Lokakuulevyjä

Syyskuun tapaan on kuluvakin kuukausi löytänyt omia juttujaan. Kuun vaihteessa luukutus kohdistui screamoon ja post-hardcoreen, mutta nyt stereoissani on pauhannut jo tovin post-rock ynnä muu pimeisiin iltoihin helposti uppoava fiilistely. Tässä viime viikkojen suosikit, vaikka sen post-rockin edustus jääkin aika ohueksi kuuntelumääriin nähden.

Saltillo: Ganglion
Tämä viulu- ja pianotäytteinen levy ei ole jälkirokkia vaikka tunnelmallista onkin. Oikea genretys taitaa osua jonnekin downtempon tai trip-hopin suuntaan. Saltillo lienee tykästynyt Clint Mansellin elokuvasävellyksiin. Jos et tiedä, kuka herra Mansell on, tsekkaa ihmeessä elokuvaohjaaja Darren Aronofskyn viimeisimmät leffat (Requiem for a Dream, The Fountain) ja niiden soundtrackit. Muun muassa avausraidassa ja loppupuolelta löytyvässä Praisessa mennään hyvinkin syvälle unelmiensielunmessumaisiin äänimaailmoihin. Osui ja upposi, mutta siihen lienee vaikuttanut myös edellä mainittujen elokuvien kuuluminen suosikkeihini valkokangaskulttuurin osalta.

Kuuntele: Saltillo: Praise (rapidshare)
http://www.myspace.com/saltillo

Antennas to Heaven: The Line Between Myth and Reality Has Always Been in Finland
Kiinnostukseni heräsi auttamattomasti, kun huomasin Godspeed You! Black Emperorilta nimensä lainanneen brittiyhtyeen ristineen albuminsa kiehtovasti Suomi-aiheisesti. Itse levy ei ole geneeristä post-rockia vaan se vaikuttaa poikkeuksellisen hyvältä unilevyltä - jopa genrensä sisällä. Soitanto on kohtuullisen rauhallista ja hyvässä mielessä laahaavaa. Kappaleet sisältävät suurissa määrin puhuttuja vokaaleja, jotka muistuttavat minua Heroes tv-sarjan Mohinderin puheesta. Musiikin kanssa höpötys muuttuu kuin soitetuiksi iltasaduiksi, tai puhutuiksi tuutulauluiksi. Toimii.

http://www.myspace.com/antennas

Rururu: Rururu
J-post-rockia. Sanat on ulistu tunnelmallisten jälkirokkisoundien päälle kyllä niin venyvästi, että tässä voitaisiin japanin sijasta laulaa ihan yhtän hyvin suomeksi, englanniksi taikka tanskaksi. Vaikkei vokaalit yleensä sovikaan post-rock-mieltymyksiini, japsibändin materiaaliin ne tuovat oman lisänsä. Rururu, kuten sen virheellisesti länsimaalaisin kirjaimin kirjoitan, on jotakuinkin sekoitus vitkuttelevaa progressiivista post-rockia sekä rytmipuolelta voimakasta post-metallia. Jotain siitä rajalta. Tykkäsin niin paljon, että lisäsin sydämiä Last.fm:ssä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla puolelle levyn kappaleista.

Kuuntele: Rururu: Kibounohana (rapidshare)
http://www.myspace.com/rururuzankyo

Kaiser Chiefs: Off with Their Heads
Vaikka aluksi pettymykseni olikin mega-mittava, on levy auennut muutamien lisäkuuntelukertojen myötä. Tämä on silti heikko suoritus aiempaan verrattuna. Employment oli mahtava debyytti, sitä seurannut Yours Truly, Angry Mob ihan kelpo levy ja tänään julkaistu uutuus astetta huonompi lätty. Hittibiisejä ei oikein löydy, ja Never Miss a Beat on yhtyeen surkein singlelohkaisu. Lähes jokaista kappaletta tuntuu vaivaavan sama vika: alku on lupaava mutta puolivälin jälkeen alkaa mielikuvituksettomuus puuduttaa. Vaikka nyt dissasinkin uutta albumia voimakkaasti, en ole silti saanut pidettyä sitä pois soittimestani. Vahvimmillaan Kaiser Chiefs on rauhallisemmissa kappaleissa, jotka tälläkin levyllä kuulostavat hyviltä.

http://www.myspace.com/kaiserchiefs