No niin, aiheeseen. Oikeastaan en aio tehdä tästä levyarviota, koska se ei olisi vielä mahdollista. Levy nimittäin pyörii ensimmäistä kertaa läpi vasta viides kappale allaan, eikä oikeastaan ole tästä edes sen kummemin vielä mitään sanottavaa. Tässä vaiheessa kuuntelukokemusta tämä kuitenkin vaikuttaa tämän vuoden yhdeltä tärkeimmältä musiikkiteolta. Kiekko pärähti ihan vahingossa soimaan soittolistalta ja pysätytti siihen paikkaan. Jokainen kappale on ollut malliesimerkki upeasta coverista.
Poiketakseni taas hetkeksi taas aiheesta erinomaisen coverintekijän tulee kuulostaa itseltään. Ne yläasteen musiikintunneilla soitetut kappaleet, joilla tavoiteltiin samaa tunnelmaa kuin alkuperäiskappaleessa, eivät olleet hyviä covereita, vaikka ne oltaisiin esitetty hyvin. Jos meinaa tehdä saman uudestaan se pitää tehdä joko paremmin tai erilailla. Viimevuotisella Leevi and the Leavings -tribuuttilevyllä turhan moni esiintyjä ei tehnyt kumpaakaan, vaikka joukosta löytyikin muutama helmi. Brightboyn veto ei ehkä voittanut Leevien Kyllikkiä, mutta erilaiselta se saundasi ainakin. Enkä sano erilaista nyt sillä negatiivisella sävyllä, jota käytetään, kun ei kehdata sanoa, että ystävällä on ruma hattu päässä.
Matti Johannes Koivulla on myös oma kosketuksensa Irwinin biiseihin. Ei sillä, enemmän olisin yllättynyt, jos tässä olisi lähdetty haeskelemaan sitä samaa Goodmanin räkäistä soundia :-D Se pysättävä tekijä oli se, että kappaleet yllättäen sopivat myös Koivun suuhun, vaikka ne on kauniisti ja rakkauslaulujen omaisesti esitetty. Nämä kuulostavat uusilta kappaleilta, joihin on tutustunut jo valmiiksi. Miljoonat kuunnellut Irwinit ovat takaamassa vain sen, että voin laulaa mukana jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kiinnostavaa nähdä, kauanko tämä levy säilyttää kiinnostavuutensa.
http://www.myspace.com/mattijohanneskoivu (Ei tippa tapa on kuunneltavissa täällä)
http://www.mattijohanneskoivu.net/
Ps. Kiertueella NYT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti