Sleepercar

Eilen päättämättömyydessäni kuuntelin musiikkikirjastoani shufflella. Sieltä pärähti Yaphet Kottoa ja päivän suunta oli selvillä. Reitti kävi screamon kautta post-hardcoreen ja siitä vielä fiilistelemään rokimpaa Spartaa. Selasin 2003 vuoden Provinssi-kuvat esiin ja nostalgioissani reisirummuttelin Wiretap Scars -albumia. Mahtavan debyytin jälkeen Porcelain maistui puulta muutamia raitoja lukuunottamatta ja Threessiä en ole edes jaksanut kuunnella. Mitähän jäbät puuhaa nykyään? Onko Sparta vielä hengissä? Tätä miettiessäni At the Drive-inin pikkuveljeltä pamahti juuri sopivasti uusi ilmoitus MySpaceen: "Sleepercar -musiikkivideo ennakkokatselussa". Uutta materiaalia?

Ei. Sleepercar on Spartan keulahahmon Jim Wardin uusin projekti. Sparta elää vielä, mutta Ward on nyt päättänyt käydä käsiksi vuosien varrella kirjoitettuihin alt-country-biiseihin. Kyllä, entiseltä ATD-i-kitaristilta tuli ulos viime kuussa vaihtoehtokantria. Vaikka kantri olikin joskus kirosana korvilleni, ei tässä sentään ole kyse mistään dollypartonmaisesta meinigistä. En osaa oikeastaan verrata Sleepercaria yhteenkään yhtyeeseen, koska en ole alt-country-musiikkiin perehtynyt tarpeeksi Wilcoa ja Bonnie 'Prince' Billyä lukuunottamatta. Wardin ulinavokaalit tekevät Sleepercarista rosoisempaa kuin Wilco, mutta balladit eivät yllä lähellekään Bonnie 'Prince' Billyä - mutta kyllä kappaleista sitä americanaakin löytyy.

Viimeksi kuulin Wardista Bobby Byrdin kanssa tehdyn spoken word/ outoilu -levyn yhteydessä, vaikka häneltä lienee tullut soolo-ep:kin sen jälkeen. Meinasin aluksi kirjoittaa, että mies on koko ajan vain kauempana juuristaan, mutta ehkä tässä onkin kyse juuri niiden etsimisestä, onhan tässä kyse kuitenkin texasilaisesta kaverista.

Nyt tuli höpötettyä jo vähän liikaa yhdestä miehestä, onhan tässä mukana neljä muutakin. Yhtyeen debyytti, West Texas, ei ole kovin vahva, muttei huonokaan. Se on hyvä kokonaisuus, mutta perinteisimmät kantrivollotukset jäävät mitäänsanomattomiksi. Jos olisin törmännyt tähän tietämättä, että Jim Ward löytyy vokaaleista, en olisi kyllä tunnistanutkaan - sen verran on miehen laulu kehittynyt kaikista valittelevimpia ralleja huomioimatta. Jos "Sparta meets Wilco" kuulostaa hyvältä lähtökohdalta, pyöräytä ihmeessä alta sinkkubiisi A Broken Promise, ja päätä sen jälkeen tutustutko debyyttiin syvemmin. Se on levyn paras biisi. Toisaalta, jos oikea kantri maistuu, tsekkaa vaikkapa Heavy Weights.

http://www.myspace.com/sleepercarwesttexas