Underwater Sleeping Societyn keikalla mietin, missä tilanteessa olen nähnyt bändin aikaisemmin. En muistanut. Tämä keikka muistutti edellisiä ainakin siinä määrin, ettei tästäkään kerrasta saanut oikein mitään järisyttävää irti. Toki miekkoset ovat taitavia soittajia ja biisitkin ovat hyviä, mutta jossain kohtaa lavalla on pakko mättää, jos keikoista ei muista jälkeenpäin mitään? Eikä se siis johtune pelkästään pohjista...
Pintandwefall on sitten toinen ääripää. Etukäteen jaksan aina vähän nihkeillä tyttöbändeistä (koska se nyt vaan on kylmä fakta, että tytöiltä vaaditaan enemmän), mutta zorrotytöt todistavat joka kerta ennakkoasenteeni vääriksi. Näin kävi tälläkin kertaa. Sekä soitto- että esiintymistaidot olivat parantuneet selkeästi edellisestä kerrasta, ja tuntuu kuin soittimiakin olisi vaihdeltu useammin. Nimenomaan soittopelien keskenäinen vaihtelu toi show'hun lisää intohimon tuntua ja lisäsi kiinnostavuutta. Lavaenergia oli totuttuun tapaan kuitenkin se juttu, joka teki tytöistä illan viimeiset esiintyjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti