Eilen näin islantilaisen Sigur Rósin kolmannen kerran. Keikka oli samassa paikassa kuin ensimmäinen todistamani, joten sitä on vähän liiankin helppo verrata vuoden 2005 toiseen (30.10.2005) Kulttuuritalon keikkaan. Sali ja loistava akustiikka hyvine äänentoistoineen oli siis samaa, mutta lähtökohdat kuitenkin monella tapaa eriävät. Silloin seisoin eturivin keskellä, ja nyt sivussa vasemmalla, mutta hyvällä kohtaa kuitenkin. Silloin oli juuri ilmestynyt Takk... ja vast'ikään erilaisempi (= huonompi) Með suð í eyrum við spilum endalaust. Silloin Sigur Rós oli yksi ehdoton lempibändini, nyt se on vain
Siltikin, puolueettomasti kaikki vaikuttajat neutralisoituani, jäi tämä huonommaksi vedoksi kuin edellinen Kulttuuritalon vierailu. Ei kuitenkaan merkittävästi. Tällä kertaa lämmittelijä-Amiinan jouset (ja lämmittelijä ylipäätänsä) puuttuivat taustalta, ja show oli pelkistetympi. Islantilaisten raitapaidat olivat vaihtuneet tekotaiteellisempiin (tässä yhteydessä arvoneutraali ilmaus) ja yhtyeelle sopivimpiin (?) hapsuja ja kettinkejä sekä takatukkasivumohikaanin ja kimallesilinterin sisältäneisiin esiintymisasuihin. Yleisön ja bändin väliin oli rakennettu aita. Yhtye otti kontaktia yleisöön paljonkin, mikä kompensoi osapuolien välille asetettua kuilua. Videoinstallaatioiden tilalla oli isot valkoiset pallolamput. Valot saivat isomman osan esityksestä, ja olipa kattoon ripustettu paperisilppumyllytkin.
Settilista oli ok. 2005 huippuhetkiksini taisivat nousta Sæglópur ja Viðrar vel til loftárása, joista jälkimmäinen jäi (valitettavasti) tällä kertaa kuulematta. Kyynelkanavani kuitenkin aukenivat heti ensimmäiseksi soitetun Svefn-g-Englarin aikana ja jatkuivat aina varsinaisen keikan päättäneeseen Gobbledigookiin saakka. Uusia kappaleita esitettiin jopa yllättävän paljon, mutta vastoin kaikkia odotuksiani ne toimivat erinomaisesti. Etenkin toisena encorena soitettu englanninkielinen All Alright, tuli puskista, sillä en odottanut (enkä toivonut) sen päättävän iltaa. Kuitenkin, silloinkin kun Sigur Rós ei ole parhaimmillaan lavalla, se on iiiihana ja miljoonasti parempi kuin monet muut yhtyeet. Kaikin puolin hyvä keikka ja ehdottomasti sen yli 50 euron arvoinen!
Satunnainen lisähuomio: Gobbledigookin live-esitys oli mahdollisesti homoin mahdollinen siihen nähden etten ole aiemmin liittänyt kappaleeseen tällaisia mielukuvia. Miten niin? No, sateenkaaren kaikissa eri väreissä välkkyneet valot, yleisön riemukas taputus ja hypähtely koko kappaleen ajan sekä iloinen ja solidaarinen tunnelma muuten niin ihailevan rauhallisella keikalla eivät voineet olla erottamatta laulua muista esitetyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti