60 parasta kappaletta vuodelta 2009 1/3

Näissä vuosilistoissa tuntuu aina menevän suunniteltua enemmän aikaa. Tässä kuitenkin 60 viime vuoden parasta biisiä, ja palataan levyihin ja remixeihin jonkin ajan kuluttua.

60. Joose Keskitalo - Tule Minun Luokseni, Kulta
Keskitalon keväällä ilmestyneeltä levyltä olisi voinut päätyä tähän pari muutakin kappaletta, mutta tämän kohdalla kiinnitin huomiota oivien sanoitusten sijasta enemmän muihin asioihin. Taitaa olla listan ainoa suomenkielinen kappale.



59. The Mars Volta - The Twilight as My Guide
The Mars Volta -balladit olivat yksi vuoden ihanimmista asioista.


58. Throw Me the Statue - Ancestors
Seattlelaisen indie pop -bändin nimi kuulosti aluksi joltain paljon emommalta kuin olikaan.


57. Noah and the Whale - Blue Skies
Tässä on sellainen biisi, joka saa minut toivomaan, että mulla vielä joskus olisi särkynyt sydän, jotta voisin kuunnella tämän kappaleen siinä mielentilassa.


56. Kings of Convenience - Boat Behind
Kauniin puhdas kappale, joka tuo mieleen sunnuntaiaamut ja kesän.


55. Generationals - When They Fight, They Fight
2000-luvun oldies-henkeä, joka tuo myös mieleen kesän.


54. The River Phoenix - Engine's Fuel
Löysin tämän tanskalaisen bändin vuonna x, kun kiinnostus Tanskaa kohtaan oli todella suuri. Nyt x vuotta myöhemmin, jätkät ovat saaneet samat kappaleet levylle, ja biisit kuulostavat edelleen hyviltä. Videoita en löytänyt, mutta Engine's Fuel löytyy ainakin yhtyeen MySpacesta:
http://www.myspace.com/theriverphoenixband

53. El Perro del Mar - Change of Heart
Luulin tämän biisin ilmestyneen jo 2008, mutta olin väärässä. Tämä on yksi hillityimmistä kappaleista tällä listalla, mutta samalla yksi lempeimmistä. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat.


52. Pete Yorn & Scarlett Johansson - Relator
Nykyään näyttelijättäret osaavat laulaa ja tekevät kaiken lisäksi hyvää musiikkia. Toinen lempiduoetoista.


51. Mew - Sometime's Life isn't Easy
Mew'n uusin albumi oli pettymys, mutta tämä kappale nousi heti esiin vahvempana muista, ja ansaitsi lopulta paikan vuoden parhaimpien kappaleiden joukosta.


50. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
Vaikka Ida Maria ei muuten oikein iskekään, hittibiisi on sen verran tarttuva, että haluaisin osata itse kirjoittaa tällaisia kappaleita.


49. Mayer Hawthorne - Shiny & New
Stones Throw Recordsin valkoinen soul veti jalat alta muiltakin kuin minulta: “I think Mayer is the only artist in the history of the label that I’ve signed after hearing only two songs,” says Peanut Butter Wolf. 


48. Phoenix - Lisztomania
http://en.wikipedia.org/wiki/Lisztomania


47. Dead Man’s Bones – My Body’s a Zombie for You
Lapsikuoro + arcadefiremainen ilmaisu = biisi, joka on pakko huomioida vuoden lopussa.


46. Monsters of Folk – Dear God (Sincerely M.O.F.)
Monters of Folkin debyytiltä löytyi kourallinen uusia lempibiisejä. Tämäkin on soinut läpi lukemattomia kertoja, mutta kyllästymisen merkkejä ei ole vieläkään odotettavissa.


45. Kings of Convenience - Me in You
Tämäkin biisi istuisi niin hyvin alkukesän vähän aurinkoisiin päiviin niin hyvin, että aion ottaa Kings of Conveniencen uusimman levyn uudestaan tehosoittoon ensi kesäkuussa.


44. The Juan MacLean - One Day
The Juan MacLeanin Flow'n keikkaa ylistettiin loppukesästä mm. Rumbassa. Taisi johtua nilkkaonnettomuudesta, etten päässyt tarkastamaan puolen tunnin bileversiota tästä kappaleesta. Se harmittaa edelleen.


43. David Guetta - Memories (feat. KiD CuDi)
En tiedä, onko katu-uskottavaa diggailla David Guettaa, mutta vähät välitän. Onhan näiltä vuosilistoilta löytynyt aiemmin Rihannaakin, joten miksei. Jos Guetta kiinnitetään ensi kesänä jollekin festivaalille, jolle olen menossa, aion kyllä tsekkailla livenäkin, sillä esimerkiksi tämä biisi kuulostaa hyviltä bileiltä.


42. T.H. White - The Darkest Horse
Olen ihmetellyt, miksi T.H. Whitesta on kirjoitettu todella vähän/informaation löytäminen on oudon vaikeaa. En ole päässyt tutustumaan muuhun tuotantoon, mutta The Darkest Horse hurmasi niissä määrin, että tämä keikkui todella pitkään 20 parhaan joukossa.
http://hypem.com/#/track/902588/T+H+White+-+The+Darkest+Horse

41. Portugal. The Man - People Say
People Say oli ensimmäinen kosketus uusimpaan Portugal. The Maniin, ja kitarapopbiisi paljasti pahimman progeilun jääneen taakse. Tämä biisi on yksi niistä esimerkkikappaleista, jotka kertovat, miksi P.TM on yksi läheisimmistä bändeistä minulle.

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 3/3

20. Edward Sharpe & The Magnetic Zeros - Home

Aihe on varmaan yksi käytetyimmistä ("home is wherever I'm with you"), mutta samalla myös parhaiten toteutetuista. Nais- ja miesvokaalien vuoropuhelu toimii tässä kappaleessa erityisen hyvin.

19. Daniel Merriweather - Change

Merriweather on luultavasti vuoden aliarvostetuimmista artisti. Miehen tuotanto lukeutuu nykyajan radiosouliin, mutta Merriweatherin sielukas ääni ja nykyaikaan linkitetyt biisit tekevät siitä myös genrensä parasta musiikkia, jolla kuuluisi olla enemmän kuuntelijoita kuin Amy Winehousella.

18. Metric - Help I'm Alive

Kivat sanat, söpö biisi, tarttuvat melodiat ja vuoden 2009 paras biisi, jossa naisvokaalit ovat pääosassa.

17. Monsters of Folk - Map of the World

Lempikappaleeni superyhtyeeltä vaihteli vielä syksyllä todella paljon, mutta tähän onnenpyörä lopulta pysähtyi. Kilpailu käytiin lähinnä Bright Eyesista tutun Conor Oberstin biisien välillä.

16. Los Campesinos! - The Sea is a Good Place to Think of the Future
Käännekohta suhteessani Los Campesinos!iin, joka muutti vihan rakkaudeksi.

15. Keramick & Lobo - Gone

Helposti vuoden paras kotimainen kappale, jota ei koskaan luulisi suomalaiseksi. Keramickia & Loboakin enemmän se kuulostaa joltakin Thom Yorken tekemältä vierailukappaleelta.

14. Grizzly Bear - Two Weeks

Meinasin unohtaa tämän kappaleen listalta, sillä kuvittelin Two Weeksin ilmestyneen ennen viime vuotta. Se kuulosti jo ensimmäisellä kuuntelukerralta niin klassikolta. Ei sillä tavalla, että se olisi tehty jo niin monta kertaa ennenkin vaan sillä tavalla, että se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tarttuvan hyvä, että ihmetyttää miksei sitä ollut tehty aikaisemmin.

13. Phoenix - 1901

Yhden vuoden parhaan levyn paras kappale. Phoenix jaksaa yllättää vuodesta toiseen.

12. Burial & Four Tet - Moth

Kevään jälkeen tämä kappale unohtui hetkeksi, mutta onneksi muistin sen tätä listaa kootessani. Moth kuulostaa Burialilta ja Four Tetiltä eikä kovinkaan yllättävältä - mutta riittävän timanttiselta yltääkseen melkein kärkikymmenikköön.

11. Animal Collective - My Girls

Jossain vaiheessa viime vuotta My Girls tuntui olevan maailman hypetetyin kappale. Kuten jo aiemmin sanoin, Animal Collective on hypensä ansainnut. My Girls oli kappale, joka sai minut viimein ymmärtämään sen.

10. Andrew Weatherall - Fail We May, Sail We Must

Vuoden toiseksi paras avausraita, joka kuulostaa riittävästi Ceebrolisticsin Mattip:ltä, lieventääkseen tuskaa ikuisesta levyn odottelusta. Äärimmäisen koukuttava kappale.

9. N.A.S.A. - Gifted (feat. Kanye West, Santigold & Lykke Li)

En tiedä, pitääkö syyttää nimekkäitä vierailijoita vai ei, mutta Gifted kuuluisi ehdottomasti jokaisten hyvien bileiden soittolistalle. Vierailijat ainakin hoitavat työnsä mallikelpoisesti. Olen ikuisesti kiitollinen Lissulle, joka muistutti useamman kerran tähän bändiin tutustumisesta.

8. Moderat - A New Error

Moderatin esikoislevy jäi minulla ensimmäisillä kuuntelukerroilla repeatille jo ensimmäiseen kappaleeseen, koska se oli vain niin erinomainen, etten päässyt pidemmälle. Vuoden paras avausraita.

7. White Lies - The Price of Love

Tämä biisi ylsi näinkin korkealle puhtaasti sanojensa takia, jotka ovat mielestäni lähes hienoimmat elleivät jopa parhaat, jotka olen kuullut. Isoimmat arvostukset lähtevät siitä että parikymppinen mies on voinut kirjoittaa nokkelan tarinan, joka kuulostaa elämää kokeneen kirjailijan tekstiltä. Sama pätee muihinkin levyn biiseihin, mutta tässä on tarina, josta mieluiten tekisin elokuvan.

6. The Whitest Boy Alive - 1517

Listan toinen nelinumeroinen biisi, samoin kuin toinen valkoisin mies -kappale. Tästä 60 kappaleen joukosta eniten mainintoja keräsi Erlend Øyen bändiprojektit, joista 1517 ylsi korkeimmalle. Miksi? Tähän voi tanssia tai rentoutua, ja se kuulostaa sadankin kuuntelukerran jälkeen vielä yhtä viihdyttävältä. Jos edellisessä oli vuoden parhaat sanat kokonaisuutena, 1517 sisältää parhaan lausahduksen: "Freedom is a possibility only if you're able to say no".

5. The Mars Volta - Desperate Graves

Octahedronin paras biisi, vaikka seitsemän muuta ovatkin lähes samaa tasoa. Joku kirjoitti jonnekin, että uusin riisutumpi levy paljastaa, kuinka huono säveltäjä Omar A. Rodriguez-Lopez todella on. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. En varmastikaan suhtaudu bändiin täysin objektiivisesti, mutta The Mars Volta ei petä koskaan.

4. White Lies - Death

Price of Loven ja tämän lisäksi listalle oli tunkemassa kolme muutakin White Liesin biisiä. Vaikka osa niistä alkaa olla puhkisoitettuja, Death jaksaa vielä herkistää. Lievästi lentopelkoiselle vuoden mageimpiin kokemuksiin kuului tämän kappaleen kuuntelu lentokoneessa.

3. Calvin Harris - I'm Not Alone

Kesän ja syksyn bilebiisi numero yksi. Vaikka Harrisilta löytyy levyllinen erinomaisia tanssikappaleita, ei yksikään riitä yli ensimmäisen lohkaisun. I'm not alone oli meikäläiselle vuoden 2009 we are your friends.

2. Fuck Buttons - Surf Solar
Tämä tuskin olisi tässä ellen olisi aluksi pistänyt tähän kappaletta, joka ilmestyi vääränä vuonna, ja sitten muistanut unohtaneeni yhden lempparini listalta kokonaan.

1. Moderat - Rusty Nails

Kiistaton ykkönen. Keväästä asti tiesin, että tämä on vuoden paras kappale ellei ihmeitä tapahdu. Modeselektor ja Apparat maistuvat pelkiltäänkin, mutta yhdessä tulos näyttäisi olevan puhdasta kultaa. Thom Yorkekin komppaa.

Vielä on kesää jäljellä...

...soi taas varmasti joka radiokanavalla taukoamatta. Onneksi en kuuntele radiota. Pahoittelen otsikkoa. Se on varmasti hirvein, jonka olen ikinä kirjoittanut.

Kuulokkeissani on tänä kesänä soinut kaikenlaista. Nämä eniten soitetut hahmottuivat tänä vuonna kesälevyiksi jo todella aikaisin, mutta kestävyystestissä meni tovi ennen kuin uskalsin julistaa kesämusalistauksen/2009. Melkein myös unohdin, että lupasin pistää tämän tänään ilmoille, koska päädyin taas katselemaan keikkoja. Viiden kärki aakkosjärjestyksessä.

Passion Pit: Manners

Vaikka tänä kesänä ei selkeää korvaajaa viime kesän MGMT:lle ole löytynytkään, Passion Pit tuntuu olevan lähimpänä. Sen saattoi päätellä hypen määrästä jo viime vuoden puolella. Helium-laulu, pirteät melodiat ja useampi radiosoittobiisi yhdistettynä kestävään kokonaisuuteen täyttänevät kaikki kesälevyn vaatimukset. Kuten Melt-raportissa jo kirjoitinkin, yllätyin keikalla, kuinka monta hyvää biisiä levyltä oikeasti löytyikään. Soundaa ilmavasti eikä kulu nopeasti. Pyöreä mutta ei pallo.

Phoenix: Wolfgang Amadeus Phoenix

Tämä ei sinällään mielestäni ole ylitse muiden -levy Phoenixilta, mutta näillä ranskalaisilla on tapana kuulostaa aina kesäiseltä. Lisztomania ja muut hitit on vaikea kuvitella syyskaamoksen tai räntäsateen taustamusiikiksi. Phoenixilla on vain sellainen side kesään kuin Sweat (A la la la long):lla Jaffaan. Levy olikin varmasti tarkoituksella ajoitettu julkaistavaksi toukokuun loppuun.

Portugal. the Man: The Satanic Satanist

Mahdollisesti alaskalaisten paras levy. The Satanic Satanist on kesäisen kepeä lätty, joka ei kuitenkaan päästä helpolla. Ehdoton kasvaja ja täysikasvuisena tämäkin ansaitsee muutakin kuin vain taputukset. Se on eheä kokonaisuus, josta silti voi irrottaa biisejä yksityissoittoon, mikä on jo sinänsä yksi kriteeri täydelliselle levylle. Täysiin pisteisiin ei kuitenkaan päästä, koska lopussa vähän lässähtää. Lyriikoiden puolesta teemalevy, joka kertoo miesten nuoruusvuosista Alaskassa. Tässä levyssä on maailman mageimmat kannet (fyysisesti). Jos kesän minikiertue Suomessa jäi väliin, ei hätiä mitiä, bändi tulee myöhemmin tänä vuonna uudelleen vierailulle. Olen eturivissä.

White Lies: ...To Lose My Life

Vuoden alkupuoliskolla ennustelin tämän jäävän yksitoikkoiseksi levyksi, mutta olin niiiiin väärässä. Rakastan lähes jokaista biisiä albumilla. Vaikka bändin soundi onkin kuultu jo niin monesti ennenkin, jokainen biisi on tarttuva unohtamatta vuoden parhaita lyriikoita. 4-real, sanoitukset ovat niin hyviä, etten muista fiilistelleeni ikinä näin paljon sanoja. Tällä levyllä ei kuulla mitään normaalia rakkausskeidaa vaan novellimaisia tarinoita jokapäiväisistä asioista, joista ei kuitenkaan ole ennen lauluja kirjoitettu - ainakaan yhtä taitavasti. Haluan kuitenkin korostaa, että hyvät lyriikat eivät tee paskasta biisistä hyvää, joten toimivuutta on pakko löytyä muiltakin osa-alueilta. Yksi parhaista debyyteistä aikoihin! Tsekatkaa Flow'ssa!

The Whitest Boy Alive: Rules

Rules on ollut selkeästi heinäkuun levy. Vaikka tätä tuli kuunneltua jonkin verran jo lopputalvesta/ alkukeväästä, kesäkuuntelut ovat olleet huipussaan. Liekö sitten johtunut siitä, että esimerkiksi Timebomb on kuin tarkoitettu kävelybiisiksi, ja tempo oli aiemmin tänä vuonna liian nopea liukkaille jalkakäytäville. Hyvien jamitteluiden lisäksi sanoitukset ovat aidontuntuisia, mutta oivaltavan nerokkaita. Freedom is an opportunity only if you're able to say no. Hurraa! Eikä tässä vielä kaikki, sillä bändi on vielä parempi lavalla. Buukatkaa joku jäbät Suomeen, pliide! Nähty kolmesti tänä kesänä eikä vieläkään riitä.

Kesän alussa muitakin kesälevyehdokkaita löytyi. Yeah Yeah Yeahs, La Roux, Metric ja Bat for Lashes julkaisivat levyt, jotka vastoin odotuksiani eivät kestäneetkään soitossa kuin tovin. Kasabiania ja Empire of the Sunia en muistanut kuunnella tarpeeksi, mutta ne kuulostavat siltä, että saattaisivat ansaita paikkansa yllämainittujen joukossa. Muutamat sen sijaan sisälsivätkin sen verran melankoliaa, että säästelen niitä suosiolla pimeämpiin iltoihin.

Bonus1:

Tämä uusi musiikkivideo löytyy varmasti jokaisesta musablogista. Uusi Friendly Fires -sinkku julkaistaan kuukauden päästä, mutta video tupsahti Interwebziin viime viikolla. Harmittaa, ettei tätä julkaistu paria kuukautta aiemmin, sillä tässä olis ollut kovaa potentiaalia. Tai siis, nythän on vasta heinäkuu.

Friendly Fires - Kiss of Life

Iloista huomata, että !!!-vaikutteet ovat katoamassa musiikista, vaikka suoraan Nic Offerilta otetut tanssiliikkeet ovat edelleen mukana. Toisaalta, en tiedä onko tämä vieläkään kovin omaperäistä. Eikö tällänen 'hipimpi' ja 'progempi' matsku ole aika in tällä hetkellä indie rock -piireissä? Arctic Monkeyskin on uuden levyn perusteella kalastellut samoilta vesiltä vaikutteita, vaikka lopputulos onkin aivan eri. Toisaalta, uudistuminen on yleensä plussaa, ja oli miten oli, Kiss of Life on ihan v*tun hyvä biisi.

Bonus2:
Kesäsoittolista! Kesän ylivoimasesti eniten soitetuimpia biisejä tältä vuodelta. Hittiputki! Kaikki sydämen arvoisia! Luonnollisesti kaikkia kesäbiisejäni ei löydy Spotifysta.

1. Jack Peñate: Be the One
2. Daniel Merriweather - Change (feat. Wale)
3. The Whitest Boy Alive - Keep a Secret
4. Miike Snow - Animal
5. Phoenix - 1901
6. Metric - Help I'm Alive
7. Peter Bjorn and John - Nothing to Worry About
8. Passion Pit - Sleepyhead
9. Au Revoir Simone - Knight of Wands
10. Animal Collective - My Girls
11. Yeah Yeah Yeahs - Heads Will Roll
12. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
13. Empire of the Sun - Walking on a Dream
14. White Lies - Death
15. The Temper Trap - Sweet Disposition
16. The Juan MacLean - One Day (Surkin Remix)
17. Bat for Lashes - Daniel (Duke Dumont Remix)
18. Moderat - Rusty Nails
19. Deadmau5 & Kaskade - I Remember (Caspa Remix)

Avaa tästä!
tai: spotify:user:foonk:playlist:7zYyZ7DG2VXTjt5NB2gLoV

Ps. Mikäli joku haluaa vuorovaikuttaa, minua kiinnostaa tietää, mikä on tämän kesän virallinen kesärenkutus. Kuulen näistä aina vasta tosi myöhään syksyllä.

Melt! -tärpit

Rakastan elämää niin paljon, etten juuri jaksa surra asioita - saati sitten itkeskellä ikävien asioiden vuoksi. Musiikki sen sijaan saa silmäni kostumaan eniten. Hyvä keikka tai kuuntelukokemus kotona hyvän keikan jälkeen avaavat kyynelkanavani helpoiten. Roskildessa itkeskelin ainakin The Mars Voltan, Fleet Foxesin, White Liesin ja Coldplayn keikoilla. Deadmau5 ja The Whitest Boy Alive olisivat myös saattaneet herkistää, jos ei hymyni olisi ollut koko ajan niin leveässä. Onko kenelläkään kokemusta kyyneleiden virtaamisesta hymysuin? Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin sen olevan mahdotonta.

Koska olen jo ehtinyt suunnata kaikki ajatukseni perjantaina alkavaan sulamiseen, tässä nopea katsaus siitä, mitä ennustelen kovimmaksi itkettäjiksi. Tätä voi kai pitää jonkinlaisena listauksena eniten odottamistani esiintyjistä. Listauksen ulkopuolelta löytyy toki vielä Klaxons ym. bändit, jotka on nähty jo useaan otteeseen.

MODERAT

Taidan itkeä jokaisen biisin aikana. Tällä hetkellä tuntuu ettei mitään voi odottaa tätä enempää.

PASSION PIT

Festivaalin viimeinen soitinbändi, ja yksi meikäläisen tämän vuoden kesäbändeistä. Komea päätös.

THE WHITEST BOY ALIVE
the whitest boy alive 1517 street concert ic berlin

Harmikseni yksi toinen itkun arvoinen bändi (Caribou) soittaa samaan aikaan, mutta The Whitest Boy Aliven ollessa melkein Roskilden paras, en voi jättää jameja väliin. En voi.

Pari eniten odottamaani esiintyjää esiintyy osittain päällekkäin. Lisäksi samaan syssyyn osuu vielä !!!. En ole todellakaan vielä osannut päättää, mitä katsoa:

BURAKA SOM SISTEMA

Tätä odotin festivaalilta eniten ennen kuin 1) Moderat julkaisi levynsä 2) Phoenix pisti ilmoille suorastaan törkeän kesälätyn.

PHOENIX

Nii, että mitähän sitä sit tekis?

APHEX TWIN

Noni, tämä biisi jos pärähtää soimaan perjantaiyössä, ni ni... lupaan ottaa itkukuvan.

ANIMAL COLLECTIVE

Tää bändi on menny multa salakavalasti vähän ohi. Soittoja kyllä löytyy, mutta tuntuu että voisin saada albumikokonaisuuksista enemmänkin irti. Keikka näyttäköön minulle suuntaa.

FOALS

Näistä nuorista poikabändeistä olisin mieluummin nähnyt Late of the Pierin, mutta ilmeisesti se oli Melt!issä viime vuonna. Tämäkin sopii vallan mainiosti.

TRAVIS

Bändi, joka soittaa päällekkäin Crystal Castlesin, La Rouxin ja Kode9 & the Spaceapen kanssa. Ja vaikka tämä onkin varmaan ihan karseen tylsää itkurunkkausta, on yllä olevan videon biisi meitsille ihan törkeen tärkeä. Vitutti yhdeksän vuotta sitten, kun äiti ei päästänyt Seinäjoelle, ja näin ollen missasin 2000 vuoden Provinssirockin keikan. Enää en missaa. Vähän sama juttu mulle kuin Oasiksen Wonderwall. Sen näin pari viikkoa sitten livenä, joten voi hyvillä mielin jättää väliin näillä festareilla.

Loppuun pari mahdollista yllättäjäihanuutta:

MIIKE SNOW

The Guardian on väittänyt että 'A-ha meets Animal Collective'. Ei paskempi vertaus, molempien parhaat puolet.

KAKKMADDAFAKKA

Bändillä on mielestäni typerin nimi ikinä, Melt!in järjestäjien mielestä siistein mahdollinen. Oli miten oli, norjalaiset ovat lupaavia ja Erlend Øye on heidän faninsa.

Lisäksi odotetuimmista löytyy tietty viel Erol Alkan vs. Boys Noize -hulluus, mistä ei luonnollisesti löydy videota (vielä), mutta aion reivata sunnuntain vastaisena yönä 03:30-07:00 kovempaa kuin yksikään paikalla oleva piripää. Itseasiassa en ehkä ihan niin kauan, koska samaan aikaan soittaa Digitalism ja Ellen Allien ja muut, mut ainakin jokusen tunnin.

Päänvaivaa päällekkäisyyksien lisäksi aiheuttaa elämisen kannalta "pakolliset toimet". Aikataulut jo sinänsä tekevät nukkumisen mahdottomaksi, mutta kaiken lisäksi päiviksi luvataan tällä hetkellä 26-36 astetta lämmintä päivästä riippuen. Perjantain bileet päättyvät lauantain puolella aamuseitsemältä, ja ainakin Tanskassa nukkuminen teltassa oli mahdotonta helteiden ansiosta jo tästä tunnin päästä. Nukkumista vastaan on myös sunnuntaiaamun (07-14) ohjelmasta löytyvä kovanluokan BPitch-putki, joka olisi hienoa todistaa.

Mikäli en kuole viikonloppuna unenpuutteeseen tai sikainfluenssaan (tämä kesäkuun ensimmäisestä päivästä jatkunut keuhkoputkentulehdus + kuume alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa), henki taitaa lähteä hyvän musiikin yliannostuksesta. Lopuksi haluaisin toivottaa kaikille Ilosaarirockiin suuntaaville hauskaa viikonloppua, hyvää festarifiilistä ja kauniita kelejä. Menkää katsomaan ainakin Dizzee Rascal ja Bad Brains. Edelleen harmittaa, ettei kaikkea voi saada.

Ps. Twitteriä seuraamattomille tiedoksi: Mewin tuleva levy on vuotanut (Sometimes Life Isn't Easy kuulostaa juuri niin ihanalta ja posilta kuin keikan perusteella saattoi odottaa), syksyllä ilmestyvän uuden The Dodosin voi streamata täällä ja Portugal. the Manin mahtava uusi levy on kuultavissa kokonaisuudessaan MySpacessa. Viime kuussa jälkimmäisimmän missanneille tiedoksi, että yhtye muuten tulee myöhemmin syksyllä uudestaan Suomeen.