Vielä on kesää jäljellä...

...soi taas varmasti joka radiokanavalla taukoamatta. Onneksi en kuuntele radiota. Pahoittelen otsikkoa. Se on varmasti hirvein, jonka olen ikinä kirjoittanut.

Kuulokkeissani on tänä kesänä soinut kaikenlaista. Nämä eniten soitetut hahmottuivat tänä vuonna kesälevyiksi jo todella aikaisin, mutta kestävyystestissä meni tovi ennen kuin uskalsin julistaa kesämusalistauksen/2009. Melkein myös unohdin, että lupasin pistää tämän tänään ilmoille, koska päädyin taas katselemaan keikkoja. Viiden kärki aakkosjärjestyksessä.

Passion Pit: Manners

Vaikka tänä kesänä ei selkeää korvaajaa viime kesän MGMT:lle ole löytynytkään, Passion Pit tuntuu olevan lähimpänä. Sen saattoi päätellä hypen määrästä jo viime vuoden puolella. Helium-laulu, pirteät melodiat ja useampi radiosoittobiisi yhdistettynä kestävään kokonaisuuteen täyttänevät kaikki kesälevyn vaatimukset. Kuten Melt-raportissa jo kirjoitinkin, yllätyin keikalla, kuinka monta hyvää biisiä levyltä oikeasti löytyikään. Soundaa ilmavasti eikä kulu nopeasti. Pyöreä mutta ei pallo.

Phoenix: Wolfgang Amadeus Phoenix

Tämä ei sinällään mielestäni ole ylitse muiden -levy Phoenixilta, mutta näillä ranskalaisilla on tapana kuulostaa aina kesäiseltä. Lisztomania ja muut hitit on vaikea kuvitella syyskaamoksen tai räntäsateen taustamusiikiksi. Phoenixilla on vain sellainen side kesään kuin Sweat (A la la la long):lla Jaffaan. Levy olikin varmasti tarkoituksella ajoitettu julkaistavaksi toukokuun loppuun.

Portugal. the Man: The Satanic Satanist

Mahdollisesti alaskalaisten paras levy. The Satanic Satanist on kesäisen kepeä lätty, joka ei kuitenkaan päästä helpolla. Ehdoton kasvaja ja täysikasvuisena tämäkin ansaitsee muutakin kuin vain taputukset. Se on eheä kokonaisuus, josta silti voi irrottaa biisejä yksityissoittoon, mikä on jo sinänsä yksi kriteeri täydelliselle levylle. Täysiin pisteisiin ei kuitenkaan päästä, koska lopussa vähän lässähtää. Lyriikoiden puolesta teemalevy, joka kertoo miesten nuoruusvuosista Alaskassa. Tässä levyssä on maailman mageimmat kannet (fyysisesti). Jos kesän minikiertue Suomessa jäi väliin, ei hätiä mitiä, bändi tulee myöhemmin tänä vuonna uudelleen vierailulle. Olen eturivissä.

White Lies: ...To Lose My Life

Vuoden alkupuoliskolla ennustelin tämän jäävän yksitoikkoiseksi levyksi, mutta olin niiiiin väärässä. Rakastan lähes jokaista biisiä albumilla. Vaikka bändin soundi onkin kuultu jo niin monesti ennenkin, jokainen biisi on tarttuva unohtamatta vuoden parhaita lyriikoita. 4-real, sanoitukset ovat niin hyviä, etten muista fiilistelleeni ikinä näin paljon sanoja. Tällä levyllä ei kuulla mitään normaalia rakkausskeidaa vaan novellimaisia tarinoita jokapäiväisistä asioista, joista ei kuitenkaan ole ennen lauluja kirjoitettu - ainakaan yhtä taitavasti. Haluan kuitenkin korostaa, että hyvät lyriikat eivät tee paskasta biisistä hyvää, joten toimivuutta on pakko löytyä muiltakin osa-alueilta. Yksi parhaista debyyteistä aikoihin! Tsekatkaa Flow'ssa!

The Whitest Boy Alive: Rules

Rules on ollut selkeästi heinäkuun levy. Vaikka tätä tuli kuunneltua jonkin verran jo lopputalvesta/ alkukeväästä, kesäkuuntelut ovat olleet huipussaan. Liekö sitten johtunut siitä, että esimerkiksi Timebomb on kuin tarkoitettu kävelybiisiksi, ja tempo oli aiemmin tänä vuonna liian nopea liukkaille jalkakäytäville. Hyvien jamitteluiden lisäksi sanoitukset ovat aidontuntuisia, mutta oivaltavan nerokkaita. Freedom is an opportunity only if you're able to say no. Hurraa! Eikä tässä vielä kaikki, sillä bändi on vielä parempi lavalla. Buukatkaa joku jäbät Suomeen, pliide! Nähty kolmesti tänä kesänä eikä vieläkään riitä.

Kesän alussa muitakin kesälevyehdokkaita löytyi. Yeah Yeah Yeahs, La Roux, Metric ja Bat for Lashes julkaisivat levyt, jotka vastoin odotuksiani eivät kestäneetkään soitossa kuin tovin. Kasabiania ja Empire of the Sunia en muistanut kuunnella tarpeeksi, mutta ne kuulostavat siltä, että saattaisivat ansaita paikkansa yllämainittujen joukossa. Muutamat sen sijaan sisälsivätkin sen verran melankoliaa, että säästelen niitä suosiolla pimeämpiin iltoihin.

Bonus1:

Tämä uusi musiikkivideo löytyy varmasti jokaisesta musablogista. Uusi Friendly Fires -sinkku julkaistaan kuukauden päästä, mutta video tupsahti Interwebziin viime viikolla. Harmittaa, ettei tätä julkaistu paria kuukautta aiemmin, sillä tässä olis ollut kovaa potentiaalia. Tai siis, nythän on vasta heinäkuu.

Friendly Fires - Kiss of Life

Iloista huomata, että !!!-vaikutteet ovat katoamassa musiikista, vaikka suoraan Nic Offerilta otetut tanssiliikkeet ovat edelleen mukana. Toisaalta, en tiedä onko tämä vieläkään kovin omaperäistä. Eikö tällänen 'hipimpi' ja 'progempi' matsku ole aika in tällä hetkellä indie rock -piireissä? Arctic Monkeyskin on uuden levyn perusteella kalastellut samoilta vesiltä vaikutteita, vaikka lopputulos onkin aivan eri. Toisaalta, uudistuminen on yleensä plussaa, ja oli miten oli, Kiss of Life on ihan v*tun hyvä biisi.

Bonus2:
Kesäsoittolista! Kesän ylivoimasesti eniten soitetuimpia biisejä tältä vuodelta. Hittiputki! Kaikki sydämen arvoisia! Luonnollisesti kaikkia kesäbiisejäni ei löydy Spotifysta.

1. Jack Peñate: Be the One
2. Daniel Merriweather - Change (feat. Wale)
3. The Whitest Boy Alive - Keep a Secret
4. Miike Snow - Animal
5. Phoenix - 1901
6. Metric - Help I'm Alive
7. Peter Bjorn and John - Nothing to Worry About
8. Passion Pit - Sleepyhead
9. Au Revoir Simone - Knight of Wands
10. Animal Collective - My Girls
11. Yeah Yeah Yeahs - Heads Will Roll
12. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
13. Empire of the Sun - Walking on a Dream
14. White Lies - Death
15. The Temper Trap - Sweet Disposition
16. The Juan MacLean - One Day (Surkin Remix)
17. Bat for Lashes - Daniel (Duke Dumont Remix)
18. Moderat - Rusty Nails
19. Deadmau5 & Kaskade - I Remember (Caspa Remix)

Avaa tästä!
tai: spotify:user:foonk:playlist:7zYyZ7DG2VXTjt5NB2gLoV

Ps. Mikäli joku haluaa vuorovaikuttaa, minua kiinnostaa tietää, mikä on tämän kesän virallinen kesärenkutus. Kuulen näistä aina vasta tosi myöhään syksyllä.