Yo La Tengo - Fade

Onpa muuten vähän ruma kansi.

Yo La Tengo on ollut viime vuosien ehdoton suosikkibändini erityisesti 90-luvun puolivälin ympärillä julkaistujen klassikkoalbumiensa Painful, Electr-O-Pura ja I Can Hear The Heart Beating As One myötä. Myös 2000-luvun tuotanto on ollut tasaisen ansiokasta, joten latasin tälle ensimmäiselle julkaisulle yli kolmeen vuoteen luonnollisesti suuret odotukset.

Fade on ensimmäinen levy, jota ei ole tuottanut vuoden 1993 Painfulista lähtien kuvioissa ollut Roger Moutenot. Kyseisellä pallilla hääri tällä kertaa John McEntire, joka on tuotellut/miksaillut kamaa mm. sellaisille artisteille kuin Teenage Fanclub, Bright Eyes, Tortoise ja Broken Social Scene. Tästä huolimatta mitään suurta soundillista tai tuotannollista suunnanmuutosta ei mielestäni ole havaittavissa. Soundimaailmallisesti albumi sijoittuu 2000-luvun julkaisujen And Then Nothing Turned Itself Inside Out, Summer Sun ja I'm Not Afraid Of You And I Will Beat Your Ass  välimaastoon. Tärkeintä on kuitenkin, että Yo La Tengo on edelleen Yo La Tengo (olisin sanonut hyvässä ja pahassa, mutta se olisi valheellista, sillä aivoissani mikään paha ei koskaan assosioidu Yo La Tengoon).



Muutama kappale on noussut itselleni pienimuotoisiksi suosikeiksi, vaikka albumin biisimateriaali onkin tasaisen hyvää. Mainio avausbiisi Ohm ja nelosbiisi Paddle Forward edustavat levyn säröisintä ja meluisinta laitaa, mutta ihanasti sen särisevän vallin takana paistaa sama tuttu Beach Boysin tahtiin sykkivä sydän. Jälkimmäinen tuo mieleeni Painfulin kolmosbiisin Double-Dare, joka on jostain syystä ollut aina yksi suosikkibiisejäni yhtyeeltä. Loppupuolen vahvin tuotos on ehdottomasti Cornelia and Jane, joka on ensinnäkin herkkyydessään ja kauneudessaan ainutlaatuinen kappale, mutta lienee myös yksi Georgia Hubleyn sielukkaimmista laulusuorituksista. Tällä naisella on yksi indie rockin ihanimmista äänistä! Päätösbiisi Before We Run sitoo kokonaisuuden jylhällä ja onnistuneella tavalla yhteen torvisektioineen ja jousiorkestraatioineen.



Henkilökohtaisesti olisin kaivannut Fadelle hieman enemmän noisen ja kokeellisemman kitaramusiikin suuntaan kumartavaa ilmaisua. Tämä on realisoitunut Yo La Tengon tapauksessa usein pitkinä kappaleita, joiden aikana Ira Kaplan tekee kitarallaan sellaisia jekkuja, jotka saavat kylmät nautinnon väreet juoksemaan pitkin selkäydintä, mutta pakottavat samaan aikaan laskemaan kuulokkeiden äänenvoimakkuutta, jotteivat tärykalvot puhkeaisi.

Fade on (oletusarvon mukaisesti) enemmänkin osiensa summa kuin hajanainen kokoelma biisejä. Albumikokonaisuutena se tarjoaa unenomaisen, levollisen, raukean ja kaihoisan kattauksen, mutta aika ajoin kutittelee terävämmälläkin ilmaisulla. Levy on luonteeltaan sellainen, että se saa varmasti paljon uusia sävyjä kuuntelukertojen myötä, eivätkä nämä biisit välttämättä tartu alitajuntaan samanlaisella tehokkuudella kuin jotkut yhtyeen vanhemmat tuotokset. Uskon, että niillä on pitkällä tähtäimellä paljonkin annettavaa.

Ensikosketuksen perusteella Fade tarjoaa tasavahvan julkaisun yhtyeeltä, joka on jo raivannut tiensä sellaisten artistien kategoriaan, joiden jokaiset levyt ovat jonkinasteisia onnistumisia. Vaikka mitään kovin mullistavaa Fade ei tarjoakaan, ovat sen tunnelmalliset äänimaailmat, kauniit melodiat kotikutoisine sovituksineen sekä älykkäät lyriikat osoitus Yo La Tengon yhä jatkuvasta luomiskyvystä.

Ennustan, että Fade on meille YLT-faneille takavasemmalta yllättävä levy: vaikka ensivaikutelma ei olisikaan tuhannen salaman multiräjähdys, saattaa sen löytää tulevien vuosien lämpiminä kesäiltoina levylautaseltaan yllättävän usein.

Viikko 5/2013: Solice, Yo La Tengo, The Regent, California X, Andrea

Heippa! Toimituspalaverissa (hienompi nimi sille että nähdään välillä kolmistaan) tuli puheeksi, että monet jutut, joista on aikomus kirjottaa, jäävät suuren tarjonnan ja kiiren vuoksi mainitsematta, vaikka olisivat sen arvoisia. Näitä pyrimme toki linkkaamaan Facebook-sivullammekin, mutta päätimme alkaa tästä eteenpäin koota viikon aikana fiiliksiä nostattaneet biisit ja jutut yhteen postaukseen, jonka julkaisemme aina sunnuntai-maanantaiakselilla. All Earsilla on myös uusi soittolista, jota päivitämme aina kirjoitusten myötä. All Ears 2013 tulee sisältämään kaikki tänä vuonna blogiin jakamamme biisit, jotka vain Spotifysta löytyvät.

Viikon viisi nostot, olkaa hyvät!

Solice - Now That I Need You

Tämä biisi löytyi Soundcloudin inboxista, ja se on kerännyt muutamassa päivässä paljon rakkautta. Paina play, jos nautit rauhallisesta musasta, post-dubstepistä, naksunnasta, bassoista tai naisvokaaleista. (Mira)


Yo La Tengo - Tom Courtenay
Läksin Stupidoon ostamaan Yo La Tengon uutta levyä, joka olikin loppu (höh). Muovikassiin päätyi lohtuostoksena saman yhtyeen vanha suosikkilevy Electr-O-Pura vuodelta 1995.   
Paina play, jos pidät kokeellisesta kitaramusiikista, popkulttuuriviittauksista ja kauniista melodioista. (Jamppu)


The Regent - Ghost of a Thousand
Punkkia Trondheimista. Mikko sanoi, että laulaja näyttää vähän Justin Bieberiltä, ja biisistä tulee mieleen vähän Disco Ensemble. Ehkä noissa sanoissa on vähän totuuttakin, mutta jos ton perusteella jätät kuuntelematta, on se bändin aliarvioimista.
Paina play, jos melodinen hardcore sytyttää. (Mira)


California X - Spider X
Odotukset California X:n debyytiltä olivat ehkä kovemmat kuin miksi levy lopulta paljastui. Ihmekös tuo, kun maistiaiset olivat tätä tasoa.
Paina play, jos jykevä rock'n'roll-soundi, rosoisuus, Lemmy, garage, kitarakikkailu, raikuvat riffit ja pitkä tukka ovat asioita, jotka sopivat maailmankuvaasi. (Mira)


Andrea - Another
Käytännössä tässä biisissä sample on niin isossa roolissa, että tämän olisi oikeastaan voinut suoraan nimetä remixiksi.
Paina play, jos kiinnostaa kuulla witch house -versio Justin Timberlaken My Lovesta. (Mira)

San Miguel Primavera Sound 2012 -ennakko

Hehe, aluksi tämän vuoden Primavera Soundin lineup näytti huomattavasti heikommalta kuin viime vuonna, mutta ajattelin että olisi tyhmää jättää menemättä, kun olen Barcelonassa joka tapauksessa silloin, joten ostin lipun. Sittemmin tulivat aikataulut, ja ympyröin niistä ainoastaan kolmen pääpäivän "pakko nähdä" -bändit. Ympyröityjen esiintyjien summaksi laskin 57. On utopistista ajatella, että ehtisin nähdä näitä kaikkia, mutta ainahan voi haaveilla.

Jos kaikki MUST-bändit paljastaisin, en luultavasti saisi tekstiä julkaistua ikinä, joten 15 timanttista keikkaennakkoa, viisi per päivä, än yy tee nyt! Vaikka ei Primis kutsuisikaan, suosittelen ottamaan mahdolliset tuntemattomat haltuun - eikä vähiten siksi, että osa niistä on nähtävissä Suomessakin kesän aikana.

TORSTAI

19:00 FRIENDS (Mini)

Vaikeasti googletettava bändi, joiden biisi I'm His Girl on päätynyt mun henkilökohtaiseksi anthemiksi sanomansa puolesta (ei sanojen). Friends oli jonkun live-videon perusteella aika onneton lavalla, mutta  musanördefrendini ylisti yhtyeen kohti ääretöntä (ja sen yli) nähtyään ne jossain showcase-festareilla. YouTubeen ei muutenkaan ole luottamista, joten pakko tsiigaa omin silmin!

00:30 REFUSED (Ray-Ban)

Vuoden toisiksi odotetuin comeback, joka on mahdollista todistaa myös Ruisrockissa. Ei tähän tarvii muuta sanoo kuin, että idiootit ei mee kattoon.

01:45 A$AP ROCKY (Pitchfork)

Jo viime vuonna oli selvää, että Rakim Mayersista tulee tän vuoden Tyler the Creator. Synkkä tunnelma, chillit biitit ja swäääg pitävät huolen että A$AP maistuu valkoisille. Ei siis mitenkään huonolla! Pretty Motherfucka on yksi odotetuimmista artisteistani sekä Primaverassa että Roskildessa ja Flow'ssa. Takaan, että ulkoilmakeikalle kävellessäsi törmäät kannabiksenkatkuiseen savuseinään ellet ole varuillasi.

02:45 JAPANDROIDS (Vice)

Pari vuotta sitten yhden Roskilden parhaista keikoista kiskaissut duo on tullut takaisin! Tai siis tulee nyt! Uusi Celebration Rock julkaistaan kesäkuun alussa, ja se on ridiculously good. Ennen levyn ilmestymistä uskallan väittää, että siinä on yksi vuoden pläjäyksistä! Japandroids on muuten ainut bändi, joka on puskenut mun kaikkien aikojen suosikkien joukkoon moneen vuoteen. Nää on niin kovia ettei superlatiivit riitä kuvaamaan. Jaetulla ykkössijalla eniten odotetuista keikoista.

03:10 JOHN TALABOT (live) (Ray-Ban)

Se jätkä, jonka kanssa Japandroids jakaa odotetuimman keikan paalupaikan. Nokkelimmat ehkä hoksas, että ne soittaa osittain samaan aikaan. Eeeeeeeeeeeh! On tästä ollut ennenkin puhetta, mutta (edelleen) olen sitä mieltä, että jätkä on tehnyt vuoden parhaan biisin ja lähes parhaan levyn, ja nyt ois mahdollista nähdä John Talabot kotikaupungissaan heittämässä ekan live-keikan ever. Että teeppä tässä nyt sit päätöksiä, siitä kumman tsiigaa kokonaan.

PERJANTAI

17:55 OTHER LIVES (San Miguel)

Pakollisen nynnyindieslotin täyttämisbändi meikän aikatauluista. (Tai ehkä se paikka kuuluis eniten Death Cab for Cutielle, mut en oo vielä varma niistä, koska ne on nähty ennenkin ja siinä menee päällekkäin White Denim ja Bleached.) Mut nii, tästä kiinnityksestä iloittiin jo viime vuonna, ja sen jälkeen bändi on päätynyt Radioheadin lämppäriksi ja on buukattu lukuisille festareille tänä kesänä. Syystä!

23:15 WAVVES (Mini)

Kun pari vuotta sitten Nathan Williams ja kumppanit peruivat Roskilde-keikkansa, olin et EVVK, ihan paskaa muutenki. Sittemmin Wavves on karistellut ylimääräiset noiset popistaan ja päätynyt aina vaatekauppojen taustamusiikiksi asti - ilman että asenne olisi kärsinyt! Aika on nyt kypsä Wavvesille. Älkää peruko tällä kertaa!

00:15 TRASH TALK (Pitchfork)

Vaikka raskaan musiikin osuus on tänä vuonna ehkä huipussaan, ei vaan jää aikaa hevistellä, koska pakolliset rockit ja räpit menee ohi. Perjantain adrealiiniannoksen käyn myllyttämässä jenkkihardcoresta, jota vaan ei voi missata. Alla kohtuullisen badass video. Bongattavissa myös Roskildessa, mikäli joku on sinnekin menossa!

02:00 THE RAPTURE (San Miguel)

Olisin ehkä voinut joskus kuvitella, että The Rapturen aika oli silloin kun !!! esiintyi Flow Festivalin päälavalla, ja lavan edessä olleet pensaat tuhoituivat tanssijoiden jaloissa. Kuusi vuotta sen jälkeen discopunk on edelleen ajankohtaista ja The Rapture on vieläkin elinvoimainen pakkocheckaus. Mee testaan, kuinka deeppii sun love on.

02:45 ARAABMUZIK (Pitchfork)

Alkuvuoden kuunnelluimpia artisteja, vaikka kokikin pienen inflaation uuden mixtapen tultua. Almost instrumental hip hop at its best. Joo, ja joitain sellasia tranceteknodance-vaikutteita löytyy myös, että ennustan että saadaan aamuyön jumitustanssipirskeet!

LAUANTAI

19:00 VERONICA FALLS (Mini)

Yhden viime vuoden kiinnostavimmista debyyteistä julkaissut lontoolainen kvartetti on ihan pakko nähdä tänä kesänä. Jos Primaveran aikataulut eivät anna periksi, sunnuntaina on luvassa myös ilmaiskeikka lumoavassa Ciutadellan puistossa. Unohtamatta tietenkään heinäkuista Kuudes aisti -visiittiä Helsingissä! Bändi ja lippu haltuun viimeistään nyt!

22:00 REAL ESTATE (Pitchfork)

Järjestäjät ovat tuupanneet samoille kellonlyömille kiinteistövälityksen poikien kanssa Beach Housen, The Olivia Tremor Controlin ja Josh T. Pearsonin. Päällekkäisyys lienee tämän vuoden pahimpia, sillä jopa joku ihan tuntematon spaniaardi lähestyi mua viestillä, koska tarvitsi apua päätöksenteossa. Sanoin, että kannattaa mennä fiiliksen mukaan, mut mikään ei oo niin varmaa kuin se, että Real Estaten It's Real on viime vuoden kaunein rakkauslaulu.

23:00 CHROMATICS (Pitchfork)

Vaikka Chromaticsin uusin Kill for Love -lätty ei olekaan vielä kokonaisuutena jaksanut avautua minulle niin muutamat kappaleet pitävät huolen siitä, että keikalle on valtavat odotukset. Mahtavan Music listography -kirjani "list songs you'd want to be serenated with" -sivu ammotti tyhjyyttään ennen kuin korviini kantautui Lady... Pojat, ohoi ;--D

00:30 YO LA TENGO (Mini)

Olen kuunnellut itseäni vanhempaa yhtyettä viimeksi varmaan seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten, mutta loistavuus luultavasti ei ole kadonnut minnekään. Nostalgiakategorian lisäksi Yo La Tengo menee ainakin mulla sinne "pakko nähdä ku ei oo vielä nähty" -kategoriaan, vaikka yhtye keikkaileekin kohtuullisen ahkerasti. Tilaisuuksia ei ole tarjottimella tarjoiltu ennen tätä, ja tää on vähän kuin tietäis etukäteen, että on mahdollista nähdä revontulia. Olisi helvetin tyhmää jättää kattomatta, koska koskaan ei voi tietää, koska seuraava tilaisuus tulee vai tuleeko koskaan. En oo muuten koskaan nähnyt revontuliakaan. Ja tää oli ehkä typerin perustelu koskaan :-D

01:15 MUJERES (Vice)

Barcelonalaisbändin keikan kotikaupungissaan todistaneena uskallan uhota, että tälle keikalle kannattaa piipahtaa Yo La Tengon ja Justicen välissä, vaikka kiire tuleekin. Espanjalaisrytmien täydentämissä monipuolisissa punkrock/rock'n'roll/rockabilly/garage-kemuissa loksahti suu ammolleen hyvästä meiningistä. Villi bändi, villit fanit!

Jos jollain on jotain taikapapuja, joilla pystyisi näkeen kaikki loputkin bändit siten että ehtisi myös juoda kaljaa, nähdä tuttuja, käydä pissalla ja syödä jotain, niin teleportatkaa niitä mulle! Saa muuten tulla nykiin hihasta, jos mut sieltä bongaa! Oon "yksin" liikenteessä, joten pienet musajauhamiset silloin tällöin ovat täysin paikallaan.

PS. Nuorgam pisti pihalle samanhenkisen listauksen sillä aikaa kun googlettelin videoita tekstin kaveriksi! Kandee käydä lukeen se TÄÄLLÄ! Asiatyypit puhuu asiaa.