Dr. Alban tsekattiin aika extemporeen, kun kuulin n. puolta tuntia ennen show'ta keikasta. Liput jäi hankkimatta, joten katsottiin sitten aidan raosta. Sitä kaiketi tekee paremmatkin ihmiset, ainakin vierustovereista päätellen. Vasta seuraavana päivänä kuulin, että olisin saanut ilmaisliput. It's my life meni vähän ohi, koska lähdin kotiin pissalle. Kuulin sentään sen toisen hitin.
Propagandhia ennen piti katsoa myös lämppärit, mutta hyvä ilma, kaverit ja (kaljan)jano tekivät tehtävänsä, ja Deathbed, Anal Thunder ja No Shame jäivät tällä kertaa väliin. Vaan onhan ne aika monesti jo nähtykin. Itse pääesiintyjä ei vakuuttanut. Nyt tulee varmaan turpaan monelta taholta, mutta ajatuksille uskollisena, pitää myöntää, että loppukeikasta katselin tiuhaan kelloa, tai olisin katsellut jos sellainen olisi ollut. Pientä tyttöä ei takarivin paikka paljoa ilahduttanut, muuten keikassa ei kai haukuttavaa ole. Aika perusveto. Suomalaisten urheilijoiden suuntaan lähteneet, yleisöä villinneet, kommentit lähinnä nolottivat. Heh heh.
Torstaina tuhlasin rahat Äxään (ostokset oikeassa sivupalkissa) ja osallistuin bänditreeneihin (lähinnä tarkkailemalla). Kesken viinipullon tuli kuitenkin kiire takaisin Tampereelle katsomaan Paula Koivuniemeä. Korvaukseksi Dr. Albanin liputtomuudesta minulle iskettiin kouraan muutamat tiketit Koivuniemen show'hun. Vaikka Provinssirockissa olikin vaihtoehtona mennä katsomaan Paulaa, tuntui ajatus Tampereen juhlateltan konsertista epäilyttävältä. Show kuitenkin starttasi hitillä, jatkui sellaisilla ja päättyi sellaiseen, joten eihän siitä voinut jäädä kuin hyvät fiilikset. Paula otti yleisönsä, ja se siitä.
Tämä viikonloppu menee humalaisten motoristien lauluja kuunnellessa, mutta ensi viikolla Flow Festival!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti