keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Circa Survive

Jos joku on miettinyt, miten rahoitan kaikki festarit, levyt, keikat ja yöjuoksut elämisen ja asumisen ohella, on siihen niinkin yksinkertainen vastaus kuin työt. Tällä viikolla on tehty taas pitkää päivää (ma-pe kertyy tunteja 40), ja kesäiltojen ollessa hiljaisia, jäi tänäänkin aikaa miettiä. Mietin Circa Survivea ja perjantaina alkavaa Puntalaa. Kaksi erillistä tarinaa, joista seuraava osa vasta viikonlopun jälkeen ;--)

2004 perustettu philadelphialainen progressiivissävytteinen bändi vapautti soittimistaan äänet kotistereoissani ensimmäistä kertaa vuonna 2005 hieman Juturna-debyytin ilmestymisen jälkeen. Joku irkkikaveri suositteli yhtyettä #themarsvolta-kanavalla toiselle irkkikaverilleni, ja minä tungin nokkani väliin, eikä ole kaduttanut. Circa Survive on ehdottomasti yksi viidestä lempibändistäni.

Jäsenien taustoilta löytyy aiempia töitä post-hardcore/ metalcore yhtyeissä. Jumalaisella äänellä varustettu vokalisti Anthony Green lauloi Saosinin ensimmäisellä ep:llä sekä pari muuta jäsentä on napattu This Day Forwardista ja Takenista. Anthonylla on myös sooloprojekti, jonka lisäksi hän sivumusisoi kokeellisessa superkokoonpanossa The Sound of Animals Fightingissa.

Muistan verranneeni ensimmäisten kuuntelujen jälkeen Anthonya Björkkiin, vaikkei se sitä oikeasti taida muistuttaa. Yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin ainakin sillä saralla, että, Anthonyn laulutyylistä joko pitää tai sitten ei. Vaikka bändissä on paljon muutakin hienoa, ei ole epäselvää, mikä elementti sieltä eniten puskee läpi. Herra Green on äärimmäisen lahjakas muillakin osa-alueilla, sillä harvoin törmää niin laadukkaisiin lyriikoihin kuin mies on bändillensä vääntänyt. Siitä todisteena se, että suunnittelemaani tatuointiin on tällä hetkellä kolme tekstivaihtoehtoa, ja ne ovat kaikki Circa Surviven inspiroimia.


Arvostan musiikissa eniten levykokonaisuuksia, mutta erityisesti Circa Surviven tapauksessa on hankalaa nostaa yksittäisiä kappaleita esille, sillä suosikkini vaihtelevat päivittäin. Juturna on taatusti yksi eniten kuuntelemistani levyistä, eikä viime vuonna ilmestynyt kakkosalbumi On Letting Go'kaan jäänyt paljoa huonommaksi. Sen nimikappale on ainakin yksi niistä eniten soitetuista veisuista.

Circa Survive on musiikkinsa ulkopuolellakin kiehtova, nykyaikainen, mysteerinen, asiallinen ja taiteellinen. Promokuvia löytyy bittiavaruudesta vain muutama pakollinen, fanisuhteita ylläpidetään MySpacessa, varsinaisia kotisivuja ei ole (blogi löytyy), b-puolia on julkaistu Internetistä ladattavina hyväntekeväisyysraitoina sekä jäsenet ovat kunnostautuneet myös erikoisemman maalaustaiteen puolella. Harmikseni Pohjois-Amerikan puolella suosio on alkanut viime vuosina kasvaa, joten bändillä ei ole ollut tarvetta piipahtaa Euroopassa kuin muutamalla pistokeikalla. Circa Survive on ollut jo muutaman vuoden "MUST SEE" -listani kärjessä, ja minähän matkustan vaikka Amerikkaan joku päivä näitä katsomaan elleivät asiat muutu.

Osuvia vertailukohteita en keksi juurikaan (Dredgin lisäksi), joten jos lempibändini on vielä vieras, tsekkaa itse vaikkapa sieltä MySpacesta: www.myspace.com/circasurvive

Lisää aiheesta:
www.myspace.com/anthonygreen
www.circasurvive.com/
www.myspace.com/thesoundofanimalsfighting

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti