torstai 27. tammikuuta 2011

Sleigh Bells

Torstaissa mennään ja olen ehtinyt viime päivinä maakuntamatkailemaan, täyttämään vuosia sekä nauttimaan fine diningista ja live-musiikista. Edessä häämöttäis vielä mm. Docpoint-näytöksiä ja lisää livemusahommia. Huh!

Tosiaan tälläkin viikolla raahauduin maanantaikeikalle, kun Sleigh Bells heitti ekan klubikeikkansa Suomessa Tavastialla. Muistikuvat viime kesän Flow Festivalin esiintymisestä olivat kaikessa hataruudessaan kiitettävät, joten maanantaita oltiin odoteltu. Muiden odotuksista on tietty vaikea sanoa, mutta omalla kohdallani ilta eteni täsmälleen käsikirjoituksen mukaan.

Sleigh Bells

Bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä, mutta koko setin kesto oli maksimissaan kolme varttia, joten kotia kohti pääsi lähtemään hyvissä ajoin. Narikkajonossa mutistiin lyhyestä keikasta, mutta muistuttaisin, että duon debyyttialbumi kestää 32 minuuttia. Kaikessa yksipuolisuudessaan ja raskaudessaan kerta-annoksen koko oli mielestäni juuri sopiva - punk-keikan mittainen.

Slayer-introlla alkanut keikka varmasti miellytti, jos Treats kuului viime vuoden lempparilevyihin, kuten minulla. Levyltä tutut kontrastit oli lavalla kärjistetty äärimmilleen, ja keikka rakentui Derek Millerin röyhkeän rouhean särökitaran ja Alexis Kraussin mumisevan laulun varaan. Lyriikoista ei saanut sen enempää selvää livenäkään, mutta Rill Rillin aikana yleisö antautui yhteisvoimin yhteislauluun. Muutenkin maanantai-illaksi meininki oli epäilyttävän hyvää - jos jätetään pois laskuista laimeat encore-taputukset.

Sleigh Bells

Sleigh Bells

Sleigh Bells

Keikan jälleen päässäni soivat kaikki biisit samaan aikaan ja silmissäni välkkyivät ison roolin keikalla saaneet strobovalot. Fiilistelyä oli pakko jatkaa kotona, mikä yleensä kertoo onnistuneesta illasta. Lavalla  rymynnyt Krauss ei varastanut koko show'ta, vaikka niin olisi voinut käydä. Vertailukohdekin vähän yllättäen löytyy. Vaikka Sleigh Bellsin musiikki kuulostaa tuoreelta, livekokemus osui hyvin lähelle Crystal Castlesin keikkoja. Siinä tosin ei ole mitään vikaa.

Lisää keikkakuvia voi tsekata täältä. Alla on myös uunituore video Rill Rilliin, josta sanon vaan sen että Krauss näyttää vieläkin coolimmalta kuin koskaan aiemmin!


Ps. Lämppärinä soitellut Square Mode vakuutti! Helsinkiläiset menköön jortsaileen mm. niiden tahtiin lauantaina Kuudennelle linjalle, ellei sitten suuntana ole Korjaamo tai meikäläisenkin valitsema Playground. Tamperelaiset suuntaa automaattisesti tietty Big Popin 12v-synttäreille?

5 kommenttia:

  1. Oi jospa oisin saanut olla mukana...

    Antin kanssa olen samoilla linjoilla kuvista. Varsinkin kaksi viimeistä ovat ihan törkeen siistejä!

    VastaaPoista
  2. Mä luulin että sun piti ollakin tuolla? Ja kiitos kehuista! Strobovalot on ihan huippuja!

    VastaaPoista
  3. Niinhän mun piti, mut flunssa tyrmäs. :/

    VastaaPoista
  4. On muuten hullun treblesti tuotettu tuo Rill Rill. Minulla on sellaiset monitorikaiuttimet, jotka vähän korostavat korkeita taajuuksia, niin vähän pistää korvaan jo :D Mutta varmaan jostakin halvoista korvakuulokkeista kuulostaa tosi hyvältä tuo tuotanto. Cool video kyllä.

    VastaaPoista
  5. Lauri, höh flunssa :--(

    Marko, Haha, uskon :--D Halvoista korvakuulokkeista en osaa sanoa, mutta vähän kalliimmista sellasistakin kuunneltuna pistää korvaan ihan kiitettävästi. Toisaalta rakastan sitä, ja sitten taas en yleensä pysty kuunteleen Sleigh Bellsiä pitkää aikaa putkeen :--)

    VastaaPoista