita taitavia suomielektron taikureita. Samalla omaperäisyyttä on hävitetty taivaan tuuliin, mutta pelkästä korvankääntötempusta lienee kyse, sillä tämänkin levyn punainen lanka on Jaakon tutut groovaavat synat. Parhaimman vaikutuksen tekevät Flexible Heart ja I Wanna Win, jotka molemmat voi kuunnella MySpacessa. Modern Lifen voi ostaa vinyylinä hyvistä levykaupoista tai latauksena täältä.

Alkanut viikko vaikuttaa loisteliaalta muidenkin suomalaisten taitureiden kannalta. Keskiviikkoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä silloin kauppoihin tupsahtaa Villa Nahin esikoisalbumi Origin. Ylihuomista odotellessa ei auta kuin tyytyä MySpace-soittimen maistiaisiin ja  Jori Hulkkosen erinomaisiin remixeihin.

Hyvät uutiset jatkuvat. KA SO RE:n Juuso Malinin tiedetään olleen viime aikoina kiireinen Femme en Fourrure -projektinsa kanssa, mutta nähtävästi myös KA SO RE:lta on tulossa matskua ulos lähiaikoina ("Out soon on Gaea Records"). Sitä odotellessa tuore Helsinki 78-82:n remix, joka on muuten ihan super awesome:

KA SO RE - Bunnies (Helsinki 78-82 Remix) by TOP BILLIN

"Parempi kuin Disco Ensemble"

Mihin tahansa viime vuonna meninkin, siellä esiintyi Jaakko & Jay. Katselukertoja kertyi vuoden sisään kymmenen, ehkä enemmän ehkä vähemmän, mutta aina oli kivaa. Tänä vuonna joka paikassa tuntuisi olevan Wedding Crashers, joka saattaa vallan mainiosti olla vuoden kotimainen tulokas. Viimeisimmässä Rumbassa oli ehkä hauskin aukeaman kokoinen mainos ilmaisesta biisistä, sama kappale soi YleX:n tehobiisinä viime viikolla, keikkoja varmistuu jatkuvasti lisää ja korviin kantautuu vain ylistyssanoja.



Kravateissa ja kauluspaidoissa esiintyvät nuoret kollit voittivat siis viime vuonna kaksi arvostettua bändikilpailua: Alkupisteen sekä Äänen ja Vimman. Silloin tuomaristot painottivat puheissaan valmista pakettia ja lavaesiintymistä, eivätkä nämä vahvuudet ole kadonneet minnekään vuoden aikana.

Esimerkiksi reilu viikko sitten leikkisästi WC:ksi lyhenevä bändi lämmitteli raskaampaa progerockia edustavaa Tuvalua Tampereella, ja vaikka yleisö olikin tullut Yo-talolle pääesiintyjän levynjulkkareille, hymy ja kiinnostus hohti kymmeniltä kasvoilta myös lämppärin soittaessa. Paikalle raahaamani äiti kommentoi bändin olevan parempi kuin Disco Ensemble, verrattuna nyttemmin isosti breikanneen porilaislähtöisen pumpun alkutaipaleeseen. Vielä en osaa sanoa, olivatko äitini sanat liian isoja, mutta Tuvalu ainakin hävisi taistelun illan parhaasta esiintymisestä ja vieläpä helpohkosti.



Kuuntele Electric Butt tässä ja vieraile electricbutt.comissa ladataksesi kappaleen itsellesi ja tsekataksesi tulevat keikat!

Electric Butt by Wedding Crashers

Festareita ja levyjä

Tänäänkin on tapahtunut paljon. Ruisrock paljasti osan 40 vuotta täyttävän festivaalin juhlaohjelmistosta, joka ei yllättänyt. Kotimaisista ainoa esiintyjä, jota ei joka vuosi Turussa nähdä on Don Huonot, joka tekee paluun lavoille Ruisrockissa. Ulkomaisetkin jatkavat ennakoitua linjaa: The Sounds, The Ark, Billy Talent, Flogging Molly, Porcupine Tree, The Baseballs jne. Okei, muutama hyväkin kiinnitys löytyi... pystypeukku esimerkiksi Belle & Sebastianista!

Ruisrockin esiintyjät

Vaikka en aiokaan tehdä eilisen kaltaista festariesittelypostausta, on pakko mainita ulkomaan uutisistakin. Ruisrockin kanssa samana viikonloppuna järjestettävä belgialainen Rock Werchter lisäsi tänään jo ennestään huikeaan ohjelmaansa 20 uutta esiintyjiä, jotka ovat vähän eri tasoa kuin Turun tutut naamat... Editors, Phoenix, Alice in Chains, LCD Soundsystem, The XX, Empire of the Sun, Skunk Anansie jne. Ennestään Werchterissä oli kiinnitettynä mm. Pearl Jam, Muse, Faithless, Them Crooked Vultures, Rammstein, Pink ja Green Day.

Rock Werchterin esiintyjät

Ja sittenkin, meikämandoliinin mielestä parempi vaihtoehto molemmille on se Roskilde Festival, jonka esiintyjät eivät vielä ole räjäyttäneet pottia. Vaan ihmekös tuo, kun on pääesiintyjät vielä Them Crooked Vulturesia lukuunottamatta puuttuvat. Joskus ensi kuun puolivälillä voi vissiinkin odotella noin sadan esiintyjän kertavarmistusta.

Isoin huutomerkki tämän päivän kohdalla oli kuitenkin Portugal. The Manin uusi levy! American Ghetto kuulostaa ensikuunteluiden perusteella levyltä, jonka on tehnyt bändi, joka se on tehnyt. Levyltä löytyy elektronisia surinoita ja hipidihopbiittejä, mutta biisit ovat kaiken sen alla silti tosi Portugal. The Mania. Taidan nauttia bändistä enemmän perinteisempänä, joten parhaalta levyltä se ei kuulosta, mutta taas kelpo kappaleita on mukana. Ensimmäisenä joukosta kolahti 60 Years. Levyn voi ostaa täältä, ja streamata vaikka tästä:

Missä mennään?

Vähän vajaa kuukausi takaperin kirjoittelin mahtavien bändien matkalla olevista levyistä. Kuukausi on kulunut, ja ollaan taas vähän viisaampia niiden suhteen.

1. Portugal. The Man: American Ghetto

Uusi levy julkaistaan 2.3.2010! Se on bändin itsensä rahoittama ja sitä ei lähetetä kenellekään promona, koska P.TM haluaa antaa kaikille tilaisuuden tutustua levyyn samana päivänä. Maistiaisia ei ole jaettu, mutta ei ole maaliskuuhun pitkä aika :--)

2. Circa Survive: Blue Sky Noise

Artwork: Esao Andrews

Kolmas levy on valmis ja se on ulkona 20.4.2010! Ennakkotilaajat saavat digitaalisen version kaupan päälle viikkoa aikaisemmin.

Titttidiii, ihana maistiainen levyltä:
Get Out by circasurvive

3. Klaxonsin nimeämättömästä kakkoslevystä ei ole vieläkään annettu virallisia infoja. Bändin kotisivuilla olevan laskurin on arveltu merkitsevän päiviä studiossa, ja tänään tuli 100 täyteen. Twitterin perusteella loppusuoralla ollaan, mutta vielä ei ole valmista. Radioheadin osalta puhetta on ollut enemmän soolopuuhista, vaikka jonkun huhun mukaan seuraava levykin olisi valmis. Ken tietää?

Kahdessa ekassa on kyllä tarpeeksi odottamista nyt, jessss.

Wakey!Wakey!

Melkein pari viikkoa myöhässä löysin HypeMachinesta etsiskelemäni biisin 22 ikävuodesta. Samalla löysin myös mahdollisen 2010 vuoden tulokkaan, joka saapuu *yllätys, yllätys* New Yorkista. Kaupunginosasta en kykene esittämään faktoja, mutta ainakin Brooklynin mukaan nimetty kappale katalogista löytyy. Kiitos muuten myös Annalle, joka muistutit Tehosekoittimen ja TV-resistorin aiheeseen liittyvistä kappaleista, olin unohtanut ne.

(Kuva: Victoria Jacob)

Wakey!Wakey!n biiseissä pianot ja viulut ovat voimakkaasti läsnä. Ajoittain jopa niin epäpopisti että ne tuovat mieleen klassisen musiikin. Toisaalta yhtyeen sielun, vokalistipianisti Mike Grubbsin, pehmeä ääni ja jenkkimäiset maneerit muovaavat biiseistä valtavirrallekin varmasti maistuvaa poppia. Samat vokaalit, jotka tekevät Wakey!Wakeysta! helposti lähestyttävää radiokelpoista musiikkia, lyhentävät kappaleiden käyttöikää ainakin omalla kohdallani. Samaa voisin sanoa nimestä.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut nyt haukkua, vaan keskittyä hyviin kappaleisiin. Tuore levy on kokonaisuudessaan streamattavissa alta. Suosittelen tsekkaamaan ainakin sen Twenty Twon ja alempana videona olevan Brooklynin, jotka paljastavat kaiken oleellisen yhtyeestä.



Brooklyn:



MySpace: http://www.myspace.com/wakeywakey
Spotify: Wakey!Wakey! – Almost Everything I Wish I'd Said The Last Time I Saw You...
www: http://wakeywakeymusic.com/

Live: jj & Ceebrolistics

Tunne siitä, etten ollut käynyt keikoilla pitkään aikaan ei ollutkaan vain tuntemus vaan totista totta. Kun Ellen Allienin vierailu Playgroundissa joulukuun 18. päivä muistutti enemmän utuista klubia kuin keikkaa, ehti vierähtää melkein kuukauden tauko live-musiikin nautiskelussa, mutta korjasin asian viime viikolla. Vuoden 2010 ensimmäset keikat ja keikka-arviot vaihteeksi tähän musablogiin!

Viikonloppuhan alkaa Helsingissä jo torstaina. Tällä kertaa Misf*tsin vieraaksi saapui hypehype-jj. Vaikka ruotsalainen yhtye onkin Joakim Benon ja Elin Kastlander, lavalla nähtiin vain ruotsalainen menninkäistyttö, joka ei ollut antanut Pitchforkin nousta päähän. Kastlander istui yksin himmeissä valoissa baarijakkaralla keskellä lavaa ja taustalla pyöri videokuvaa tuntemastamme maailmasta. Tunnelma oli varsin harras, vaikka ilonkiljahduksia saattoikin kuulla Ecstasyn lähtiessä liikkeelle.





Söpö Kastlander oli kaikkea muuta kuin p4r-hype-snobi. Lievästi humaltunut neito rupatteli yleisöön, nauroi avoimesti ja siemaili Karhuaan niin kuin kuka tahansa skandinaavinainen olisi voinut tehdä. Keikasta jäi lämmin fiilis, ja se jäikin mieleeni mieluisampana kokemuksena kuin esimerkiksi joulukuun Neon Indian tai muut vastaavat hype-bändit.

Tipaton tammikuu lienee unohtunut useammalta, kun heti loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna tarjoiltiin Helsingissä mahtavia illanviettomahdollisuuksia runsaalla kädellä. R'n'P Festival Tavastialla ja Rabbitfest Ravintolalaiva Wäisikissä pursuilivat mielenkiintoisia bändejä, mutta päädyin viettämään perjantaitani Virgin Oiliin yhden lempibändini perässä. Ceebrolisticsin, Kemmurun ja Nopsajalan keikkoja ei ollut hinnalla pilattu, kun piljetti bileisiin kustansi vain kuusi euroa.


(Testasin myös ensimmäistä kertaa keikkakuvaamista iPhonella, ja sain aikaiseksi vain huonoja taidekuvia...)

Vaikka yllä mainittu soittojärjestys oli täysin väärä ja soundit olivat häiritsevän huonot, Ceebrolisticsista kannattaa maksaa reilu femma koska tahansa. Raha ei mennyt tälläkään kertaa hukkaa, sillä kolmikko heitti esimerkiksi elämänsä ensimmäisen encoren. Toisin kuin useat muut bändit Ceebrot kuulostavat livenä aina tuoreelta, koska tutut biisit esitetään lähes joka kerta uusiin taustoihin. Vajaa vuosi sitten biisejä esitettiin mm. Bengan biisien päälle, mutta tällä kertaa en harmikseni tunnistanut dubstep-vetoisia taustoja. Illan kohokohdiksi biiseistä nousivat mm. grime-versiona esitetty Tyomi sekä Serkkupoikien (srkkpjt) Sekkuhit ja Hä? (Mitä aiot tehä), joista viimeisin on edelleen yksi parhaista perjantaibiiseistä.



Myös skweee oli edustettuna keikalla, kun Hysä aka Michael Black Electro esitti Randy Barracudan Love Axe / Heavy Metalin totutun princemäisesti.

Seuraava varma keikka kalenterissa onkin sitten Tampereen Yo-talolla 5.2., kun Off the Hookin vieraiksi saapuvat Jesse ja BMMB eli Barracuda + Mesak + Michael Black.

JJ: JJ – JJ N° 2 (Spotify)
Ceebrolistics: http://www.myspace.com/ceebrolisticsofficial
Randy Barracuda: http://www.myspace.com/randybarracudaofimatranvoima

Delphic: Doubt (ynnä muuta)

Terveisiä Milanosta. Niinhän siinä sitten kävi, että Grizzly Bearinkin keikka peruuntui kolarin vuoksi. Myös matkaseuraksi valittu poikaystävä sairastui sikainfluenssaan lähtöä edeltävänä päivänä ja jäi Suomeen. Mitkä todennäköisyydet sille edes voi olla, että 4/5 bändeistä + matkaseura peruuttaa kolme kuukautta suunnitellun matkan? Minä kuitenkin matkasin Italiaan katsomaan sen ainoan keikan joka jäjelle jäi, ja Wilco olikin ihan mahtava. Toivomani Side with the Seeds sisältyi kuin sisältyikin settilistaan. Wilcon keikasta lisää lähipäivinä Fresh from Finland -blogissa.

Törmäsin iloisiin musiikkiuutisiin heti palattuani. Vähän ennen lähtöäni, viikko sitten Delphic lisäsi teaserin Doubt-biisistä Youtubeen. Nyt palattuani biisi on kuunneltavissa kokonaisuudessaan MySpacessa, yhtyeen sivuilla tai vaikkapa tässä:

Doubt by delphic.

Biisi ei yllätä vaan sopii Delphicin linjaan vallan mainiosti. Itseasiassa Doubt kuulostaa jo valmiiksi todella tutulta. Ei sillälailla että se muistuttaisi jotain entuudestaan tuttua biisiä liikaa, eikä sillä tavallakaan että se olisi jo kuunneltu puhki... Ehkä se on vain tarttunut poikkeuksellisen hyvin mieleen Delphicin keikoilta. Hyvä biisi kuitenkin.

Tällä viikolla palataan arkeen lujaa. Koulu, työ ja musiikki iskee päälle sellaisella volyymilla, että tulevina päivinä ei juuri nukuta. Viikonloppua sietää odotella, sillä jo neljännen kerran tänä syksynä Tampereella pääsee nauttimaan hyvistä kaupunkifestivaaleista. Valoa Festivaleilla esiintyy mm. The Tallest Man on Earth (SWE), Liekki, Joensuu 1685, I Was a Teenage Satan Worshipper, Taxi Taxi! (SWE), Jaw Lesson (SWE), Wildbirds & Peacedrums (SWE), Viola, Credit jne.

http://www.valoafestival.fi/
Valoa Festival (Spotify)

Ugress

Niin vain kävi, että tämäkin viikko alkoi sairaslomalla. En ole varma, olenko ollut yhtään viikkoa täysin terve vuonna 2009. Taas yksi kipeän päivä meni tietokoneella surffaillen eri festivaalien sivuilla ja päätyen YouTubeen. Nyt olen katsastuanut luultavasti norjalaisen Ugressin videografian läpikotaisin. Tässä postauksessa muutama sen video sen parhaimmistosta.



Ugress on norjalainen electronica-yhtye, jonka soundi kulkee trip-hopin kautta big beatiin ja yhä modernimpaan elektroniseen musiikkiin. Vaikka musiikki on nojannut enemmän Dj Shadow'n ja RJD2:n kaltaiseen tunnelmointiin, samankaltaisuuksia voi kuulla nykyään nykyään myös nopeampitempoisesta ja bittimäisemmästä kokeellisemmasta paukkeesta (esim. Crystal Castles, Aavikko). Ugressin musiikkiin voi tutustua laajasti mm. Last.fm:ssä tai lataamalla ilmaisia ep:itä yhtyeen kotisivuilta. Lisäksi kaikki kokopitkät albumit löytyvät Spotifysta. Viime perjantaina julkaistua Schizophonica ep:tä voit kuunnella vaikkapa tästä.



Muutama erinomainen musiikkivideo:

Parhaat nettisivut koko Internetin historiassa

http://www.uudenmusiikinfestivaali.org/

Oikeastaan jopa niin parhaat, että pitää vakavasti harkita lähtöä mestoille. Vaikka silloin onkin Puntala-rock, niin silti. Niin, ja onhan noi esiintyjätkin ihan hyviä.

Saas nähdä miten käy. Eilenkin meni suunnitelmat taas uusiks. Vaikka kovasti olinkin menossa kahdeksan aikaan nukkumaan, löysin itseni vielä myöhemmin Klubilta jostain kykykisoista. (En lavalta sentään.) Taso vaihteli aika paljon, ja kyllähän sen selkeesti paras voitti. Tai siis, meni jatkoon. Finaali on joskus syksymmällä.

Nyt on pakko jakaa kanssanne tän hetken parhas reivauskappale, Veton uudelta albumilta löytyvä Digits. Toivottavasti joku dj joskus soittaa tän sellasissa kemuissa, missä olen, koska mun on pakko jorata tätä niin että henki loppuu kesken. Enpä ois ikinä uskonut tolta kakkoslevyltä löytyvän mitään tällasta kauniin yksinkertaista tanssimusiikkia.