En malta millään odottaa joulukuuhun paljastaakseni tämän vuoden parhaan tulokkaan tittelin. Late of the Pier on bändi, jota olen hehkuttanut muutamille kavereille kohtuuttoman paljon ties kuinka kauan, enkä todellakaan tiedä, miksen ole kirjoittanut bändistä mitään tänne. Late of the Pier on ollut minulle tänä vuonna sitä, mitä Klaxons oli viime vuonna.Nuori brittiryhmä yhdistelee musiikissaan oikeastaan kaikkea tällä hetkellä muodikasta musiikkia. Erol Alkanin tuottama elokuussa julkaistu debyyttialbumi Fantasy Black Channel lähtee liikkeelle kuin Musen levy, ja biisistä riippuen soundi kuulostaa niin Mgmt:ltä, Eero Johannekselta, Franz Ferdinandilta kuin Klaxonsiltakin. Yhtye ei kuitenkaan kopioi tyyliään suoraviivaisesti keneltäkään vaan onnistuu kuulostamaan omalta itseltään - tuoreelta ja mielenkiintoiselta. Kappaleet koostuvat progressiivisen poukkoilevasti monista osista olematta silti hajanaisia. Linja pysyy samana läpi levyn, ja vaikka albumilta on lohkaistu jo tässä vaiheessa viisi videobiisiäkin, on kokonaisuus yhtenäinen alusta loppuun.
Mitään uutta bändi ei sinänsä tarjoile, mutta suoriutuu paljon paremmin kuin monet muut. Biisit ovat tarttuvia, eikä debyytiltä löydy heikkoja lenkkejä, joten ei olisi ihme, vaikka koko albumi paloiteltaisiin hittisingleiksi - kokonaisuuden kannalta tärkeää instrumentaalibiisiä VW:tä lukuunottamatta. Materiaali on myös osoittautunut hyvin remix-kelpoiseksi, ja onkin tullut uudelleenmiksatuksi mm. Boys Noizen ja Hot Chipin suunnilta.
Late of the Pier - Heartbeat (Videokin on meikäläisen makuun!)
Late of the Pier - The Bears Are Coming
Late of the Pier - Space and the Woods (mp3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti