San Miguel Primavera Sound 2012 -ennakko

Hehe, aluksi tämän vuoden Primavera Soundin lineup näytti huomattavasti heikommalta kuin viime vuonna, mutta ajattelin että olisi tyhmää jättää menemättä, kun olen Barcelonassa joka tapauksessa silloin, joten ostin lipun. Sittemmin tulivat aikataulut, ja ympyröin niistä ainoastaan kolmen pääpäivän "pakko nähdä" -bändit. Ympyröityjen esiintyjien summaksi laskin 57. On utopistista ajatella, että ehtisin nähdä näitä kaikkia, mutta ainahan voi haaveilla.

Jos kaikki MUST-bändit paljastaisin, en luultavasti saisi tekstiä julkaistua ikinä, joten 15 timanttista keikkaennakkoa, viisi per päivä, än yy tee nyt! Vaikka ei Primis kutsuisikaan, suosittelen ottamaan mahdolliset tuntemattomat haltuun - eikä vähiten siksi, että osa niistä on nähtävissä Suomessakin kesän aikana.

TORSTAI

19:00 FRIENDS (Mini)

Vaikeasti googletettava bändi, joiden biisi I'm His Girl on päätynyt mun henkilökohtaiseksi anthemiksi sanomansa puolesta (ei sanojen). Friends oli jonkun live-videon perusteella aika onneton lavalla, mutta  musanördefrendini ylisti yhtyeen kohti ääretöntä (ja sen yli) nähtyään ne jossain showcase-festareilla. YouTubeen ei muutenkaan ole luottamista, joten pakko tsiigaa omin silmin!

00:30 REFUSED (Ray-Ban)

Vuoden toisiksi odotetuin comeback, joka on mahdollista todistaa myös Ruisrockissa. Ei tähän tarvii muuta sanoo kuin, että idiootit ei mee kattoon.

01:45 A$AP ROCKY (Pitchfork)

Jo viime vuonna oli selvää, että Rakim Mayersista tulee tän vuoden Tyler the Creator. Synkkä tunnelma, chillit biitit ja swäääg pitävät huolen että A$AP maistuu valkoisille. Ei siis mitenkään huonolla! Pretty Motherfucka on yksi odotetuimmista artisteistani sekä Primaverassa että Roskildessa ja Flow'ssa. Takaan, että ulkoilmakeikalle kävellessäsi törmäät kannabiksenkatkuiseen savuseinään ellet ole varuillasi.

02:45 JAPANDROIDS (Vice)

Pari vuotta sitten yhden Roskilden parhaista keikoista kiskaissut duo on tullut takaisin! Tai siis tulee nyt! Uusi Celebration Rock julkaistaan kesäkuun alussa, ja se on ridiculously good. Ennen levyn ilmestymistä uskallan väittää, että siinä on yksi vuoden pläjäyksistä! Japandroids on muuten ainut bändi, joka on puskenut mun kaikkien aikojen suosikkien joukkoon moneen vuoteen. Nää on niin kovia ettei superlatiivit riitä kuvaamaan. Jaetulla ykkössijalla eniten odotetuista keikoista.

03:10 JOHN TALABOT (live) (Ray-Ban)

Se jätkä, jonka kanssa Japandroids jakaa odotetuimman keikan paalupaikan. Nokkelimmat ehkä hoksas, että ne soittaa osittain samaan aikaan. Eeeeeeeeeeeh! On tästä ollut ennenkin puhetta, mutta (edelleen) olen sitä mieltä, että jätkä on tehnyt vuoden parhaan biisin ja lähes parhaan levyn, ja nyt ois mahdollista nähdä John Talabot kotikaupungissaan heittämässä ekan live-keikan ever. Että teeppä tässä nyt sit päätöksiä, siitä kumman tsiigaa kokonaan.

PERJANTAI

17:55 OTHER LIVES (San Miguel)

Pakollisen nynnyindieslotin täyttämisbändi meikän aikatauluista. (Tai ehkä se paikka kuuluis eniten Death Cab for Cutielle, mut en oo vielä varma niistä, koska ne on nähty ennenkin ja siinä menee päällekkäin White Denim ja Bleached.) Mut nii, tästä kiinnityksestä iloittiin jo viime vuonna, ja sen jälkeen bändi on päätynyt Radioheadin lämppäriksi ja on buukattu lukuisille festareille tänä kesänä. Syystä!

23:15 WAVVES (Mini)

Kun pari vuotta sitten Nathan Williams ja kumppanit peruivat Roskilde-keikkansa, olin et EVVK, ihan paskaa muutenki. Sittemmin Wavves on karistellut ylimääräiset noiset popistaan ja päätynyt aina vaatekauppojen taustamusiikiksi asti - ilman että asenne olisi kärsinyt! Aika on nyt kypsä Wavvesille. Älkää peruko tällä kertaa!

00:15 TRASH TALK (Pitchfork)

Vaikka raskaan musiikin osuus on tänä vuonna ehkä huipussaan, ei vaan jää aikaa hevistellä, koska pakolliset rockit ja räpit menee ohi. Perjantain adrealiiniannoksen käyn myllyttämässä jenkkihardcoresta, jota vaan ei voi missata. Alla kohtuullisen badass video. Bongattavissa myös Roskildessa, mikäli joku on sinnekin menossa!

02:00 THE RAPTURE (San Miguel)

Olisin ehkä voinut joskus kuvitella, että The Rapturen aika oli silloin kun !!! esiintyi Flow Festivalin päälavalla, ja lavan edessä olleet pensaat tuhoituivat tanssijoiden jaloissa. Kuusi vuotta sen jälkeen discopunk on edelleen ajankohtaista ja The Rapture on vieläkin elinvoimainen pakkocheckaus. Mee testaan, kuinka deeppii sun love on.

02:45 ARAABMUZIK (Pitchfork)

Alkuvuoden kuunnelluimpia artisteja, vaikka kokikin pienen inflaation uuden mixtapen tultua. Almost instrumental hip hop at its best. Joo, ja joitain sellasia tranceteknodance-vaikutteita löytyy myös, että ennustan että saadaan aamuyön jumitustanssipirskeet!

LAUANTAI

19:00 VERONICA FALLS (Mini)

Yhden viime vuoden kiinnostavimmista debyyteistä julkaissut lontoolainen kvartetti on ihan pakko nähdä tänä kesänä. Jos Primaveran aikataulut eivät anna periksi, sunnuntaina on luvassa myös ilmaiskeikka lumoavassa Ciutadellan puistossa. Unohtamatta tietenkään heinäkuista Kuudes aisti -visiittiä Helsingissä! Bändi ja lippu haltuun viimeistään nyt!

22:00 REAL ESTATE (Pitchfork)

Järjestäjät ovat tuupanneet samoille kellonlyömille kiinteistövälityksen poikien kanssa Beach Housen, The Olivia Tremor Controlin ja Josh T. Pearsonin. Päällekkäisyys lienee tämän vuoden pahimpia, sillä jopa joku ihan tuntematon spaniaardi lähestyi mua viestillä, koska tarvitsi apua päätöksenteossa. Sanoin, että kannattaa mennä fiiliksen mukaan, mut mikään ei oo niin varmaa kuin se, että Real Estaten It's Real on viime vuoden kaunein rakkauslaulu.

23:00 CHROMATICS (Pitchfork)

Vaikka Chromaticsin uusin Kill for Love -lätty ei olekaan vielä kokonaisuutena jaksanut avautua minulle niin muutamat kappaleet pitävät huolen siitä, että keikalle on valtavat odotukset. Mahtavan Music listography -kirjani "list songs you'd want to be serenated with" -sivu ammotti tyhjyyttään ennen kuin korviini kantautui Lady... Pojat, ohoi ;--D

00:30 YO LA TENGO (Mini)

Olen kuunnellut itseäni vanhempaa yhtyettä viimeksi varmaan seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten, mutta loistavuus luultavasti ei ole kadonnut minnekään. Nostalgiakategorian lisäksi Yo La Tengo menee ainakin mulla sinne "pakko nähdä ku ei oo vielä nähty" -kategoriaan, vaikka yhtye keikkaileekin kohtuullisen ahkerasti. Tilaisuuksia ei ole tarjottimella tarjoiltu ennen tätä, ja tää on vähän kuin tietäis etukäteen, että on mahdollista nähdä revontulia. Olisi helvetin tyhmää jättää kattomatta, koska koskaan ei voi tietää, koska seuraava tilaisuus tulee vai tuleeko koskaan. En oo muuten koskaan nähnyt revontuliakaan. Ja tää oli ehkä typerin perustelu koskaan :-D

01:15 MUJERES (Vice)

Barcelonalaisbändin keikan kotikaupungissaan todistaneena uskallan uhota, että tälle keikalle kannattaa piipahtaa Yo La Tengon ja Justicen välissä, vaikka kiire tuleekin. Espanjalaisrytmien täydentämissä monipuolisissa punkrock/rock'n'roll/rockabilly/garage-kemuissa loksahti suu ammolleen hyvästä meiningistä. Villi bändi, villit fanit!

Jos jollain on jotain taikapapuja, joilla pystyisi näkeen kaikki loputkin bändit siten että ehtisi myös juoda kaljaa, nähdä tuttuja, käydä pissalla ja syödä jotain, niin teleportatkaa niitä mulle! Saa muuten tulla nykiin hihasta, jos mut sieltä bongaa! Oon "yksin" liikenteessä, joten pienet musajauhamiset silloin tällöin ovat täysin paikallaan.

PS. Nuorgam pisti pihalle samanhenkisen listauksen sillä aikaa kun googlettelin videoita tekstin kaveriksi! Kandee käydä lukeen se TÄÄLLÄ! Asiatyypit puhuu asiaa.

2011: Jampun top-10 levyt

Tämän blogin alkuperäinen osapuoli Mira ehdotti minulle, että olisi hyvä tutustuttaa blogin lukijat meikäläisen musiikkimakuun jollain yleisemmällä tasolla tuon last.fm-linkin lisäksi. Se oli mielestäni hyvä idea! Funtsin pitkään mikä olisi paras keino, ja päädyin lopulta tällaiseen viime vuoden suosikkilevyjeni listaukseen.

Toisin kuin Mira,  en ole kovin hyvä tai innokas tekemään listoja varsinkaan musiikista. Tätäkin kymmenikköä pohtiessani tuntui, että järjestyksen luominen suosikkilevyjen välille on tavattoman vaikeaa. Kävin läpi kaikki tunteet turhautumisesta musiikkiekstaasiin, mutta jonkinlainen listaus löysi lopulta muotonsa. Hierarkian kriteerinä on tällä kertaa täysin kyseisten levyjen merkitys itselleni - ei siis ole luvassa mitään universaaleja totuuksia!

10. Mirel Wagner - Mirel Wagner

Vaikka tutustuin Mirel Wagneriin livenä jo viime kesän aikoihin, tulin hommanneeksi levyn vasta nyt kun siitä julkaistiin uusi vinyylipainos. Todella diippiä ja uskottavaa musaa, jollaista en ole Suomesta aiemmin kuullut. Joku arvostelija muistaakseni kuvaili levyä sanoin "ei kannata kuunnella yksin pimeässä huoneessa". Itse olen puolestani todennut kyseisen kuuntelutavan parhaiten Wagnerin fiilikseen sopivaksi!

9. Real Estate - Days

Tykkäsin paljon Real Estaten aiemmasta tuotannosta, mutta Days vasta hyvää matskua onkin. Bändin soundi on kypsynyt tälle toiselle albumille huomattavasti ja onkin vaikea keksiä leppoisampaa levyä sunnuntai-iltapäivän fiilistelyyn. Uskoisin myös, että Days soveltuu ensi kesän tunnelmiinkin mainiosti!

8. PJ Harvey - Let England Shake

Let England Shake ei kyllä tainnut jättää viime vuonna melkein ketään kylmäksi. Itsellenikin kolahti tämä levy erittäin hyvin, enkä ole kyllä 2000-luvulla kuullut yhtään näin hyvää kantaaottavaa/poliittista levyä. Let England Shake ei sorru kliseisiin, vaan on alusta loppuun kiinnostavaa matskua. Levyn johdosta tutustuin myös tarkemmin tämän lahjakkaan naisen aiempaan tuotantoon, joka oli ollut monelta osin hieman tuntematonta itselleni. Kaikki sieltä löytynytkin upposi täysillä, huh, lisää vaan PJ!

7. Veronica Falls - Veronica Falls

Tämä levy oli sarjassamme täysin uusi tuttavuus (toki aika luonnollista debyyttilevyjen kohdalla). Post-punk-henkiset synkät kitarariffit yhdistettynä kaunii(see)n Roxanne Cliffordin twee-laulantaan, tarttuvat melodiat ja hyvät lyriikat. Tässä täydellisyyttä hipovassa paketissa ei ollut mitään ongelmia! Erityisesti diggailin tosiaan noista kitaratyyleistä ja harmonialauluista. Ja sulattihan tuo Roxanne sydämeni tällä alla olevalla videolla aika pahasti…

6. Tennis - Cape Dory

Tenniksen debyytti saattoi olla yksi eniten kuuntelemiani levyjä viime vuonna, ja se todella toimi yhtenä soundtrackinani viime kesälle! Poppoon uutta levyä käsittelevässä entryssäni kerron enemmän suhteestani yhtyeen musiikkiin.

5. Yuck - Yuck

Kun Yuck kävi Tavastialla viime syksynä olin armottomissa rahaongelmissa ja jouduin valitsemaan muutaman keikkavaihtoehdon väliltä. Tulin valinneeksi Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan keikan, sillä se oli viimeinen mahdollisuus nähdä kyseinen kokoonpano. No upea keikkahan se oli, eikä sinne meneminen kaduta lainkaan, mutta Yuckin missaaminen on sen sijaan viime aikoina saanut mietteliäälle päälle. Tämä levy meni minulta sen julkaisun aikaan hieman ohi, mutta viime aikoina se on ollut tasaisessa soitossa. Loistavat kappaleet, täydellinen soundimaailma säröisine kitaroineen ja mies/nais-vokaalisoundeineen. Juuri sellaista 90-lukulaista meininkiä, josta diggaan niin kovasti!

4. Fleet Foxes - Helplessness Blues

Itseltäni meni Fleet Foxesin ekan levyn hype ehkä aavistuksen yli hilseen, vaikka kyseistä levyä jonkin verran kuuntelinkin. Helplessness Bluesin kohdalla en voinut mitään, vaan levy valloitti sydämeni ja mieleni saman tien. Todella 60-lukulaista soundia, täydelliset biisit ja lyriikat. Mielestäni tällä albumilla mentiin jonnekin sellaiseen paikkaan musiikillisessa täydellisyydessä, johon ensimmäinen levy ei päässyt. Moni on kanssani eri mieltä, mutta en välitä!

3. 22-Pistepirkko - Lime Green Delorean

Pistepirkot on kyllä niin kova bändi, että mielestäni yksikään heidän levyistään ei ole edes kovin keskinkertainen. Lime Green Delorean oli kuitenkin sellainen paukku, että saattaisin pitää sitä jopa bändin parhaana levynä. Pop-sävellyskynä on näillä herroilla vain terävöitynyt vuosien saatossa, ja levyllä vuorottelevat ihastuttavasti riehakkaat ja hiljaisemmat äänimaailmat. Kun tulee yöllä morkkiksissa ja laskuhumalassa kotiin on tämä levy takuuvarma seesteisen fiiliksen palauttaja. "I remember the lights by the highway…"

2. Regina - Soita Mulle

Joku voisi sanoa, että tätä Reginan neljättä levyä on kehuttu kyllästymiseen asti. Itse en voi olla tätä mieltä, sillä mielestäni jokainen kehu on enemmän kuin ansaittu. Soita Mulle on ehdottomasti Reginan paras levy niin lyriikoiltaan kuin biiseiltään, 2010-luvun klassikko, joka ei varmasti unohdu tulevinakaan vuosina. Havaitsimme Miran kanssa molemmat, että tähän levyyn syntyy addiktio: on pakko saada joka päivä annos Soita Mullea kuin huumetta, muuten vieroitusoireet iskevät… Nyttemmin levy on jo hieman vähemmällä kuuntelulla, mutta siellä se alitajunnassa edelleen elää omaa elämäänsä.

1. The New Tigers - The New Tigers

Ennen kuin The New Tigersin levy jukaistiin, kuuntelin Soundcloudista yhtyeen pari kappaletta. Ensikosketus Velvet Jam-biisiin oli suoraa rakkautta. Kaikuvat äänimaailmat, säröiset kitarat ja hintelä poppilaulu kiteyttivät juuri ne musiikilliset elementit, jota kaipasin sillä hetkellä korvistani sisään. New Tigers -fiilistelyyni ei varmaan vähiten vaikuttanut se, että klassikkomatskusta viime vuoden ehdottomasti eniten fiilistelemäni bändi oli Yo La Tengo.

New Tigersin debyyttilevy on yksi parhaita levyjä mitä tiedän, varsinkin suomalaisilta bändeiltä. Viime kuukausina velloneessa Soliti-huumassa Tikrujen tekemiset ovat olleet vähemmällä huomiolla kuin Black Twigin, mutta itselleni New Tigers kolahti vielä enemmän. Hartaimpia toiveitani olisi joskus saada siitä vinyylipainos.