Torstaina lähdin kämppiksen pakoittamana Helsinkiin tsekkaaman Bloc Partya, vaikka syksyllä en 44 euron hintaisista lipuista innostunutkaan. En ole aivan varma, oliko hinta-/laatusuhde aivan kohdillaan, mutta pahaa sanaa en osaa keikasta sanoa.
Lämppärinä häärinyt entuudestaan tuntematon Delphic oli parempi kuin MySpacen perusteella saatoin odottaa. Brittinelikon lyhyt lämmittely herätti mitä erilaisempia mielikuvia yllättävänkin paljon. Kappaleet raikasivat kirjavasti elektronisia vaikutteita enemmän kuin illan pääaktilla. Esimerkiksi eräässä biisissä kaikui kovinkin puhtaat trance-vaikutteet yhdistettynä indie rockiin, ja yhdistelmä toimi hämmentävän erinomaisesti. Samaisen kappaleen kitarasoolon jälkeen päässäni alkoi soida Melrose Placen tunnari, eikä se (yllättävää kyllä) ollut negatiivista. Kuten sanoin, Delphic herätti minussa tuntemuksia. Viimeisenä soitettu Counterpoint oli vielä ihanampi kuin studioversio.
Jumalattoman määrän maailmalla levyjä myynyt Bloc Party aloitti vähän liiankin lupaavasti. Avausrallina toimi tämän hetkinen lempikappaleeni yhtyeen tuotannosta (One Month Off), joten pelkäsin loppukeikan lässähtävän, koska eniten odotettu kappale tuli heti alkuun. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tanssivireeni vain yltyi loppua kohden, vaikken voi myöntääkään tuntevani yhtyeen tuotantoa läpikotaisin. Bloc Party on edustanut vuosien ajan minulle sitä ihan hyvää indie rockia, joka ei ole koskaan kuitenkaan erityisemmin sytyttänyt. Odotukseni keikasta eivät siis olleet suuret enkä keikan jälkeenkään ollut haltioissani, mutta uskon bändin täyttäneen suurimpienkin fanien odotukset.
Settilista koostui mukavan tasapuolisesti kaikkien kolmen levyn kappaleista painottuen luonnollisesti uudempaan tuotantoon. Uuden levyn kappaleista erityisesti Mercuryn keikkasovitus teki vaikutuksen. Yleisöä liponeet välispiikit pistivät hymähtelemään, mutta vaikutti että bändi oli vilpittömästi sanojensa takana. Ette ole vain kaunein vaan myös imartelevin ja ystävällisin yleisö kiertueellamme. On harmi lähteä täältä takaisin Britteihin.
Jäähallin tyhjennyttyä oli aika siirtyä virallisille jatkoille Virgin Oiliin, missä Bloc Partyn keulahahmo Kele Okereke heitti dj-keikan. Ennen Keleä soittanut Top Billin houkutteli lattialle kohtuullisesti ihmisiä, ja lattialla raikasi mm. täälläkin mainostamani Formal Disco Riotin remix Joensuu 1685:n Sick Citystä. Kelen astuessa koneiden taakse tanssilattia täyttyi reunojaan myöten, mutta hurmosta kesti vain tovin. Kele pisti jatkosettinsä käyntiin vauhdikkaasti mm. Klaxons-remixillä, Kid Cudi vs. Crookersilla, vanhemmalla M.I.A.lla ja Peachesilla. Puolitoistatuntisen puolivälissä setti kuitenkin lässähti Kelen tehdessä paljon miksausvirheitä ja biisien muuttuessa yksitoikkoisemmiksi ja kuluneiksi. Tätä mukaa myös tanssilattia tyhjeni eikä bilefiilis kantanut loppuun asti.
Lisää kuvia täällä.
Niinku Nenis sano: "tunnetusti bändijätkät on paskoja dj:itä"
VastaaPoista