Roskilde-tärpit osa 2

Tällä kertaa luvassa viisi bändiä, joista JOKAINEN ON PAKKOTSEKKAUS. Sikäli kun viime vuonna oli tarvetta yhdistää festivaaleilla esiintyneet Klaxons, New Young Pony Club, CSS, Datarock, Goose ynnä muut elektroonista rockia ja poppia soittavat yhtyeet new rave -termiin, olisi tänäkin vuonna uusille genreille käyttöä. Täällä päässä nimittäin tuntuu, että nyt on pinnalla uusi aalto kokeilevia altsurock-bändejä, jotka muistuttavat yhtä paljon toisiaan kuin viime vuoden "new rave" -aktit. Viime vuonna odotin Klaxonsia eniten koko festivaaleilta, mutta seuraavista en osaa valita sitten millään kiinnostavinta.

Lähdetään liikkeelle vaikka MGMT:stä, koska parivaljakko saapuu Suomeen tovi ennen (23.6.) Tanskankeikkaansa. Jos siis ikää, aikaa ja rahaa löytyy, ostappa äkkiä lippu Tavastialle. Muita kesäkeikkoja MGMT heittää mm. Radioheadin lämppärinä. Brooklyniläisten miekkosten soundissa on paljon syntikoita ja kepeitä melodioita. Sitä on vaikea kuvailla, mutta "elektroonisvaikutteinen välillä psykedelian puolelle karkaava indie pop/rock" ei liene kaukana totuutta. Esimerkiksi Weekend Warsin perusteella vaikutteita on otettu 70-luvunkin suunnilta. Hehkutettu sinkkubiisi Time to Pretend ei ole yhtyeen parhaimmistoa. Sen sijaan Kids tulee varmasti olemaan kova kilpailija vuoden kesäbiisin tittelistä soittolistallani.

Tarkista itse: http://www.myspace.com/mgmt

Tyyliltään eniten samoille kulmille osuva Yeasayer (,jonka meinaan jatkuvasti kirjottaa Yeahsayer) itseasiasssa tulee myös samoilta huudeilta, Brooklynistä. Synasoundien sijaan Yeasayer yhdistelee psykedeeliseen altsu-/ indierokkiinsa tuulahduksia afrikkalaisesta ja itämaisesta musiikista. Etnisiä soundeja kammoksuvien kannattaa kuitenkin antaa miehille mahdollisuus, koska ne ovat lähinnä lisämausteita länsimaiselle pandabearmaiselle kokeelliselle rokille. Lisäksi 2080 oli ehdottomasti yksi parhaita viime vuonna julkaistuja biisejä ja se on pakko kuulla livenä!

Tarkista itse: http://www.myspace.com/yeasayer

Panda Bear alias Noah Lennox tuli mainittua edellisen yhteydessä. Seuraava esiteltävä Roskilde-akti, Battles muistuttaa enemmän miehen emäbändiä, Animal Collectivea. Leikkisät häröilyt voisi paikoitellen yhdistää myös Dan Deaconiin(, josta lisää jossain tulevassa Roskilde-tärppikirjoituksessa!). Battles on matikkarokahtavaa kokeellista jammailua, joka saattaa vallanmainiosti vetää Roskilden parhaan keikan tänä vuonna. En aseta isoja odotuksia newyorkilaisille (yes, kolmen suora), mutta Battlesin jokseenkin erikoisen tarttuva instrumentaalimusiikki luo varmasti ison tunnelman ympärilleen oikein esitettynä. Kuvitelkaapa vaikka Atlas livenä, huh! YouTubesta videoita katselleena pelkoni taitaa olla aiheellinen.

Tarkista itse: http://www.myspace.com/battlestheband

Instrumentaalibändistä toiseen. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, Holy Fuck! Tästä saisi väännettyä hauskoja sanaleikkejä, joihin en kuitenkaan sorru. Tälläkin kertaa kokeellinen musiikki tulee Pohjois-Amerikasta, mutta eri kaupungista, ja jopa maasta, Holy Fuckin ollessa Kanadalainen lo-fi-yhtye. Jäseniä on löytynyt yhtyeeseen mm. Enonista (eihän sitäkään taida kovin moni Suomessa tietää, jos jätetään laskuista muutamat kaverit). Battlesiin nähden musiikki on vähemmän progressiivista ja enemmän elektronista. Joistakin kappaleista tulee mieleen happoja vetänyt Jesse ilman syntikoita. Suosittelen tutustumiskappaleeksi pienimuotoista hittiä Lovely Allenia, vaikka se eroaakin pillun verran muusta materiaalista.

Tarkista itse: http://www.myspace.com/holyfuck

Etelärajan läpi takaisin Amerikkaan aina seuraavalle etelärajalle asti. Losangelesilainen Liars kiertää MGMT:n tapaan lämmittelemässä Radioheadia tänä vuonna. Post-punk- ja noise-hönkäisyjä lukuunottamatta tämäkin menee tähän new weird america-porukkaan. (Taisin löytää kaipaamani genren?) Mahtavan videon siivittämä Plaster Casts of Everything on oudolla tapaa raskas ja junnaava noise-ralli mutta myös koukuttava ja hieno kappale. Yhtyeen self-titled debyytiltä löytyy vastapainoksi kuitenkin rauhallisempaakin materiaalia. Last.fm:n mukaan naapuribändejä olisivat Deerhunter, Animal Collective ja Battles, mutta sen verran noiseksi tämä ajoittain menee, etten lähtisi vertailemaan mihinkään. Tästä joko tykkää tai sitten ei.

Tarkista itse: http://www.myspace.com/liarsliarsliars

Sikäli mikäli Foalsiin liittyvät Roskilde-huhut pitävät paikkansa, pitää bändi liittää kaltaistensa pariin, vaikka Briteistä tuleekin. Jos britit varmistuvat festivaaleille, saattaa siitä tulla tämän "genren" ensimmäinen "tsekkaa, jos aikataulut sallivat" -esiintyjä, sillä Foalsin blocpartymaiset ratkaisut eivät viehätä yhtä paljon kuin amerikkalainen ennakkoluuloton hulluus. Saas nähdä.