On Volcano: New Blood EP

Viime päivinä ei ole ollut epäselvää, mitä kuunnella, sillä On Volcanon toinen ep putkahti ilmoille ihan yllättäen, ja mikä parasta, sen voi ladata ilmaiseksi bändin kotisivuilta!

Cover art by Teemu Raudaskoski

Pari vuotta sitten tituleerasin On Volcanon parhaaksi tamperelaiseksi yhtyeeksi, ja uusi ep pitää huolen, että titteli on yhä ajankohtainen. Trioksi kutistunut bändi on kehittynyt uuteen suuntaan, mikä oli arvattavissa jo keikkojenkin perusteella. Mansen Arcade Firestä on tullut parin vuoden kuluessa post-rock-jättiläinen, jonka biisit kuulostavat valtavilta. Samalla bändi on muuttunut hieman värittömämmäksi, joskin Suomen musiikkikentällä On Volcano on edelleen kiva väripilkku.

Vertailussa kaksi ilmestynyttä ep:tä ovat kovin erilaisia, vaikka esittäjän tunnistaakin olevan sama. New Blood on täynnä pitkiä tunnelmointeja, ja biisikestot menevätkin kaikki kuuden minuutin paremmalle puolelle. My Sleep Was Filled with Dreamsiin verrattuna radiokelpoiset hittibiisit puuttuvat, mutta ilahduttavan tarttuvia kitarariffejä ei ole silti karsittu pois. Radiohuomiota onkin saavutettu uudemman tyylin myötä, ja yhtye vierailikin joitakin kuukausia sitten YleX:n M1-studiosessioissa. Listattiinpa On Volcano myös viime kuussa YleX:n ja Rumban tulevaisuuden tusinaan.

Lataa New Blood ep täältä. (Oikeasti ladatkaa! Tästä ei voi oikein suomalainen tunnelmointi parantua.)

Facebook: http://www.facebook.com/pages/On-Volcano/20869746528

MySpace: http://www.myspace.com/onvolcano

Twitter: http://twitter.com/onvolcano

Bändin livekunnon voi tsekata Helsingin Korjaamolla 3.12., jolloin lavalle nousee myös vähintään yhtä tunnelmallinen Betrayal at Bespin. Spektaakkelimainen ilta luvassa!

Day 13 - A song that is a guilty pleasure


Jimi Constantine - Dirty Cinderella: Heh heh... Näin reagoin Konstantinos "Jimi Pääkallo / Jimi Constantine" Hiekkasen uuteen singleen:

1) Mitävvv? Ei tää voi olla sama tyyppi?!?! Eihhhh, MITÄ TÄÄ ON??? Myötähäpeä!

2) Oliks toi näin nolo jo niihin aikoihin ku tykkäsin siitä?

3) MIKS NÄIN PALJON AUTOTUNEA?

4) Onks sen kaveripiiri vaihtunu rokkikukoista Cheekin, Uniikin, Pikku G:n ja Tidjanin seuraan? (Ja miks mä tunnistan noi tästä videolta?)

5) Miks se on ilman paitaa?

6) Ei hetkonen, nää sanat on ihan käsittämätöntä skeidaa :-----DDDDDDDDDDDDDDDDD

7) Oliks tää vitsi vai onko tuo tosissaan?

8) Ai saakeli kun jäi soimaan päähän. Pistänpä viel kerran soimaan.

9) Täähän on oikeestaan ihan hyvä läppä.

10) Voittaispa Jimi euroviisut...

Jos nautit äsköisestä, suosittelen tsekkaan myös tämän...

Black Twig

Tuntuu että viime aikoina blogosfäärissä kaikki hype on kaatunut keskenään samanlaisten suomalaisten yhtyeiden niskaan. Mitä tahansa 'tuoretta' olen kuunnellutkin, se on tuonut mieleen vain The Drumsin, jonka Flow'n keikka oli niin heikko esitys, että vain saman tyylilajin edustajienkin kuuntelu alkaa puistattaa. Ei sillä, kai tämä buumi hevivillityksen voittaa.

Onneksi on muutakin kuin indiepoppiaalloilla surffaamista. Kävin torstaina tsekkaamassa Helsingin Henry's Pubin Helatorstai -klubilla viimein Black Twigin, jonka keikalle on pitänyt mennä aiemminkin. Hyvä fiilis jäikin käteen, sillä pitkästä aikaa näin bändin, jota en ollut kuunnellut aiemmin, mutta jota todellakin aion kuunnella jatkossakin. Soundit oli hyvät enkä olisi huomannut pedaalien rikkoutuneen soundcheckissä ilman erillistä huomautusta. Black Twigin surinasoundi on yksinään hieman yksitoikkoinen, mutta settilistaan oli valittu mukavan monipuolisia biisejä, joista suuri osa oli uusia.  Parhaiten kuitenkin jäivät mieleen muutamat Swans et Tea ep:n biisit sekä MySpacestakin demoversiona löytyvä Antichrist. Settinsä bändi päätti cover-biisiin, ja se kiteyttikin erinomaisesti koko keikan. Kokonaisuuden kannalta My Bloody Valentinen Sunny Sundae Smile oli ainoa oikea valinta.

Swans et Tea ep on yllättävänkin poppis verrattuna keikan surinapitoisuuteen. Siinä on sopiva pitoisuus leikkisyyttä, surinakitaroita, räminää ja pop-melodioita. Kitarat soivat kauniisti ja moniulotteisesti. Yksikään neljästä biisistä ei aiheuta repeat-tunnekuohuntaa, mutta neljän biisin kokonaisuus sen tekee. Toivottavasti seuraavalle julkaisulle eksyy enemmän hittibiisiaineksia sisältäviä biisejä, jotta nousukausi jatkuisi. Tämän ep:n kohdalla vielä riittää levottoman tunnelman jättävä On White, joka saa pistämään ep:n alusta uudestaan ja uudestaan. Päätösbiisi ladattavissa alta Janne V:n luvalla:

MP3: Black Twig - On White (Mediafire) (Megaupload)

Bändin on huomannut mm. Veli Kauppinen, joka on soittanut Black Twigiä muutamia kertoja YleX:n musiikin erikoisohjelmassaan, ja vierailipa yhtye samaisen radiokanavan M1-studiossa soittamassakin eilen. Livestudionauhoitus näkee (kuulee) päivänvalon 1. joulukuuta Kauppisen radioshow'ssa.

Swans et Tea ep:tä voi ostaa bändiltä itseltään, Stupido Shopista, Fatty Soundista sekä Helsingin ja Kuopion Levykauppa Äxästä.  Ennustan 200 levyn painoksen hupenevan lähitulevaisuudessa, joten kiirehtikää!

Facebook: http://www.facebook.com/blacktwigmusic

MySpace: http://www.myspace.com/blacktwigmusic

Day 11 - A song from your favorite band


Radiohead - Fog (Again) (live): Luckyn ja muutaman muun lisäksi lempibiisejäni Radioheadilta. Alunperin Knives Out -singlen b-puolena julkaistusta Fogista tehtiin myöhemmin uusi tyystin erilainen versio, ja nimenomaan tämä again -versio on ehdoton lemppari. Kyseinen uusinta on julkaistu COM LAG (2plus2isfive) ep:llä ja on nauhoitettu Arte tv-kanavan akustisessa sessiossa. Kaikki edellinen kuulostaa vähän turhan hifistelyltä, eikä tässä oikeastaan ole kyse sen kummemasta kuin Thom Yorkesta ja pianosta - mikä on vaan ihan voittamaton kombo.

Kirjotettavaa on kasaantunut yllinkyllin. Tulossa on mm. vaatimattomasti maailman paras joululahjaidea musanörtille ja musamatkailua yli 65 miljoonan vuoden päähän ajassa taaksepäin.

Disco Ensemble: Protector

Uutta Disco Ensembleä jaossa! Mp3-latauksia harvemmin uskallan pistää, koska Blogger on ilman varoituksia poistanut muutamia kirjoituksia minulta, ja aiemmin tänä vuonna kokonaisia mp3-blogeja, mutta tämän kappaleen levittämiseen lupa löytyy.

Protector on siis toinen sinkku 26.5. julkaistavalta neljänneltä  The Island of Disco Ensemble -albumilta. Se on rauhallisempi verrattuna ensimmäiseen White Flag for Peace lohkaisuun, mutta ei balladeimmasta päästä kuitenkaan. Molemmat aiheuttivat aluksi pettyneen tässäkö se nyt oli -reaktion, mutta pakko myöntää, että kumpikin sinkku on kasvanut mainioksi maistiaiseksi - Protector hieman nopeammin kuin edeltäjänsä. Parhaimmaksi uudeksi DE-kappaleeksi on kuitenkin osoittautunut White Flag for Peacen b-puoli Get Some Sleep.

Kun puhutaan uudesta Disco Ensemblestä, on pakko myös kehaista tämän vuoden promootiota. Disco Ensemblen keskiviikkoisin julkaistava videopäiväkirja on ollut laadukasta ja kiinnostavaa katseltavaa. Uusimmasta jaksosta löytyy Fuck You Volcano -niminen biisi, joka on omistettu Eyjafjallajökullin tulivuorelle. Myös tiistaisin klo 15-16 järjestettävä Twitter-kisa on mahtava. Mäkin voitin sieltä signeeratun seiskatuumasen ja muuta sälää. Lisäksi bändi on saanut fanit tekemään White Flag for Peace -soitteluvideoita YouTubeen, maalailemaan uutta levyn kantta satunnaisiin paikkoihin jne. Keep up the good work!

MP3: Disco Ensemble - Protector (Mediafire) (Megaupload)

Disco Ensemblen ja Kiki Paun uudet biisit

Norjaviikon jälkeen on hyvä muistutella kotimaisesta musiikista, mihin tämä maanantai tarjosikin sopivasti uutta musiikkia. Uutta matskua laitettiin nettiin sekä Disco Ensembleltä että Kiki Paulta.


Jokela 2004

Disco Ensemble - White Flag for Peace @ MySpace
Disco Ensemblen puuhat kiinnostavat, koska Viper Ethicsin aikoihin olin iso fani ja kiersin katselemassa keikkoja Tuurista Harjavaltaan jne. Back on the MF Street ep oli ehkä ensimmäinen iso pettymys. Uusi White Flag for Peace on parempi kuin ep:n biisit, mutta jos tämä on tulevan levyn paras biisi, parempi alkaa valmistautua ensimmäiseen huonoon levyyn. Vai mitä mieltä te ootte uutuusbiisistä?

Kiki Paun An Old Song ja Small Cuts @ MySpace
Kiki Pau sen sijaan lykkäsi MySpaceen peräti kaksi uutta biisiä, eli 3.3. ilmestyvältä White Mountain albumilta on nyt kuultavissa kolme kappaletta. Levyn avausraita An Old Song kuulostaa entistä klassisemmalta ja Small Cuts muistuttaa enemmän vanhempia biisejä. Molemmat on ihan kivoja ralleja, mutta ei mitään välittömiä hittejä. An Old Songin voi ladata tästä (via Glue).

Huomenna luvassa mm. uusi Spotify-soittolista ja Roskilden rock-pääesiintyjä!

Violens

Brooklynistä kajahtaa, taas. Kaikista maailman bändeistä, joita nyt yritetään nostaa pinnalle 2010 vuoden nimissä, eniten on kolahtanut newyorkilainen nelikko Violens. Vielä matkalla oleva debyytti toivottavasti löytää määränpäähänsä tämän vuoden aikana. Neljän biisin eka ep ilmestyi pari vuotta sitten, ja sen jälkeen on julkaistu jokunen sinkku. Noista ep:n neljästä biisistä kaikki kuulostavat ihanilta, enkä oikein osaa edes valita parasta.


(Kuva: Flora Hanitijo)

Violens ei suurella todennäköisyydellä silti tule olemaan 'vuoden 2010 tulokas', mutta ennen kuin löydän jotain parempaa, Violensin tarjoilemat lempeä The Shins -pop, hammondit, Brett Anderson-rääkäisy(t), harmonia, kaiku ja aaaaaah-huokailut kelpaavat vallan mainiosti.

Niin, ja kuinka mahtavaa onkaan että bändin nimi tuo mieleen samaan aikaan sekä viulut että väkivallan?





mp3: Violens - Doomed (MGMT Remix) via NME
MySpace: http://www.myspace.com/violens
Spotify: Violens – Violens EP
www: http://violens.net/ (ilmainen mixtape)

Ps. Teetkö musiikkia?

The Kites

Viime viikolla mainitsin tanskalaisista pikkubändeistä, ja tänään haluaisin esitellä yhden lisää. Tanskalaisia tutkaillessani bongasin vahingossa jostain indie rockia soittavan  The Kitesin, joka ei ole aivan omaperäisimmästä päästä, mutta helposti lähestyttävää, tarttuvaa ja hyväntuulista musiikkia.


(Kuva: Martin Fält)

Pari vuotta yhdessä soitelleet nuorukaiset ovat saaneet kehuja kriitikoilta kotimaassaan, ja jokunen tovi sitten ilmestyneelle demolle on saatu tuottajaksi Vinnie Who:na tunnettu Niels Bagge. Neljän biisin The Kites Are On -demon voi ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta.



MySpace: http://www.myspace.com/thekitesofficial
www: http://thekites.dk

Vaikka parempiakin vertailukohteita löytyy (esim. The Kooks), tanskalaiset tuovat mieleeni myös suomalaisen Kiki Paun, joka lisäsi viime viikolla MySpaceen kuunneltavaksi uuden kappaleen! Tsekatkaahan siis uusi Stains täältä!

Nice Nice

Joulupyhät ovat ohi, viimein. Vatsa tuntuu painavan niin paljon, että kävin ostamassa eilen kuntopyörän. Toivottavasti muidenkin joulut menivät makoisasti. Tämän viikon vuoden vaihtuminen hirvittää, sillä paljon olisi tehtävää vielä ennen kymppilukua, vai miksi sitä ikinä tuleekaan kutsua...? Vaikka en olekaan vielä valmis tämän vuosikymmenen kanssa, on vastaan tullut viime päivinä niin kiinnostavia tuoreita yhtyeitä, että on ollut pakko suunnata ainakin puolet katseesta tulevaan.

Yksi näistä bändeistä on Warp Recordsin tuore kiinnitys Nice Nice, jolla on kivan nimen lisäksi yllättävän vahvoja singlejä. Jokusia vuosia sitten duon musiikki olisi kuulostanut tuoreen uniikilta, mutta nyt hyvä vertailukohde löytyy itseasiassa samasta tallista. Vaikka kaikuja voi kuulla myös muutamilta musiikkitrenditietoisilta bändeiltä, muistuttaa Nice Nice eniten kokeellisen Battlesin venkoilevan rytmistä jammailua.

Siitä, kuka oli ensin, voitaneen tosin vielä käydä keskustelua, sillä portlandilainen kaksikko on ollut olemassa millenniumin ajoista asti - joskin aika paljon post-rockimpana versiona. Kymmenen vuoden jälkeen läpimurron mahdollisuus häämöttää kuitenkin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Warpin 2010-kokoelmalla julkaistu See Waves ainakin lupailee hyvää. Se on toistaiseksi vahvinta ja kiinnostavinta Nice Nicea. Lataa kappale ilmaiseksi Warpin sivuilta.

Siitä nimestä vielä... Ajattelin aluksi, että siinä on kyse vain yhdestä sanasta - joko Nizza Nizzasta tai kiva kivasta, kunnes koin tätä kirjoittaessani ahaa-elämyksen, että loogisempaahan olisikin kiva Nizza... Moro.





MySpace: http://www.myspace.com/nicenice
Spotify: Nice Nice (post-rockimpaa matskua kuin uusimmat biisit)
www: http://www.nicenice.net/

Haudan takaa

Moikka, mulla olisi luultavasti triljoona asiaa, jotka haluaisin jakaa kanssanne. Ne ovat varmaan pian jo vanhoja uutisia sikäli kun viime aikoina on tuntunut ettei työ tekemällä lopu - enkä haluaisi jatkaa leikkaa-liimaa-musavideo -linjaa enää kauan. Jonkinlainen valo kuitenkin jo häämöttää reilun viikon päästä, jippii. Joululahjaksi toivon lisätunteja vuorokauteen tai lisää päiviä viikkoon (vapaapäiväosastoon) - kumpi vaan käy.

Jos aloitetaan uutisista, koska ne vanhentuvat nopeimmin.
+ Mew'n klubikeikat. Tanskalaiset tulevat nopeasti uudelleen Suomeen. Lippujen hinta Mew'n kohdalla alkaa olla suuri, mutta 40 euroa on silti vähemmän kuin jäähallikeikasta, joita itse ainakin vierastan edelleen ja paljon. Lipunmyynti alkaa 14.12. Tiketissä ja Lippupalvelussa.
Ti 16.2.2010 Helsinki, Kulttuuritalo
Ke 17.2.2010 Tampere, Pakkahuone

+ I Was a Teenage Satan Worshipperiltä tulee uusi levy 3.2.2010. Sämplerit, syntikat, oikeat rummut ja kosketinsoittajan vokalistivierailut kuulostavat hyvältä suunnalta. Maistiaiskappale Amsterdamned kuulosti heti vähän liiankin hyvältä, koska meinasin aiheuttaa tuhoa ottamalla lyriikat liian vakavasti. Kuulostaa siltä, että IWATSW uudistuu/ palaa juurilleen sopivassa suhteessa, sillä kappale kuulostaa parhaimmalta bändin matskulta aikoihin. Lataa Amsterdamned täältä:
http://www.gaea.fi/msc/IWATSW/IWATSW_Amsterdamned.mp3

Pari postausta aiemmin hehkuttamani Vega kolistelee edelleen. Se täyttää musiikilliset vaatimukseni erinomaisesti, ja tuntuu että kaikki diggaamani asiat (kasari, italo, kiihkeät vokaalit, hyvät sävellykset/ sämpäläykset jne.) ovat samassa paketissa. Kill the Noisen Vega-remix toimii sekin joskin vähän eri tarkoituksiin:


Samaiseen postaukseen viitaten: ehdin kuin ehdinkin kiertää kaikki keikat. Neon Indian kiinnosti livenä enemmän kuin levyltä. Meneillään olevan Alan Palomo (Vega/ Neon Indian) -fanituskauteni keskellä saattoi tarkasteluni olla kuitenkin jokseenkin subjektiivista. Jos kiinnostaa tietää, mistä mies on lahjakkuutensa perinyt, tsekkaa Jorge Palomo. (Oikeasti haluan vain päteä päätyneeni Fuck Buttonsin keikalta YouTube-jatkoille syyskuun kuumimman (lähde: HypeMachine) bändin kanssa. Ei sillä etteikö Jorge varmasti ole ollut kuuma juttu aikanaan. Sori, en voinut vastustaa kiusausta.)

Viime viikon keikoista löytyy/ tulee löytymään arvostelut Fresh from Finland -blogista. Tässä pientä visuaalista esimakua:

Air:




Fuck Buttons:




Neon Indian:




Frank Turner:




Loppuun todettakoon, että Roskilden joulukalenteri pieksee Provinssin vastaavan. Tanskalaisfestari varmisti viikonloppuna lisää bändejä ensi kesän esiintyjälistaansa, ja lipun hinta laski viime vuotistakin alemmaksi 225 euroon. Vaikka esiintyjistä (mm. Muse ja NOFX) ei vielä mikään tarpeeksi kolahdakaan, tulee ensi kesästä silti taas mahtava, jos vanhat merkit paikkansa pitävät :--)

Palaillaan asiaan kiireen helpotuttua, sillä tässä oli vain murto-osa kaikesta, joka on jäänyt sanomatta.

mp3-tiistai

(Kuva: Ryan Russell)

Viime viikolla Helsingissä vieraillessani käväisin katsomassa aiemmin raportoitujen lisäksi myös The Gaslight Anthemin ja Jaakko & Jayn keikat. Jälkimmäinen ei ollut parhaimmassa vedossaan, vaikka yleisöä riitti jo lämppärillekin paljon, ja kyseessä oli kaiken lisäksi 7":n julkaisukeikka. The Gaslight Anthem sen sijaan ei oikein jaksanut lämmittää edes yhtä paljon kuin lämppäri. Myöhemmin Lepakkomiehessä ja Tavastialla yhtyeiden välissä esiintynyt amerikkalainen trubaduuri pärjäsi illasta parhaiten. (Huikkaisko joku nimen? Pääs unohtuun.)

Yleisön reaktioista päätellen The Gaslight Anthem iski kuitenkin johonkuhun loppuunmyydyssä yleisössä, mutta mielestäni keikka oli munaton. Muutama iskevä poppibiisi joukosta löytyi, mutta suurin osa keikasta meni täytteenä muutaman huipun välissä. Toinen/ yksi kohokohdista oli Great Expectations. Lataa akustinen versio hittibiisistä tätä kautta.



Toinen mp3-linkki ohjaa parin viikon päästä Alaskasta Suomeen saapuvan Portugal. the Manin sivuille. Ennen kokeellista post-hardcorea vääntäneen porukan tarjoilema maistiainen tulevalta levyltä (The Satanic Satanist, heinäkuu) kuulostaa lähinnä progressiiviselta kantripopilta, mutta se ei ole välttämättä huono asia. Varhaistelta materiaaliltaan yhtye muistutti jonkin verran esim. The Mars Voltaa, joka parin viikon kuluttua julkaisee loistavan radiokelpoisen levyn. The Mars Voltan uutuuslevy saattaa hyvinkin olla yksi vuoden parhaita julkaisuja ja taatusti lisää yhtyeen suosioita. Portugal. the Manin keikoilla saataneen selville, ovatko odotukseni toisesta kovasta kesäpoplevystä aiheelliset. Lataa People Say täältä.

Portugal. the Man Suomessa:
24.6. Helsinki, On the Rocks (Liput 8 euroa)
25.6. Turku, Klubi (Liput 9 euroa)
26.6. Tampere, Klubi (Liput 9 euroa)
Kaikilla keikoilla lämmittelemässä Cosmobile.

True Pseudo

En ole kuollut, vaikka fyysisesti en varmaan kaukana olekaan. En kuitenkaan jaksa enää sairastaa sängyn pohjalla, ja tästä eteenpäin menoja riittääkin. Sen lisäksi, että pitäisi löytää asunto ja muuttaa tämän kuun aikana, ohjelmassa on äärettömän kovia tansseja. Keskiviikkona lämmiteltiin Swägeillä Vastavirta-klubilla. Tänään lähden vähän pidemmälle, kun Ceebrolistics ja muut esiintyvät Turussa.

Liput on hankittuna myös tällaisiin tapahtumiin:

Koko keikkakalenteri näkyvillä esimerkiksi täällä.

(Kuva: MySpace)

Korvaukseksi hetkellisestä hiljaiselosta, jaan kanssanne tämän hetken iskevimmän tanssikappaleen, jota olen fiilistellyt jo tovin. True Pseudo on kalifornialainen kolmikko, jonka soundi uppoaa takuuvarmasti jokaiseen Misf*ts-klubin kanta-asiakkaaseen. Yhtyeen MySpacesta löytyy kourallinen korkealaatuisia uudelleenmiksauksia; remixatuksi ovat päätyneet mm. Digitalism, MGMT ja Snowden(!!!). Last.fm:stä voi ladata muutaman viipaleen vanhempaa laahaavampaa tuotantoa sekä CSS ja Klaxons -remixit. Silti paras suoritus on lähtöisin omasta sävellyskynästä:

True Pseudo - Freaking Me Out

Kuvahaaste + viikon lempibiisi

Sain ensimmäisen haasteeni Lauralta, ja vaikka tämä poikkeaakin blogin aihepiiristä, päätin ottaa osaa touhuun. En kylläkään haasta ketään, ja tässäkin oli pakko vähän kikkailla, koska alikansioita oli niin monta, joten menin aina neljänteen kansioon kunnes löytyi kuvia.

the rules being:
1. go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. pick the 4th picture in that folder.
3. explain the picture.
4. tag 4 people to do the same!

Kuva on vuodelta 2004. Oltiin etkoilemassa jossain päin Jyväskylää jonkun random tytön luona ennen Disco Ensemblen, Lapkon ja Deep Insightin keikkaa Lutakossa. Kuvassa on Harri ja pöydällä parit lonkut.

Ja ettei menis ihan off-topiciksi, tässä mun tän viikon lempibiisi:

Britney Spears - Circus (Diplo Remix)

Welcome 2k9

En ole tänä vuonna vielä paljoa ehtinyt koneella istuskella, mutta johan on lähtenyt uusi vuosi räväkästi liikkeelle.

Myöhemmin tässä kuussa julkaistava uusi Animal Collective -albumi kuulostaa muutaman pyöräytyksen jälkeen lupaavalta, ja Dan Deaconin uusi biisi Get Older paljastui juuri niin hulluksi kuin saatoin kuvitella. Lataa jälkimmäinen TÄÄLTÄ. (zSHARE)

Uutta musiikkia on tulossa myös Rubikilta, jonka uutuuskappale Wasteland on tällä viikolla YleX:n tehona. Mikäli radio ei pysy päällä, kannattaa tiirailla myös yhtyeen MySpace-sivua, sillä sinne on piakkoin tulossa kappale jos toinenkin.

(Kuva: Rubikin MySpace)

Jonkin aikaa piilossa pysytellyt grime-kaksikko Ensi-Rikos pukkaa digisingleä pihalle 16. tammikuuta. Kappaleesta löytyy klippi espoolaisten MySpace-soittimesta.

Muita hiljattain kiinnostavaa musiikkia lisänneitä ovat mm. Tmu, Aivot 80 GB, Heroin and Your Veins sekä Alpo ja Tomi. Jälkimmäisen taidonnäyte tosin tuli ihmisten ilmoille jo viime vuonna, mutta olen unohtanut mainita asiasta.

Nostalgiaa

Vieläkö muistatte ala-asteen discojen parhaat tanssibiisit? Tänään on uudenvuoden aatto, jota täällä päin juhlistetaan ala-astebileissä. Juhliin siis pukeudutaan omalta ala-asteelta tuttuihin kuteisiin ja jammaillaan kuin oltaisiin matkustettu aikakoneella takaisin aikaan, jolloin tanskalainen musiikki tunnettiin lähinnä mahtavana eurodancena. Hakeakseni sopivaa juhlatunnelmaa käytin työpäiväni kokoamalla 50 kappaleen mixtapen, jossa esiintyy kappaleita, jotka tekivät minulle vuodet 1995-2001. (Jotkut kappaleet saattavat olla varhaisemmaltakin ajalta, mutta soivat kuitenkin ala-asteen discoissa em. vuosina.)

Kaikista kuluneimmat/ hirveimmät Aquat, Spice Girlsit, Movetronit, Emiliat, Eiffel 65:t, Lou Begat, Nylon Beatit, Kelly Familyt sun muut jätin unholaan, ja sen sijaan pyrin kasaamaan mixtapen, jonka musiikki kuulostaa oikeasti hyvältä. Vaikka suuri osa näistä taitaakin olla yhden hitin ihmeitä, en voinut olla ujuttamatta mukaan muutamia ajan klassikoita, jotka elivät vähän pidemmän elämän. Luonnollisesti aikakaudella nauttimani Radioheadit, Björkit, Oasikset, Suedet, Pulpit ja Blurit jäivät myös pois, koska bileiden lähtökohtana taisi olla se 90-luvun pimeämpi puoli.

Tässä siis TOP 50 ysäribailuhitit (oli muuten lähellä ettei tullut top 100, sillä kappaleita oli alunperin aikamoinen kasa):

Ace of Base: All That She Wants
Alice Deejay: Better Off Alone
Basement Jaxx: Red Alert
Bellini: Samba de Janeiro
Bentley Rhythym Ace - Bentley's Gonna Sort You Out
Blackstreet feat. Dr. Dre: No Diggity
Blue Boy: Remember Me

Bran Van 3000: Drinkin in LA


The Cardigans: Lovefool
The Chemical Brothers: Hey Girl Hey Boy
Chumbawamba: Tubthumbing
Edwyn Collins: A Girl Like You
The Connells: '74-'75

Cornershop: Brimful of Asha

Darude: Sandstorm
Deep Blue Something: Breakfast at Tiffay's
Eagle Eye Cherry: Save Tonight
Faithless: Insomnia
Fatboy Slim: Right here, right now
Goo Goo Dolls: Iris
Andreas Johnson: Glorious
Leila K: Electric
Jennifer Lopez: Waiting for tonight
Luniz: I Got Five on it
Madison Avenue: Don't Call Me Baby

Robert Miles: Children


Modjo: Lady (Hear Me Tonight)
Moloko: Sing it Back
Alanis Morissette: Ironic
Mr. Oizo: Flat Beat
New Radicals: Get What You Give
No Doubt: Don't Speak
OMC: How Bizarre
Phats & Small: Turn Around
RUN DMC vs. Jason Nevins - It's Like That
Sash!: Ecuador
Scooter: I'm Raving
Seal: Kiss from a Rose
Semisonic: Closing Time
Sixpence None the Richer: Kiss Me
Solid Base: U Never Know
Spin Doctors: Two Princes

Stardust: Music Sounds Better with You


Take That: Back for Good
Tal Backman: She's So High
Wamdue Project: King of my Castle

White Town: Your Woman

(Ehdoton lempibiisi vuosien takaa. Tätä en ihan voi sanoa 90-luvun parhaaksi biisiksi, mutta ainakin parhaimmistoa se edustaa.)

Wildchild: Renegade Master
Zombie Nation: Kernkraft 400

Lataa paketti täältä.

Nyt kun on takavuodet kahlattu läpi oikein kunnolla, on aika keskittyä nykyhetkeen. Vuoden 2008 parhaat on melkein listattu, mutta pientä hienosäätöä on vielä tekemättä, joten palataan asiaan ensi vuonna. Happy new year 2009!

Bad Lovers

Muutama viikko takaperin kirjoittelin vaihteeksi screamohtavasta musiikista, mikä poikikin yllättävän yhteydenoton. Viime viikolla sähköpostissani nimittäin komeili erään italialaisen ryhmän yhteydenotto, jossa oli liitetiedostona yhtyeen tuore demo. Oletukseni tällälailla itseään promoavista bändeistä oli, noh, kehno. Annoin kuitenkin demolle mahdollisuuden, ja se paljastuikin ihan kelpokamaksi. Ei se mitään maailmaa mullistavaa tarjoillut, mutta koska se ei ihan kuraakaan ollut, koen nyt velvollisuudekseni jakaa tämän kanssanne. Tiedän, että se ainakiin muutamiin teistä voisi upota.

Bad Lovers ei edusta hardcorea tai screamoa kuten oletin, vaan kokeellisempaa linjaa. Vokaalimölinät ovat sotkuisen punkit, mutta vaikutteita kuuluu selvimmin noise-rockista, post-hardcoresta, grungesta ja sludgesta. Bändi vertasi saatekirjessään itseään sellaisiin yhtyeisiin kuin Breather Resist, Harkonen ja The Jesus Lizard. Tähän väitteeseen en aio kuitenkaan ottaa mitään kantaa, sillä vain olen ennestään perehtynyt mainituista vain keskimmäiseen.

Ennakkokuuntele täällä: myspace.com/badlovers
Mikäli miellytti, lataa neljän biisin demo täältä: zSHARE

Late of the Pier

En malta millään odottaa joulukuuhun paljastaakseni tämän vuoden parhaan tulokkaan tittelin. Late of the Pier on bändi, jota olen hehkuttanut muutamille kavereille kohtuuttoman paljon ties kuinka kauan, enkä todellakaan tiedä, miksen ole kirjoittanut bändistä mitään tänne. Late of the Pier on ollut minulle tänä vuonna sitä, mitä Klaxons oli viime vuonna.

Nuori brittiryhmä yhdistelee musiikissaan oikeastaan kaikkea tällä hetkellä muodikasta musiikkia. Erol Alkanin tuottama elokuussa julkaistu debyyttialbumi Fantasy Black Channel lähtee liikkeelle kuin Musen levy, ja biisistä riippuen soundi kuulostaa niin Mgmt:ltä, Eero Johannekselta, Franz Ferdinandilta kuin Klaxonsiltakin. Yhtye ei kuitenkaan kopioi tyyliään suoraviivaisesti keneltäkään vaan onnistuu kuulostamaan omalta itseltään - tuoreelta ja mielenkiintoiselta. Kappaleet koostuvat progressiivisen poukkoilevasti monista osista olematta silti hajanaisia. Linja pysyy samana läpi levyn, ja vaikka albumilta on lohkaistu jo tässä vaiheessa viisi videobiisiäkin, on kokonaisuus yhtenäinen alusta loppuun.

Mitään uutta bändi ei sinänsä tarjoile, mutta suoriutuu paljon paremmin kuin monet muut. Biisit ovat tarttuvia, eikä debyytiltä löydy heikkoja lenkkejä, joten ei olisi ihme, vaikka koko albumi paloiteltaisiin hittisingleiksi - kokonaisuuden kannalta tärkeää instrumentaalibiisiä VW:tä lukuunottamatta. Materiaali on myös osoittautunut hyvin remix-kelpoiseksi, ja onkin tullut uudelleenmiksatuksi mm. Boys Noizen ja Hot Chipin suunnilta.


Late of the Pier - Heartbeat (Videokin on meikäläisen makuun!)


Late of the Pier - The Bears Are Coming

Late of the Pier - Space and the Woods (mp3)

myspace.com/lateofthepier

Polemarch, Gavin Portland ja Scena

Näin vuosilistojen tekoon valmistautuessa pistin merkille, että hardcore ja muunkinlainen punk on jäänyt tänä vuonna vähemmälle kuuntelulle, jos muutamat ajanjaksot jätetään huomiotta. En osannut samalta istumalta nimetä kuin muutaman mainion tämän vuoden puolella ilmestyneen punk-levyn. Sitten hoksasin, että suuri osa parhaista hc-ryhmistähän tosiaan hajosi viime vuoden lopulla tai tämän vuoden alusta. Taisi mysteeri ratketa.

Siispä: hardcore tekee kuolemaa. Ratkaisuksi kehitin ainakin omalla kohdallani screamon, ja niinpä vanhat kunnon Ampere, Orchid ja La Quite kavereineen tekivät paluun soittolistoilleni. Olen viime aikoina ilokseni bongaillut myös uudempia kovia nimiä, joiden musiikki poukkoilee siinä hardcoren ja screamon rajamailla, hyvin karkeasti laatikoituna.

Gavin Portland
En ole normaalistikaan kovin vahva genrettäjä näillä osa-alueilla, mutta Islannista ponnistava Gavin Portland osottautuu erittäin vaikeaksi kuvailtavaksi, koska biisistä riippuen vaikutteita löytyy niin tavallisemmasta hardcoresta kuin screamosta, progressiivisesta metallista sekä post-metallista. Mahtavaa matskua kuitenkin, ja islannissa majaileva kaveri kehui livekunnonkin erinomaiseksi. Suomi-tour, anyone?

myspace.com/gavinportland

Gavin Portland - A Cool Way to Hold Hands (MediaFire)
Gavin Portland - Watch out for the Bears (DepositFiles)

Scena
Vasta perustetussa milanolaisessa Scenassa vaikuttaa tyyppejä mm. Raenista, mutta musiikki on näihin lähtökohtiin perustuvia odotuksia vastoin vähemmän screamoa ja enemmän hardcorea, paikoitellen jopa krustia. Raenihan elää ja voi hyvin, mutta tällaisia sivuprojekteja siis löytyy.

myspace.com/puntiscena

Scena - Punto 5 (MediaFire)


Polemarch
Nähtävästi kotikulmiltakin voi tulla hyvää korvakarkkia, vaikkei Tampere välillä oikein tunnu esiintyvän edukseen musiikkihommissa. Tämäkin screamoilija on siis varsin uusi bändi, joka sai tällä viikolla sekä toisen kitaristin että ensimmäiset ep:t painosta. Ep:n voi tilata näin. Nostaisin näistä kolmesta kiinnostavimmaksi tapaukseksi.

myspace.com/polemarchmusic

Polemarch - Amelia Mary Earhart (mp3)
Polemarch - Married to the Zeitgeist, Soon to Be a Widow (mp3)

Aivot 80 GB

Aivot 80 GB on yhden miehen elektronisen musiikin projekti Helsingistä. Kappaleissa liikutaan elektrosta IDM:ään ja kaikkeen siltä väliltä, mutta suunta on selkeytymässä - samoin kuin kappaleiden nimet. Viime viikonloppuna Radio Helsingissä debytoinutta nuorukaista siis kannattaa pitää silmällä, sillä materiaali tuntuu paranevan tasaisen varmasti biisi biisiltä.

myspace.com/aivot80gb

Aivot 80 GB - Gonna Be Clapclap (MediaFire)
Aivot 80 GB - Suunta (MediaFire)

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix)

On jotakuinkin viikon verran pitänyt jakaa tämä kanssanne, ja nyt viimein muistin sen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli kotonani ja sopivan tylsänä hetkenä.

(Kuva: Dalai Lamula)

Kaikille vähänkään hipsterimäisille suomalaisille Joensuu 1685 on varmasti jo wanha, tai vähintäänkin melkein vanha juttu. Miksei toki ulkomaisillekin, sillä bändin levystä puhutaan aina uusimmassa Vicessa asti. Ainakin minusta tuntuu, että Joensuut ovat tämän hetken kohutuin uusi suomalainen, ja veikkaan bändin löytyvän moneltakin listalta vuoden tulokkaana lähiaikoina. Pian kun alkaa vuosilistoja tupsahdella. Omani on työn alla. Rehellisesti olen värkkäillyt sitä jo tammikuusta, mistä asti myös ykköslevy on ollut selvillä. Vaan nyt meni vähän asian ohi.



Formal Disco Riot on vastikään aloittanut helsinkiläinen dj-duo ja yhtye, ja viime viikolla käsiini osui kaksikon tekemä elektrojumputus-remix Joensuu 1685:n Sick City -kappaleesta. Pojat ovat miksailleet uusiksi tänä vuonna ainakin Le Corps Mince de Françoisea, mutta aiempi työ jää kyllä täysin tämän varjoon.

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix) (Mediafire)


myspace.com/joensuu1685
myspace.com/formaldiscoriot

Damn Seagulls: The City Takes Care of It

Aloitin pyhäinpäiväni kokkailemalla vegaanista omenakaurapiirakkaa halloween-juhliin, ja poikkeuksellisesti pistin radion taustamusiikiksi, sillä tiesin serkkuni siellä juontelevan YleX:n himotuimmat-listaa. Olin aiemmin tällä viikolla kyllä lueskellut Rumban juhlanumerosta, että Damn Seagullsin uusi levy on kutakuinkin valmis, mutta meinasin lentää perseelleni, kun heti ensimmäisenä pärähti Lokkien uusi biisi, The City Takes Care of It. En tiennyt kappaleiden jo radiosoittoon ehtineen.

Uuden sinkkubiisin helmikuussa ilmestyvältä albumilta voi ladata viikon ajan Damn Seagullsin kotisivuilta: www.damnseagulls.com

On Volcano

Viime viikolla lupasin paljastaa Tampereen parhaan bändin. Eilen lähdin Artturiin Lost in Musicin avauskeikalle katsomaan sitä, ja nyt olen entistä vakuuttuneempi ettei julistukseni osu väärään kohteeseen. Aiemmilla näkemilläni keikoilla On Volcano on tarjoillut post-rockimaisia maalailevia shoegaze-spektaakkeleita, mutta siitä oli selvästi menty eteenpäin.

Keväällä julkaistu omakustanne-ep My Sleep Was Filled with Dreams on pyörinyt stereoissani kovalla syötöllä etenkin nyt syksyllä. Se kuulostaa valmiilta, kansainväliseltä ja ennen kaikkea itseltään. Jokainen ep:n kappaleista on oikeutettu paikkansa julkaisulla. Yllätyin ymmärtäessäni, ettei kukaan ole vielä signannut bändiä. Voin samalla julistaa yhtyeen olevan koko Suomen paras kokoonpano, joka on vailla levy-yhtiötä. Ei luultavasti pitkään kuitenkaan, sillä olen törmännyt muutamiin mainintoihin yhtyeestä eurooppalaisissa musiikkiblogeissakin.

Menin siis syystä innoissani eilen Artturiin. Kaikki kuulemani On Volcanon materiaali on tähän asti ollut ainakin lähellä sitä post-rockahtavaa shoegazea. Esimerkiksi yhtyeen MySpacessa kaikki kappaleet edustavat juuri sitä, mutta livenä yhtye pisti päälle uuden vaihteen. Suurin piirtein puolivälissä show'ta kenkiintuijottelu sai väistyä, ja bändi muuttui hetkellisesti Suomen Arcade Fireksi. En osannut odottaa sitä, mutta yllätys oli positiviinen. Keikan jälkeen päässä soikin juuri se kappale, jonka ajaksi basisti Lassi muuttui keulakuvaksi.



Kuuntele My Sleep Was Filled with Dreams täällä. Kaksi kappaleista on ladattavissa.

http://www.myspace.com/onvolcano
http://www.onvolcano.com/