Näytetään tekstit, joissa on tunniste retro stefson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retro stefson. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. helmikuuta 2013

by:Larm 2013 - päivä 1

Terveisiä Oslosta! Saavuin tänne eilen illalla, ja ensimmäiset bänditkin tuli heti tsekattua. Puolikkaan vuorokauden kokemuksella kaikki on mennyt odotetusti: ruoka ja juoma ovat vitun kalliita ostaa, mutta muuten radikaaleja eroja Oslon ja Helsingin välillä ei ole vielä huomattu. Paitsi kerjäläiset, jotka käyvät pummimaan rahaa ja tupakkaa tähänkin aikaan vuodesta huomattavankin aggressiivisesti.

Avausillan virallinen musiikkiohjelma sijoittui Oslon keskustassa sijaitsevalle Youngstorgetille rakennetuille kahdelle teltalle, jotka muistuttivat enemmän kaljatelttoja kuin vaikkapa suomalaisten festareiden telttalavoja. Vastoin odotuksia ulkoilmaan kyhätyillä tilapäisareenoilla ei ollut kylmä, vaikka talvitakit pysyivätkin yleisön niskassa visusti koko illan ajan. Ongelmaksi sen sijaan nousi pienemmän lavan soundi. En tiedä, oliko kyse miksaajassa vai akustiikassa (luultavasti molemmissa), mutta musiikki ei pienemmällä WiMP Annexilla kuulostanut hyvältä eturivistä tai miksauskopin vierestäkään. Vaikutti etteivät bändin jäsenet kuulleet toistensa soittoa ollenkaan, ja laulutkin soivat pikkuteltassa poikkeuksellisen epävireisesti.

Sin Fang
Look at the Light by Sin Fang

Oman festariohjelmani avasin Sin Fangin keikalla juuri tällä pienemmällä lavalla. All Earsia pidempään seuranneet tietänevät, että tämä oli neljäs kerta neljän kuukauden sisällä, kun näen kyseisen islantilaisen artistin. (Terveisiä vaan kaikille uusille Nuorgamin kautta tänne eksyneille lukijoille! Toivottavasti viihdytte!) Kun vertailukohtina oli Reykjavikin kolme kärkipään keikkapaikkaa (oopperatalo, taidemuseo sekä entinen teatteri Idno), pieni teltta oli puitteiden puolesta toki kaukana niistä. Eroavaisuuksia oli myös taustabändissä. En muista nähneeni heistä kuin basistin ja kitaristin soitamassa aiemmin Sindri Már Sigfússonin kanssa. Lisäksi yleisöä oli kohtuullisen vähän ja keikkakin vielä viivästyi teknisten piuhaongelmien vuoksi, joten heikommalle suoritukselle riittää syitä, mistä valita. Siitäkin huolimatta, Sin Fangin on vaikea olla koskaan huono. Tunnelma ja yhteensoitto paranivat loppua kohden, ja oli hienoa kuulla pelkästään tämän kuun alussa julkaistun Flowers-albumin uusia biisejä. Settilista näytti kokonaisuudessaan tältä: See Ribs, Young Boys, What's Wrong With Your Eyes, Look at the Light ja Sunbeam.

Retro Stefson
Retro Stefson näyttää, miten käsi kuuluu nostaa ilmaan musiikkikeikoilla


Rakastan showcase-tapahtumien lyhyitä soittoaikoja, koska silloin ehtii uuden musiikin ystävänä nähdä maksimaalisen määrän keikkoja, mutta täytyy myöntää, että heti muutamaa ensimmäistä keikkaa olisin mielelläni katsellut enemmänkin kuin viiden kappaleen verran. Seuraavana isomman teltan lavalle nousi toinen reykjavikilainen poppoo Retro Stefson. Oslolaisesta yleisöstä ei kuitenkaan lähtenyt samanlaista energiaa kuin pirteästä bändistä, vaikka vokalisti Unnsteinn Manuel Stefánsson kovasti yrittikin nostattaa tunnelmaa kattoon. Siinä missä puolen tunnin jälkeen reykjavikilainen yleisö olisi jo hiestä märkä, norjalaiset alkoivat vähän lämmetä, ja aplodit irtosivat jo niitä erikseen kerjäämättä. Retro Stefson osoitti kuitenkin nihkeästä yleisöstä huolimatta olevansa äärimmäisen lämmin live-yhtye. Monipuolisten vaikutteiden suosta esiin nousivat etnorytmien ja teknobiitin lisäksi erityisesti r'n'b-vibat, mikä johtui lähinnä isoveli-Stefánssonin kehittyneestä vokaalityöskentelystä. Puolen tunnin lämmin kohtaaminen ei riittänyt alkuunkaan näin erinomaisen bändin kanssa, ja uuden levyn ysärihenkiset biisit Qween ja Time soivat päässä vielä pitkälle aamuyöhön.

Elephant9 feat. Reine Fiske
Reine Fiske soitteli skittaa tällä kertaa Elephant9:n kanssa


Tässä vaiheessa harkitsin lähtöä hotellille, sillä ajattelin ettei ilta voisi enää tarjoilla uutta huippukohtaa. Seuraavana oli vuorossa kaksi bändiä, jotka kuuluivat "älä tuhlaa aikaasi näihin"-listalleni, mutta myöhemmin tarjolla ollut Oyama houkutti jäämään vielä Youngstorgetille pyörimään. Seuraavana esiintynyt Departure olikin yhdentekevä yhtye, joka toi mieleen 2000-luvun puolivälin trendi-indierock-bändit, joiden nimetkin on unohdettu jo aikoja sitten. Tämän jälkeen isomman teltan lavalle kuitenkin nousi todellinen yllätys. Norjalainen Elephant9 oli yhdistänyt voimansa mm. Dungenista ja The Amazingista tutun legendaarisen kitaristin Reine Fisken kanssa. Bändi esiintyi yhdessä rivissä, ja tuntuikin että kaikki neljä lavalla musisoinutta häiskää olivat täysin tasavertaisia. Fisken lisäksi myös rumpali, basisti ja kosketinsoittaja antoivat massiivisen panoksensa ja uskomattoman soittotaitonsa luoda telttaan psykedeelisen rockin hurmion, joka kuulosti välillä niin häijyltä, että pahimmatkin norjalaiset bläkkiskundit olisivat nauttineet esityksestä.

Oyama
 Oyaman toisella vokalistilla Julialla on aikamoiset bambinsilmät!

Oman iltaohjelmani päätteeksi tsiigasin vielä niin ikään reykjavikilaisen Oyaman, jonka vastailmestynyttä I Wanna -debyyttijulkaisua olen fiilistellyt erittäin paljon viime aikoina. Eksyin puolivahingossa bändin keikalle viime syksynä Iceland Airwavesissa ja yhtyeen mybloodyvalentinemainen shoegazepoppi veti jalat alta. Verrattuna edelliseen keikkaan tiesin nyt enemmän biisejä yhtyeeltä, mutta lavan soundiongelmat heijastuivat tämänkin bändin esiintymiseen ikävästi. Kyseessä oli vielä Oyaman ensimmäinen keikka ulkomailla, joten pidetään peukut pystyssä ettei kokemus ollut traumatisoiva, sillä bändiä on ilo katsella.

Tämän illan ohjelma onkin sitten päätähuimaavampi, enkä ole rankoista yrityksistä huolimattakaan saanut päätettyä, minne kaikkialle ehdin nokkani suunnata. Nyt kun oikeat klubitkin ovat ohjelmassa, jää arvailun varaan, kuinka nopeasti paikasta toiseen pääsee siirtymään, ja kuinka täynnä keikkapaikat ovat. Varmana ohjelmaan kuuluvat ainakin nopeasti Nordic Music Prize -gaalassa piipahtaminen, Sin Fangin kirkkokeikka (ettei jää ns. paska maku suuhun), (ja jos suinkin pystyn nopeasti juoksemaan) suomalaisen Phantomin ensimmäinen keikka Norjassa sekä norjalaisen tulevan supertähden Mikhael Paskalevin aamuyöinen klubikeikka. Muuten mennään fiiliksen mukaan! Palaillaan asiaan viimeistään huomenna.

PS. Lisää kuvia luvassa jahka ehdin selata ne läpi!
PPS. Väijykää kans meidän Facebook-sivua. Postailen sinne välillä matskua, joka ei päädy tänne blogiin ollenkaan.

tiistai 5. helmikuuta 2013

LCMDF:n by:Larm-tärpit

Ensi viikolla All Ears tosiaan lähtee Osloon by:Larm-festareille raportoimaan lukuisista pohjoismaisista tuoreista bändeistä. (Meitsin lisäksi) Suomea edustamaan ovat lähdössä LCMDF, Phantom, French Films, Black Twig, Delay Trees, Eva & Manu ja Stig. Kaksi ensimmäistä on mahdollista nähdä myös huomenna 5.2.2013 Helsingin Tavastialla, missä bändien lisäksi kuullaan on myös Wino 4Ever dj-duoa, jota vastaan LCMDF:n tytöt bättläsivät ysäritunnelmissa viime lauantaina Helsingin Aleksanterinkadun Monkissa.

LCMDF-Monki2b
DJ-battle meneillään. Vasemmalla Wino 4Ever-kaksikko ja oikealla LCMDF eli Emma ja Mia Kemppainen.


Meillä ei ole tässä blogissa ollut tapana päästää itse artisteja ääneen, mutta nyt kun tilaisuus sellaiseen tarjoutui, nappasin kiinni. LCMDF:n Emma Kemppainen vastasi muutamaan esittämääni kysymykseen menneisyydestä, tulevaisuudesta ja by:Larmista!

Millaisia odotuksia teillä on vuodelle 2013?
On ihanaa päästä julkaisemaan itse omaa musiikkiaan! Edessä on albumin valmistelua, kiertämistä, musavideoiden suunnittelua ja kuvaamista...taidetta, musaa, elämää!

Mikä 90-luvussa inspiroi eniten?
Ihana vilpittömyys. Ysärin loppu on coolimpi kuin alku. Muovisuus ja millenium. Musana Weezer, TLC ja Beastie Boys.

Mitä bändejä haluaisit itse käydä katsomassa by:Larmissa?
Elliphant! Sillä on hyviä ekoja sinkkuja. Tosi vakuuttavaa ruotsalaista pop kamaa, joka menestyy varmaan hyvin. French Filmsien keikalla käydään varmaan heittämässä yläfemmat. Islantilainen Retro Stefson on kans meidän kavereita Berliinistä. Phantomin näenkin jo huomenna Tavastialla.







LCMDF julkaisi syksyllä nimenomaan 90-luvun loppupuolta henkineen neljän biisin Mental Health pt.1 ep:n, joka vei bändiä tyylillisesti eteenpäin. Se kuulosti suorastaan raikkaalta verrattuna duon edellisiin julkaisuihin. (Mun onkin jo pitkään pitänyt suositella tätä ep:tä,  joten tuli korjattua tämäkin virhe tässä samalla.) Tsekkaa alta musavideo Paranoiaan. En ole aivan varma, mitä videolla tapahtuu, mutta hyvältä näyttää joka tapauksessa.

LCMDF - Paranoia from LCMDF on Vimeo.

Facebook: http://www.facebook.com/lcmdf
SoundCloud: http://soundcloud.com/lcmdf
Twitter: http://twitter.com/LCMDF
www: http://lcmdf.com/

LCMDF keikoilla:
6.2. Tavastia, Helsinki
7.2. Nuclear Nightclub, Oulu
8.2. Freetime, Jyväskylä
9.2. Valoa festivaali, Tampere

13.2. Fritz Corner, Stockholm
14.2. By:Larm Festival, Oslo
15.2. By:Larm Festival, Oslo
21.2. Echo Chamber, Notting Hill Arts Club, London
20.3. Comet, Berlin
21.3. Halle 01, Heidelberg
22.3. M4 Music Festival, Zurich
23.3. Point FMR, Paris
26.3. Uebel & Gefährlich, Hamburg
27.3. Beatpol, Dresden
28.3. Zoom, Frankfurt
29.3. Merelyn, Nijmegen
30.3. TBA, Brussels
1.4 Studio 672, Cologne
2.4. Rockhal, Luxembourg