Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix)

Perjantaina ohjelmassa on manSEDANse-tapahtuma Tampereella. Elektroniseen musiikkiin panostava festivaali alkaa itseasiassa jo huomisen ambient-tunnelmilla, mutta perjantaina varsinaisesti räjähtää, kun tähänkin kaupunkiin saadaan vaihteeksi dubstep-kemut. Edellisistä hyvistä onkin jo aikaa. Viimeksi olen kai jumpannut täysillä syntymäpäivänäni tammikuussa, kun tämän perjantain pääesiintyjän aisapari tanssitti Klubilla. Sanoinko liian vaikeasti? Tammikuussa täällä siis vieraili Mala ja ylihuomenna pääsen tanssimaan mm. Cokin tahtiin. Yhdessä he muodostavat Digital Mystikzin.

Oikeastaan eniten illalta odotan luultavasti kotimaista harvemmin keikkailevaa Cloudsia. Ja oikeastaan mikään edellisestä ei liittynyt aiheeseeni muuten kuin hyvänä dubstep-pohjustuksena seuraavalle. Siinä missä esimerkiksi juuri Cokin hitit ovat jo niiiin loppuunkalutut, Rusko se jaksaa kantaa vielä läskiä pöytään. Wonk wonk!

Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix) (zSHARE)

Happy birthday Thom

Thom Yorke täytti eilen 40 vuotta. En suinkaan unohtanut synttäreitä, mutta ajatukseni surrasivat eräiden toisten musiikkipörriäisten ympärillä. Jos joku henkilö voisi ajaa minut suuremman fanihysteriakohtauksen partaalle kuin maanantaina, se olisi nimenomaan mr. Yorke. Pieni rähjäisennäköinen ympäristöaktivistipeikko, joka saa äänellään laulun kuin laulun puhkeamaan kukkaan. Sävellys- ja soittotaidot edustavat tietenkin maailman huippuluokkaa sekä Thomin ajatusmaailma ja sen käytännön toteutuminen on myös äärimmäisen ihailtavaa.



Täyden neljän vuosikymmenen kunniaksi muutamat kivenkovat remixit herran Radioheadin ulkopuolisesta tuotannosta:

Thom Yorke: The Eraser (XXXChange Remix) (zSHARE)
Thom Yorke: Skip Divided (Modeselektor Remix) (zSHARE)
Modeselektor - The White Flash (feat. Thom Yorke) (Trentemøller Remix) (zSHARE)
Thom Yorke - Harrowdown Hill (The Bug Remix) (zSHARE)

Klaxons @ Club Hollywood (Tallinn, Estonia)

Onhan se pakko myöntää, että oon taas ihan lovena. Lovena lähinnä musiikkiin, mutta on siinä muutakin. En tiedä, onko parikymppisen sallittua fanittaa vielä tällälailla, vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna niihin kymmenen vuoden takaisiin pahimpiin fanitusaikoihin. Vuorokausi Tallinnassa sisälsi mm. hysteriakohtauksen, ilon kyyneleitä, jäätymisen, bilebailausta, fanityttökohtauksen, tunkemista, kiljumista, pomppimista ja sopivassa määrin pittaamista.

Maanantaiaamu alkoi nihkeästi Linda Linen ilmoituksella, että päivän kaikki laivalähdöt on myrskyn takia peruttu. Tallinnaan kuitenkin päästiin ja kaikki epäonnistumismahdollisuuden sisältäneet käytännön asiat (kuten lippuvarausten lunastaminen) ennakko-odotusten vastaisesti onnistuivat nopeasti ensimmäisellä yrittämällä.

Itse keikka oli loistava, loistavampi, loistavin. Edellisissä keikoissa on ollut aina jotain vialla. Roskildessa viime vuonna oli tappava moshpit, jossa taistelin hengestäni samalla kun perseessäni oli kiinni lääppivä ällö mies. Dublinissa yleisö oli niin vaisua, että meininki oli suorastaan huono. Yesterday was totally different and there was definitely magick in the air.

Vanhoista kappaleista oli edelleen jalostettu menevämpiä live-versioita ja uudetkin kappaleet istuivat settilistaan kuin nenä päähän. YouTubesta videon uudesta kappaleesta (The Valley of Calm Trees) katsoneena pelkäsin uutta materiaalia aivan suotta. Humppakomppihan sopi Calm Treesiin hyvin ja toisesta uudesta rallistakin (Moonhead?) löytyi särmää.

Yleisö oli mahtavasti mukana, mikä sai fiiliksen salissa maagiseksi. Rintaliivejä ja alushousuja lenteli lavalle kymmenittäin. Ennen en ole nähnyt bändin palaavan lavalle yleisön toiveesta, mutta nyt encore saatiin. Bändi kehui fiilistä lavalta käsin. Tallinnan reiviyleisö osasi hommansa.

Keikalta jäi käteen plektra, mutta se ei jäänyt parhaaksi muistoksi illasta. Vanhassa kaupungissa jatkobaaria etsiskellessä vastaan käveli nimittäin miekkosia, joiden tapaaminen kruunasi illan. Fanityttökohtauksen saaneena en älynnyt kysellä kaiketi mitään kovinkaan kiinnostavia kysymyksiä, mutta niille, jotka eivät ole Klaxonsia vielä nähneet, kerrottakoon että James lupasi bändin tulevan Suomeen seuraavalla kiertueella. Sellainen on tulossa ensi keväänä, että nyt keikkajärjestäjät tarkkana! Muutkin bändin jäsenet osoittivat kiinnostustaan Suomea kohtaan. Äärimmäisen mukavia symppispoikia kaikki, jotka osasivat arvostaa harrastamaani bändin perässä matkustelua.

Mieletön ilta, joka asettaa minut listojen luomista rakastavana tilastovosuna vaikeaan paikkaan. Tämä vuosi on ollut keikoiltaan niin ylivoimaisen paras, että en osaa sanoa hienousjärjestystä edes viiden parhaimman keikan osalta.















Mua sattuu poskilihaksiin, kun katsonkin vaan tota mun kännistä hymyä noissa viimesissä kuvissa :-D

Oasis ennakkokuuntelussa

Uutuuslevy Dig Out Your Soul on perjantaista asti ollut streamattavana Oasiksen MySpacessa. Ei se uusi (What's the story) Morning Glory ole, mutta varsin kelpo levy silti, kuten ennakkoon kuultujen kappaleiden perusteella jo hehkuttelinkin. Hopihopi kuuntelemaan vielä, kun se on mahdollista!

En tällä hetkellä pysy nahoissani huomisen vuoksi. Olivat pojat kuulemma soittaneet aikaisemmin tällä viikolla Rotterdamissa kaksi uutta kappaletta, iik!


(James Righton, a klaxon)