Cymbals Eat Guitars & Surfer Blood

Tänään esittelyssä kaksi viime viikon Last.fm-listaykköstä, jotka mainitsin myös festaripohdintatekstissä Flow'n yhteydessä. Molemmat näistä on erinomaisia isovelilbändejä. Levyjä varastettuna sellaisen isoveljen levyhyllystä, joka kuuntelee hyvää vinksahtanutta kitaramusaa, ja jonka lempibändi kautta aikojen on Sonic Youth (tai iästä riippuen mahdollistesti Yo La Tengo, Pavement tai Modest Mouse), mutta joka ei pelkää uusia tuulia.

Cymbals Eat Guitars

Joskus jotkut asiat vain jäävät ikuisuusprojekteiksi. Viime keväästä asti kalenterin välissä on pyörinyt muistilappu, jossa käsketään tutustua bändiin nimeltä Cymbals Eat Guitars. Silloin tällöin lehdet, nettimediat ja Pitchfork ovat muistuttaneet tekemättömästä työstä, mutta ennen viime viikkoa en vain saanut aikaiseksi.

Kuten arvata saattaa, vitkuttelu ei kannattanut. Ainakaan siinä mielessä, että debyytti Why There Are Mountains jäi pois vuoden 2009 parhaista levylistastani, vaikka ansioita kärkeen asti olisi ollut. (Kyllä, kaikki on ollut lähes valmista ties kuinka kauan loppujen listojen osalta, mutta kun ei ole aikaa saattaa niitä aivan loppuun...)

Why There Are Mountains ei ole levy, joka aukeaa helposti ja jää ensikuuntelun jälkeen soimaan päähän. Se on haastavaa kuunneltavaa, joka soi välillä iloisena poppina, utuisena tunnelmointina, vinkuvana kitarameluna ja ärsyttävinä avaruusääninä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka tekevät siitä laulajan äänen ohella radiosoittokelvottoman (poislukien hyvät radiokanavat) ja todennäköisen musiikkirunkkarien bändin. Ja vaikka edellinen kuvaus kuulostaa The Mars Voltalta, Cymbals Eat Guitars ei kuulosta.

Ajan kanssa Why There Are Mountains paisuu koko ajan isommaksi ja tärkeämmäksi levyksi, mikä on hyvä merkki. Se on näistä kahdesta enemmän isovelilevy, ja iskee siitäkin huolimatta että minulla ei ole sisaruksia.





MySpace: http://www.myspace.com/cymbalseatguitars
www: http://cymbalseatguitars.com/

Surfer Blood

Toinen tapaus prikulleen yhtä hyvä tapaus (0,1 Pitchfork-pojoa huonompi) on Surfer Blood. En muista tilannetta, mutta kuuntelin levyä jossain jo viime vuoden puolella, ihastuin ja unohdin. Unohduksissa bändi ei kuitenkaan kauaa voinut olla. Liioittelematta jokaiselta "tarkkaile vuonna 2010"-listalta löytyvän yhtyen hype on vasta alkuvaiheissaan, sillä tovi sitten Pitchfork pisti devyytille arvioksi 8,2. Tästä kaikki vasta alkaa.

Debyyttilevy Astro Coast kuulostaa rantalevyltä, eikä ihmekään kun yhtye on kotoisin Floridan West Palm Beachilta. Rantalevyltä, joka kertoo enemmänkin rantalentopalloilusta, uimisesta ja ihmisten tiirailusta - mutta myös vähän siitä surffaamisesta. Vaikka tällä hetkellä mittari täällä näyttääkin -18 astetta, ei levy tunnu väärältä näihinkään olosuhteisiin. En voi silti kieltää, etteikö ulkomaankaipuuni kasvaisi Astro Coastia kuunnellessa.

Jos unohdetaan meret ja hiekka ja maisemat ja tunnelmat ja muut mielleyhtymät, Surfer Blood uppoaa isoveljien lisäksi todennäköisimmin sille jengille, joka on ihastuksissaan Grizzly Bearista, Animal Collectivesta, Vampire Weekendistä, Girlsistä ym. (Mä en kyl erityisemmin diggaa Vampire Weekendistä, mut tää iskee.)





MySpace: http://www.myspace.com/surferblood