Viikko 6/2013: Banks, Josh Record, Unknown Mortal Orchestra/Little Dragon, James Blake, Veronica Falls, Daniel Johnston, My Bloody Valentine

Viikko sitten aloitimme uuden blogiperinteen: kokoamme viikon ajan yksittäiset nautintoa aiheuttaneet biisit yhteen kirjoitukseen, jonka julkaisemme täällä sunnuntaina tai maanantaina. Näin tulevat mainituksi nekin kappaleet, joista ei välttämättä riittäisi sanottavaa kokonaisen kirjoituksen verran. Emme aseteta näille biiseille mitään uutuusrajoitteita tms, vaikka usein varmaan suurin osa biiseistä onkin aika tuoreita. Näistä osa on varmasti jo tuttuja. Etenkin jos seuraat meitä SoundCloudissa. Tässä viikon kuusi All Ears -lempparit, olkaa hyvä!

Banks - Before I Ever Met You
Viikon blogihitti, ja ihan syystä. Tää menee siihen biisikategoriaan, että haluaisin pystyä samastumaan lyriikoihin sataprosenttisesti, mutta kun en vaan ole tarpeeksi kokenut tuolla parisuhdesaralla. Aika moni varmaan kuitenkin pystyy.
Paina play, jos tykkäät masentavista rakkauslauluista ja ainakin yhdestä näistä: Massive Attack / Sneaker Pimps / Portishead.  (Mira)


Josh Record - For Your Love
Kundeille tiedoksi, että tätä kannattaa soittaa tyttöystävälle ensi viikon torstaina. Just sayin'.
Paina play, jos tykkäät falsetista, pianoballadeista ja siitä että joku tekis mitä vaan sun rakkauden tähden. (Mira)


Unknown Mortal Orchestra - Swin and Sleep (Like a Shark) (Little Dragon Remix)
Unknown Mortal Orchestra kiinnitettiin perjantaina Roskildeen, mistä olen innoissani. Little Dragonin remix yhtyeen äskettäin julkaistulta toiselta albumilta löytyvästä biisistä on kovinta vähään aikaan. Tai ainakin ainoa remix, josta olen pitkään aikaan innostunut. Aijoo, ja mun äitikin tykkäs tästä.
Paina play, jos et oikein tiedä, tekeekö mielesi jumittaa vai tanssia. (Mira)


James Blake - Retrograde
Blake teki tän viikon toiset My Bloody Valentinet ja ilmoitti että "myöhemmin tänään tulee uutta musaa". Sitten porukalla odoteltiin ja twiittailtiin ja repostailtiin ja sharetettiin. Sit se tuli, ja edellä mainitut toiminnot jatkuivat entistä kovemmin. Aluks olin biisistä vähän että nojoooo, ihan jees. Mut sit annoin vähän aikaa, ja se olikin aika kovis.
Paina play, jos tykkäät James Blakesta. Jos et tiedä sen musiikista, niin paina play sivistyksen vuoksi. (Mira)


Veronica Falls - Teenage
Tieto Veronica Fallsin kevään keikasta Kutosella tuli minulle (Kuudennen Aistin missanneelle) niin iloisena uutisena, ettei tässä paljon muut asiat olekaan olleet mielessä. Arviota mahtavasta uudesta levystä luvassa piakkoin, tässä upea akustinen liveveto sinkkubiisistä Teenage. Ihanaa.  
Paina play, jos pidät helisevistä kitaroista, hienosti lauletuista stemmoista ja kauniista tytöistä (ja kai ne pojatkin kivalta näyttää) (Jamppu)


Daniel Johnston - Speeding Motorcycle
Yhtä miellyttävä uutinen oli Daniel Johnstonin Tavastian keikka toukokuussa! Tämä erikoinen herra nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa, joten olihan se lippu ostettava heti talteen. Tämä biisi koskettaa minua joka kerta kun kuuntelen sen. Yo La Tengon akustinen versio levyltä Fakebook myös erittäin suositeltava.  
Paina play, jos pidät lo-fista, outsider-fiiliksestä, introverttiydestä, rämisevästä äänimaailmasta ja naiivin filosofisista lyriikoista. (Jamppu)


My Bloody Valentine - New You
Uusi My Bloody Valentinen levy Lovelessin jälkeen. Ja millainen levy se onkaan... Tämä on sellainen tapaus, että tavanomaiset adjektiivit eivät tunnu oikein riittävän, joten päättäkää itse pidättekö. Postausta luvassa tästäkin lähiaikoina!
Paina play, jos olet ihminen. (Jamppu)

Electric Feel

Vielä nopea fiilisraportti Roskildesta ennen seuraavia festareita. Päätin puida tarkemmin sisältöä osissa pitkin vuotta, sillä sanottavaa on paljon, sillä esimerkiksi pelkästään Radioheadin tai My Bloody Valentinen keikoista riittäisi tekstiä loputtomiin.

Musiikki ei ole varmastikaan ikinä kuulostanut näin hyvältä. Vaikka olen ollut äärimmäisen tunnerikas musiikin suhteen aina, on uskomatonta, kuinka nyt melkein laulu kuin laulu saa aikaan voimakkaita tunteita. Oma lukunsa ovat kappaleet, jotka aukesivat syvällisiksi sisäänsä vetäviksi kuiluiksi festivaalien aikana. Jos Santogoldin Say Aha on nykyään sanoinkuvaamattoman mieletön, mitä on Radioheadin Reckoner? Huh.

Toisaalta korvani eivät ole varmastikaan ikinä olleet näin tukossa. Eilen käväsin nopeasti asioilla, ja musiikit jäivät soimaan kotiin. Palatessa huomasin, että bassot kuuluivat hissiin ja vokaalit käytävään. Sorit naapureille, en tehnyt sitä tahallani.

Vaikka Suomessa odottikin todella ikäviä uutisia, jaksan tämän vuotisen Roskilden voimin ensi kesään, tuli vastaan mitä tahansa. Edellinen viikko oli juuri sitä, miksi rakastan festareita - ja elämää. Voiko olla parempaa, kuin kokoontua samanhenkisten hullujen innovatiivisten ihmisten kanssa rellestämään ja kokemaan maailman mahtavimpia ja hulluimpia kokemuksia? Olen surullinen kaikkien niiden puolesta, jotka eivät koskaan lähde esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolelle tutkimaan elämää - tai niiden, joiden ikuinen tekosyy jättää juhlat väliin on, että on töitä.

Lainatakseni yhtä tän kesän parasta kesäbändiä:
This is our decision, to live fast and die young.
We've got the vision, now let's have some fun.
Yeah, it's overwhelming, but what else can we do.
Get jobs in offices, and wake up for the morning commute.
(MGMT: Time to Pretend)

Roskilde-tärpit osa 3

Sillä aikaa, kun vielä lajittelen loppuja kiinnostavia esiintyjiä ryhmiin, joissa ne olisi järkevää esitellä, isketään tänne pois alta nämä itsestäänselvät tsekattavat. Seuraavat tulisi tsekata siitä huolimatta, onko niitä nähnyt aikaisemmin tai kiinnostaako esiintyjä muuten niin paljoa. Jos ei koko keikalle löydy kiinnostusta, tsekkaa ainakin sen verran, että voit kotopuolessa kertoa kavereille ;-)

Josko sitä lähtisi liikkeelle kaikista selvimmällä eli Radioheadilla. Näin pari Radiohead-aiheista tatuointia omistavana ei varmaankaan tarvitse esittää edes neutraalia otetta tähän aktiin. Radiohead on maailman paras bändi, ja se siitä. Musiikkinerot ovat valinneet tämän kesän festivaalikeikkansa ekologisesti kunnostautuneimmista vaihtoehdoista, ja tämä jäi kesän ainoaksi mahdollisuudeksi nähdä Radiohead Pohjoismaissa. Varaudu kuitenkin, ettei kyseessä ole maailman paras keikka, koska bändi on parhaimmillaan pienemmillä areenoilla. Paine festivaaliyleisössä nimittäin nousee korkeaksi Roskilden hyvistä turva-aidoista huolimatta, eikä Exit music (for a film):n kaltaiset kappaleet ole parhaimmillaan, kun ympärillä jyllää pitti.


Toisena mainittakoon musiikilliseen kehitykseeni voimakkaasti vaikuttanut The Hellacopters. Legendaarinen ruotsalainen kitaravetoinen katurock-bändi on ilmoittanut lopettavansa toimintansa tämän kiertueen jälkeen. Vaikka arvailla voisi, että ruotsalaiset a) poikkeavat hyvästelemässä Suomenkin esimerkiksi syyskiertueen merkeissä b) tekevät comebackin joskus tulevaisuudessa, en aio ottaa riskiä. Vaikka The Hellacoptersin parhaimmat vuodet ovatkin jo takana eikä uusi materiaali ole jaksanut kiinnostaa vuosiin, aion nostalgisoida No Song Underheardia kyynel silmässä. High Visibility kuulostaa muuten edelleen ihan yhtä hyvältä levyltä kuin vuonna 2002! Silloin se soi soittimessani tauotta, ja koko kesän kohokohta oli, kun näin yhden lempibändeistäni ensimmäistä kertaa ensimmäisessä Provinssissani.

Yhdeksi pääesiintyjäksi kiinnitetty Neil Young pitää tsekata jo pelkästään klassikon statuksensa vuoksi. En varmastikaan pysty tarjomaan Youngille
ansaitsemaansa arvostusta, koska olen perehtynyt miehen materiaaliin vain pintapuolisesti, mutta aion olla silti paikalla. Roskilde on kerännyt joka vuosi yhtä isoja legendaarisia nimiä festivaaleillensa, ja täällä päässä alkaa ihmetyttää, kuinka pitkälle niitä edes enää riittää. Viime vuonna menneitä vuosikymmeniä edusti The Who, ja sitä edellisenä Bob Dylan ja Roger Waters. Jälkimmäinen heitti kyseisenä vuonna niin ikimuistoisen päätöskeikan festivaaleille, etten uskalla jättää katsomatta enää yhtään näitä vanhoja konkareita.

Nick Cave on myös paikanpäällä. Vaikka monien muiden tapaan olisin mieluiten nähnyt herran The Bad Seedsin kanssa, ei auta valittaa, kun pääsee todistamaan miehen livenä Grindermanissa. Tästä sivuprojektista en oikeastaan osaa sanoa hölkäsenpöläystä, sillä olen kuullut siltä vain viisi kappaletta, mutta siinä on Nick Cave!!!!!11 Eikä ne viisi kappalettakaan huonoja ole olleet, päinvastoin.

Neilin ja Grindermanin tapaan liian vähälle huomiolle ovat jääneet myös sekä Goldfrapp että My Bloody Valentine. Joskus shoegazing-kaudella MBV:n Loveless oli kovassa pyörityksessä, mutta muu materiaali oli jäänyt käymättä läpi ennen kuin löysin tänä keväänä kirpparilta tuon Isn't Anything -vinyylin. Vaikka Loveless oli aikanaan varmasti tärkeämpi levy kuin jälkijunassa tulleena voin ikinä edes ymmärtää, on se hieno teos. Vaikka comebackit ovat yleensä arveluttavia, en silti malta olla käyttämättä tätä mahdollisuutta hyväksi. Syystä tai toisesta minun on vaikeampi läheä tutustumaan jo tärkeän ja mittavankin uran rakentaneisiin artisteihin ja bändeihin kuin tuoreisiin lupauksiin. Tästä samaisesta syystä Goldfrappinkin materiaali on jäänyt muutamia hittejä ja uudempia kappaleita lukuunottamatta tuntemattomaksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että kyseessä on pidettävä duo, joten on kai korkea aika alkaa sivistää itseään ennen keikkaa, jolle on kuitenkin kaiken musiikillisen uskottavuuden (minkä?) nimissä mentävä.

Aika headliner-vetoisella linjalla mentiin tällä kertaa, joten jos sitä lupailisi ensi kattaukseen vähän maanalaisempaa materiaalia. Laskelmieni mukaan olisi vielä kymmenkunta esittelykertaa tehtävä, että saisin sanottua jotain kaikista esiintyjistä, joista sanottavaa löytyisi. Tässähän tulee ihan kiire. Vaan en minäkään ole vielä matkojani kuntoon. Tai edes miettinyt, koska ja millä sinne aion tupsahtaa. No worries.

MYSPACE-LINKIT:
- http://www.myspace.com/radiohead
- http://www.myspace.com/hellacopters
- http://www.myspace.com/neilyoung
- http://www.myspace.com/grinderman
- http://www.myspace.com/mybloodyvalentine
- http://www.myspace.com/goldfrapp