lauantai 12. tammikuuta 2013

Suvi Koivu

Korkkaan All Earsin vuoden 2013 kirjoittamalla eräästä viime vuonna debytoineesta suomalaisartistista, josta olisin halunnut kirjoittaa jo vuonna 2012, mutta josta en sitten syystä tai toisesta saanut postausta aikaiseksi. Kyseessä on tamperelainen Suvi Koivu, jonka Matkalla uuteen kaupunkiin keräsi mairittelevia arvioita, ja nappasi maininnan Rumban ja YleX:n Tulevaisuuden tusina 2013-listalta. Nimestään huolimatta on Suvi Koivu laulajansa nimeä kantava yhtye, eikä sooloartisti. Suvin (laulu) lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Ville Aalto (kitara), Olli Sillanpää (basso) ja  Konsta Pokkinen (rummut).

Suvi Koivu. Kuva: Jukka Salminen.

Suvi Koivu sotkeutui mielikuvissani pitkään Kaisa Valaan ja Suvi Isotaloon (toistaiseksi en ole ehtinyt paneutua kahteen jälkimmäiseen, joten en osaa sanoa, ovatko assosiaatiot mistään kotoisin). Kun vihdoinkin sitten sain tartuttua debyyttilevyyn ymmärsin, että käsillä on jotakin merkittävää.

Heti ensimmäisenä kuultava Parempaa aikaa tarjoaa kuulasta haikeutta, jota singlenäkin julkaistu Kaupunki on julma paikka jatkaa onnistuneesti. Kauan lipuu joka kerta hieman ohitse, mutta sitä seuraa levyn hienoin kappale eli Kun lähdin pois. Kappale alkaa rumpukompilla, kasvaa vaanivalla bassokuviolla, täydentyy mystisellä kaikukitaralla ja pakahduttaa heleällä hieman säröisellä kitaramelodiallaan. Olen myyty! Toiselle levylle voisi omasta puolestani koostua kymmenestä tämäntyylisestä kappaleesta. Hienoa!

Seuraavaksi kuullaankin videobiisi Helppo. Kaunis kappale sekin.



Suvi Koivun musiikissa on eleganttia kepeyttä, helppoutta ja hienostuneisuutta. Levyn yleissoundi on ilmava ja pääosassa loistaa itseoikeutetusti Suvin konstailematon laulu, jota akustiset kitarat ja helkkäävät sähkökitarat sopivasti maustavat. Musiikillisia vertailukohtia on helppo hakea Matti Johannes Koivun ja Ultramariinin tekemisistä. Itselleni jostakin syystä mieleen nousevat myös Jonna Tervomaa, Katri Ylander ja Scandinavian Music Group. Suvi Koivun musiikissa kiinnostavinta on se, että vaikka se onkin melankolista, se ei ole surullista, vaan pikemminkin toiveikasta ja haaveilevaa.



Levyn julkaissut m.dulor on opittu tuntemaan indiepiireissä levy-yhtiönä, jonka toimintaa on hyvä pitää silmällä. Tänä vuonna lafka lihottaa laadullisesti korkeatasoista julkaisukatalogiaan ainakin Pimeyden debyyttillä, joka luketuu ehdottomasti tämän skribentin vuoden odotetuimpien levyjen listaan.

Suvi Koivulla ei ole tällä hetkellä keikkoja buukattuna, mutta heti kun tulevat Helsinkiin niin pitääpä mennä tarkistamaan livekunto.

Kotisivut: suvikoivu.fi
Facebook: http://www.facebook.com/pages/Suvi-Koivu/235847539829079?fref=ts

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti