Koska pari vuotta sitten loma kului nähtävyyksiä ja museoita kierrellessä, tällä kertaa oli päästävä lähemmäksi kansaa. Niinpä selailin jo ennen matkaa aarrearkuksi osoittautuneesta Last.fm:sta Pietariin lomapäivikseni listattuja keikkoja. Kaikesta päätellen ulkomaisten bändien tarjonta on Venäjällä vielä ankeampaa kuin Suomessa, oli pakko valita ennestään tuntemattomien venäläisten esiintyjien joukosta, mikä toki minulle passasi - juonhan ulkomaillakin vain paikallisia oluita.
Vaikka tarjontaa olisi ollut aina gootti-electrosta abstraktiin hip-hoppiin, arpa osui post-metallia soittaneen Los Bananasin keikkaan. Osoite ylös venäjäksi kyrillisin kirjaimin, sormi pystyssä tien varteen, hinta tingattuna matkaten pimeällä taksilla keikkapaikalle ja sormi suussa harhailemaan. ГЭЗ-21:n (tuttavallisemmin "Ges") löytäminen osoittautuikin yllättävän hankalaksi tehtäväksi, kun keikan alkamisminuuteilla tajusin istuvani kaljalla väärässä baarissa. Paikallisen opastuksella Los Bananas ei kuitenkaan jäänyt näkemättä, ensiksi piti vain vaeltaa bunkkerin kellariin, takaovesta ulos, parin porttikongin läpi, kulman taa, kolmekerroksisen hökkelin ylimpään kerrokseen, ulkorappukäytävän läpi ja ovesta sisään - ja tämä oli ainut reitti paikkaan.
Keikkakulttuuri Venäjällä tuntuu olevan varsin erilainen kuin Suomessa. Bändi oli jo alottanut, kun pääsimme hieman yli kahdeksan paikalle. Lämppäreitä ei ollut. Liput olivat 200 ruplaa eli noin 5,80 euroa. Yleisöä oli noin viidenkymmenen hengen verran, mutta sali oli täynnä, sillä ihmiset istuivat riveissä muovituoleilla. Minä vein viimeisen muovituolin. En osaa sanoa, johtuiko tämä istumiskäytäntö vain keikkapaikasta, sillä sali oli kapea ja lavaton huone, eikä takariville olisi show varmastikaan näkynyt, jos oltaisiin menty Suomen malliin.
Itse keikka oli parempi kuin odotin. Nimellä pilattu bändi veti ammattitaitoisesti ja tunteella post-metallinsa läpi, ja mukana ollut äitinikin innostui kiittelemään heitä parhaasta keikasta show:n jälkeen (epäilen, että viesti ei mennyt perille bändin kielitaidon vuoksi). Los Bananas oli tyypillinen post-rockin ja sludgen siirtymävaihebändi, eikä sinänsä erottunut mitenkään Red Sparowesista, Russian Circlesistä tai Pelicanista, mutta en väittäisi venäläisten yhtään huonomminkaan pärjänneen - muilta osin kuin nimivalinnalta. Levy lähtee tilaukseen netistä, koska bändiltä ne olivat loppuunmyyty.
Gesistä palasimme vielä Fish Fabriqueen, missä siis olimme vahingossa aikaisemmin piipahtaneet. Siellä käynnistyi samoilla minuuteilla myös keikka, mutta vaikutti kuin yleisö olisi notkunut kuppilassa muista syistä. Aavikkomaista electroa soittanut yhtye lämmitti sekin sydäntäni, mutta keikasta ei pahemmin jäänyt mitään mieleen - lieneekö johtunut veressäni virranneesta vodkasta.
Suosittelen lämpimästi matkailijoita käymään ennakkoluulottomasti tällaisissa paikoissa, koska niissä pääsee käsiksi paikallisten kulttuuriin paremmin kuin missään, vaikka ainakin itärajan tuolla puolen kielitaidottomuudesta oli syntyä ongelmia. Vaan kyllä vessa löytyy ja kaljat saa käteen varmasti ilman yhteistä kieltäkin :-)
http://www.myspace.com/losbananasrussia
http://www.losbananas.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti