Melt! -tärpit

Rakastan elämää niin paljon, etten juuri jaksa surra asioita - saati sitten itkeskellä ikävien asioiden vuoksi. Musiikki sen sijaan saa silmäni kostumaan eniten. Hyvä keikka tai kuuntelukokemus kotona hyvän keikan jälkeen avaavat kyynelkanavani helpoiten. Roskildessa itkeskelin ainakin The Mars Voltan, Fleet Foxesin, White Liesin ja Coldplayn keikoilla. Deadmau5 ja The Whitest Boy Alive olisivat myös saattaneet herkistää, jos ei hymyni olisi ollut koko ajan niin leveässä. Onko kenelläkään kokemusta kyyneleiden virtaamisesta hymysuin? Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin sen olevan mahdotonta.

Koska olen jo ehtinyt suunnata kaikki ajatukseni perjantaina alkavaan sulamiseen, tässä nopea katsaus siitä, mitä ennustelen kovimmaksi itkettäjiksi. Tätä voi kai pitää jonkinlaisena listauksena eniten odottamistani esiintyjistä. Listauksen ulkopuolelta löytyy toki vielä Klaxons ym. bändit, jotka on nähty jo useaan otteeseen.

MODERAT

Taidan itkeä jokaisen biisin aikana. Tällä hetkellä tuntuu ettei mitään voi odottaa tätä enempää.

PASSION PIT

Festivaalin viimeinen soitinbändi, ja yksi meikäläisen tämän vuoden kesäbändeistä. Komea päätös.

THE WHITEST BOY ALIVE
the whitest boy alive 1517 street concert ic berlin

Harmikseni yksi toinen itkun arvoinen bändi (Caribou) soittaa samaan aikaan, mutta The Whitest Boy Aliven ollessa melkein Roskilden paras, en voi jättää jameja väliin. En voi.

Pari eniten odottamaani esiintyjää esiintyy osittain päällekkäin. Lisäksi samaan syssyyn osuu vielä !!!. En ole todellakaan vielä osannut päättää, mitä katsoa:

BURAKA SOM SISTEMA

Tätä odotin festivaalilta eniten ennen kuin 1) Moderat julkaisi levynsä 2) Phoenix pisti ilmoille suorastaan törkeän kesälätyn.

PHOENIX

Nii, että mitähän sitä sit tekis?

APHEX TWIN

Noni, tämä biisi jos pärähtää soimaan perjantaiyössä, ni ni... lupaan ottaa itkukuvan.

ANIMAL COLLECTIVE

Tää bändi on menny multa salakavalasti vähän ohi. Soittoja kyllä löytyy, mutta tuntuu että voisin saada albumikokonaisuuksista enemmänkin irti. Keikka näyttäköön minulle suuntaa.

FOALS

Näistä nuorista poikabändeistä olisin mieluummin nähnyt Late of the Pierin, mutta ilmeisesti se oli Melt!issä viime vuonna. Tämäkin sopii vallan mainiosti.

TRAVIS

Bändi, joka soittaa päällekkäin Crystal Castlesin, La Rouxin ja Kode9 & the Spaceapen kanssa. Ja vaikka tämä onkin varmaan ihan karseen tylsää itkurunkkausta, on yllä olevan videon biisi meitsille ihan törkeen tärkeä. Vitutti yhdeksän vuotta sitten, kun äiti ei päästänyt Seinäjoelle, ja näin ollen missasin 2000 vuoden Provinssirockin keikan. Enää en missaa. Vähän sama juttu mulle kuin Oasiksen Wonderwall. Sen näin pari viikkoa sitten livenä, joten voi hyvillä mielin jättää väliin näillä festareilla.

Loppuun pari mahdollista yllättäjäihanuutta:

MIIKE SNOW

The Guardian on väittänyt että 'A-ha meets Animal Collective'. Ei paskempi vertaus, molempien parhaat puolet.

KAKKMADDAFAKKA

Bändillä on mielestäni typerin nimi ikinä, Melt!in järjestäjien mielestä siistein mahdollinen. Oli miten oli, norjalaiset ovat lupaavia ja Erlend Øye on heidän faninsa.

Lisäksi odotetuimmista löytyy tietty viel Erol Alkan vs. Boys Noize -hulluus, mistä ei luonnollisesti löydy videota (vielä), mutta aion reivata sunnuntain vastaisena yönä 03:30-07:00 kovempaa kuin yksikään paikalla oleva piripää. Itseasiassa en ehkä ihan niin kauan, koska samaan aikaan soittaa Digitalism ja Ellen Allien ja muut, mut ainakin jokusen tunnin.

Päänvaivaa päällekkäisyyksien lisäksi aiheuttaa elämisen kannalta "pakolliset toimet". Aikataulut jo sinänsä tekevät nukkumisen mahdottomaksi, mutta kaiken lisäksi päiviksi luvataan tällä hetkellä 26-36 astetta lämmintä päivästä riippuen. Perjantain bileet päättyvät lauantain puolella aamuseitsemältä, ja ainakin Tanskassa nukkuminen teltassa oli mahdotonta helteiden ansiosta jo tästä tunnin päästä. Nukkumista vastaan on myös sunnuntaiaamun (07-14) ohjelmasta löytyvä kovanluokan BPitch-putki, joka olisi hienoa todistaa.

Mikäli en kuole viikonloppuna unenpuutteeseen tai sikainfluenssaan (tämä kesäkuun ensimmäisestä päivästä jatkunut keuhkoputkentulehdus + kuume alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa), henki taitaa lähteä hyvän musiikin yliannostuksesta. Lopuksi haluaisin toivottaa kaikille Ilosaarirockiin suuntaaville hauskaa viikonloppua, hyvää festarifiilistä ja kauniita kelejä. Menkää katsomaan ainakin Dizzee Rascal ja Bad Brains. Edelleen harmittaa, ettei kaikkea voi saada.

Ps. Twitteriä seuraamattomille tiedoksi: Mewin tuleva levy on vuotanut (Sometimes Life Isn't Easy kuulostaa juuri niin ihanalta ja posilta kuin keikan perusteella saattoi odottaa), syksyllä ilmestyvän uuden The Dodosin voi streamata täällä ja Portugal. the Manin mahtava uusi levy on kuultavissa kokonaisuudessaan MySpacessa. Viime kuussa jälkimmäisimmän missanneille tiedoksi, että yhtye muuten tulee myöhemmin syksyllä uudestaan Suomeen.

Roskilde 2009 osa 2

Roskilde-kuvat viimein Interwebzissä. Kuten arvata saattaa, suurin osa on lähinnä kaveri- ja fiiliskuvia. Bändikuvien ottamista rajoitti jo pelkästään se, että juoksin keikoilta toisille, ja vaikka näinkin yhteensä 38 bändiä, aivan alusta aivan loppuun katsoin vain seitsemän keikkaa. Näin ollen paikat yleisössä eivät yleensä olleet otollisia kuvaukselle.


Uimaranta


Varpu heittämässä renkaita viikinkihatun sarviin


Telttanaapureiden bändi leirinnässä


Friendly Fires


The Mars Volta


...And You Will Know Us by the Trail of Dead


The Dodos


Satakuntalaiset maailmanpyörässä


White Lies


White Lies


Jäbä rummutusbileissä


Misu aamubileissä

Kaikki kuvat täällä.

Ef Suomeen

(Kuva: Anton Ceone, www.wannabes.be)

Tänä kesänä on Suomessa saatu nauttia jo useampaan otteeseen ulkomaisten post-rock-vieraiden keikoista. Syksyllä on tiedossa God is an Astronaut -kiertue, ja muutakin on luvassa. Ruotsalainen Ef heittää lokakuussa keikat ainakin Turussa ja Helsingissä.

8.10.2009 Semifinal, Helsinki
9.10.2009 Dynamo, Turku

Roskilde Festival 2009

Aurinkoinen Orange Stage Håkan Hellströmin soittaessa

Ääriolosuhteista toisiin. Jos pari vuotta sitten koettiin mutaisin Roskilde Festival ikinä, nyt saatiin nauttia pahimmista/ parhaimmista helteistä 33 vuoteen. Helle kävi jossain vaiheessa jopa sietämättömäksi. Olo oli lähes koko ajan uupunut ja janoinen. Kun on edellisenä yönä bailannut pitkälle aamuyöhön lavalla N.A.S.A.:n kanssa, ei seuraavana aamuna ennen kahdeksaa telttasaunasta herääminen kuulosta miellyttävältä ajatukselta. Niinpä viimeiset yöt tulikin vietettyä taivasalla. Myös satunnaisen tanskalaisen oksennukset telttani sisäpuolella vaikuttivat päätökseen. Tapansa mukaan myös järjestäjät huomioivat olosuhteet ja avasivat Lounge-lavan öiksi majoituskäyttöön.

Öinen Orange lihasvoimalla pyörineestä maailmapyörästä kuvattuna

Jossain vaiheessa näytti, ettei tajunnanräjäyttäviä keikkoja olisi Roskildessa koettu tänä vuonna laisinkaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Soundit kusivat pahasti useammalla keikalla, Arena-lava oli liian pieni liian monelle bändille, settilistat olivat huonoja ja keikat muutenkin vain keskinkertaisia. Esimerkiksi ...And You Will Know Us by the Trail of Dead heitti niin väsähtäneen keikan, että epäilin bändin henganneen festivaaleilla alusta asti itsekin. The Mars Volta sen sijaan oli kaikista isoin pettymys. Liekö pilvisempi sunnuntai vaikuttanut muidenkin mielentilaan, sillä kolme parasta keikkaa nähtiin vain muutaman tunnin sisään.


...And You Will Know Us by the Trail of Deadin keikalla yleisö sai vettä niskaansa

White Liesin kohdalla arviointikykyni saattaa olla puolueellista, sillä yhtyeen To Lose My Life... -levy on pyörinyt pal-jon. Keikka kuitenkin lunasti valtavatkin odotukset eikä valitettavaa jäänyt. Kyyneleet virtasivat ja Flow'n odotus satakertaistui. Seuraavana vuorossa olleen The Whitest Boy Aliven keikka oli yksi viikon kohokohdista. Vaikka seuraaminen ei ollutkaan kovin intensiivistä (makoilimme lavan ulkopuolella bassovirtauksien kutittelemana), kokonaisuutena keikka kuulosti mahdollisesti jopa festareiden parhaalta. Leppoisa kesämusiikki olisi voinut tanssittaa hikeen asti, mutta se teki vaikutuksen myös bändin musiikilta aiemmin välttyneisiin makoilijakavereihini. Karismaattinen Erlend Øye muuten paljasti nauttineensa festareista jo useamman päivän tuttujen aktiviteettien hellimänä: uiminen, parhaaksi festariruoaksi osoittautunut thai-sapuska ja hyvät keikat.

White Lies

Hämmästyksekseni löytyi vielä yksi bändi, joka liikutti kyyneliin asti. Blogiani lukeneet tietävät, että Coldplay on minusta ollut yksi maailman huonoimpia ja yliarvostetuimpia bändejä. Koska muita esiintyjiä ei kuitenkaan samaan aikaan soittanut, päädyin seisoskelemaan Orangelle, jolla olen nähnyt eniten paskoja keikkoja Roskilden lavoista. Noh, voiko keikka olla huono, jos koko bändi kävelee keskelle 70 000 -päistä yleisöä soittamaan coverin Michael Jacksonin Billie Jeanista akustisesti? Tai kun koko yleisö nostaa bändin pyynnöstä hohtavat matkapuhelimensa ilmaan aaltoliikkeessä täydenkuun valaisemaa taivasta vasten? Tai kun auringonlaskun aikaan taivaalle nousee lukuisia keltaisia jätti-ilmapalloja, ja koko yleisö hoilaa Yellow'ta? Päätelkää itse. Minä jouduin syömään sanani.

Coldplay - Yellow

Toki muitakin onnistujia löytyi. Friendly Fires tanssitti !!!:n tyyliin. Rumpistol yhdisteli valloittavasti idm:ää, dubsteppiä sekä viuluja ja selloja. Trentemøller vapautti bilekansan tanssimaan kera upean lavashow'n ja lukuisten vierailijoiden (joista en tunnistanut ketään, mutta tanskalaiset tuntuivat olevan innoissaan). Mew'n uudet ja vanhat biisit soundasivat hyvin ylitäydellä Arenalla. 16-vuotias Mike Sheridan otti täyden lavan haltuun keskellä päivää. Rihannalta näyttänyt Lily Allen soitti hittiensä väliin (niitä hävyttömän hyviä) remixejä omista biiseistään. Cut Off Your Hands valloitti pienimmällä lavalla sekä Diplon ja Switchin Major Lazer -keikalta oli vaikea lähteä bussilippuostoksille, koska maailman parhaimpia bailubiisejä pudoteltiin tauotta.

Huomionarvoista tänä vuonna oli lukuisat lainakappaleet. Niitä tuli lähes jokaisella keikalla, ja onkin mahdotonta enää niitä kaikkia muistaa. Tanskassa kuultiin esimerkiksi White Lies esittämässä Portisheadia, Lily Allen tulkitsemassa Britney Spearsia, Fucked Up Ramonesia, Oh No Ono Radioheadia, The Whitest Boy Alive Robin S:ää ja The Prodigya jne. Päälavan bändeistä esimerkiksi Oasis, Faith No More, Coldplay ja Madness heittivät covereita ilmoille. Kerrottavaa riittäisi loputtomiin, mutta Roskilden ainutlaatuisen hyväsydämisen tunnelman selostamisen sijasta aion jättää sen teille koettavaksi. Tänä vuonna hienot kelit hellivät, mutta ei se mutavuosikaan niin paha ollut etteikö kannattaisi lähteä ihmettelemään!





:""---)

Nyt vituttaa olla kotona. Täällä on Tammerfestit, jotka eivät viime viikon jälkeen oikein tunnu miltään. (Viimeksi ne ovat oikeasti kiinnostaneet kai 14-vuotiaana...)Myöhemmin (tällä viikolla?) lisää kuvia Tanskasta. Ensiksi pitää vain saada läppäri ja kamerapiuha samalle paikkakunnalle. Onneksi ensi viikolla on vuorossa Saksa & Melt!