Takataskussain ois tanskalaisia bändejä vaikka seuraavaksi kuukaudeksi! Haluaisin tehdä sellaisen laajan oppaan tuoreeseen tanskalaiseen musaan, mutta aika ei oikein tahdo riittää, joten poimin kärkipäästä yhtyeen, josta mun on pakko saada kirjoittaa n-y-t. (Ai juu, ja pohjoismaisen musan nostelu tulee jatkumaan aivan varmasti seuraavan parin viikon aikana ns. täböö, koska voitettiin Nuorgamin uskomaton by:Larm-skaba, ja lähden siis kymmenen päivän päästä Osloon tekemään festariraporttia tänne All Earsiin! Jeeeeee!)
Kaare Hansenin ja Signe Mariken muodostama Inouwee soittaa elektronista indiepoppia, joka ammentaa mm. 90-luvusta ja trip-hopista. Synamelodiat, bassorikas biitti ja heleä kitara tukevat Signen pehmeää, ja duo saundaa vain itseltään – kuulostaen silti äärimmäisen trendikkäältä. Useat biisit ovat skandinaaviseen tyyliin melko melankolisia, mutta eivät missään nimessä masentavia, vaan Inouwee jättää kuulijalleen hyvän mielen.
Duolta on ilmestynyt viime kesänä viiden biisin EP. Vaikka debyyttialbumia oli jossain lupailtu myös viime vuonna julkaistavaksi, en ainakaan onnistunut löytämään mistään tietoa sellaisen olemassaolosta. Yhtyeen katalogi on kuitenkin ehtinyt jo täydentyä tänä vuonna kahdella biisillä, jotka lienevät lohkaisuja tulevalta kokopitkältä. Toinen näistä, Based on an Untrue Story, on ilmeisesti tulevan albumin nimibiisi, ja jos levyn loput kappaleet yltävät edes lähelle tämän tarttuvuutta, voisi kaksikon kuvitella breikkaavan isostikin.
In English:I'm in love with this Danish duo called Inouwee. Also these Danes make me wanna put on my glittery dress and head to a disco filled with smoke, neon lights and hipsters. They have have just released two new songs which you can purchase from iTunes.
Tanskalainen musaskenettäjäfrendini on viime aikoina kunnostautunut hyvien tanskalaisten salaisuuksien paljastamisessa. Tosin salaisuudesta ei voine enää puhua tämän biisin kohdalla, kun kuukaudessa videolle on kertynyt ihan mukavasti katseluita. Gold Lip on kööpenhaminalainen "musiikki- ja estetiikkakollektiivi", johon kuuluvat kööpenhaminalaiset parikymppiset BoyCrush, Soho Rezanejad ja Jens Skovgaard. Kyse on käsittääkseni hyvin uudesta projektista, sillä alla oleva musiikkivideo levisi aluksi pelkän kahden ensin mainitun nimillä.
Breakfast Song on rento sykkivällä biitillä ehostettu biisi, jossa ei sinänsä tapahdu mitään erikoista, mutta siitäkin huolimatta olen herännyt useana aamuna tämä laulu päässäni. Biisiin tehty musavideo välittää osuvasti samaa huoletonta joutilaiden hipstereiden lorvailua, mikä saattaa ärsyttää, mutta silti siinä on jotain. Täsmäsuosituksena kehoittaisin ainakin kaikkia Grimesista innostuneita klikkaamaan playta.
Gold Lipiltä ei ole toistaiseksi ilmestynyt muita kappaleita, mutta esim. SoundCloudista löytyy BoyCrushin ja Soho Rezanejadin omaa tuotantoa. Kannattaa tsekata ainakin jälkimmäisen duunaama Air-coveri, joka kuulostaa siltä, kuin siihen olisi heitetty jonkin sortin Twin Peaks -filtteri päälle.
In English:My Danish friend keeps sharing this music video with me, and it has been stuck in my head for days now. There's nothing really happening in this song, but it's still very laid-back and makes you wanna go to an indie disco.
Nappaako eteeriset biitsisaundit, Karibia, afromusa, pirteät melodiat ja indie pop? Kaikille, jotka vastasivat kyllä, on mun suositeltava tanskalaista The Eclectic Monikeria.
Montako hikistä tanskalaismuusikkoa mahtuu yhteen koppiin? - Kahdeksan.
Montako niistä mahtuu neliönmalliseen kuvaan? - Kuusi, tai jos tarkasti katsoo niin seitsemän.
Tämänkin loistavan yhtyeen löysin Roskilden Festivalin kautta, kun bändi kiinnitettiin tänä kesänä lämmittelypäivien esiintyjäksi. Siinä vaiheessa ei ollut vielä hajuakaan siitä, kuinka monta kertaa biisit siellä kuulisin :--D
The Eclectic Moniker soitti festivaaleilla jo sunnuntaina, siis viikkoa ennen Roskiden päättymispäivää. Keikka oli mahtava, ja paikalle oli tullut paljon iloista tanssivaa yleisöä. Seuraavana päivänä, eli siis maanantaina, joka yleensä tulee sunnuntain jälkeen, bändi äänitti livesessiota ja esiintyi katsojille lämmittelypäivien festivaalialueen kulmassa lasisessa kontissa koko päivän. Se löytyi vahingossa kahviostosten lomassa. ”Onko tuo…???? On se!!!!”
Välissä saattoi käydä katsomassa muiden bändien keikkoja Pavilion junior lavalla, ja palata aina sen jälkeen X Sessions –studioloungeen, missä aina samat kahdeksan hikistä miestä soittivat pienessä akvaariossaan. Vielä ties kuinka monennen Easter Island -vedon jälkeen yleisö jaksoi yhtyä HEI-huutoihin kohdissa, joissa biisin rytmisyys sitä suorastaan vaatii. En tiedä, mitä näistä keikoista voisi eniten hehkuttaa, koska kaikki kokemukset olivat hienoja, mutta intiimi tunnelma ja lasin läpi vaihdetut elehdinnät muusikoiden kanssa olivat ainutlaatuinen kokemus.
The Eclectic Moniker on niin hyvä yhtye, ettei yksi like-painikkeen painallus Facebookissa ole tarpeeksi. Olen yrittänyt löytää ostettavaa musiikkia yhtyeeltä, mutta ep:n tekemiseen liittyvistä syistä sellaista ei ole tällä hetkellä saatavilla. Sen sijaan bändin kaksi edellistä ep:tä ovat kuunneltavissa ilmaiseksi Bandcampissa, ja ne todella ansaitsevat tulla kuulluksi.
Viimeksi kirjoittelin mm. Oh Landin missaamisesta tämän kesän Roskilde Festivalilla, ja sitten vastaani tulee tällainen vatsanpohjaa kutitteleva ihana video, joka moninkertaistaa harmituksen entisestään.
Kokonainen versio on hieman alle viiden minuutin mittainen elämänmakuinen minidokkari kolmen artistin musiikkiurasta ja niiden taustoista. Kuvaus ja tarinankerronta on toteutettu niin tyylikkäästi, että väristykset kulkivat selkää pitkin, vaikken tiedäkään, keitä nuo kaksi muuta artistia videolla Oh Landin lisäksi ovat*.
Olen sen verran katkera suomalainen, että pätkä aiheutti minussa vähän ”voi kun olisikin noin helppoa” ja ”miks mun elämä ei oo tollasta” –viboja, mutta Oh Land ja kumppanit vaikuttavat arvostavan elämäntilannettaan niin paljon, että lopulliset fiilikset ovat pelkkää myötäonnellisuutta. Noh, katsokaapa itse :”----) Alla on puolen minuutin lyhyempi versio.
* Wikipedian mukaan toinen (Mads Langer) on tullut tunnetuksi coveroituaan mahtavaa Oliven ysärihittiä You’re Not Alone ja toinen (Loick Essien) on debyyttialbuminsa tänä vuonna julkaiseva 21-vuotias R&B-laulaja.
Ps. Jos jostain löydätte sen pidemmän version niin instrumenttikaupassa musisoiva Oh Land on vaan niin ihana ja symppis, että melkein itkettää!
Edit: Viiden minsan versioon tulee linkki ton lyhyemmän päätyttyä. Se on se keskimmäinen vaihtoehto! Otsikolla "Mads Langer, Oh Land and Loick Essien - Defined by Music"
Roskilde Festival on ehkä tämän blogin hehkutetuin festari vuodesta toiseen, vaikka muuallakin käyn, ihan tosi. Tänä vuonna mulla on edessä kuudes kerta näillä tanskalaisilla festareilla, mutta ensimmäinen kerta, kun voin nähdä kaikki warm up –bändit. Menen siis kerrankin ajoissa.
Varsinainen Roskilde Festival järjestetään torstaista sunnuntaihin (30.6.-3.7.), mutta bileet alkavat jo edellisenä lauantaina 25. kesäkuuta, kun leirintäalueen portit aukeavat. Pohjoismaiset suurelle yleisölle tuntemattomat bändit soittavat sunnuntaista keskiviikkoon, ja kerrankin voin huoletta ennakkohehkuttaa näitä lämppäreitä ilman vaaraa siitä, että joutuisin pettymään ja missaamaan jonkun niistä! Jes!
Arvaatte siis varmaan, mistä bongasin tämän tanskalaisen neverheard-bändin, joka on ehkä paras uus löytöni tältä vuodelta! Hammonds, Harrington & Destroy soittaa juurikin sellasta musiikkia, josta on helppo innostua täysillä ja tykätä pitkään. Tarttuvat biisit ovat kaikki kivassa punkahtavassa altsurock-linjassa keskenään, mutta vivahteet vaihtelevat kappaleesta riippuen jossain Flogging Molly –henkisen ryyppyhoilaamisen ja trendikkään surffituulahduksen välillä.
Eka ep on vasta tekeillä eli yhtään julkaisua yhtyeeltä ei ole vielä ilmestynyt. Perustan siis ihastukseni neljään bittiavaruudesta löytyvään biisiin, jotka voi kuunnella esim. tästä alta.
Heissulivei, Internet-yhteys löytyy nyt huushollista. Sain sen ihan äsken käyttöön! Turhan pitkään kesti tää prosessi, kun ottaa huomioon, että lähden kahden viikon päästä eteläisempään Eurooppaan festarirundille, ja muutan heti uudestaan, kun pääsen takaisin Suomeen...
Viime viikolla kaikki näistä kolmesta eurooppalaisesta festarista julkaisi aikataulunsa, ja viime päivien aktiviteetteihin onkin kuulunut lähinnä niihin hajoaminen. Roskilden päällekkäisyydet tuntuivat aluksi ikäviltä, mutta enää ei harmita yhtään, kun on saanut käsiinsä Exitin ja Melt!in juoksemisaikataulut. Etenkin Melt! on paha, oikeastaan tosi paha. Top 5-odotetuimmista lähes kaikki soittavat päällekkäin keskenään... Friendly Fires vai Darwin Deez? Foals vai Two Door Cinema Club? Fred Falke vai Broken Bells? The XX, Groove Armada, Yeasayer vai Four Tet? K-A-R-S-E-E-T-A!
Aikataulujen pohjalta jouduin Roskildessakin karsimaan pois pari paljon odotettua festivaalivierasta. Kuten tapana on ollut, esittelen kuitenkin muutamat bändit, joita ei kannata missään tapauksessa jättää pois omasta ohjelmasta.
WARM-UP 1. Rubik ja Joensuu 1685(KE 19:30 ja TI 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Suomalaisia kun ovat ulko mailla... Kalja käteen ja isäm maallisuus kattoon! Voit huutaa rumia sanoja, jotka vain bändi ja koko muu yleisö ymmärtävät...
2. Kråkesølv(MA 19:30 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Nuoria norjalaisia soittaa norjankielistä poppia. Menkäähän katteleen ja kertokaa mulle, millasta oli, koska en harmikseni oo vielä maanantaina Tanskassa.
3. Fontän(KE 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Tämä on pakkotsekkaus, jos tiedät, mitä on baleaarinen musiikki. Tämä on pakkotsekkaus, jos et tiedä, mutta tykkäät esim. jj:stä, Air Francesta ja Washed Outista. Tämä on pakkotsekkaus oikeestaan joka tapauksessa, koska on rauhallista ja tunnelmallista göteborgilaista musaa proge-/ shoegaze-tunnelmilla varustettuna.
TORSTAI 1. Gorillaz(22:00 @ Orange) (Spotify)
Gorillaz on pakko katsoa siksi, että tässä on siihen lähes ainutlaatuinen tilaisuus, Damon Albarn on guru, ja jotta saa selville, miltä näyttää virtuaalibändi livenä. ...ja tietenkin siksi, että Plastic Beach on yks tän vuoden kuumimmista levyistä.
2. LCD Soundsystem(20:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Jottei tarvitse maksaa 55 euroa Flow'n avajaiskonstertista. Myös siksi, että ainakin 2006 vuoden Roskilde-keikka oli huikea - vaikkakin lähinnä yleisöstä johtuen.
3. Avajaispuhe ja When Saints Go Machine(18:00 ja 18:30 @ Orange) (Spotify)
Koska avajaisissa on tunnelmaa, ja jotta voit tuntea oloksi ulkopuoliseksi tanskalaisten hurratessa juontajalle ennen kuin englanninkielinen käännös seuraa perästä. Roskildella on tapana avata päälava tanskalaisella nousevalla kyvyllä, eikä tämänkään vuoden valinta ole huono. When Saints Go Machine on europopin Hercules and Love Affair.
PERJANTAI 1. Japandroids (01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Ei oo noloo tykätä post-teiniangstirockista, jos se on näin hyvää. Japandroids on ehdottomasti yksi Roskilden odotetuimmista esiintyjistä, ja samalla pakkotsekkaus myös kotomaassa, sillä kaksikko esiintyy Kuudennella linjalla 28. kesäkuuta (eli samana päivänä kuin Arcade Fire on Senaatintorilla).
2. Them Crooked Vultures(22:30 @ Orange) (Spotify)
Mestarit Orangella ja legendat lavalla. Dave Grohl + Josh Homme + John Paul Jones = takuuvarmasti yksi festarin parhaista esityksistä.
3. Den Sorte Skole(02:00 @ Arena)
Viime vuonna kaikki villinnyt Den Sorte Skole tanssittaa tänäkin vuonna, ja tällä kertaa settilista koostuu vain sellaisten bändien ja artistien biiseistä, jotka on nähty Roskilden lavalla menneinä vuosina ja vuosikymmeninä. Roskilden 40-vuotisjuhlien virallinen juhlakeikka!
4. Hypnotic Brass Ensemble(12:00 @ Odeon) (Spotify)
Päivän eka esiintyjä toimii etenkin hyvällä säällä. Myös Gorillazin taustalla nähtävä yhtye, jonka oma tuotanto miellyttää varmemmin kuin edellisillan animaatiobändi.
5. Bonaparte(03:00 @ Pavilion) (Spotify)
Saksalaisryhmästä olen kuullut ylistyssanoja enemmän kuin Rammsteinista, Baseballsista ja Scooterista yhteensä. Tapaamani fanit ovat luvanneet hullun livemeiningin ja hyvää saksalaismusiikkia.
LAUANTAI 1.Moderat (02:45 @ Cosmopol) (Spotify)
Tätä on odotettu! Radioheadin lämppärinäkin tunnettu viime vuoden paras bändi, joka on yhtä kuin mahtavat Apparat ja Modeselektor yhdessä. Eturivissä nähdään!
2. Titus Andronicus(01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Sikäli kun pitää ohjelmasta löytyä paisketta ja rääkynääkin, Titus Andronicus tekee sen tyylillä, josta voi tykätä metallipään vastakohtakin. Pavilionilla on edellisinä vuosina nähty komeita jalat alta vieneitä indiepunk-keikkoja mm. Fucked Upilta ja Jay Reatardilta (RIP), ja veikkaukseni tämän vuoden villitsijästä menee tälle poppoolle.
3. Drake(00:30 @ Odeon) (Spotify) PERUUTTANUT
Debyyttialbuminsa tänään julkaissut kanadalainen näyttelijä/ muusikko on saanut tuekseen mahtavan kasan nimekkäitä tuottajia. Arvostelut ovat olleet lähinnä ylistäviä, ja Pitchforkiltakin pamahti levylle hurjat 8.4 pojoa. Tällä kertaa kriitikot puhuvat pelkkää asiaa, sillä Drake vaikuttaa yhdeltä taitavimmista hip hop/ r&b -esiintyjistä, joita Roskildesta on viime vuosina nähty.
4. Lindstrøm & Christabelle(21:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Norjalaiskaksikon yhteistyö skulaa, ja tammikuussa ilmestynyt Real Life is No Cool jaksaa porskuttaa vieläkin. Lindstrøm on taatusti viilein norjalaismies heti Erlend Øyen jälkeen (jota muuten kannattaa mennä katsomaan aiemmin samana päivänä Arenalle).
5. The Rumour Said Fire(12:30 @ Odeon)
The Rumour Said Fire on vielä kohtuullisen tuntematon tanskalainen, josta taatusti tulee iso nimi ajan kuluessa, sillä sellaiset kylmät väreet selkää pitkin kulkevat heitä kuunnellessani. Bändistä on kirjoteltu tänne ennenkin, jolloin listasin harmonisilla vokaaleilla varustetun ryhmän vaikuttajiksi mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden. Samat ne on luultavasti edelleen.
SUNNUNTAI 1. PRINCE!!!! (22:00 @ Orange) (Spotify)
Tämän legendan missaamiselle ei voi olla hyvää syytä, sillä sen kanssa ei ole mitään päällekkäin. Roskilden vikaat hitaat Purple Rainin tahtiin, kun lavalla häärii harvoin keikkaileva multi-instrumentalisti. Ota vanhempasikin mukaan, sillä sunnuntaina Roskildeen pääsevät ilmaiseksi yli 60-vuotiaat.
2. Kasabian(19:30 @ Orange) (Spotify)
Gallagherien Oasista ei enää ole, mutta onneksi on Kasabian. Viime vuoden lavanohikävely-missaus otetaan nyt takaisin, ja aion katsella hittimaakarit vähintään päälavan etupuolen sloteista.
3. The National(18:00 @ Arena) (Spotify)
Uusin Nationaalilevy livenä! 10/10 pistettä?
4. Die Antwoord(13:45 @ Cosmopol)
Erään lähteen mukaan Flow Festivalin järjestäjät kuvailivat tätä bändiä paskaksi tämän hetken jutuksi, josta ruotsalais-hipsterit tykkää. Flow'n suuntaan sellaisia terkkuja, että kyllä hipstereitä Suomestakin löytyy. Kun en kerran pääse Etelä-Afrikkaan katsomaan ulkomaalaisia taitureita palloilemassa, menen katsomaan muille ulkomaille eteläafrikkalaisia taitureita yleisöä valloittamassa.
5. Jack Johnson / The Kissaway Trail (17:00 @ Orange) / 17:00 @ Odeon) (Spotify)/ (Spotify)
Heitä sunnuntaiaivot vapaalle, ja anna kelin päättää puolestasi. Jos aurinko paistaa ja on yleishyvä hengailufiilis, Jack Johnson on nappivalinta. Jos helle paahtaa olkapäät punaisiksi tai keli on kehno, telttalavallakin tarjoillaan rullaavaa hyväntuulen musiikkia.
Eihän tässä malta enää housuissaan pysyä. Ensi viikolla lähtö!
Eilen katkaisin reilun kuukauden keikattomuusputken ja käväisin katsomassa Mew’ta Tampereen Pakkahuoneella. Luulin vierailun olleen ensimmäinen Tampereelle, mutta välispiikeistä kävi ilmi, että kovat krapulat on hankittu Kentin lämppärinä samaisessa paikassa kymmenisen vuotta sitten. Lämppärinä tällä keikalla nähtiin ruotsalaiset kaksoistytöt eli Taxi!Taxi!, joka oli kaunista mutta tylsähköä kuunneltavaa.
Mew on varmasti bändi, joka on itkettänyt kauniilla keikoillaan muitakin kuin minua. Heti keikan ensimmäisessä biisissä (Introducing Palace Players) pärähtivät sellaiset valomuurit lavan yläreunassa päälle, että kyyneleet virtaisivat vähemmästäkin. Niitä aivan saatanan kirkkaita valoja, joiden nimeä en tiedä, hyödynnettiin setissä niin paljon ettei aurinkolaseista olisi ollut haittaa. Teknisestä puolesta voisi mainita myös hyvän desibelitason ja odotettua paremmat soundit. Itse asiassa äänentoistopuoli pelasi niin hyvin että sanoista sai varmasti selvää, vaikka ei olisi kappaleita aiemmin kuullutkaan.
Keikkabändinä Mew on varma mutta ennalta-arvattava. Joskus olen jostain lukenut, että settilistat eivät yleensä vaihdu, koska taustavideot on tehty tiettyihin biiseihin - mikä kuulostaakin loogiselta selitykseltä. Niin videoiden kuin biisienkään osalta ei mitään yllättävää todistettu, mutta kylmät väristykset vavisuttivat silti tiheäänkin tahtiin. Esimerkiksi Sometimes Life Isn’t Easyn ja Saviours of Jazz Balletin aikana kylmät väreet kiersivät päälaen kautta niin, etten enää tuntenut hattua päässäni.
Settilistaltaan keikka koostui odotetusti kolmen viimeisimmän levyn biiseistä. Puolet uudelta levyltä ja toinen puolikas jaettu tasan kahden edellisen levyn kesken. Niin joo, ja kuultiinhan me yksi uusikin biisi, joka kulkee tällä hetkellä kivalla nimellä Bamse (Bear). Kuten Mew’lla yleensä, kokonaisuus loisti, ja jatkuvuus oli yhtä ihailtavaa kuin levyilläkin. Kaiken kaikkiaan hyvä keikka, ja vaikka Mew ei koskaan yllätäkään, ihan mielellään sen keikkoja kerran vuodessa katselee.
Kuluva viikko on ollut uutisia täynnä. Eilen festivaalit ilmoittelivat esiintyjiään (mm. Provinssirock, Roskilde Festival, Rock Werchter), tänäänkin on kuultu iloisia uutisia eikä huomennakaan näytä vielä uutistulva laantuvan.
Tänään: 1) Wilco palaa Suomeen kahdelle keikalle toukokuussa! Keikkapaikat ja ajankohdat ovat Helsingin Kulttuuritalo to 20.5. ja Tampereen Pakkahuone pe 21.5. Liput maksavat 47-51 euroa ja tulevat myyntiin Tikettiin maanantaina 8.2.2010. Jos keikalle lähteminen mietityttää, kannattaa lukaista läpi meikäläisen kirjoittama keikka-arvio marraskuulta Milanosta.
2) Disco Ensembleltä uusi 7", pitkäsoitto ja videoblogi Videoblogi starttaa 10. helmikuuta ja ensimmäinen single White Flag for Peace ilmestyy kauppoihin seiskatuumaisena ja internetkauppoihin latauksena 24. helmikuuta. Ennakkotilaa täältä.
2) Live Nation paljastaa klo 9:30, kuka tai ketkä saapuvat kesäkuussa Suomeen. Koko kesäkuuksi varattuun Kyläsaareen saapuvia esiintyjiä on arvuuteltu pitkään niin iltapäivälehdissä kuin netissäkin, ja huomenna selviää!
3) Huomenna YleX:llä klo 20-22 soitetaan neljän biisin Villa Nah -live, josta esimakua yhden videon verran YleX:n sivuilla.
4) I Was a Teenage Satan Worshipperin kolmas levy Strange Lights julkaistaan! Siitä lisää myöhemmin.
Huomista odotellessa aion keskittyä hetkeksi Kashmiriin. Tanskalaisen altsurokkibändin edellisestä levystä on ehtinyt kulua jo viisi vuotta, ja viimeksi bändi nähtiin Suomessa 2008 vuonna Ilosaarirockissa. Vaikka paikalla olinkin, viimeisin keikka jonka muistan nähneeni on 2006 vuodelta Tampereen Yo-talolta. Edelleen tuntuu jokseenkin uskomattomalta että bändi on esiintynyt siellä.
Syy, miksi otin Kashmirin päivän puheenaiheeksi on uusi levy Trespassers, joka jo löytyy Spotifystakin. Huomenna Suomessa julkaistavalle kuudennelle kokopitkälle ei ole merkittäviä muutoksia tehty. Silti Kashmir ei lukeudu bändeihin, jotka tekevät saman levyn kerta toisensa jälkeen. Trespassersilla kuullaan runsaasti viuluja ja vocoder-ulinaakin mahtuu mukaan. Biisit ovat totutun poppiksia ja muutama balladikin soppaan on viskattu. Levyä on ollut tuottamassa mm. Andy Wallace, joka tunnetaan esimerkiksi Jeff Buckleyn Gracen tuottajana.
Levy kuulostaa kasvajalta, mutta miellyttää jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tällä hetkellä eniten kolahtavat kymmenen kappaleen satsista alta löytyvä avausraita Mouthful of Wasps, Still Boy, Pursuit of Misery ja Danger Bear. Loistavat biisit todistavat että Kashmirin biisikynä on edelleen yhtä terävä, eikä Trespassers häviä edeltäjillensä himpun vertaa.
Tällä viikolla on putkahtanut pihalle erinomaisia uusia musavideoita, joista hassusti löytyy yhteisiä piirteitä. Lähdetään liikkelle kotimaisesta. Suomen parhaan tyttöbändin pintandwefallin viime vuonna ilmestyneeseen Jail-biisiin kuvattua musavideota katsellessa tulee kylmä. Aivan kuin tuo -22 pakkasasteen ja tuulen kombo ei riittäisi jo valmiiksi.
Vaikka seuraavan metsämaisema ei olekaan enää yhtä karu kuin suomalainen, pohjoismaisesta bändistä on edelleen kyse. Tanskalainen Efterklang ilmoitti eilen tulevansa jälleen Suomeen keikkailemaan huhtikuussa, ja tässä vähän esimakua tulevasta levystä. Pakko myöntää, että lupaavalta kuulostaa.
Toisin kuin kaksi edellistä, The TinynLast Weekend ei ole uunituore video, mutta innostuin tästä hyvän skandinaavisen musiikin + metsien yhdistelmästä, etten voi jättää esittelemättä tätä tässä yhteydessä. Jos ruotsalaiskaksikko on vieras, lämpimästi suosittelen tsekkaamaan videon. Björk-fanit, teidän on pakko. Muille jätän valinnan mahdollisuuden.
Tänään on hyvä päivä. Sen lisäksi että synttärikakun kynttilät lisääntyivät taas yhdellä, on iloisia uutisia tullut suunnalta jos toiseltakin.
Editors esiintyy toukokuussa Tavastialla Aika: 7. toukokuuta 2010, ovet auki klo 20:00 Paikka: Tavastia-klubi, Helsinki Liput: 31 euroa + palvelumaksut. Myynnissä Tiketissä 28.1. klo 9:00 alkaen. Lämppäri: TBA Fiilis: Jes! Pienehkö keikkapaikka, halvahkot liput ja loistavahko tunnelma!
Efterklang esiintyy huhtikuussa Korjaamolla Aika: 7. huhtikuuta 2010 Paikka: Korjaamo, Vaunusali (Helsinki) Liput: 13,50-17 euroa, myynnissä Tiketissä nyt Lämppäri: Heather Broderick (US) Fiilis: Jee! Viimeksi jäi Tavastialla tarkastamatta, Roskildessa myös koska lava oli liian täynnä ja nyt on aika korjata vääryydet!
Julma-Henri ja Syrjäytyneet julkaisevat uuden levyn Julkaisupvm: 31. maaliskuuta 2010 Albumin nimi: Psykoterapia Levy-yhtiö: omakustanne Biisejä: 12 kpl Muuta: "Orkesterin uusilla oikeilla soittimillaan soittama Psykoterapia -äänite yhdistelee psykologiaa ja progressiivista rytmimusiikkia."
Lopuksi haluaisin omistaa yhden kappaleen itselleni. Vuoden päästä luvassa Blink 182:n What's My Age Again, mutta kiinnostaisi tietää, mitä biisejä on 22 vuoden iästä. (Lily Allenin 22 ei käy.)
Viime viikolla mainitsin tanskalaisista pikkubändeistä, ja tänään haluaisin esitellä yhden lisää. Tanskalaisia tutkaillessani bongasin vahingossa jostain indie rockia soittavan The Kitesin, joka ei ole aivan omaperäisimmästä päästä, mutta helposti lähestyttävää, tarttuvaa ja hyväntuulista musiikkia.
(Kuva: Martin Fält)
Pari vuotta yhdessä soitelleet nuorukaiset ovat saaneet kehuja kriitikoilta kotimaassaan, ja jokunen tovi sitten ilmestyneelle demolle on saatu tuottajaksi Vinnie Who:na tunnettu Niels Bagge. Neljän biisin The Kites Are On -demon voi ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta.
Vaikka parempiakin vertailukohteita löytyy (esim. The Kooks), tanskalaiset tuovat mieleeni myös suomalaisen Kiki Paun, joka lisäsi viime viikolla MySpaceen kuunneltavaksi uuden kappaleen! Tsekatkaahan siis uusi Stainstäältä!
Oliko muillakin sellaisia valtion rajojen mukaan piirrettyjä musiikkikausia joskus? Monen vuoden ajan viime vuosikymmenellä suuri osa rakkaudestani kohdistui Tanskaan, kun Kashmirin ja Mew'n innoittamana halusin tutustua pieniin tanskalaisiin bändeihin. Sitä kautta löytyi jo unohtamani Carpark North, sittemmin kotimaassaan iiiisoksi kasvanut Nephew, Tampereellakin vieraillut Veto, kaupungin alla suomennettava Under Byen ja ihanan poppis moi Caprice.
Vaikka nuo vuodet jäivätkin jonnekin yläasteen ja lukion välille, ja viime aikoina kiinnostukseni on kohdistunut enemmän vuonojen maahan, löytyy tanskalaisten bändien joukosta edelleen lupaavia bändejä. Yksi hyvä esimerkki on The Rumour Said Fire.
Folkpoppia harmonisilla vokaaleilla osataan tehdä siis Pohjoismaissakin. Pari vuotta sitten perustettu kööpenhaminalainen bändi esiintyy nosteessa olevan brooklyniläisen Bear in Heavenin kanssa keväällä, ja kertoo vaikuttajikseen mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden.
Tanskankielisestä MySpacesta on vaikea saada selkoa, miten yhtyeellä kotimaassaan tällä hetkellä menee, mutta ainakin alla olevasta videosta päätellen jonkinlaiseen tv-lähetykseen on päästy esiintymään. Vielä pienestä bändistä lienee kuitenkin kyse, koska Last.fm:ssä kuuntelijamäärät pyörivät vielä reilun 500 hujakoilla. Yhtyeeltä on ilmestynyt vasta yksi ep, The Life and Death of a Male Body, jonka voi ostaa iTunesista tai tilata cdonista. Toivottavasti yhtye nähdään tänä kesänä Roskilde Festivaleilla.
Lienee korkea aika heittää seuraavat Roskilde-tärpit tulille, jotta ajatukset ehtivät kypsyä heinäkuuhun mennessä. Ensi viikolla torstaina tanskalaiset varmistavatkin lähemmäs sata esiintyjää, joten sen jälkeen pureskeltavaa ainakin riittää. Seuraavia yhdistää se, että odotan niitä kaikista eniten tässä hetkessä. Jos jotkut näistä esiintyvät samaan aikaan, suutun ja kiroan Roskilden alimpaan helvettiin; pähkäilen viime hetkeen asti, mitä menen katsomaan; harmittelen tapahtunutta keikan aikana enkä nauti siitä niin paljon kuin pitäisi; ja lupaan murjottaa asialle vielä parin vuoden päästä.
The Mars Volta (MySpace) Lähdetään helposta liikkeelle. Musiikillisesti TMV sijaitsee varmasti lineupin vaikeimmassa päässä, mutta edellisten keikkojen perusteella tämä on bändi, jota kannattaa olla katsomassa - soitti sen kanssa päällekäin sitten mikä tahansa muista esiintyjistä. Se on tämän vuoden Roskilden paras kiinnitys - tuli sitten ensi viikon megajulkistuksessa mitä hyvänsä. Uutta materiaaliakin luultavasti pääsee kuulemaan keikalla, sillä uuden Octahedroniksi nimetyn albumin on määrä ilmestyä mukavasti juhannukseksi.
Paavoharju (MySpace) Tänä vuonna Suomea edustamaan on lähetetty ainakin Paavoharju Fonal Recordsilta. Maailmalla outoiluryhmä tunnetaan paremmin kuin kotimaassamme, vaikka kulttimaineesta on kyse Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kahden veljeksen rakentama yhtye huokuu eteerisiä satumaisia äänimaisemia, ja Roskilde heitteleekin sivustollaan vertauksia islantilaisen musiikin suuntaan (Sigur Rós, Múm). Kuulostaako suomi yhtä eksoottiselta kuin islanti ulkkisten korviin? Jännittää nähdä, millaisella kokoonpanolla itäsuomalaiset lähtevät Tanskaan, sillä muutama vuosi sitten Jyrockissa laulaja Jenni Koivistoisen sijaan lavalla äänteli Joose Keskitalo, ja keikka meni lähinnä pelleilyksi. Toivomukseni olisi nähdä lavalla molemmat vokalistit. Mikäli Paavoharju on vielä vieras, tutustu siihen Spotifyssa tai lataa Tuote-akatemia/ Unien Savonlinna EP täältä.
Mike Sheridan (MySpace) Odotetuimpien listaltani löytyy tanskalainen electronica-artisti, joka on viihdyttänyt Loungessa ennenkin Roskilde-vierailujeni aikana. Mutavuonna 2007 Sheridan oli vasta 15-vuotias tanskalainen, josta en ollut ikinä kuullutkaan, mutta nyt -edelleen alaikäisenä- hän on yksi Tanskan ylistetyimpiä artisteja. Sheridanin musiikki edustaa rauhallista elektronista musiikkia, jonka voi biisistä riippuen tulkita minimalistiseksi teknoksi tai ambientiksi. Viime vuonna ilmestynyt kokopitkä Syv i Synd on kaikunut huoneessani tänä keväänä todella paljon, ja sekin on kuunneltavissa Spotifyssa, kuten melkein kaikki muutkin tästä postauksesta löytyvät.
Oasis (MySpace) Vaikka Oasis ei koskaan olekaan yltänyt lempibändikseni asti, löytyy sen tuotannosta silti biisejä ja levy, jotka nostan ehdottomasti koko maailman parhaimmiston kärkeen, kun tarkastellaan kaikkea tehtyä musiikkia. Brittipopin rääväsuut ovat kuuluneet pakko nähdä livenä -listalleni niin kauan kuin olen sellaisia tehnyt. Jos Radiohead sai aikaan viime vuonna hartaan kovaäänisen yhteislaulutuokion Orange-lavalla, kuvitelkaapa Wonderwall tai Don't Look Back in Angerin kohtaloa tänä vuonna. Oma ihoni menee kananlihalle pelkästä ajatuksesta -hyvässä mielessä.
Fleet Foxes(MySpace) Yhden viime vuoden hienoimmista albumeista kasannut Fleet Foxes oli ilmeinen valinta mukaan ohjelmistoon, sillä Roskilde tunnetaan kaiken muun ohella ajankohtaisuudestaan. Menneistä vuosikymmenistä muistuttava harmoninen folk-pop sopii muutenkin niin hyväntuuliselle festivaalille kuin nenä päähän, ja mikäli Fleet Foxes osaa ollenkaan esiintyä lavalla, voi luvassa olla ikimuistoinen kuuden tähden keikka. Päälavalle tuskin bändiä pistetään, joten kaikki festivaalikävijät varautukoon tungokseen teltassa.
2562 (MySpace) Hollantilainen Dave Huismans on tällä hetkellä ainoa kiinnitetty artisti, jonka musiikin voi puhtaasti luokitella dubstepiksi. (Ensi viikolla hyvin todennäköisesti varmistuu kuitenkin lisää.) Vaikka rankimmat wobblet numerojäbältä jääkin kuulematta, bassoista ei Roskilden yössä ole pulaa. Huismansin kotimaakin kertoo, että dubstep saanut jalkaa oven väliin Lontoon ulkopuolellakin, ja huhujen mukaan myös Tanskassa on vuoden aikana tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Parina edellisenä vuonna Roskilden aamuyöhön sijoittuneet tanssit ovat lukeutuneet parhaisiin keikkoihin koko festivaaleilla, ja mikäli yleisöpaisumustakin on luvassa, on tämä todellakin valvomisen arvoinen.
White Lies (MySpace) Eilen kirjoitin yhtyeen debyytin olevan jokseenkin vaisu näytös, mutta lontoolaiset ovat ehdottomasti olleet keikkatoivelistani kärjessä koko kuluvan vuoden. To Lose My Life on yksinkertaisesti vain niin tarttuva biisi koskettavine sanoineen, että tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu tanssia sen tahtiin keikalla ja huutolaulaa "let's grow old together and die at the same time" mieluiten jonkun ihanan ihmisen seurassa. Sellainen kokemus tulisi kuulumaan niiden muistojen joukkoon, joita voi silmät kirkkaana muistella, kun jokin vituttaa niin että näkö sumenee :--)
Näiden fiilistelyjen jälkeen ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että olisipa jo heinäkuu. Festivaalitärppejä on muuten luvassa muillekin festivaaleille. Kalenterini alkaa olla kesän (1.6.-31.8.2009) osalta täynnä musiikkitapahtumia, joten tekemisestä ei ainakaan ole pulaa. Kotimaisista festivaaleista tänään osan ohjelmistostaan paljastanut Flow Festival taitaa vetää muita suomalaisia pippaloita turpaan mennen tullen.
Edellisten vuosien tapaan suuntaan tänäkin vuonna kesä-heinäkuun vaihteessa nokkani kohti Tanskaa ja Roskildea. Roskilde Festivalin lämminhenkinen tunnelma valloitti sydämeni heti ensimmäisellä kerralla niin voimakkaasti etten ole osannut enää pysyä sieltä pois. Ruisrockin osuessa usein päällekäin pohjoismaisen kilpailijansa kanssa olen myös säästynyt kesäisin ikävältä pohdinnalta, lähteäkö Turkuun hyvien ulkomaisten, huonojen kotimaisten ja paskojen järjestelyjen keskelle suhteessa kovaan hintaan.
Näin maaliskuun puolessa välissä Roskilde Festival on vahvistanut lähemmäs 40 esiintyjää tulevalle kesälle. Tänäkin vuonna helpotan sekä omaa että kanssalähtijöiden aikataulutusta esittelemällä nopeasti kiinnostavimmat esiintyjät. Kuukauden sisällä RF pistää tuulemaan vielä yli sadan esiintyjän voimin, joten lienee korkea aika aloittaa jo julkaistuista. Vaikka Roskilde jäisikin kesällä väliin, suosittelen silti yhtyeisiin tutustumista, sillä festivaali tunnetaan kyvyistään löytää tulevaisuuden tähdet etuajassa. Esimerkiksi vuonna 2006 Animal Collective heitti keikkansa pienimmällä mahdollisella lavalla. Amadou & Mariam (MySpace) Roskilden monipuolinen tarjonta pitää myös maailmanmusiikin ystävät tyytyväisinä. Vaikka world music -lava jääkin usein katsastamatta kiinnostavien päällekäisyyksien takia, onnistuu RF silti joka vuosi ujuttamaan joukkoon jonkun jo ennalta tuntemani maailman ihmeen. Malilaisen pariskunnan Amadoun & Mariamin hittibiisi Sabali voisi yhtä hyvin olla jonkin viileän brooklyniläisen afrikkavaikutteita imeneen hipsteribändin läpimurtokappale. Show kuitenkin koostunee funkimmasta Afrikka-jamittelusta. Duon uusimman albumin tuottajajoukosta löytyy mm. Blurin nokkamies Damon Albarn, ja lämmittelykeikkoja on heitetty mm. Scissor Sistersille.
Amadou & Mariam: Sabali
Cancer Bats (MySpace) Metallipäitä ja muita raskaamman musiikin ystäviä RF on hellinyt tähän astisilla vahvistuksillaan niin, että se on jopa kismittänyt muuta yleisöä. Skaalaa löytyy aina viikinkimetallista (Amon Amarath) norjabläkkikseen (Satyricon) ja melodiseen thrash metalliin (Darkane). Lisäksi katalogista löytyy maskihirmu Slipknot, Phil Anselmon Down ja lähes jokaisella suomalaisellakin festivaalilla nähtävä Volbeat. Kanadasta ponnistava Cancer Bats edustaa tällä hetkellä ohjelmiston hardcoreinta päätä, ja mikäli aikataulut vain natsaavat, aion löytyä yleisöstä myllyttämästä, sillä yhtyeen hc-punk tarjonnee välineet kunnon pitille.
Cancer Bats: Hail Destroyer
Den Sorte Skole (MySpace) Tanskassa dubstep on ehtinyt jo sekoittua kiinnostavaksi komboksi mitä erilaisimpien vaikutteiden kanssa. Huimia arvosteluja kotimaassaan niittänyt Lektion #2 onkin miksattu monesta genrestä toimivaksi paketiksi (katso biisilistaus!). Kun Den Sorte Skole tänä vuonna päräyttää tanssit pystyyn, matalat bassotaajuudet kohtaavat Dizzee Rascalin grimen, turkkilaiset kansanperinteet ja Procol Harumin. Livevideoiden perusteella keikoilla turntablet raikaavat viimeistä päivää, ja pistävät ainakin tanskalaisten jalat veteliksi. Tungokseen syytä varautua!
Den Sorte Skole: Blood on Santas Claws
Fever Ray (MySpace) Luultavasti tämän hetken supistuin naisartisti saapuu kesällä Pohjoismaiden suurimmalle rock-festivaalille. Karin Dreijer Andersson on puolikas menestyneestä The Knife -sisarusyhtyeestä, eikä naikkosen sooloprojekti eroa merkittävästi veljensä kanssa tekemästään musiikista. Jos The Knife uppoaa, uppoaa Fever Raykin. Jos ei niin ei. Karin ihastuttaa ensi viikolla myös Tavastialla, jonne lämppäriksi saapuu mielenkiintoinen norjalainen akustista doomia ammentava Svarte Greiner (liput 26/28 euroa).
Fever Ray: When I Grow Up
Röyksopp (www) Norjalainen mahdollinen headliner lukeutui bändeihin, joista lähetin ohjelmistotoiveeni sekä syksyllä että talvella järjestäjille. Duo on jälleen ajankohtainen, sillä uusi menevämpi pitkäsoitto putkahtaa markkinoille tasan viikon päästä. Aiemmin rauhallisemman electronican siimeksissä liikuskellut tunnelmointi on muuttunut yhä tanssittavammaksi. Kolmannellakin levyllä vierailevia vokaaleja tulkitsee mm. juuri mainitsemani Karin Dreijer, joten mahdollisuus live-vierailullekin lienee realistinen. Lisäksi vahvistuksista löytyy mm. Robyn ja Lykke Li. Kuuntele Junioria ennakkoon taitureiden kotisivuilla.
Tälläkin viikolla joukkoon lisätään vielä lisää artisteja ja yhtyeitä. Itse esiintymisistänsä ovat ilmoittaneet mm. White Lies ja Lily Allen, jotka kuitenkin uupuvat vielä virallisesti listasta. Nyt kun kesäsuunnitelmat ovat jo hyvällä mallilla, pistetään loppuun seuranhakuilmoitus kulttuurimatkailukaverista. Haluaisiko joku reissata kanssani Sónar Festivaleille Barcelonaan?
Viime päivinä olen palaillut tutustumaan skandinaavisiin yhtyeisiin yhä enemmän. Suomi tuntuu edelleen voittamattomalta, mutta luettakoon tällä kertaa kotimainen musiikki ulkopuolelle. Tanska on edelleen taannoisen tanskalaisen musiikin buuminkin jälkeen kova musiikkimaa ja Ruotsin erinomaisuudenhan tiesimmekin jo, mutta Norjastakin löytyy hyviä pikkubändejä. Islannillakin on tarjottavanaan muutakin kuin kokeellisemmat Sigur Rós, Múm ja Björk.
Tässä viimeaikojen suosikkibändejäni Pohjolasta.
Detektivbyrån Tänä vuonna Flow'ssakin esiintynyt (missasin..) göteborgilaisryhmä kuulostaa hämmentävästi pohjoismaiselta Yann Tierseniltä. Aikaisemmilla julkaisuilla vaikutteet kuuluvat niin selkeästi läpi, että ilman tietoa esiintyjästä olisin varmasti luullut musikkin tulleen mm. Amélieen elokuvamusiikin tehneeltä taiturilta. Vastikään julkaistulla Wermland-albumilla bändin soundi on kasvanut omaan suuntaansa. Jos harmonikat, ksylofonit ja muut epätavallisemmat bändi-instrumentit miellyttävät, suosittelen tsekkaamaan.
Logh Ruotsalainen Logh on pitkäaikainen suosikkini, mutten tiedä olenko hehkuttanut sitä tarpeeksi. Täällä ei kai ole ainakaan ollut puhetta. Logh on kymmenvuotisen uransa aikana ehtinyt tehdä monta erilaista levyä, joilla kuuluu mm. shoegazea ja jopa grunge-vaikutteita. Viime vuonna ilmestynyt North vei Loghin indiemmän nynnypopin suuntaan. Kauniit kappaleet on kuorrutettu suorastaan jumalaisella Mattias Fribergin lauluäänellä. Joku väittää tätä post-rockiksi, meikäläinen sanois mieluummin altsurokiks.
Choir of Young Believers Choir of Young Believers on harmikseni missattu jo kerran kuluvana vuonna, koska jäbät soittivat Roskildessa ikävästi Teiturin (siinä muuten myös oiva pohjoismainen singer-songwriter!) kanssa päällekkäin. Duon musiikki on tanskalaiseen tapaan kaunista pelkistettyä indienynnyilyä, joka kuitenkin soi isosti. Alla vanhempi Riot ja uusi Next Summer, joista molemmat on ehdottomasti tutustumisen arvoisia upeita veisuja.
Rumble in Rhodos Tästä norjalaisesta jälkihardcoremaisesta ryhmästä oli tarkoitus kirjoittaa jo keväällä Roskilde-tärppien yhteydessä, mutta se taisi jäädä syystä tai toisesta. Vaikka The Blood Brothersit on kuunneltu ja venkoilu muistuttaa paikoitellen At the Drive-inin ansioista, ei yhtyettä voi suoraan verrata kumpaankaan yhtyeen rokahtavamman ja paikoitellen progressiivisemmankin ulosannin vuoksi.
Hraun Tämän löysin Islannissa vaihdossa olevan ystävän suosituksesta. Hraun on letkeää folk rockia, joka muistuttaa paljon toista islantilaista rallattajaa, Mugisonia. Vaikka islannin kielen artikulaatio onkin huomattavasti selvempää kuin pörinäkollegoilla, miksi sen pitäisi nyt iskeä korvaan hassusti, kun se ei ole sitä ennenkään tehnyt? Jos islanti ei iske, löytyy biisejä myös englanniksi.
Mr Miyagi Elektroshit warning! Ruotsalainen duo on kunnostautunut toistaiseksi remixeissä. Sen verran materiaali vielä junnaa, ettei kaksikosta Justicen haastajaksi ole, mutta varsin potentiaalisesta kurasta on kyse.
Takataskusta löytyy myös vinkkejä hyvistä venäläisistä yhtyeistä, mutta jätetään ne myöhempään. Sen verran paljastettakoon, että yksi niistä on indiehtävää post-rockia soittava Everything is Made in China, jota meen huomenna tsekkaileen tohon muutaman korttelin päähän.
Roskilde-matkat on nyt maksettu. Festareihin on jäljellä enää kolme viikkoa, lähtöön muutama päivä vähemmän. Tälläkin kertaa olen liikenteessä Aseistakieltäytyjäliiton kyydillä, koska se on hyväksi ja halvaksi havaittu. Oikeasti piti mennä tänä vuonna warm-up -bileisiin leirintään jo sunnuntaina, ettei jää hyviä lämmittelijöitä tsekkaamatta, mutta toisin tässä taas kävi. Tällä kertaa esittelyssä muutamia parivaljakkoja.
Pääesiintyjistäkin löytyy vielä yksi duo edellisillä kerroilla esiteltyjen lisäksi. The Chemical Brothers on taatusti odotetuimpien joukossa. Manchesterilaisilla on takana 16 vuotta musiikin parissa ja siitä ensimmäisestä itselle kolahtaneesta hitistäkin on aikaa jo yhdeksän vuotta, mutta silti viime vuonna julkaistu We are the Night ylsi vuoden lopuksi tehdyllä levylistauksellani korkealle (noh, sija 17...). Viime vuonna Basement Jaxx, nyt tämä. Ensi vuonna toivottavati vuorossa Fatboy Slimtai Daft Punk. Huh huh, lupaan jorata. PAKKOTSEKKAUS!
Seuraavaksi mainittakoon Magnetic Man eli Benga ja Skream, jotka oikeastaan olisi pitänyt esitellä ensimmäisenä. Kyseinen pari on itselle yksi koko festivaalin odotetuimmista esiintyjistä esimerkiksi Radioheadin, M.I.A.:n ja MGMT:n rinnalla. Lajinsa nuoret kuninkaat ovat pistäneet polveni notkumaan niin monesti tanssilattioilla (muiden soittamina...) ja onhan se ihan perkeleen hienoa kokea dubstepin supertähdet yhdessä lavalla. Tästä hienompaa voisi kaiketi olla vain samat miehet yhdessä lavalla Lontoossa puolivuorokautta kestävissä dubstep-kemuissa. Viime vuonna Digital Mystikz feat. Loefah & Sgt. Pokes veti Roskildessa parhaan keikan, itse asiassa parhaan keikan koko vuonna, ja uskallan toivoa, että tämä ei jää huonommaksi. Ehdoton PAKKOTSEKKAUS!
Äsköisten jälkeen loput tuntuvat jopa turhalta, mutta vielä löytyy yksi pakko nähdä -duo. Kyseessä on siis Digitalism, jonka Roskilden sivut rinnastavat Daft Punkiin ja Justiceen. Saksalaisten omaa materiaalia tutumpaa minulle ovat miesten tekemät loistavat remixaukset esimerkiksi Klaxonsin materiaalista, mutta myös omat hitit toimivat. Hei, ja tää on ihan oikeasti hyvää saksalaista musiikkia. Let's Pogo! PAKKOTSEKKAUS!
Seuraavia tuntuu jo jotenkin väärältä rinnastaa edellisiin, joten loput kaiketi pitää tsekata, jos aikataulut sallivat. The Count and Sinden ovat musisoineet yhden kovimmista tämän hetken bailausbiiseistä. The Beeper tuskin jättää kylmäksi livenäkään. Muutaman viikon päästä Suomeenkin saapuvalle Fuck Buttonsille aikataulut ovat toivottavasti eduksi, koska tämä on perhanan hyvää experimental electronicaa, vai miksiköhän tätä sanoisi. Post-rockin lähimailla tässä kuitenkin liikutaan... Jo Provinssin yhteydessä esitellyn The Døn mahdollinen missaaminen on hyväksyttävää Provinssi-tsekkauksen turvin. Tanskan oma vahvistus The Raveonettes sen sijaan ei saa jäädä vain tanskalaisten iloksi. Isommista nimistäkin löytyy vielä yksi duo, jolle en itseasiassa lämpeä kovinkaan paljon, mutta joka on pakko mainita tässä yhteydessä: Gnarls Barkley. Ranskasta Pohjoismaihin matkaa altsupoppia esittävä Aaron. Mukana myös Pitchforkista tutut noiserokkailijat nimellä No Age, Ruotsista ponnistava outoilijafolk-aviopari Wildbirds & Peacedrums sekä tanskalainen shoegaze-poppoo, Rumskib, joka livenä kylläkin täydentyy viisikoksi. Ja oishan näitä lisääkin, mutta näillä varmasti päästään alkuun.
Meinasin viivyttää tätä entryä, kunnes Roskilde festival toukokuussa julkaisee loputkin esiintyjänsä, mutta aihe tuli viimeistään tänään ajankohtaiseksi itselleni, kun kävin hakemassa Anskulta Roskilde-lippuni ja tanskalainen ystäväni pisti yllättäen tekstiviestiä aiheeseen liittyen. Ajattelin tässä kevään mittaan esitellä vähäsen bändilöitä ja artisteja, joita ajattelin mennä katsomaan Tanskassa sikäli mikäli aikataulut sallivat. Vaikka et olisikaan itse lähdössä Tanskaan, kannattaa luultavasti tsekata silti läpi nämä tärpit, koska omien kokemuksien perusteella Roskilden esiintyjävastaavat ovat aikamoisia ennustajia tulevien supernimien suhteen. Mainittakoon, että viime vuoden esiintyjistä 11 löysi tiensä Pitchforkin "Top 100 Tracks of 2007"-listalle. Samaiselta listalta löytyi muuten saman verran tämän vuoden esiintyjiä!
Ensimmäisenä odotettujen listallani jopa ennen Radioheadia on srilankalaislähtöinen elektronista hip-hoppia esittävä M.I.A.. Ensikosketukseni leidin musiikkiin tapahtui melkein kolme vuotta sitten juhannuspäivänä Oriveden asemalla sateessa kaverin mp3-soittimesta, kun odottelimme bussia, jota ei koskaan tullut. Silloin lähinnä naureskelin ja ihmettelin, voiko joku kuunnella moista tosissaan... Sittemmin ja viimeistään Kalan ilmestyttyä, lumouduin täysin, ja jopa se ensiksi kuultu Galang alkoi kuulostaa hyvältä. Kala sijoittui korkealle viime vuoden levylistauksessani, ja mimmin live-esiintymisiä YouTubesta tsekkailleena, en malttaisi odottaa heinäkuuta - tällaista kun olisi luvassa. PAKKOTSEKKAUS! Tarkista itse: http://www.myspace.com/mia
Naisartistien kirjo on poikkeuksellisen laaja. Paikalla ovat mm. Cat Power, Goldfrapp, Joan as Police Woman, Lykke Li, Adele, Duffy ja Sharon Jones näin muutamia mainitakseni. Roskilde tarjoilee myös enemmän M.I.A.:n kaltaisia tulisia ja rääväsuisia, mutta tuntemattomampia naisartisteja kourallisen verran.
Näistä ensimmäisenä nousussa oleva Santogold, jota on paljon verrattukin M.I.A.:an. Neito ei suinkaan räppäile vaan musiikki muistuttaa enemmänkin vaihtoehtorockia, parempana vertailukohteena kenties No Doubt. Santogold saattaa olla joillekin entuudestaan tuttu, ainakin mimmin L.E.S. Artistes kuulosti korvaan sen verran tutulta, että olisiko radioissakin soinut. Amerikkalaislaulajattaren tänä vuonna julkaistulla kirjavalla debyytilla vierailee mm. Spank Rock dub-vivahteisella kappaleella Shove it. Santi piipahti myös itse vierailemassa viime vuonna ilmestyneellä Mark Ronsonin hittilevyllä. Hän pääsi nimekkääseen joukkoon, sillä muita levyllä vierailleita esiintyjiä olivat mm. Amy Winehouse, Robbie Williams, Lily Allen ja O.C.:n tunnaristakin tuttu Phantom Planet. PAKKOTSEKKAUS! Tarkista itse: http://www.myspace.com/santogold
Kolmannella asennemimmillä onkin jo huomattavasti lyhyempi matka Roskildeen esiintymään, sillä Lucy Love matkustaa festareille Kööpenhaminasta. Varsin lupaavalta grimea esittävältä nuorelta MC:ltä on tullut ulos vasta No V.I.P. -niminen digitaalisingle, mutta debyyttialbumin pitäisi putkahtaa ulos vielä ensi syksynä. Saamani käsityksen mukaan Lucy on ollut aktiivisesti mukana puolustamassa Ungdomshusetia, joten neidillä lienee vielä paljon sanottavaa. Lucy Love esiintyy Roskildessa ennen varsinaisia festivaaleja Pavillion junior -lavalla, joten jos olet paikalla jo silloin, on hänkin PAKKOTSEKKAUS! Tarkista itse: http://www.myspace.com/lucylovemc
TSEKKAA, JOS AIKATAULUT SALLIVAT: Etnisempää naisenergiaa festivaalilla esittelevät jamaikalainen dancehall-feministi Lady Saw, balkan-henkistä r'n'b:tä vievaava ja mm. kauneusihanteita käsittelevä saksalainen Miss Platnum sekä Espanjasta saapuva La Shica, joka sekoittaa musiikissaan mm. hip-hoppia ja flamencoa. Viimeisen kolmikon läpitsekanneena, en voi sanoa, että kaikki materiaali olisi kolahtanut niin lujaa, että voisin vannoa yleisöstä löytyväni, mutta vähintään meiningin käyn tarkistamassa, jos esiintyvät sopivassa välissä, sillä kaikki heistäkin ovat jossain määrin kiinnostavia. Tarkista itse: http://www.myspace.com/ladysaw - Lady Saw http://www.myspace.com/missplatnum - Miss Platnum http://www.myspace.com/folcloricadepelocorto - La Shica
hey, muistatteko, kun meikäläisellä oli joskus täällä viikko, kun suosittelin joka päivä vähintään yhtä biisiä? Viikon huipennukseksi iskin kaksi kuluvan vuoden omaa suosikkiani, Klaxonsin ja sen tanskalaisen demo-bändi Dúnén. Jälkimmäinen julkaisi tänään Tanskassa debyyttilevynsä, joka on nyt streamattavissa Tanskan MTV:n sivuilla. Yks kuuntelukerta takana eikä kyllä harmita, että tilasin ton aikasemmin päivällä CDON:ista kera uuden Circa Surviven (joka myös julkaistiin tänään) ja Blurin Parklifen (noloo, etten omistanu vielä... mut 5,95 e!).
Mulla on todennäköisesti kohtuuttoman isotkin odotukset tästä Dúnésta. Näitä electro-bändejä tulee koko ajan lisää kuin sieniä sateella (yök miten kulunu vertaus) enkä osaa sanoa miten tää nyt eroaa niistä kaikista muista. Vokalistin paikalla korkeelta vinkuva mies eikä biisitkään oo erityisen kekseliäitä. Paikoitellen mennään hyvinkin samoilla linjoilla toisen tanskalaisen electrosankaribändin kanssa - Veto nimeltään. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi nämä edes yltää mun Roskilden odotetuimpiin - bändissäkin on vain 1/7 söpöjä (se laulaja...). Joka tapauksessa näiden teini-ikäisten poikien ja tytön "We Are In There, You Are Out Here" levy on ollut odotetuimpien listalla tänä vuonna, eikä edes tuota pettymystä. Huh! Tää ei voi olla huono livenä. Tää levy saattaa yltää korkeellekin vuosikatsauksessa. Kolahtaispa se oma kopio pian postiluukusta.
Koska viikko tulee täyteen noiden musiikkijuttujen kanssa, niin pistänpä vielä kaks kerralla tänäänkin. Molemmat on elektronista indie rockia, tota toista tosin haukutaan new raveksi, mutta en pidä termistä. Kaikkien kai pitäis jo tietää Klaxons, mutta jos joku on vielä onnistunut välttymään (mun) hehkutukselta, niin kannattaa tutustua - ihan vaan vaikka sen takia et tietää, mistä tänä vuonna puhutaan. Dúné taas on kohtalaisen pieni bändi eikä ole kotimaassaankaan Tanskassa vielä lyönyt läpi. Yhtyeeseen kuuluu seitsemän ikätoveriani, ja tähän mennessä olen ihastunut oikeastaan kaikkeen materiaaliin, jota on vastaan tullut. Elektronisen tanssirokin lisäksi molempia bändejä yhdistää se, ettei kumpikaan bändi ole täysin valmis, mutta hittipotentiaalia löytyy. Ja se tietty, että odotan molempia eniten tän kesän Roskildesta. Kun on tässä ollu tapana valmiiksi biisit valita, niin kuunnelkaahan Dúnélta vaikka Bloodlines ja Klaxonsilta Golden Skans.
