Flow '13: Lisää pakkotsekkauksia

Jatketaanpa siitä mihin vimeksi jäätiin… eli Flow'sta! Ranneke löytyy jo kädestä, eikä vuoden ihanimman Helsinki-viikonlopun ja mun välissä ole enää kuin yksi työpäivä. Aikataulusta on tulossa ilmeisen kiireinen, mut ei haittaa, sillä sen verran kovatasoiselta festari taas vaikuttaa. Viikonlopun ohjelmani komeilee tässä alla, olkaa hyvä! Kuten kuvasta voi nähdä, en ole aivan täysin pystynyt vielä tekemään valintoja, ja luultavasti päädynkin juoksentelemaan Suvilahdessa sinne sun tänne, kun taas lauantaina ei haittaisi vaikka pysyisin Black Tentissä koko päivän.

Miran Flow-ohjelma, josta puuttuu vielä jokunen tsekattava

Lisäksi on käytävä pyörähtämässä Boiler Room -seteissä, kuuntelemassa puheohjelmaa (koska viime vuoden Nuorgamin Maki Kolehmainen -livehaastis oli parasta koskaan), leffatallissa ja kaikkialla muuallakin, kun sopivia tyhjiä hetkiä tulee. (Sellaisia aukkojahan mulla on aikatauluissa lukuisia niin kuin näkyy...) Vaikka teenkin jokaiselle festarille aina minuuttiaikataulun, ne toteutuvat hyvin harvoin. Kultakalan keskittymiskyvyllä varustettuna keikan pitää olla todella vakuuttava ja odotettu, että jaksan heilua mukana alusta viimeiseen minuuttiin. Toisaalta myös rakastan juoksennella lavalta toiselle "vähän tsekkailemassa", ja toisaalta taas nautin hyvin paljon siitä, kun voi istua alas juttelemaan vanhan ystävän kanssa, johon juuri törmäsi ihmisvilinässä. Välillä näen festareilla kaksi keikkaa (Puntala), välillä 64 (Roskilde), mutta en lopulta ota stressiä mistään, vaan menen fiiliksen mukaan. Ja se onkin ainoa oikea tapa festaroida.

Koska en odota kenenkään printtaavan meikäläisen aikatauluja ja juoksevan juuri niillä keikoilla, haluaisin nostaa vielä muutaman pakkotsekkauksen esiin – aiemmin blogattujen Mykki Blancon, Disclosuren, Moderatin ja Parquet Courtsin kaveriksi.

Lieminen (LA 10.8.2013 19:30 Heineken O.S.S) (Facebook)
Työpaikallani on kohistu poikkeuksellisen paljon tämän artistin kohdalla, koska sieltä löytyy esimiestason sukulaisuussuhteita Liemiseen. Niinpä mulle soitettiin miltei ensimmäisenä työpäivänäni miehen musiikkia, ja sittemmin päädyin fiilistelemään kotona miehen rautalankahenkistä Aamuun asti -suomipoppiskappaletta YouTubesta repeatilla. Oli toki tarkoituksena linkata se tähän alle, mutta video on muuttunut viime yön aikana yksityiseksi. Damn it! Mut eipä hätää, eilen juhlittiin Liemisen videon julkkareita We Got Beeffissä, ja uunituore video upattiin tänään kaiken kansan nähtäväksi. Jumalaisen mahtava musavideo tarjonnee ennakkovaroituksen Flow'n mainostamasta "kuuden miehen live-superkokoonpanosta". HITTIKAMAA!


Goat (SU 11.8.2013 22:30 Black Tent) (Blogi)
Ehkäpä Ruotsin paras bändi tällä hetkellä, jonka keikoista olen kuullut sellaisia vaatimattomia lausahduksia kuin "vuoden paras keikka" tai "Roskilden paras meininki". Nyt on aika paikata kaikki edelliset missaukset ja käydä vähän transsitanssimassa kosmisen groovailun tahtiin. Kuulopuheiden mukaan tältä proge-keikalta voi odottaa värikkyyttä ja runsasta energiaa. Meininkiä voi haistella etukäteen katsomalla heinäkuisen Roskilden keikan kokonaan täältä.

Kraftwerk 3D (SU 11.8.2013 21:30 Päälava) (www)
Ongelma: Tiedostat Kraftwerkin pioneeriuden, mutta et juurikaan kuuntele bändiä kotona. 3D-show kiinnostaa, mutta luulet ettet jaksa katsoa esitystä paria tuntia.
Ilmainen vinkki: Tiedän tunteen, sillä samat ajatukset pyörivät päässäni aiemmin tänä kesänä. Sitten todistin samaisen show'n Roskilden päätöspäivänä, ja jaksoin vallan mainiosti seurata sen alusta loppuun asti, vaikka rankka viikko painoikin jo päälle. Kraftwerk sopi täydellisesti tähän sunnuntai-illan fiilikseen. 3D-kikkailut olivat minimalistisia eli mitään Hollywood-ulottuvuuksia ei parane odottaa. Visuaalit olivat kuitenkin tyylikkäät. Valitse päälavan edustalla paikkasi niin, että näet mainiosti Kraftwerkin takana olevan screenin. Lähempänä 3D-visut ovat näyttävämmät kuin kaukaa. Ainakaan Roskildessa lavan sivussa olevat screenit eivät toistaneet 3D:nä, joten pidä huoli ettei näkemisesi ole vain niiden varassa.
Ratkaisu: Mene katsomaan. Edes vähän.

Pidä huoli siitä, että olet sonnustautunut tällaisiin Kraftwerkin keikalla.

Vähäiset äänet (PE 9.8.2013 19:45 Heineken O.S.S)
No niin, Karri Koira ja Ruudolf on nähty tässä viimeisen vuoden aikana niin monta kertaa ettei enää pysy laskuissa. Kaksikko esiintyy myös Flow-lauantaina, mutta perjantailta voi odottaa sitä kulttibändin (Ruudolf, Karri Koira, Tono Slono ja Henry Lee) taattua kamaa, mitä fiilisteltiin jo joskus helkkarin monta vuotta sitten. Vielä kerran, ehkä viimeisen kerran, Vähäiset äänet! Big up! Varaudu tungokseen.


Angel Haze (SU 11.8.2013 16:30 Black Tent) (Soundcloud)
Päässäni meni muutamat kesän festari-lineupit sekaisin, ja luulin itseasiassa heinäkuun puoliväliin asti että Angel Haze on kuulunut alusta asti Flow'n ohjelmistoon. Siispä kiljahdin ilosta, kun sanavalmis räppinaikkonen kiinnitettiin toissapäivänä uutuutena peruutusten tilalle. Girl power! Vaikkei tässä puolia tarvitsisi valita, niin silmissäni (ja korvissani) Angel Haze pieksi alkuvuoden (täysin turhan) Twitter-riidan synnyttämissä dissausbiiseissä Azealia Banksin iisisti. Joka tapauksessa, erittäin kova viime hetken kiinnitys Public Enemyn tapaan. Sitä en tässä erikseen suosittele, koska oletan, että kaikki menee sinne muutenkin. Ainakin parempi olisi.

Angel Hazen tuoreehko Kanye West -versiointi New Slavesista:


Boiler Room -kemut (LA 10.8.2013 20:00-23:00 Nokia Garage) (www)
Lauantai, Nokia Garage ja legendaariset Boiler Room -kemut ensimmäistä kertaa Suomessa – livenä Flow'sta. Esiintymässä kotimaiset Femme en Fourrure ja Teeth sekä Space Dimension Controller (UK) ja Tim Sweeney (US).

Se olis sit over and out tältä kertaa. Palataan asiaan ehkä alkuviikosta, koska luulen että keskityn viikonlopun sataprosenttisesti Flow-fiilinkeihin ja kokoan ajatukset sitten vasta arjen saavuttua. Nähdään siis Suvilahdessa ja jos ei nähdä niin hauskaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

PS. Jos joku lukija nyt kokee, että mun aikatauluista puuttuu jotain erittäin oleellista ja tärkeää, niin saa vinkata ettei tarvii sit olla jälkiviisaana liikenteessä!

Sivistysaukkoja: Tom Waits, The Smiths ja Sonic Youth

Silläkin uhalla, että tämän juttusarjan ansiosta saamme varmasti paljon anonyymejä nillityskommentteja, paljastamme nyt noloimpia mokia musatietämyksessämme. Noloja paljastuksia nimittäin toivottiin tannoisessa juttuaiheskabassa, ja koska meitä on täällä kolme kovin erilaista ihmistä, apu löytyykin yllättävän läheltä. Toivomme myös, että sieltä ruudun takaa löytyy joitakuita, joilla on samoja tietämysaukkoja ja joita nämä vinkit hyödyttävät tässä samalla kun menetämme kasvomme musaskeneilijöiden keskuudessa. Jos sieltä lukijoista löytyy parempia tietäjiä, suosittelut myös teiltä ovat enemmän kuin tervetulleita!

Tomppa by Mira

Tom Waits

Dear Mikko, mua on vaivannut sellainen juttu, että en oikein tiedä mitään muuta Tom Waitsin tuotannosta kuin erittäin rahisevan äänen... Olen aina miettinyt, että Waitsiin tulisi tutustua, sillä fanitan suuresti Neil Youngia, Leonard Cohenia ja Bob Dylania, jotka ymmärtääkseni voidaan laskea jollain mittapuulla samankaltaiseen legendaaristen singer-songwriterien artistikategoriaan. Eikä laajempi musiikillinen yleissivistyskään haitaksi olisi, joten pliis: mistä minun kannattaisi aloittaa?

-----------------

Dear Jamppu, kuten mainitsitkin Tom Waits on syytä laskea legendaaristen singer-songwritereiden kategoriaan. Sooloartistina Tom Waits lukeutuukin omiin ikisuosikkeihini. Uran alkupään Asylum Records -vuosista (1973-1980) olen jäävi sanomaan mitään, mutta yleensä tältä "yökerhojazzpianisti / romanttinen motellipummi laulaa Frank Sinatraa" -aikakaudelta esiinnostettava teos on Waitsin kakkosalbumi The Heart of Saturday Night (1974). Island Recordsille levytetystä materiaalista parhainta antia ovat uran ja musiikin kurssia radikaalisti muuttanut Swordfishtrombones (1983), joka on ensimmäinen Waitsin itsensä tuottama albumi. Tätä seurannut niin ikään romuluinen Rain Dogs (1985) on monen mielestä The Tom Waits -albumi ja onhan kappaleissa kuten Cemetery Polka, Tango Till They´re Sore ja Big Black Mariah jo havaittavissa melkoisen ns. kermaista meininkiä.

Itselleni ensimmäinen Waits=Jumala -albumi on kuitenkin Bone Machine (1992), jolla omasta mielestäni kaikki osaset loksahtavat paikoilleen. Waitsin kauniimpaa puolta edustavat riipivän kauniit Dirt in the Ground, A Little Rain ja I Don't Wanna Grow Up. Kolisteluosastolta Earth Died Screaming ja Goin' Out West tekevät selvää jälkeä.

Seuraava studioalbumi Mule Variations (1999) kuuluu Bone Machinen ohella omiin suosikkeihini. Tom Waitsin ja hänen vaimonsa (Kathleen Brennan) tuottama levy sisältää mahdollisesti artistin kaksi kauneinta kappaletta. Nyt puhutaan tietenkin kappaleista Hold On ja Take It With Me. Ensimmäinen ylsi aikanaan jopa Grammy-ehdokkaaksi (Mule Variations -levy palkittiin sarjassa Best Contemporary Folk Album) ja jälkimmäinen on koskettavuudessaan ehkä se Oma Suosikkini herran tuotannosta ("Children are playing / At the end of the day / Strangers are singing / On our lawn / It's got to be more / Than flesh and bone / All that you're loved / Is all you own").

Itselleni ensimmäinen johdatus Waitsin maailmaan tapahtui Real Gone (2004) -levyn myötä, mutta keltanokan on ehkä parempi aloittaa edellä mainituista Rain Dogsista, Mule Variationsista tai parin vuoden takaisesta loistavasta Bad As Me (2011)-levystä. Entusiasteille pudonnee varmasti kaikki herran soundtrackit, satunnaiset elokuvaesiintymiset, mahtava "jämämateriaalista" koostettu 3cd:n boxi Orphans (2006) sekä kaikki saatavilla oleva dvd -materiaali. Suosittelen myös lämpimästi Mac Montandon toimittamaa ja suomeksi Sammakon kautta pihalle posahtanutta Tom Waits - Takapihojen taikuri -artikkelikokoelmaa.

PS. Tietääkö joku tarkemmin Asylum Recordsin vuosista?
 
-Mikko



The Smiths
Dear Jamppu, mua vaivaa semmonen nolo sivistysaukko, josta en oo kehdannut puhuu mun kavereiden kaa. En oo nimittäin koskaan oikein jaksanut tutustuu The Smithsin tuotantoon, vaikka ne tuntuu olevan tosi monen mun kamun lempibändi tai ainakin yks niistä. Tottakai oon tanssinut discois esim. There Is A Light That Never Goes Outtii, ja se onkin mun mielestä tosi hyvä biisi, mut tykkään siitä vielä enemmän Dum Dum Girlsin versiona. Haluaisin korjata tän nolon sivistysaukon, mut en tiedä, mistä levyistä tai biiseistä mun kannattais alottaa. Vinkkejä? Morrisseyn soolotuotannosta tiedän sitäkin vähemmän, koska mua on ärsyttänyt se mies melkein yhtä paljon kuin Bono. Mut U2:llakin on hyvii biisei, nii jos sen soolotuotannossa on jotain tutustumisen arvoista, niin vinkit on myös tervetulleita sillä saralla. Mirressey_88

-----------------

 Dear Mira, The Smiths on tosiaan monen ihmisen lempibändi yhä edelleen, ja minullakin se menee all time -asteikolla top 5:een. On kieltämättä häpeällistä, ettet ole vielä ehtinyt yhtyeeseen tutustua, mutta hätä ei ole tämännäköinen: The Smithsin ura 80-luvulla synnytti neljä studioalbumia ja pari mainiota kokoelmaa. Väittäisin, että monien klassikkobändien katalogiin on vaikeampi saada niskaotetta kuin The Smithsin!

Kuuntele ensiksi pari kuukautta The Smithsin debyytin jälkeen vuonna 1984 julkaistu kokoelma Hatful of Hollow. Se antaa hyvän kuvan yhtyeen alkuvaiheesta ja sisältää sinkkubiisejä, b-puolia että studiolivejä. Muista keskittyä Johnny Marrin taidokkaaseen kitaransoittoon ja Morrisseyn angstisiin lyriikoihin mieluiten itsesäälissä rypien. Jos albumi vie sydämesi, kuuntele neljänä peräkkäisenä päivänä The Smithsin studioalbumit (The Smiths, Meat is Murder, The Queen is Dead ja Strangeways, Here We Come) kronologisessa järjestyksessä. Kaksi viimeistä ovat omia suosikkejani.

Viimeinen askel on siirtyä kuuntelemaan eksklusiivisesti valikoiden ainoastaan John Peel sessionsien studiolivejä ja seiskatuumaisten b-puolia, sillä kaikki muu on liian mainstreamia! JalMarr_91

PS. Nolottaa, mut mä en tiedä Morrisseyn soolotuotannosta yhtään mitään... Osaako joku auttaa?
PPS.  Jätän huomioimatta heittosi Dum Dum Girlsin versiosta.

Sonic Youth

Dear Jamppu, oon 23v kundi (66/175, onks ok?) Hesaast. Mun onkelma on se, että mua kiusataan kerta en tiiä tosta coolista pörinämusiikista oikeen mitään. Oon kuullut, että Sonic Youth ois sellainen uskottava bändi, jolla voittas kaikki alternativetyyppien musavisailut Vaasankadulla, ja että nää vastais vähän niinku jotain natsikorttia niissä hommis. Viimeks pari päivää sitten sain jälleen kerran uittaa päätäni Lepakkomiehen virtsakourussa, kun erehdyin lipsauttamaan pöytäkeskustelussa, että ainoo Sonic Youth -albumi, jonka oon omistanut on Washing Machine (1995). Senkin annoin poies ku oli niin hirveen kuulosta älämölöä. Ai niin. Kuulin myös, että jos oraaliseksin aikana puhaltaa naista sinne niin se voi räjähtää. Osaatko sanoo pitääks paikkaansa? No mut anywho jaxuhaleja. Kundi_89

-----------------

Dear Mikko, otan osaa Lepiksen virtsakourun kanssa harrastamastasi oraaliseksistä. Washing Machine ei tosiaan kuulu Sonic Youthin kaikkein timanttisimpaan aikakauteen, vaikka itse sen älämölöstä pidänkin. Aikakausia sitten riittääkin: tämä noise rockin ja kokeellisen kitaramusiikin kulttibändi ehti julkaista parisenkymmentä levyä ennen Thurston Mooren ja Kim Gordonin (meidän fanien suuresti suremaa) traagista eroa viime vuonna, joka lienee parasta tulkita myös yhtyeen siirtymisenä telakalle.

Ongelmasi ei ole kuitenkaan niin suuri kuin äkkiseltään voisi vaikuttaa. Suurin osa Flow'ssa Heineken-pöhnässä trendikkäällä pörinämaullaan leveilevistä Sonic Youth -faneista tietää bändin tuotannosta suurin piirtein Goo-levyn kannen verran. Voit seuraavilla tiedoilla vakuuttaa keskustelukumppanisi ainakin 90% vaaratilanteista. Parhaassa tapauksessa pääset itse näyttämään hänelle ylemmyyttäsi bajamajan sinistä aukkoa hyödyntäen.

Sonic Youthin "läpimurtolevy" ja merkittävin teos on Enigma Recordsin vuonna 1988 julkaisema Daydream Nation. Sitä edelsi kuitenkin maineikkaalla SST Recordsilla julkaistut albumit E.V.O.L. (1986) ja Sister (1987), joista ensimmäinen on henkilökohtainen suosikkini Sonic Youthin levyistä. Sen viimeinen biisi Expressway to Yr Skull (jota Neil Young on muuten joskus haastattelussa nimittänyt parhaimmaksi koskaan tehdyksi kitarabiisiksi) jää vinyylin lopussa looppaamaan ja aiheuttaa loputtoman äänijatkumon kohti melun kauneinta ydintä. Bändi signattiin Daydream Nationin jälkeen Geffen recordsille ja seuraavat albumit Goo (1990) ja Dirty (1992) ovat ensimmäiset isolle levy-yhtiölle tehdyt albumit. Myös ne lukeutuvat yhtyeen tärkeimpiin tuotoksiin, ja vaikka ovatkin kiistämättä popimpia ja helpommin lähestyttäviä levyjä kuin aiemmat, ovat ne mainio oppitunti siitä, kuinka hyvän rock-yhtyeen täysi musiikillinen uskottavuus voidaan säilyttää majorille siirtymisenkin jälkeen. 2000-luvun tuotannon tunteminen ei ole ehkä niin tärkeää ainakaan Vaasankadun musavisojen keskusteluissa, mutta suosittelen silti sinulle mielelläni levyjä Murray Street (2002) ja The Eternal (2009, toistaiseksi viimeinen), koska ne nyt vaan on ihan helvetin kovia levyjä. JarstonMoore91

3 x Svart Records

Tänään seuraakin sitten jälleen lisää jo vanhentunutta ja siksi epäkuranttia löpinää viime vuoden julkaisuista eli uutuusintoilijat älkööt vaivautuko (Tuoreuteen fiksoituneet musanörtit voivat siirtyä fiilistelemään tässä vaiheessa vaikkapa r'n'b-keisari Justin "Myspace" Timberlaken paluusingleä tänne tai BBC Sound of 2013-listallekin yltänyttä mahtavaa Peace-yhtyettä tänne)!

Otsikon mukaisesti tänään puhutaan hieman Turussa pääkallopaikkaansa pitävästä lempeästä vahadiktaattorista ja vinyyliairuesta Svart Recordsista.

Pelkästään viime vuoden aikana saatiin nauttia sellaisista itkettävän komeista kulttuuriteoista ja uusintajulkaisuista kuin Pelle Miljoona (Pelko ja viha, Pelle Miljoona & N.U.S) Kollaa Kestää (Jäähyväiset aseille), CMX (Kolmikärjen veljeskunta), Circle (Zopalki), Radiopuhelimet (K.O., Pian, pian) ja Musta Paraati (Peilitalossa). Tämän lisäksi uudet albumit kuultiin Seremonialta, Uhrijuhlalta, Jussi Lehtisalolta ja Hexvesseliltä (Svartin rohkeasta ja väsymättömästä julkaisupolitiikasta kertonee jotakin se, ettei tässä ole listattuna lähimainkaan kaikki lafkan vuonna 2012 julkaisemat levyt). 

Ja tietenkin vuonna 2013 musiikkia tullaan kuulemaan muun muassa yhtyeiltä kuten Sammal, Viisikko, Riitaoja, Sensuuri, Ypö-Viis, Vandaalit ja Solstafir. Vaan nytpä menemme jälleen asioiden edelle!

Eli siis. Rakkaat lukijat, tänään keskitymme kolmeen viime vuonna julkaistuun Svart-lärpäkkeeseen, jotka ovat järjestyksessään seuraavat: Kovaa Rasvaa: S/T 7", Uhrijuhla: Liian kaukana / Kivettynyt metsä 7" sekä Sähkö-Isku: 100 kaljaa 12". Silvoplee!

Komeat ovat kannet, eikö?

Ex-Khatarina jäsenistä koostuva Kovaa Rasvaa julkaisi eponyymin esikoisseiskansa keväällä 2012. Kertun (huuto), Johannan (kitara), Annen, (basso) ja Timon (rummut) muodostama hardcore/crust/core/punk -nelikko vakuutti seiskallaan ainakin allekirjoittaneen. A-puolen parhaimpiin lukeutuvat nimensä mukainen lyhyt ja sekava rypistys Hulabaloo sekä bändin nimikkokappale Kovaa rasvaa, joka tuo itselleni mielleyhtymiä aina yhtä mahtavaan Viisikkoon. B-puolelta esiin nousee oikeastaan vain se asteen pidempi jyrmyttely Sokea tila, vaikkei muistakaan kappaleista sinänsä moitteen sijaa löydy. Kertun huutolaulu on raastavan vakuuttavaa ja yhteissoitto tiukkaa kuin väkiviina, mutta sävellyksiin kaipaisi vielä hieman lisää persoonallisuutta. Äärimmäisen hyvä pelinavaus silti. Hienoa!



Kovaa Rasvaa keikalla:

24.1.2013 Klubi, Turku (+Rotten Sound,Victims, Speedtrap)

Facebook: Kovaa Rasvaa



Uhrijuhla perustettiin vuonna 2009 Turussa 500kg lihaa -kulttibändin raunioille. Tällä seiskalla ja viime joulukuussa julkaistulla debyytillä yhtye koostuu kokoonpanosta Olga (laulu), Janitor Muurinen (laulu), Olli Kauniskangas (kitara), Kauko Röyhkä (kitara, taustalaulu), Kimmo Laine (basso), Jouni Pusa (koskettimet, perkussiot) ja Kari Salminen (rummut), mutta bändin livekokoonpano on hieman erilainen. Bändin psykedeelinen popmusiikki tuo mieleen päällimmäisenä Pink Floydin ja Wilman, joskin kaiken yllä leijailee sankka kaukoröyhkämäinen sumu. Kappaleista rauhallinen Olgan tulkitsema Liian kaukana vetoaa itseeni Janitorin (Xysma, Mannhai) tulkitsemaa Kivettynyt metsä-biisiä enemmän. Käsi ylös kuka kuulee ensin mainitun kertosäkeessä pienoisia Uniklubi-viboja?

Uhrijuhla keikalla:

31.1.2012 Tavastia, Helsinki (+Sami Kukka & Pöly, Sammal)

Facebook: Uhrijuhla

Maailman hienoin levynkansi.

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että voi tsiisus. Siis kattokaa nyt tota kantta. Onko kukaan oikeesti nähnyt ikinä hienompaa levynkantta? No sitäpä vähän minäkin. Onneksi musiikillinen anti on juurikin niin hyvää kuin ulkoinen olemus antaa olettaa. Sähkö-Isku on viisihenkinen electroclash/punk/whatever-poppoo, jonka soittajilta löytyy kokemusta bändeistä kuten Moderni Elämä ja Death Laser. 100 kaljaa 12"-vinskan a-puolella kuullaan kolmen biisin hittikimara (100 kaljaa, Musta valo ja Mun täytyy saada), ja maxin b-puolelta löytyy edellä mainittujen instruversiot.

Jonkinasteiseksi undergroundklassikoksi jo vuonna 2011 kohonnut 100 kaljaa on biiseistä ehdottomasti tarttuvin. Koko komeus alkaa jo niin vahvalla lyrikaalisella oivalluksella ("Kun maikka ei kato / raavin pilluja pulpettiin"), että loppubiisin ajan tekee vain mieli takoa nyrkkiä ilmaan, heiluttaa persettä ympäripäissään Lepakkomiehessä. Perkeleen kova! Laulajan kuolonkorinoissa taistelevan Marilyn Mansonin mieleen tuova ääni pilaa onnistuneesti koko paketin. Erittäin vahvat kolme biisiä. Kaksi peukkua ja lisää materiaalia ulos, kiitos!



Bandcamp: Sähkö-Isku

All Ears odottaa jo innolla, mitä Svart Records seuraavaksi keksaisee julkaista. Suosittelemme myös erittäin vahvasti, että juuri sinä teet saman. Svartin levykatalogia voit kätevästi selailla vaikkapa Levykauppa Äxän sivuilta. Hop hop levykauppaan, kullanmurut!

Kotisivu: Svart Records
Facebook: Svart Records

Mitäs tänään?

Tämän viikonlopun ohjelmaan piti kuulua comeback Tukholman kevääseen, mutta alkuviikosta tajusin, ettei se ole ehkä realistista kaikkien velvollisuuksien keskellä. Niinpä olen kompensoinut megabileiden missaamista käymällä melkein joka päivä keikoilla. Tällä viikolla on jo tähän mennessä käyty katsomassa The Casbah, The Amazing, DWNSTRS, Kap Kap, Ritual Smoker ja Suomen Karvapääkuninkaat 1968. Vaan eipä ole viikko-ohjelma vielä ohi. Siispä parit menovinkit vielä tälle viikonlopulle Helsinkiin ja Tukholmaan.

Tää on aika hakuammuntaa, mutta jos joku Tukholmassa majaileva/ vieraileva suomalainen tämän lukee, niin näitä bileitä en haluaisi missata:

Lauantaina Tukholmassa!!

Facebook-tapahtuma

...ja kun kuitenkin missaan niin pidän itseni kiireisenä tänään näin (jos vain suinkin kaikkialle ehdin):

Ilta käyntiin Kalliosta:

Facebook-tapahtuma

Sieltä Korjaamolle nauttimaan Reginasta ja Zebra and Snakesta ILMAISEKSI.

Facebook-tapahtuma

Tapahtuman kotisivut

ja jatkoille tänne:

Facebook-tapahtuma

Jos pystyisin jakaantumaan useampaan paikkaan samaan aikaan niin menisin myös tsekkaamaan Funia, Baxter Stockmania, Throatia ja Umpiota Lepakkomieheen.

Facebook-tapahtuma

Hauskaa viikonloppua!

Loput biisit

Jotta joskus pääsisin vuosilistojen pariin, hoidan noi päiväbiiseilyt kerralla pois alta. Ei tota touhua voi osaltani muutenkaan oikein säännölliseksi sanoa, joten tuskin haittaa ketään. Sitä ennen vähän kuulumisia...

On Volcano Korjaamolla

Melkein pari viikkoa sitten kävin katsomassa Betrayal at Bespinia ja On Volcanoa Korjaamolla. En tiedä, tuleeko siitä jotain keikkaraporttia, mutta jos en saa aikaiseksi, niin molemmat ovat mahtavia yhtyeitä. Töölöstä pyyhälsin Jyväskylään, Tampereelle, Ylöjärvelle, Juupajoelle ja Hämeenkyröön ennen kuin tulin takaisin Helsinkiin juhlimaan koko viikonlopun kestäneitä tupareita. Kiirettä piti niin, etten oikein mailejakaan ehtinyt tsekkailla, joten alta löytyy ehkä joillekin jo vanhoja juttuja. Toivottavasti uusia joillekin.

•  Osallistukaa Roskilden joulukalenteriin! Voitin viime viikolla sieltä festarilipun, eikä tartte enää arpoa, jättäiskö ens kesänä väliin. Tällä hetkellä bileisiin varmistuneena ovat AfroCubism, How to Dress Well, Iron Maiden, Kings of Leon, Autopsy ja Weekend.

• Jos musalistakirja jäi tilaamatta joululahjaksi, suosittelen pukin konttiin keikka- ja festarilippuja. Festarilippuja saa vuoden loppuun asti alennuksella niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin festareilta. Jos budjetti on pienempi, on Suomeen tulossa hienoja bändejä vähän edullisemmillekin keikoille. Ensi vuonna Suomessa piipahtavat mm. Sleigh Bells, Junip, ...And You Will Know Us by the Trail of Dead, My Chemical Romance, Devin Townsend Project, Ulver, Nas, Comeback Kid, Kvelertak, Alcoholic Faith Mission, White Lies jne.

• Kuunnelkaa Sister Flo'n uusi albumi Ystävyys/ Friendship täällä, ja mikäli miellyttää, menkää sitten lähimpään levykauppaan ostamaan se vinyylinä kotiin.

• Eipä tässä sit kai muuta, ku että perjantaina on Korjaamolla Penniless, mitä oonkin jo tovin odotellut. Eli nyt niihin loppuihin päiväbiisehin.

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Yleensähän siinä käy juuri päinvastoin. Mut kaippa aika kultaa muistot, vaikka en mä kyllä tätä vieläkään vihaa. Ei vaan ole niin hyvä kuin kymmenen vuotta sitten.


Day 17 - A song that you hear often on the radio

No nii, en kuuntele radiota juurikaan. Paitsi viime viikolla kuuntelin, kun oltiin tien päällä. Sillon soi useimmin Rihannan Only Girl (in the world), mutta sehän on jo tässä haasteessa käytetty, joten en sit vastaa mitään.

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
 (päinvastoin edition)
Ei sillä niin väliä mitä hyvää musiikkia radiossa soi, mutta ne huonot vois sieltä välistä jättää kokonaan pois. Eli en toivoisi esimerkiksi kuulevani tätä enää koskaan missään:


Day 19 - A song from your favorite album

Ei ole yhtä tiettyä lempialbumia, mutta tää on ainakin sinnitellyt yhtenä lemppareista tosi pitkään:


Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

En ehkä just tätä biisiä, levyä tai bändiä, mutta YouTube ei ole tänään ystävä, ja tää on kuitenkin vähän siihen suuntaan:


Day 21 - A song that you listen to when you’re happy



Day 22 - A song that you listen to when you’re sad



Day 23 - A song that you want to play at your wedding



:""---)

Day 24 - A song that you want to play at your funeral



I will see you in the next life.

Day 25 - A song that makes you laugh

Ainakin viikonloppuna nähdyn karaokeversioinnin jälkeen tämä:



Day 26 - A song that you can play on an instrument



Day 27 - A song that you wish you could play



Day 28 - A song that makes you feel guilty



Day 29 - A song from your childhood 



Day 30 - Your favorite song at this time last year

Vaatimattomasti maailman paras joululahjaidea

Hei kyllä mä joskus pidänkin lupaukset näiden blogikirjoitusten suhteen! Reipas kuukausi takaperin tilasin Amazonilta viiden kirjan paketin, jonka arvioitu saapumispäivä olisi vasta ensi viikolla. Kirjalähetys saapuikin siis etuajassa jopa usealla viikolla, mutta joulukaaoksen ja postilakkoilujen takia suosittelen tekemään nettiostokset ajoissa, että paketit kolahtelee luukuista ennen joulua. Siis sikäli, että teidänkin mielestänne tämä on maailman paras joululahjaidea.

Jos kaveripiiristä löytyy yksikin musanörtti, tämä on ihan ehdoton lahja. Tässä riittää täytettävää vaikka musiikkijournalistillekin.

Lisa Nolan listakirjasta löytyy juuri ne kaikki listat, joiden voi kuvitellakin löytyvän - ja paljon lisää. Parhaiden bändien ja musavideojen lisäksi tilaa löytyy omille kuvitteellisten bändien nimille, sydäntäriipaisivimmille erobiiseille, biiseille jotka haluaisi kuulla esitettävän serenadeina, ihanimmille viimesille hitaille sekä bändeille tai artisteille, joiden taustatanssijaksi haluaisi ryhtyä. Välillä listat on teemoiteltu aikakauden mukaan, välillä genreittäin. Myös epäsuorasti musiikkiaiheisia listoja on ripoteltu väliin.

Listoja on yhteensä 70 ja loppuun on varattu tilaa omille keksimistä odottaville listoille. Tilaa jokaiselle aiheelle on 20 riviä, mikä on tarpeeksi ellei liikaakin. Vaikka oma kopioni on pyörinyt laukussa mukana käytännössä koko ajan sen saapumisesta lähtien, listaaminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi - joidenkin otsikoiden kohdalla jopa mahdottomaksi. Kyseinen kirja olikin yksi isoin syy, jonka vuoksi viime viikolla pohdiskelin vanhempien siirtämää musiikkiperintöä ja menneiden vuosikymmenten helmiä. Parhaiden kitarasankareiden listalleni on päätynyt vasta kolme virtuoosia, ja lempikappaleitteni lista on kaikessa haasteellisuudessaan jäänyt kokonaan koskemattomaksi.

Jotta voisin tehdä lisää toteuttamista odottavia lupauksia blogin suhteen, lupaan tehdä jokaisesta 70 aiheesta mixtapen tai vähintään Spotify-soittolistan, kunhan saan listat listattua. Sen verran lupaan vielä lisää, että siinä menee vuosi jos toinenkin - ehkä voidaan puhua jopa vuosikymmenistä :--D

Music Listography -kirjan parhaita puolia on ehdottomasti se, että nyt kun tulee mieleen joku mahtava musiikillinen idea tai saavutus, ei tarvitse kirjoitella sitä ylös satunnaiselle lappuselle, joka hukkuu kuitenkin. Esimerkiksi soittolista omiin hautajaisiini olisi luultavasti valmis, jos kaikki lappuset olisivat tallella, mutta jatkossa biisit kaikkiin seremonioihin tulevat löytymään yksien kansien välistä. Samalla kirja kuvastaa aikaa erinomaisesti, ja jotkut listat heijastavat taatusti kirjoitushetken elämäntilannetta, vaikka listapohjat ovatkin ajattomia.

Toinen huomionarvoinen parhaus liittyy kirjan kuvitukseen. Michael Gilletten piirustukset värittävät jokaista aukeamaa. Välillä kuvat liittyvät listausaiheeseen yleisemmällä tasolla ja välillä kertovat kuvittajan omista suosikeista - ja ne ovat poikkeuksetta upeita. Toisaalta ne innostavat listaamaan omatkin suosikit piirtäen, mutta ainakaan tämän bloggaajan kyvyt eivät tähän riitä, joten oman värikkyyteni olenkin tuonut sivuille lähinnä erivärisillä värikynillä...

ISBN: 0811869466

Amazon: http://www.amazon.com/Music-Listography-Journal-Lisa-Nola/dp/0811869466/

Akateeminen kirjakauppa: Akateeminen kirjakauppa

CDON: http://cdon.fi/kirjat/music_listography-598275

Suomalainen kirjakauppa: Suomalainen kirjakauppa

Samassa paketissa tuli siis pari muutakin kirjaa. My Listography: My Amazing Life in Lists on myös Lisa Nolan käsialaa. Se on vaihtoehto niille, jotka pitävät satunnaisten asioiden listaamisesta, mutta kokevat musiikkiteeman liian haastavaksi. Kansien välistä löytyy tilaa toiveille sekä jo koetuille asioille. Tilaa on niin materialle kuin abstrakteille mielikuvitusta vaativillekin asioille. Se muistuttaa lapsuudesta tuttuja ystäväkirjoja, joskin kysymyksiä ja vastaustilaa on enemmän - eikä tähän kirjaan saa muut kirjoitella. Keltakantinen opus sopii kaikenikäisille lapsista vanhuksiin, mutta englantia on ymmärrettävä edes vähän.  Kirjan kuvittanut Nathaniel Russell on hänkin taitava, mutta kirjan tyyliin huomattavasti lapsekkaampi kuvittaja kuin Gillette.

ISBN: 0811863999

Amazon: http://www.amazon.com/My-Listography-Amazing-Life-Lists/dp/0811863999/

Akateeminen kirjakauppa: Akateeminen kirjakauppa

CDON: http://cdon.fi/kirjat/nola%2c_lisa/my_listography-4811418

Keri Smithin Non-planner datebookin tilasin omiin kalenteritarpeisiini. Minulla ei ole ollut koko vuonna paperista kalenteria, ja sen olen vuoden kuluessa saanut huomata. Edelliset kalenterit eivät ole olleet minulle tiukkaa päiväaikataulua vaan satunnaisessa käytössä oleva muistiinpanolehtiö, muistuttaja, päiväkirja ja satunnaisten asioiden listausalusta. The Non-planner Datebookissa ei ole siis valmiita kalenterisivuja, vaan päivämäärät voi kirjata ylös käytön mukaan. Lisäksi välistä löytyy tyhjiä listapohjia ja kivasti kuvitettuja päiväkirjasivuja. Eli juuri sitä mitä tarvitsinkin. Jos taipumukset ovat yhtään samanlaiset kuin meitsillä, kannattaa tutustua myös tähän vihkoseen.

ISBN: 1934378194

Amazon: http://www.amazon.com/Non-Planner-Datebook-Keri-Smith/dp/1934378194/

Little Otsu Publishing: http://shop.littleotsu.com/products/the-non-planner-datebook-by-keri-smith

Jos mielikuvitusta riittää voi tietty itsekin kasailla listakirjan. Itseni kohdalla moinen ei tulisi kuuloonkaan, sillä askarteluvimmani loppuu yleensä ennen kuin ehtii alkaakaan, mutta onneksi on Amazon ja ihmisiä, jotka ovat kehitelleet ja julkaisseet nämä kirjat.

Day 12 - A song from a band you hate


Tällaisissa haasteissa, kuin tämä päiväbiisiprojekti, on yllä esitelty musalistakirja kerrassaan mahtava. Arvatenkin kirjaan mahtuu myös lista bändeille, joista en pidä, ja vaikka listailu onkin vielä pahasti kesken, ilmeisimmät siitä jo löytyy. Vaikka en mitään myönnä vihaavani, valitsen tälle päivälle listasta Maroon 5:n. Jos olisi pyydetty biisiä laulajattarelta, josta en pidä, olisi valinta osunut auttamattomasti Anastaciaan. Maroon 5 kelpaakin erinomaisesti tämän otsikon alle, sillä vokalistilla on äänessään liiankin paljon samaa kuin Anastacialla - varsinkin kun on mieslaulaja kyseessä. Muutenkin alla oleva biisi on niin turha rallatus, etten pysty vuosienkaan tauon jälkeen kuuntelemaan tätä loppuun asti. 

Roskilde-tärpit 2010

Heissulivei, Internet-yhteys löytyy nyt huushollista. Sain sen ihan äsken käyttöön! Turhan pitkään kesti tää prosessi, kun ottaa huomioon, että lähden kahden viikon päästä eteläisempään Eurooppaan festarirundille, ja muutan heti uudestaan, kun pääsen takaisin Suomeen...

Viime viikolla kaikki näistä kolmesta eurooppalaisesta festarista julkaisi aikataulunsa, ja viime päivien aktiviteetteihin onkin kuulunut lähinnä niihin hajoaminen. Roskilden päällekkäisyydet tuntuivat aluksi ikäviltä, mutta enää ei harmita yhtään, kun on saanut käsiinsä Exitin ja Melt!in juoksemisaikataulut. Etenkin Melt! on paha, oikeastaan tosi paha. Top 5-odotetuimmista lähes kaikki soittavat päällekkäin keskenään... Friendly Fires vai Darwin Deez? Foals vai Two Door Cinema Club? Fred Falke vai Broken Bells? The XX, Groove Armada, Yeasayer vai Four Tet? K-A-R-S-E-E-T-A!

Aikataulujen pohjalta jouduin Roskildessakin karsimaan pois pari paljon odotettua festivaalivierasta. Kuten tapana on ollut, esittelen kuitenkin muutamat bändit, joita ei kannata missään tapauksessa jättää pois omasta ohjelmasta.

WARM-UP
1. Rubik ja Joensuu 1685 (KE 19:30 ja TI 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Suomalaisia kun ovat ulko mailla... Kalja käteen ja isäm maallisuus kattoon! Voit huutaa rumia sanoja, jotka vain bändi ja koko muu yleisö ymmärtävät...

2. Kråkesølv (MA 19:30 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Nuoria norjalaisia soittaa norjankielistä poppia. Menkäähän katteleen ja kertokaa mulle, millasta oli, koska en harmikseni oo vielä maanantaina Tanskassa.

3. Fontän (KE 18:00 @ Pavilion Junior) (Spotify)
Tämä on pakkotsekkaus, jos tiedät, mitä on baleaarinen musiikki. Tämä on pakkotsekkaus, jos et tiedä, mutta tykkäät esim. jj:stä, Air Francesta ja Washed Outista. Tämä on pakkotsekkaus oikeestaan joka tapauksessa, koska on rauhallista ja tunnelmallista göteborgilaista musaa proge-/ shoegaze-tunnelmilla varustettuna.



TORSTAI
1. Gorillaz (22:00 @ Orange) (Spotify)
Gorillaz on pakko katsoa siksi, että tässä on siihen lähes ainutlaatuinen tilaisuus, Damon Albarn on guru, ja jotta saa selville, miltä näyttää virtuaalibändi livenä. ...ja tietenkin siksi, että Plastic Beach on yks tän vuoden kuumimmista levyistä.

2. LCD Soundsystem (20:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Jottei tarvitse maksaa 55 euroa Flow'n avajaiskonstertista. Myös siksi, että ainakin 2006 vuoden Roskilde-keikka oli huikea - vaikkakin lähinnä yleisöstä johtuen.

3. Avajaispuhe ja When Saints Go Machine (18:00 ja 18:30 @ Orange) (Spotify)
Koska avajaisissa on tunnelmaa, ja jotta voit tuntea oloksi ulkopuoliseksi tanskalaisten hurratessa juontajalle ennen kuin englanninkielinen käännös seuraa perästä. Roskildella on tapana avata päälava tanskalaisella nousevalla kyvyllä, eikä tämänkään vuoden valinta ole huono. When Saints Go Machine on europopin Hercules and Love Affair.



PERJANTAI
1. Japandroids (01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Ei oo noloo tykätä post-teiniangstirockista, jos se on näin hyvää. Japandroids on ehdottomasti yksi Roskilden odotetuimmista esiintyjistä, ja samalla pakkotsekkaus myös kotomaassa, sillä kaksikko esiintyy Kuudennella linjalla 28. kesäkuuta (eli samana päivänä kuin Arcade Fire on Senaatintorilla).

2. Them Crooked Vultures (22:30 @ Orange) (Spotify)
Mestarit Orangella ja legendat lavalla. Dave Grohl + Josh Homme + John Paul Jones = takuuvarmasti yksi festarin parhaista esityksistä.

3. Den Sorte Skole (02:00 @ Arena)
Viime vuonna kaikki villinnyt Den Sorte Skole tanssittaa tänäkin vuonna, ja tällä kertaa settilista koostuu vain sellaisten bändien ja artistien biiseistä, jotka on nähty Roskilden lavalla menneinä vuosina ja vuosikymmeninä. Roskilden 40-vuotisjuhlien virallinen juhlakeikka!

4. Hypnotic Brass Ensemble (12:00 @ Odeon) (Spotify)
Päivän eka esiintyjä toimii etenkin hyvällä säällä. Myös Gorillazin taustalla nähtävä yhtye, jonka oma tuotanto miellyttää varmemmin kuin edellisillan animaatiobändi.

5. Bonaparte (03:00 @ Pavilion) (Spotify)
Saksalaisryhmästä olen kuullut ylistyssanoja enemmän kuin Rammsteinista, Baseballsista ja Scooterista yhteensä. Tapaamani fanit ovat luvanneet hullun livemeiningin ja hyvää saksalaismusiikkia.



LAUANTAI
1.Moderat (02:45 @ Cosmopol) (Spotify)
Tätä on odotettu! Radioheadin lämppärinäkin tunnettu viime vuoden paras bändi, joka on yhtä kuin mahtavat Apparat ja Modeselektor yhdessä. Eturivissä nähdään!

2. Titus Andronicus (01:00 @ Pavilion) (Spotify)
Sikäli kun pitää ohjelmasta löytyä paisketta ja rääkynääkin, Titus Andronicus tekee sen tyylillä, josta voi tykätä metallipään vastakohtakin. Pavilionilla on edellisinä vuosina nähty komeita jalat alta vieneitä indiepunk-keikkoja mm. Fucked Upilta ja Jay Reatardilta (RIP), ja veikkaukseni tämän vuoden villitsijästä menee tälle poppoolle.

3. Drake (00:30 @ Odeon) (Spotify) PERUUTTANUT
Debyyttialbuminsa tänään julkaissut kanadalainen näyttelijä/ muusikko on saanut tuekseen mahtavan kasan nimekkäitä tuottajia. Arvostelut ovat olleet lähinnä ylistäviä, ja Pitchforkiltakin pamahti levylle hurjat 8.4 pojoa. Tällä kertaa kriitikot puhuvat pelkkää asiaa, sillä Drake vaikuttaa  yhdeltä taitavimmista hip hop/ r&b -esiintyjistä, joita Roskildesta on viime vuosina nähty.

4. Lindstrøm & Christabelle (21:15 @ Cosmopol) (Spotify)
Norjalaiskaksikon yhteistyö skulaa, ja tammikuussa ilmestynyt Real Life is No Cool jaksaa porskuttaa vieläkin. Lindstrøm on taatusti viilein norjalaismies heti Erlend Øyen jälkeen (jota muuten kannattaa mennä katsomaan aiemmin samana päivänä Arenalle).

5. The Rumour Said Fire (12:30 @ Odeon) 
The Rumour Said Fire on vielä kohtuullisen tuntematon tanskalainen, josta taatusti tulee iso nimi ajan kuluessa, sillä sellaiset kylmät väreet selkää pitkin kulkevat heitä kuunnellessani. Bändistä on kirjoteltu tänne ennenkin, jolloin listasin harmonisilla vokaaleilla varustetun ryhmän vaikuttajiksi mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden. Samat ne on luultavasti edelleen.



SUNNUNTAI
1. PRINCE!!!! (22:00 @ Orange) (Spotify)
Tämän legendan missaamiselle ei voi olla hyvää syytä, sillä sen kanssa ei ole mitään päällekkäin. Roskilden vikaat hitaat Purple Rainin tahtiin, kun lavalla häärii harvoin keikkaileva multi-instrumentalisti. Ota vanhempasikin mukaan, sillä sunnuntaina Roskildeen pääsevät ilmaiseksi yli 60-vuotiaat.

2.  Kasabian (19:30 @ Orange) (Spotify)
Gallagherien Oasista ei enää ole, mutta onneksi on Kasabian. Viime vuoden lavanohikävely-missaus otetaan nyt takaisin, ja aion katsella hittimaakarit vähintään päälavan etupuolen sloteista.



3.  The National (18:00 @ Arena) (Spotify)
Uusin Nationaalilevy livenä! 10/10 pistettä?

4. Die Antwoord (13:45 @ Cosmopol)
Erään lähteen mukaan Flow Festivalin järjestäjät kuvailivat tätä bändiä paskaksi tämän hetken jutuksi, josta ruotsalais-hipsterit tykkää. Flow'n suuntaan sellaisia terkkuja, että kyllä hipstereitä Suomestakin löytyy. Kun en kerran pääse Etelä-Afrikkaan katsomaan ulkomaalaisia taitureita palloilemassa, menen katsomaan muille ulkomaille eteläafrikkalaisia taitureita yleisöä valloittamassa.

5. Jack Johnson / The Kissaway Trail (17:00 @ Orange) /  17:00 @ Odeon) (Spotify)/ (Spotify)
Heitä sunnuntaiaivot vapaalle, ja anna kelin päättää puolestasi. Jos aurinko paistaa ja on yleishyvä hengailufiilis, Jack Johnson on nappivalinta. Jos helle paahtaa olkapäät punaisiksi tai keli on kehno, telttalavallakin tarjoillaan rullaavaa hyväntuulen musiikkia.

Eihän tässä malta enää housuissaan pysyä. Ensi viikolla lähtö!

Kuka helkkari on Dustin N'Guyen?

Kolme tärkeää huomiota:

1.  Huomasinpa tossa, että Stockmannin Hulluilta päiviltä saa keskiviikosta alkaen Sennheiserin erinomaisia CX300-II tulppakuulokkeita hintaan 35 euroa. Jos kuulokkeet menee rikki kuukauden välein, ne tuntuu inhottavalta päässä, niitä on vaikea laittaa korville, taustamelu häiritsee, ne päässä ei voi nukkua, näytät dorkalta ne korvilla, bassot on heikot tai muuta skeidaa, niin kandee harkita. Mun ikuiset ongelmat matkaäänentoiston kanssa loppuivat tuttavuuteemme. Aiemmin tuli kokeiltua melkein kaikki Kossit ja muut läpi, mutta nää on parhaat. Normaalisti maksaa Stockalla pari kymppiä enemmän. Kahden vuoden takuu.

2. Viime aikojen lempparibiisi:

Kavinsky - Nightcall (feat. Lovefoxxx) (Dustin N'Guyen Remix)


Kavinskyn ja CSS:n vokalistin Lovefoxxxin alkuperäinenkin versio on ihan loistava, mutta esittelyssä remix sen mystisen tekijän takia. 'Oikea' Dustin Nguyen on vietnamilainen näyttelijä, mutta nimivarkaan Dustin N'Guyenin identiteetistä löytyy muutamaakin erilaista 'varmaa' tietoa: kyseessä väitetään olevan joko Justicen Xavier de Rosnay tai Daft Punkin Guy-Manuel de Homem-Christo. Jälkimmäinen on tuottanut Kavinskyn uuden Nightcall ep:n, ja toisaalta soundien ja syntyperän perusteella on ihan perusteltua epäillä kyseessä olevan de Rosnayn. Niinköhän meillä on taas uusi iamamiwhoami pohdiskeltavana.

3. LCD Soundsystem tulee kuin tuleekin Flow'hun! Vielä kun M.I.A. saatais, niin hyppisin kattoon, mutta oon kuullut puhetta vain eräästä toisesta nimekkäästä naisartistista.

Roskilde Festival -infopaketti

Viimeksi päivitetty: 6.6.2012

Pari vuotta sitten minulta toivottiin Roskilde-vinkkejä ja infopakettia festivaalista. Sen jälkeen olen vuosittain päivittänyt tätä vinkkikokoelmaa, koska joka vuosi oppii uutta, ja samalla Roskildekin muuttaa omia käytäntöjään... Jos jotain kysyttävää jää, vastailen mielelläni.

Mistä lippu?

Roskilde Festival myy festarilippunsa itse tanskalaisen Billetlugenin kautta, eikä enää ole mahdollista ostaa lippua Tiketistä tai Lippupalvelusta, kuten joitakin vuosia sitten. Elmu sen sijaan myy edelleen matkoja festivaaleille, ja näihin sisältyy lippu.

Virallinen lippumyyntipiste on siis tänä vuonna täällä. Lippuvaihtoehtoehdoista listassa ensimmäisenä on peruslippu, joka sisältää festivaalin ja leirinnän koko festivaalin ja warmupin ajaksi. Sillä on tänä vuonna hintaa noin 243 euroa plus palvelu- ja toimitusmaksut!

Huom! Jos aiot tupsahtaa Tanskaan heti leirintäalueen porttien avautumiseksi, sinun tulee valita sisäänkäyntiportti lipun oston yhteydessä! Ilman sisäänkäyntibuukkausta alueelle ei pääse ennen jossa voit tehdä ns. sisäänkäyntibuukkauksen, josta voi lukea lisää täältä. Jos siis, saavut festareille 1.7. klo 8 jälkeen, sinun ei tarvitse murehtia tästä.

Koska Tanskaan?

Festivaali järjestetään 30.6.-8.7.2011. Varsinainen festivaali on torstaista sunnuntaihin 5.-8.7., mutta leirintäalue aukeaa jo lauantaina 30.6. klo 18. Erinomaisia tuntemattomampia pohjoismaisia bändejä esiintyy sunnuntaista keskiviikkoon asti. Leirintäalue täyttyy nopeasti heti porttien auettua, ja telttapaikan löytäminen vaikeutuu sitä enemmän, mitä lähempänä varsinaisen festivaalin alkua leirintään saavutaan. Etenkin jos olet lähdössä matkaan useamman teltan voimin, on sitä tärkeämpää saapua niin aikaisin kuin voit. Keskiviikkona ja torstaina festivaalin alkaessa telttapaikkoja löytyy enää vain yksittäisille teltoille sieltä täältä. Leirintäalue suljetaan maanantaina 9.7. klo 14 paikallista aikaa.

Miten Tanskaan?

Vaihtoehtoja on useita. Varsinaisia Roskilde-matkoja Suomesta järjestää tänä vuonna ainakin Elmu. Kokemuksia seuramatkoista minulla on Aseistakieltäytyjäliiton osalta neljältä vuodelta, jotka olivat poikkeuksetta hyviä reissuja. Seuramatkoilla on vaivattomien kuljetusten lisäksi huolehdittu hyvästä festarifiiliksen nostatuksesta ja uusista kavereista. Lisäksi bussimatkustaminen lienee ekologisin vaihtoehto, vaikkei nykyään enää halvin, koska meno-paluulentoja Helsingin ja Kööpenhaminan välille löytää usein jopa alle 70 eurolla.

Lentämällä pääsee Suomesta Köpikseen ainakin Blue1:n, SAS:in, Norwegianin ja Finnairin siivillä.  Kööpenhaminasta Roskildeen matkustaa vaivattomasti junalla. Roskilden kaupungin asemalta lähtee junia perille festarialueelle asti useita tunnissa.  

Seuramatkojen ja lentämisen lisäksi myös kokeillut muitakin vaihtoehtoja: Junalla Turkuun, Turusta laivalla Tukholmaan ja Tukholmasta SweBussilla Roskiden leirinnän itäiselle portille. Bussimatka maksoi noin viikkoa ennen festaria 60 euroa/ suunta, mutta huhut kertovat kevättarjouksista, jotka olivat puolet halvempia. Bussi lähti Tukholman bussiterminaalista yöllä ja oli perillä Roskilden leirinnässä varhain aamulla. Paluulipun ostin festivaaleilta viimeisenä päivänä samaan hintaan. Busseja lähti niin paljon kuin kysyntää oli.

Missä majoittua?

Leirintäalueella, joka on aivan festivaalialueessa kiinni! Leirinnän kaukaisin kolkka tosin on pitkän matkan päässä festivaalialueesta, sillä alue on valtava. Majoittuminen leirintäalueella ei maksa lisämaksuja, vaan sisältyy festarilipun hintaan. Festarilippu vaihdetaan rannekkeeksi leirinnän portilla. Samalla saat bändiaikataulut sekä Roskilde-vihon, josta löytyy kaikki tarvitsemasi informaatio. Jos vihkosesi hukkuvat, voit ostaa uudet tilalle.

Leirintäalue on myös vaikein asia huomioida ennakkoon. Se muuttuu joka vuosi, ja vapaat paikat viedään yhä aiemmin. Vaikka helkkarin iso leirintä täyttyykin ensimmäisen päivän aikana, en ole koskaan kuullut että kukaan olisi jäänyt ilman telttapaikkaa. Itse olen saapunut festivaaleille aina sunnuntaiaamun ja tiistaiaamun välissä. Koskaan ei ole ollut helppoa löytää paikkaa, mutta sellainen on lopulta löytynyt. Yleensä eniten tilaa on leirinnän kauimmassa kolkassa. Yksittäisille teltoille saattaa löytyä spotteja hyvinkin läheltä.

Pitkän edestakaisen kävelyn välttämiseksi, anna teltat mukaan muutamalle tyypille ja jättäkää loput  reissukumppanit vartioimaan kaikkien tavaroita. Näin muutamat pitävät silmällä koko porukan tavaroita, eikä niitä tarvitse kantaa loputtomiin auringossa hikoillen tai mudassa kahlaten. Sillä aikaa pari tyyppiä pystyttävät teltat mieleisille paikoille. Sitten takaisin tavaroiden luokse ja rinkat voi heittää sisälle valmiiksi pystytettyihin telttoihin.

Leirinnästä löytyy kaksi leirintäkeskusta, itäinen ja läntinen. Molemmissa on runsaasti kojuja: ruokaa, vaatteita, viihdettä, tärkeitä palveluja jne. Leirintäalueelta löytyy myös elintarvikekauppoja ja apteekki. Leirintä on myös jaettu pienempiin alueisiin, jotka on nimetty kirjaimin. Jokaisen pienemmän alueen keskellä on kioski, vessat, vesipiste, latauspiste, narikka ja mahdollisesti jotain aktiviteetteja. Pienemmät alueet eli agorat ovat yleensä teemoiteltuja, ja sieltä löytyy teeman mukaista ohjelmaa. Alue-J on Quiet & Clean area, jossa ei saa öisin mekastaa. J-alueella myös leirin siisteydestä on pidettävä huolta (siisteydestä tulee tietysti huolehtia myös muilla alueilla). Tämän vuoden festivaalikartta löytyy täältä.

Oma suosikkini alueista on monenta vuonna ollut P. Siellä on usein ollut tilaa vielä myöhempinäkin päivinä, mikä on tarkoittanut usein sitä, että se on alueena myös kansainvälisin eikä koostu pelkästään kännipäissään ördäävistä tanskalaisista teineistä. Viime vuosina P:n tuntumassa on myös ollut toinen leirintäkeskus palveluineen. Jos kaipaat megaisia läpi yön jatkuvia bailuja, suosittelen leiriytymään mahdollisimman lähelle festarialuetta esimerkiksi alueille G ja L.

Hotelli-/ hostelli-/ B&B -vaihtoehtoihin en halua ottaa kantaa, koska en ole niitä itse kokeillut.

Agora P yöllä

Mitä mukaan?

Lähdetään liikkeelle perusasioista. Ota tavaraa mukaan sen verran kuin jaksat kantaa. Matka leirinnän portilta lopulliselle telttapaikalle voi olla tuskaisen pitkä. Vaikka tekisikin mieli ostaa laivalta halpoja kaljalavoja, suosittelen jättämään ne Tax Freehen mikäli on vähänkään kosteuden vaaraa. 2007 kävi meikäläiselle niin että kaljat levisivät mutaan jo reippaasti ennen telttapaikan löytämistä.

Hyödyllisiä mukaan pakattavia juttuja teltan, makuualustan ja makuupussin lisäksi:

• pyyhe (leirintäalueelta löytyy useita maksullisia lämpiä ja ilmaisia kylmiä suihkuja)
• uikkarit (leirintäalueella on myös pulikointiin soveltuva järvi)
• taskulamppu/ telttalamppu (yöllä on pimeää)
• lukko (varkaita on täälläkin, ja vaikkei lukko estäkään telttaan murtautumista, se ainakin hidastaa ja tekee rosvoamisesta epäilyttävämmän näköistä. Myös humalapäiset erehtyväiset ihmiset pysyvät poissa teltastasi.)
• trangia tai kertakäyttögrillejä (teltan vieressä ei saa tehdä tulta, mutta leirintäalueella on useita aukeita paikkoja, jossa trangian yms. käyttäminen on sallittua. Lähistöllä on yleensä myös vesipisteet tiskaamisen helpottamiseksi.)
• astioita, ruokailuvälineitä ja mukeja (siis etenkin siinä tapauksessa jos otat trangian)
• ruokapuolesta hyväksi havaittu on: jauhekaakao/kahvi/cappuccino/maito, pussipasta, nuudelit, pussikeitot, tomaattimurska, tölkkiruoka jne.
• vessapaperia (vessoissa on yleensä paperitilanne ok, mutta varmuuden vuoksi...)
• tarvittavat laturit (voit ladata matkapuhelimen/ akkuja leirinnässä hintaan 10 dkk per lataus)
• kamera (tallenna hyvät muistosi. Roskilde on siitä harvinainen festivaali, että järkkärinkin voi viedä festivaalialueelle.)
• peseytymistarvikkeet
• jesari (korjaa kaiken. Tarvittaessa tekee kumisaappaista pidempivartiset tai teltan päällyskankaasta mukavan hellesuojan.)
• pressu (suojaa kuumuudelta ja sateelta. Pressu painaa kohtuullisen paljon, joten kannattaa harkita, onko järkevämpää hommata Suomesta vai Tanskasta)
• vesipullo/ kanisteri (on helpompaa säilöä vettä teltassa kuin käydä aina janon yllättäessä vesipisteellä)
• korvatulpat (yleensä festareilla desibelitaso on siedettävä, mutta näitä saattaa tarvita vähintään nukkumista yritettäessä)
• jos olet taipuvainen heinänuhaan, ota mukaan runsaasti allergialääkkeitä!

Vaatteita pakatessa kannattaa pitää järki päässä. Yöllä on kylmä ja päivällä voi olla perhanan kuuma. Sadevaara on olemassa, jolloin kaipaat kuivaa päällesi. (Säilytä siis vaatteet muovipusseissa.) Kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin pakkaa vaaleita vaatteita mukaan. Roskilden leirintäalueella on pesula. Roskilden festivaalialueella on myös kojuja, joista voi ostaa uskomattoman siistejä vaatteita, joten rinkkaan kannattaa ennemmin jättää tilaa kuin pakata se aivan täyteen.

Arvotavarat voi jättää leirinnässä ilmaiseksi narikkaan, kun olet muualla.

Uimarannat olivat kovassa käytössä vuonna 2009

Huomioi sää ja sen arvaamattomuus

Säätiedotuksiin ei kannata liiaksi luottaa. Jos luvataan kahden viikon sademyrksyä, ei sateelta luultavasti vältytä, mutta on eteeni osunut vuosiakin, jolloin sääennusteet ovat luvanneet sadetta, jota ei koskaan ole tullut.

Mutavelliin hukkuneena ja auringonpistoksista kärsineenä, pakkaan joka vuosi mukaan vähän kaikkea. Kumisaappaat eivät paljoa paina rinkan pohjalla vaikka ei sataisikaan, mutta ne ovat parhaat ystäväsi jo pienessä sateessa. Roskilden maaperässä ei ole sen kummempia ojituksia, joten pieni sadekuurokin muuttaa vihreät pellot mutaisiksi nopeasti tuhansien jalkaparien muovauksessa.

Mutameren lisäksi toinen ääripääkin on nähty. Olen polttanut naamani ja olkapääni jo ennen teltan pystyttämistä. Eli vahvaa aurinkorasvaa mukaan! Rusketuksesta tai sen puuttesta voi murehtia myöhemminkin, mutta palaminen ei ole mukavaa festariolosuhteissa. Tämän ääripään varalta kannattaa pakata myös jokin päähine ja hengityssuoja/ huivi. Kolmen edellisen Roskilden jälkeen lähes kaikilla matkakumppaneillani oli keuhkoputkentulehdus kuivuuden ja ilmassa leijuneen pölyn takia.

Pakkaamisessa kannattaa muistaa, että lähes mitä vain voi ostaa Roskildesta. Roskilden kaupunkiin ei kävelymatka ole älytön ja junamatka maksaa muistaakseni 2,50 euroa suunnalta. Festivaali on yksi kaupungin tulonlähteistä, joten kauppiaat täyttävät nopeasti kauppansa festarivieraiden kaipaamista asioista. Patjat, makuupussit, teltat, retkituolit, paviljongit, kumisaappaat, sadetakit, festarimuona, halpa alkoholi, isot vesikanisterit ym. on kaikki saatavilla siis kohtuullisen läheltä.

Säästä haluaisin sanoa vielä sen, että vuonna 2007, kun Roskildessa oli älyttömät tulvat ja mutapellot, onnistui minulla ja seurueellani olemaan erittäin hauskaa. Säässäkin on kyse vain sopeutumisesta, ja hyvillä perustarvikkeilla pärjää kauheissakin olosuhteissa. Lisäksi Roskilde Festival on äärimmäisen ihmisläheinen festari, joka ääriolosuhteissa auttaa vieraitaan parhaansa mukaan. Hirveiden helteiden aikaan on ollut mahdollista jäädä festivaalialueelle erään katetun lavan alle nukkumaan, koska teltoissa on ollut aivan saatanan kuuma. Samanlainen 'hätämajoitus' oli tarjolla myös tulvavuotena.

Kumisaappaat kuuluvat perusvarusteisiin. 

Helteelläkin lätäköitä on vähintään vesipisteen luona.

Tanska vs. suomalaiset festarit

Jos rahasi loppuvat, saat nostettua rahaa suomalaisella kortillasi (ainakin Visa Electron, Mastercard, Visa) suoraan festivaalialueelta. Palvelumaksuja menee prosentuaalisesti, mutta ei paljoa. Automaateissa on oman kokemukseni pohjalta rahaa aina. Useimmissa juoma-, ruoka- ja vaatekaupoissa festarialueella toimivat myös samat kortit, mutta asioiminen on sujuvampaa käteisellä. Suosi siis käteistä vähintään jonojen lyhentämisen vuoksi.

Roskilden festivaalialueella ikäraja alkoholille ja tupakalle on K18. Jos olet aikuinen Suomen mittapuulla, sinulta ei tulla kysymään henkilöllisyystodistusta kertaakaan festivaalialueella. Kannattaa silti ottaa henkkarit mukaan, että pääsee ilman hämminkiä maahan ja sieltä pois.

Kaljalasisi saat kantaa minne tahansa, vaikkapa pois festareilta jos niin haluat. Roskildessa anniskelualue on koko festivaali. Joinain vuosina kaljaa on saanut ostettua myös päälavan ja Arenan eturivistä.

Jos lempibändisi esiintyy päälavalla Orangella tai toiseksi suurimmalla lavalla Arenalla, ei sinun tarvitse jonottaa aamusta alkaen nähdäksesi bändin eturivistä. Molemmilla puolilla lavoja on portit, joista päästetään sisään tietty määrä ihmisiä. Muut jäävät näiden turva-aitojen ulkopuolelle. Suosituimmille bändeille muodostuvat omat jononsa lavojen sivuille hyvissä ajoin, mutta jonotusajat eivät veny aivan mielettömiksi, sillä loossit tyhjennetään jokaisen esiintyjän jälkeen eikä sinne voi jäädä notkumaan.

Festivaalialueella suurin osa toileteista on vesivessoja eikä bajamajoja. Leirintäalueella tilanne on toinen.

Hintataso Tanskassa on aikalailla sama kuin Suomen festivaaleilla, mutta hinta-/laatusuhde festivaaliruoassa kääntyy helposti tanskalaisten eduksi. Ruoka Roskildessa on maittavaa ja suuri osa on Reilun kaupan tuotteista valmistettua.

Suomen festivaaleilta tuttu panttikäytäntö on voimassa myös Roskildessa. Jokaisesta ostetusta muovimukista, viinikartongista, juomien kantotelineestä ym. saat rahaa takaisin. Pantti on kuitenkin pieni (alkaen 1 dkk eli n. 14 snt), joten ihmiset heittävät helposti tuoppinsa maahan. Tässä onkin köyhälle hyvä festariduuni. Vuonna 2008 Santigoldin 35 min mittaisella keikalla poimimme ystävieni kanssa kaikki jalkoihimme heitetyt tuopit. Samalla kun Santi tykitti lavalla tienasimme pari litraa vinettoa, ihan huomaamattamme.

Festivaalialue on kaikkiin suomalaisiin festivaaleihin verrattuna valtava. Lavoja on paljon, ja myös bändejä soittaa samaan aikaan useita. Jos sinun pitää kiirehtiä Arena-lavalta Odeonille tai toisin päin, varaa kävelymatkaan 15 minuuttia.

Jokaisen lavan kulmalla on iso puinen tolppa, jossa näkyy lavan päiväkohtaiset soittoaikataulut. Tolpat ovat myös erittäin hyviä kohtaamispaikkoja. (Paitsi silloin kun joku super-iso bändi on juuri lopettanut sillä lavalla.)

Arenan tolppa 2009

Roskilde Festival ei ole vain hyvää musiikkia ja kaljaa, vaan oheistekemistä löytyy vaikka kuinka paljon. Viiden vuoden aikana olen nähnyt niin luistinrataa, lihasvoimalla pyörivää maailmanpyörää ja lämmitettyä uima-allasta, skeittikisoja, kalastusta, talenttikisoja jne. Leirintäalueella on myös elokuvateatteri, joka näyttää laadukkaita kansainvälisiä elokuvia.

Leirinnässä sekä festivaalialueella kiertelevät joka aamu myyjät kahvikanisterit selässään, joilta voit ostaa tuoreen kahvin suoraan telttasi ovelta. Roskildessa painetaan myös omaa uutislehteä, jota voi ostaa kierteleviltä jakajilta. Useana vuonna englanninkielinen sanomalehti on ollut saatavilla, mutta muutamana viime vuonna tarjolla on ollut ainoastaan tanskankielinen vaihtoehto.

Omia juomia saa viedä festivaalialueelle! Käytännöt omien juomien suhteen ovat viime vuosina vaihdelleet, ja viime vuonna homma toimi seuraavasti: 

1) Leirintäalueelle saat viedä mitä juomia hyvänsä

2) Festivaalialueelle saat viedä yhden maksimissaan puolen litran kokoisen juoma-astian, kunhan se kuuluu panttijärjestelmään eikä ole lasia. 

3)  Valitsemasi juoma-astia saa olla avattu tai suljettu tölkki/ pullo/ muki tms, ja sen pitää kuulua joko yleiseen tanskalaiseen tai Roskilden omaan panttijärjestelmään. Sisällöllä ei ole väliä, mutta juotavaa ei saa olla puolta litraa enempää! Voit siis ottaa mukaasi Tanskasta ostetun 0,5 litran vesipullon tai Roskildesta ostetun pantillisen muovimukin, jonka olet täyttänyt omalla vodkallasi.

4) Tarkista nämä tiedot vielä Roskilden sivuilta ennen festivaalia!

Lopuksi, tanskalaiset ovat rehellisiä, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat, jos kysyt apua. Lähes tulkoon kaikki puhuvat erinomaista englantia, eikä omilla matkoillani ole koskaan tullut lainkaan ongelmia. Kaikki tuntuu sujuvan Roskildessa rennommin ja rauhallisemmin. Ehkä siksi että festareiden tärkein sääntö on hyvinvointi ja hauskanpito turhien rajoitusten sijasta? Tärkeät infot löytyvät myös Roskilde Festivalin omilta sivuilta ja festarin henkilökunta vastailee ahkerasti Facebook-sivuillaan tyhmiinkin kysymyksiin.

www.roskilde-festival.dk

Ps. Etenkin ekakertalaisten kannattaa myös tsekata festarijärjestäjien itsensä kokoamia vinkkejä.