Massive Attack: Heligoland

Alkanut vuosi tuntuu olevan siunattu toinen toistaan mahtavimmilla levyuutuksilla. Vielä ennen kevättä saadaan nauttia mm. Broken Bellsistä (The Shinsin James Mercer ja Gnarls Barkleyn Danger Mouse), Delphicistä, Vampire Weekendistä, Spoonista, Owen Pallettista (Final Fantasy), Cold War Kidistä, Beach Housesta, Yeasayerista, Hot Chipistä, Four Tetistä, Los Campesinos!ista, The Magnetic Fieldsistä, Groove Armadasta, Lightspeed Championista, The Radio Dept.:sta, Xiu Xiusta, jj:stä,  Goldfrappista, She & Himistä ja Massive Attackista.

(Lisäksi tältä vuodelta voi odottaa uutta kuunneltavaa mm. Arcade Firelta, Fleet Foxesilta, Justicelta, Klaxonsilta,  LCD Soundsystemilta, MGMT:ltä, Mystery Jetsiltä ja Of Montrealilta!)

Kaikkea ihanaa on siis luvassa niin paljon, ettei kaikkeen ehdi edes kunnolla perehtyä. Yksi eniten odottamistani julkaisuista on siis otsikossakin komeileva Massive Attackin Heligoland, joka ehtikin jo vuotaa internetiin. Syksyllä Suomessa vierailleet britit tarjoilivat Helsingin jäähallissa esimakua albumista, joka kuulosti oikein oikein oikein lupaavalta. Erityisesti ylistin toiseksi viimeisenä soitettua Marakeshia, jonka nimi on vaihdettu levylle Atlas Airiksi.

Kokonaisuutena Heligoland on upea levy, joka suurimmaksi osaksi soljuu eteenpäin kuin puro konsanaan. Pari mutkaa matkassa kuitenkin on. Martina Topley-Birdin tähdittämä Psyche  on joutunut uudistusten kohteeksi matkan varrella, eikä uusi versio kuulosta läheskään niin hyvältä kuin aiemmin syksyllä Splitting the Atom ep:llä kuultu Psyche (Flash Treatment). Kokonaisuudenkin kannalta uusi versio oli huono ratkaisu. Miksi pilata erinomainen kappale?

Toinen iso kysymysmerkki kohdistuu juurikin keikan perusteella hehkuttamaani Atlas Airiin. Jäähallissa  massivisesti hyökännyt kappale on saatu kuulostamaan levyllä nykivältä, jumittavalta ja huomattavasti vaisummalta. Vaikka sävellys itsessään takaa sen silti olevan levyn parhaimmistoa, pettymys on suuri, sillä eri tuottaja(t) olisivat varmasti pystyneet hiomaan siitä Massive Attackin uran parhaan kappaleen.



Heligoland on toteutettu runsaan vierailijakavalkadin kanssa, mikä paljastuukin sen isoimmaksi voimavaraksi. Vokaaleissa kuullaan niin TV on the Radion Tundea ja pitkän linjan reggae-jamppaa Horace Andya kuin Elbow'n Guy Garveyta ja Blurin Damon Albarniakin. Samalla soittimissa häärii mm. Portisheadin jäseniä. Vaikka onkin miellyttävää kuunnella muualta tuttuja ääniä uusissa ympäristöissä, biisit kuulostavat silti enemmän Massive Attackilta kuin vierailijoiden omilta projekteilta.

Esimerkiksi Tunden vahvistama avausraita Pray for Rain on levyn parhaimmistoa ja kuulostaa edelleen tuoreelta, vaikka kappale kuultiin myös em. Splitting the Atomilla.


Levyn toiseksi viimeisenä raitana soivaa Saturday Come Slow'ta vahvistaa Damon Albarn, ja tulkitsee sen miltei levyn kauneimmaksi raidaksi asti. Myönnän, että suhtautumiseeni vaikuttanee jonkinlainen Blur-menneisyyteni, mutta joka tapauksessa kappale on upea. Heligolandin voisi toivoa päättyvän tähän hienouteen. Vaikka Atlas Air onkin paras lopetuskappale, se ei istu heti tämän balladin perään.



Loppuun seuraavan singlen Paradise Circuksen tuore musiikkivideo, jota ei suositella katsottavaksi alaikäisille:


MySpace: http://www.myspace.com/massiveattack
Spotify: Massive Attack – Splitting The Atom
www: http://massiveattack.com/